Julkaistu 15.8.2024 07:00
Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään
Ernest Hemingwayn klassikkoteos Kenelle kellot soivat (josta Metallica-yhtye teki loistavan kappaleen vuonna 1984!) alkaa sitaatilla englantilaisen saarnaajan ja runoilijan John Donnen kirjoituksesta nimeltä Rukouksia sairasvuoteelta. Sitaatti alkaa sanoilla ”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään…” Olet ehkä kuullut tämän sitaatin joskus?
Donne halusi tuoda esille ajatusta, että ihmiskunta muodostuu yksilöistä, eikä kukaan itsessään ole irrallaan muista. Kuvainnollisesti emme ole yksittäisiä saaria, vaan osaa isompaa mannerta. Siksi jokaisen yksittäisen ihmisen kärsimys ja kuolema on aina menetys ja tragedia koko ihmiskunnalle.
Vaikka olen introvertti luonteeltani ja viihdyn hyvin omissa oloissani, en silti pidä pitkittyneestä yksinäisyydestä. Enkä usko, että kukaan pitää siitä, varsinkin jos se on jatkuvaa eikä perustu vapaaehtoisuuteen. Ihminen tarvitsee ympärilleen muita. Jo aivan Raamatun alkulehdiltä voimme lukea, että luotuaan Aadamin Jumala totesi, että ”ei ole hyvä ihmisen olla yksinään” (1. Moos. 2:18) ja antoi hänelle monen eläinkaverin lisäksi lopulta aidoksi kumppaniksi toisen ihmisen, Eevan.
Yksinäisyydestä puhutaan nykyisin jo kansantautina. Se ei aiheuta pelkästään henkistä kärsimystä, vaan jopa fyysisiä sairauksia. Eikä se koske ainoastaan tiettyä ihmisryhmää, vaan siitä kärsivät niin miehet kuin naiset, nuoret ja vanhat. On paljon nuoria, joilla ei ole yhtäkään ystävää. Moni aikuinen viettää aikansa omillaan, varsinkin jos on syystä tai toisesta esimerkiksi pudonnut työelämän ulkopuolelle. Moni vanhus viettää päivänsä yksinäisyydessä. Luemme joskus lehdistä surullisia tarinoita siitä, kuinka huoltomies tai poliisit ovat löytäneet kerrostaloasunnosta vainajan, jota kukaan ei ole kaivannut kuukausiin tai jopa vuosiin.
Yksinäisyys on siitä kummallinen ilmiö, että se kukoistaa, vaikka nykyisten olosuhteiden pitäisi olla sitä vastaan. Olemme muuttaneet maaseudulta suuriin kaupunkeihin ja asumme saman katon alla suurissa betonilaatikoissa yhdessä kymmenien muiden ihmisten kanssa, mutta silti emme välttämättä tunne seinänaapureitamme kuin korkeintaan ulkonäön ja postiluukussa lukevan sukunimen perusteella. Teknologia, jonka piti tuoda meitä lähemmäksi toisiamme, onkin etäännyttänyt meidät toisistamme. Termi ”sosiaalinen media” kuulostaa jo lähes sarkastiselta, sillä se on tehnyt meidät lähinnä epäsosiaalisiksi. Saatamme istua perheemme kanssa yhdessä ruokapöydän ääressä ja tuijottaa kukin omia pieniä näyttöjämme.
Kuten hyvin tiedämme, aiheuttaa moni muukin asia kärsimystä tässä maailmassa yksinäisyyden lisäksi. Kristittynä uskon sen johtuvan syntiinlankeemuksesta. Ensimmäisen ihmisen päätös kapinoida täydellistä ja hyvää Luojaansa vastaan toi maailmaan synnin ja kuoleman, joiden seuraukset näemme ja koemme edelleen liiankin hyvin. Olemme kaikki tehneet tavalla tai toisella väärin Jumalaa ja toisiamme kohtaan.
Mutta samoin kuin synti ja kuolema tulivat maailmaan yhden ihmisen, Aadamin, kautta, tuli myös armo ja vanhurskaus maailmaan erään toisen ihmisen kautta. Ja tämä ei ollut kuka tahansa ihminen, vaan itse lihaksi tullut Jumala, Jeesus Kristus. Täydellinen armo ja vanhurskaus toteutui siinä, että kantaessaan syntimme Golgatan keskimmäiselle ristille Jeesus täytti Jumalan oikeudenmukaisuuden, ja varmisti ylösnousemuksellaan iankaikkisen elämän jokaiselle, joka uskoo häneen. Myös sinulle.
Armo ja vanhurskaus vaikuttavat niin iankaikkisuuteen kuin myös tähän hetkeen. Vaeltaessaan maan päällä Jeesus opetti, kuinka meidän tulee elää, ja puhui useaan otteeseen Jumalan valtakunnasta. Tällä hän ei tarkoittanut Taivasta, jonne jokainen Kristukseen uskova pääsee siirtyessään ajasta ikuisuuteen, eikä myöskään sitä, kun aikojen lopulla Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa ei enää ole surua ja kuolemaa.
Jeesus opetti nimittäin, että Jumalan valtakunta on jo nyt keskellämme! (Luuk. 17:20–21). Paavali kuvailee Roomalaiskirjeessä tämän valtakunnan olevan ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”. (Room. 14:17).
Jumalan valtakunnan arvojen mukaan eläminen on mahdollista tässä ja nyt. Uskon sen tarkoittavan käytännössä sitä, että pyrimme rakastamaan Jumalaa yli kaiken sekä lähimmäistämme kuten itseämme. Tällainen elämäntapa todistaa kanssaihmisille Jumalan rakkaudesta, jota voimme heijastaa, vaikka olemmekin vain vajavaisia ihmisiä. Tämä maailma on synkkä paikka, mutta hyvillä teoilla voimme loistaa Jumalan valoa pimeyden keskelle. Yksi tällainen valonpilkahdus voi olla se, että olemme ystävä niille, joilla ei ole ystäviä. Tähän on jokainen Pelastusarmeijan upseeri liittolupauksessaan sitoutunut, ja siksi haluamme järjestönä kaikin tavoin edistää ystävyyden muodostumista ja kasvamista.
Pelastusarmeijan paikallisosastot ovat paikkoja, joihin haluamme kutsua aivan kaikenlaisia ihmisiä. Järjestämme paljon erilaista toimintaa jumalanpalveluksista ja raamattupiireistä yhteisiin ruokailuhetkiin ja sielunhoitokeskusteluihin. Jos ei muuta, niin kahvinkeittimen voi aina napsauttaa päälle ja jutella hetken yhdessä lämpimän kupin äärellä. Yhteistä näille kaikille hetkille on kuitenkin se, että tulemme yhteen ja kohtaamme toisiamme. Tasavertaisina, emme koskaan toistemme ylä- tai alapuolella.
Tiedän omasta kokemuksesta, että uusien ystävyyssuhteiden luominen erityisesti aikuisiällä on todella vaikeaa. Varsinkin jos oma elämä on jo entuudestaan täynnä haasteita, voi muihin ihmisiin tutustuminen olla ylitsepääsemätöntä. Se, että sanoo masennuksen tai ahdistushäiriön kanssa kamppailevalle, että ”sen kun menet ulos ja tutustut uusiin ihmisiin!” on suunnilleen sama kuin sanoisi molemmat jalat murtaneelle päivystysklinikan potilaalle, että ”sen kuin menet ulos juoksemaan puolimaratonin!”
Mutta haluan sinun tietävän, että osastomme ovet ovat avoinna. Meille jokainen on tervetullut, ilman että tarvitsee tehdä tai esittää mitään. Voit tulla jutustelemaan tai istua omassa rauhassa. Olen toki realistinen, enkä voi luvata, että toimintamme kautta kukaan löytää automaattisesti uusia ystäviä, mutta tiedä, että juuri sinä olet tervetullut meille. Yksin ei tarvitse jäädä. Lisätietoja Pelastusarmeijan paikallisosastoista löydät osoitteesta www.pelastusarmeija.fi. Nähdään osastolla!
Robert Becker
luutnantti
Salon osaston johtaja
Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesiSotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. |