Varaston veikkoset

Tampereella sijaitsee Pelastusarmeijan myymälätoiminnanp ohjoinen varasto. Varastomiehet, autonkuljettajat Risto Lehtomaa ja Oleg Kurgiovat työskennelleet lukuisia vuosia varastolla, jossa on yli kolmekymmentävuotta tehty yhteistyötä Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen kanssa ottamalla työharjoitteluun maahanmuuttajien kielikurssin opiskelijoita. Myös Oleg on tullut työyhteyteen tätä kautta.

Pelastusarmeijan myymälöiden varasto sijaitsee Hervannan läheisyydessä. Siellä tapaan mukavan parivaljakon: Risto Lehtomaan ja Oleg Kurgin. Heidän kohdallaan toteutuu tuttu totuus: vastakohdat täydentävät toisiaan. Oleg puhuu vähän, mutta asiaa, kun taas Ristolla juttua riittää. – Olen vähän tällainen suupaltti, Risto naurahtaa varaston kahvihuoneessa. On perjantai-iltapäivä, ja viikon kiireisimmät työt on tehty. Haastattelun jälkeen odottaa vielä yksi noutokeikka.

Risto (62) ja Oleg (51) ovat molemmat työskennelleet varastolla pitkään, Oleg on täällä neljättätoista vuotta ja Risto seitsemättätoista. – Eläkkeelle lähtiessäni tulee parikymmentä vuotta – puolet työurastani, Risto toteaa kahvikuppi kädessään.

Kielikurssilta töihin

Oleg Kurgi on kotoisin Petroskoista Venäjältä.

– Muutin Suomeen vuonna 2009, ja asun täällä Tampereella. Minulla on vaimo ja 20-vuotias tytär. Hän opiskelee korkeakoulussa.

Venäjällä Oleg työskenteli valtion rautateillä ratapihan työntekijänä 15 vuotta.

– Sitten sain mahdollisuuden Suomen Inkeri-liitolle lähettämäni hakemuksen ja myöntävän vastauksen perusteella muuttaa Suomeen. Kävin Petroskoissa puoli vuotta kielikurssia, ja sitten pääsin muuttamaan. Jatkoin suomen opiskelua Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa. Kielikurssiin liittyi työharjoittelu. Pääsin tänne ensin työharjoittelijaksi, sitten palkkatuelle muutamaksi kuukaudeksi ja lopuksi vakituiseksi työntekijäksi, Oleg kertoo hymyillen, ja Risto tarttuu hetkeen: – Entinen johtajamme sanoi, että eiköhän palkata hyvä mies suoraan töihin. Meillä on usein repsikkana, eli autokuskin apumiehenä, työharjoittelijoita Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen kielikurssilta. Joka vuosi on ollut useita, omien vuosieni aikana ainakin sata. Olen kertonut Olegin tarinaa usein heille: vaikka kieltä ei osaisi täydellisesti, tekemällä työt hyvin saattaa olla, ettei täältä pääse lainkaan pois.

Antikvaarin ja levykaupan uumenista

Risto Lehtomaan juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla. Hän muutti Tampereelle 2005 ja aloitti 2008 työt varastolla.

– Ex-vaimon kanssa tehtiin lapset jo parikymppisenä. Lapsia on kaksi ja samoin lapsenlapsiakin kaksi. Heillä kaikilla on jo omat elämänsä, mikä tuntuu papasta hyvältä. Nykyisen vaimoni kanssa olemme olleet jo 15 vuotta naimisissa.

– Nuorena tein kesätöitä huvilaveistämössä. Nuorena miehenä muutin Kokkolaan. Siellä asuessani työskentelin antikvariaatissa noin kymmenen vuotta, ja välillä omistin käytettyjen levyjen kaupan. 80–90-luvun vaihteessa vinyylejä meni todella paljon. Tässä välillä niiden suosio kuoli. Nyt ihmisiä kiinnostaa vinyylit taas, mutta onhan se pientä siihen, mitä se oli. Kaikki on tänä päivänä bittiavaruudessa.

Risto on myös rokkimiehiä.

– Olen tehnyt koko ikäni soittohommia kitaranvarressa. Monissa eri bändeissä on tullut kierrettyä maata. Muutama vuosi sitten tuli ulos viimeisin levy. Nyt soittohommat ovat jääneet vähemmälle, kun reuma kiusaa. Eikä keikkamatkojakaan enää näin vanhemmalla iällä jaksa. Älä kuitenkaan koskaan sano ”ei koskaan”, ehkä eläkkeellä jälleen!

Varastomiehen monipuoliset hommat

Mitä kaikkea kuuluu näiden varastomiestemme arkeen? Risto ja Oleg avaavat työviikkoaan: – Maanantaisin olemme molemmat täällä Tampereella, sillä jompikumpi meistä lähtee apumiehen kanssa tarkistamaan keräyslaatikot viikonlopun jäljiltä. Ihmiset lahjoittavat keräyslaatikoihin eniten viikonloppuisin.

Tiistaista torstaihin on ”maakuntamatkojen” vuoro. Tampereen ohella heidän vastuualueeseensa kuuluvat Lahti, Hämeenlinna ja Jämsä.

– Viemme rullakoilla myytävää myymälöihin ja samalla haemme myymälöille kertyneet ylimääräiset, kakkoslaatuiset tavarat pois. Yritämme jakaa keskenämme näitä matkoja niin, ettei kaiket päivät tarvitsisi istua samassa autossa.

Toinen tärkeä työ on vastuu Tampereen seudun noutopalvelusta.

– Asiakkaat soittavat meille, ja sitten sovimme ajan, jolloin tulemme katsomaan lahjoitettavia tavaroita, kuten huonekaluja, vaatteita ja astioita. Emme koskaan kuitenkaan lupaa, että voimme ottaa kaiken vastaan. Myyntiin sopivat otamme ja lopuista kohteliaasti kieltäydymme.

– Joskus nämä tilanteet voivat olla haastavia. Kaikkihan pitävät aina tavaroitansa erinomaisina. Noutotilanteet voivat olla koskettaviakin. Meillä on ollut tilanteita, joissa lahjoittaja on kohdannut elämässään menetyksiä, ja asunto pitäisi saada tyhjäksi. Niissä tilanteissa on vaikea kieltäytyä. Siksi sovimme tapaamiset aina hyvissä ajoin ennen asiakkaan asunnonluovutusta, jotta hänellä olisi vielä mahdollisuus edistää asiaa, jos emme pysty kaikkea tarjottua ottamaan vastaan.

Viimeisen parin vuoden aikana on avautunut useita myymälöitä. Joitakin on myös muuttanut tai sulkeutunut. Risto ja Oleg ovat rakentamisessa ja purkamisessa mukana.

– Aikataulutamme nämä hyvissä ajoin, koska nämä ovat aina isompia projekteja ja haluamme tehdä työn ajatuksella ja kiireettä. Hommaa on riittänyt, mutta kyllä se meiltä onnistuu! Risto naurahtaa osoittaen muskeleitaan.

Myös useisiin kauppakeskuksiin ilmestyneet uudet, puiset keräyslaatikot ovat Riston, Olegin ja apumiesten käsialaa. Työnkuva on siis hyvin moninainen.

– Meillä on toimivat rutiinit. Nähtävästi pomomme luottavat meihin, sillä saamme toimia hyväksi havaituilla tavoillamme, miehet sanovat.

Kotouttamisen sankarit

Riston ja Olegin työnkuvaan kuuluu myös ohjaaminen. Pelastusarmeija ja Tampereen aikuiskoulutuskeskus ovat olleet yhteistyössä 90-luvulta lähtien. Kielikurssilla opiskelevat maahanmuuttajat tarvitsevat työharjoittelupaikkoja, ja myymälöiden varasto on ollut siihen erinomaisen sopiva.

– Ensi viikollakin meillä on kaksi kaveria. Toinen on uusi kaveri, marokkolainen nuorimies. He toimivat apumiehinämme. Tampereen aikuiskoulutuskeskus on hyvillään tästä yhteistyöstä. Heidän oppilaansa tarvitsevat jatkuvasti harjoittelupaikkoja. Monet osaavat englantia, mutta eivät kaikki, joten harjoittelupaikkojen saanti ei ole helppoa. Meille saa tulla, kunhan fysiikka pelaa ja motivaatiota riittää. Tämä on hyvin matalan kynnyksen harjoittelupaikka. He ovat kanssamme kolme tai kuusi viikkoa. Miltei poikkeuksetta kaikki on mennyt hyvin, ja monet palaavat toiseen harjoitteluun. Useat ovat tulleet vielä työkokeiluunkin harjoittelujen jälkeen. Aikuiskoulutuksen naiset ovat vitsillä sanoneet, että meidät pitäisi palkita vuoden kotouttajina, Risto naurahtaa.

Järkevää joustavuutta

Kuten varmasti rivienkin välistä voi lukea, Oleg ja Risto viihtyvät työssään.

– Meihin ja ammattitaitoomme luotetaan, se tuntuu hyvältä.

Asiakastapaamiset ovat työn sokeri ja suola.

– Kyllä se on mielenkiintoisin osuus, se voi haastaa, mutta aina palkitsee. Ei rullakoiden työntely palkitse, muttei ahdistakaan, Risto naurahtaa. – Se on työtämme, ja siitä saamme voin leivän päälle.

Risto jakaa menneeltä viikolta mukavan kohtaamisen.

– Kävin Pispalassa tapaamassa vanhempaa pariskuntaa. Tavaraa oli paljon ja se oli todella hyvää. Jouduimme tekemään kaksi reissua. Aikojen ollessa kovemmat on harvinaisempaa, että saamme kerralla näin paljon erinomaista tavaraa. Tietää, että tämä tavara käy kaupaksi, eikä jää seisomaan myymälöihin. Se tuntuu mielekkäältä. Tuli oikein hyvä mieli.

Pyydän miehiä pohtimaan, millaisista luonteenpiirteistä on työssä hyötyä. He päätyvät jämäkkyyteen, joustavuuteen ja oma-aloitteisuuteen, kykyyn tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Pelastusarmeijaa he arvostavat työpaikkana. Se, että toiminnan tavoite on auttaa kotimaan apua tarvitsevia, tuntuu hyvältä. Armeija on toiminut myös arvostavasti henkilöstöä kohtaan. Siihen liittyen Risto haluaa jakaa tarinan:

– Kun koronapandemia sulki myymälät, kaikki lomautettiin. Pelastusarmeija maksoi meille ennakkoon tulevan kesän lomarahat, ja jokainen sai myös lomautusajallaan pitää haluamassaan kohtaa kesäloman. Tämä oli aivan ainutlaatuista joustamista. Se oli todellinen pelastava tilanne siinä kohtaa, kun koko maa meni kiinni. Tämä mielestäni osoittaa sen, että hyvät teot eivät jää vain sanojen tasolle.

Lahjoittamalla hyvää tekee hyvää

Työnsä kautta Risto ja Oleg ovat nähneet kirpputorien muuttuvan iCare-hyväntekeväisyysmyymälöiksi. Aluksi se hiukan pohditutti parivaljakkoa.

– Pohdimme, että mahtavatko maakuntamyymälöissä asiakkaat ymmärtää tämän muutoksen, erityisesti englanninkielisen nimen. Hyvin ovat näyttäneet ihmiset kuitenkin suhtautuvan. Ja isoissa ostoskeskuksissa tämähän on ollut suorastaan pakollinen muutos. Noutopalveluun meille yleensä soittavat vanhemmat ihmiset, ja heille on tärkeää se, että olemme osa Pelastusarmeijaa. He luottavat tähän järjestöön ja tietävät, että apu menee kotimaan hyväksi.

Vuosien saatossa miehet ovat nähneet myös kierrätykseen suhtautumisessa muutoksia: – Muistan, että 80-luvulla nousukauden hulluina vuosina monet kirpputorit lopettivat. Niitä ei mukamas tarvittu, kun ihmisillä oli niin paljon rahaa. Lama-aikaan kirpputorit tekivät paluun, ja nykyisin nuoriso on tosi kiinnostunutta kierrätyksestä. Vanhemmat miehet taitavat olla se hankalin pala. Miesten vaatteita tulee vähemmän, kun miehillä on useammin tapana käyttää vaatteet loppuun ja kengät linttaan, Risto naurahtaa, ja me kaikki kolme nyökkäämme tämän pitävän paikkansa.

Risto ja Oleg muistuttavat myös lahjoitettavan tavaran laadusta. Kaikki myyntikelvoton tavara aiheuttaa kuluja ja vähentää perille menevän avun määrää.

– Suoranaista roskaa lahjoitetaan harvoin, mutta myymälöistä noudamme viikoittain kakkoslaatua ja poistotavaraa, joka ei ole myyntikelpoista. Saamme hiukan leikattua kuluja myymällä tavaraa eteenpäin isompina kokonaisuuksina yksityisille myyjille, ja myös kilotavarana konepajoille.

Lahjoittamalla hyvää tekee hyvää.

Toni Kaarttinen

Kuvat:  Toni Kaarttinen

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä