Grönlannin Pelastusarmeijassa kuljetaan rinnalla

Kaukana pohjoisessa 20 000 asukkaan pääkaupungissa Nuukissa toimii Pelastusarmeijan osasto, jossa työtä johtaa kapteeni Nathanaël Münch. Grönlantilainen kulttuuri poikkeaa monin tavoin siitä, mihin olemme tottuneet, ja se näkyy myös paikallisen Pelastusarmeijan työssä. Tanska ja Grönlanti kuuluu samaan kumppanuuskeräysryhmään Suomen ja Viron kanssa. Nyt on oivallinen hetki tutustua tähän mielenkiintoiseen kohteeseen ja työtä luotsaavaan kapteeniin.

Hiukan harmittaa. Miten upeaa olisi ollut todistaa paikan päällä Pelastusarmeijan työtä ainutlaatuisessa Grönlannissa. Ymmärrettävästi on tyydyttävä videohaastatteluun. Kameraan katsoo hymyilevä, nuori (vaikka itse muuta väittää) Nuukin osaston johtaja, kapteeni Nathanaël Münch, joka vastaa Pelastusarmeijan työstä Grönlannissa. Hänellä on hyvin kansainvälinen tausta.

– Olen syntynyt Ranskan koillisrannikolla Le Havressa 1989. Isäni on ranskalainen ja äitini tanskalainen. Molemmissa suvuissa on armeijalaisia useammassa sukupolvessa. Lähetystyö on ollut heidän sydäntään lähellä. Äitini sukulaisia on ollut lähetysupseereina Indonesiassa, ja isäni vanhemmat palvelivat Kongo-Brazzavillessa noin kolmenkymmenen vuoden ajan.

Perheen kautta Nathanaël saikin kosketuksen uskoon ja uskontoon jo nuorena.

– Lisäksi pyhäkouluopettajani Brysselissä oli todella vaikuttava. Muistan edelleen, miten hän sai meidät rukoilemaan ja miten oli pakko kurkkia, että rukoilevathan kaikki varmasti silmät ummessa, Nathanaël naurahtaa. – Ensimmäisellä luokalla myös nunnat opettivat meille uskontoa, ja se oli todella mielenkiintoista. Sitten he kertoivat, että minun olisi käännyttävä katoliseksi, jos haluan jatkaa tunneilla käyntiä. Sain siis hyvää kosketusta uskontoon monelta suunnalta.

Hänellä oli kuitenkin lapsena paljon epäilyksiä.

– Rukoilinkin Jumalalta, että älä anna minun ajatella koko ajan. 13-vuotiaana menin pääsiäisenä raamattuleirille, ja tunsin siellä hartauden aikaan jotakin tapahtuvan sisälläni. Seuraavana vuonna menin uudestaan, ja tuolloin henkilökohtainen uskoni heräsi. Menin katumuspenkille, ihmiset rukoilivat puolestani ja kaikki tuntui minusta erilaiselta. Tuolloin Herra tuli todelliseksi minulle.

Upseerikoulutus toisella puolella maailmaa

Pelastusarmeijan upseereina Nathanaëlin vanhemmat saivat erilaisia määräyksiä, ja hän muutti heidän mukanaan Sveitsiin, Ranskaan, Belgiaan ja Tanskaan, jossa he asuivat pidempään. Nathanaël palasi Ranskaan lukioon, jonka jälkeen hän piti välivuoden.

– Välivuoden aikana matkustin ja tein erilaisia juttuja. Tein töitä, vierailin Kongon Pelastusarmeijassa ja menin tekemään vapaaehtoistyötä Israeliin. Mikä tärkeintä, Israelissa tapasin tyttöystäväni Ruchaman, tulevan vaimoni, Nathanaël sanoo silmät kirkastuen.

Välivuoden jälkeen hän suoritti asevelvollisuuden ja palveli hetken Kosovossa. Sitten alkoivat opiskelut Kööpenhaminassa.

– Tuolloin sain vahvan upseerikutsumuksen, joka oli aiemminkin käynyt mielessäni. Rukoilin asiaa Ruchaman kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, että tämä on se, mitä Jumala tahtoo minulta.

Nathanaël suoritti upseeriopinnot sangen eksoottisessa paikassa: Australiassa.

– Tanskassa ei ole upseerikoulua, joten suurin osa lähtee koulutukseen Norjaan tai Isoon-Britanniaan. Tuolloin koin, etten halua mennä Norjaan, se tuntui jotenkin tylsältä. Kerroin tästä, ja kuin ihmeen kaupalla tuolloinen territoriomme johtaja oli juuri keskustellut muiden johtajien kanssa siitä, ottaako joku vastaan kadetteja. Australiasta vastattiin, että olisin sinne tervetullut.

– Se oli todellinen siunaus. Tykkäsin Melbournessa viettämästäni ajasta. Kadettikavereillani ja minulla oli paljon yhteistä. Australialaiset eivät liikaa kunnioita ylempiään, ja me tanskalaiset olemme samanlaisia, Nathanaël naurahtaa. – Meillä oli samanlainen huumori, sarkasmin ja ironian taju. Ihmiset olivat tosin tanskalaisia avoimempia ja valmiimpia puhumaan vieraille. Se teki minulle hyvää.

Syyskuussa 2013 Nathanaël valmistui upseeriksi.

– Upseerivihkimyksen jälkeen minulle oli selvää, että halusin palvella Jumalaa Euroopassa. Arvostan lähetystyötä, jota isovanhempani ovat tehneet, mutta koin, että oma kutsumukseni on Euroopassa. Tunsin, että haluaisin vastata siihen haasteeseen, että miten puhua Jumalasta.

Ensimmäiset puoli vuotta Nathanaël palveli Kööpenhaminan Temppelin osaston johtajan avustajana. Sen jälkeen hän sai määräyksen Århusin osaston avustajaksi ja puolitoista vuotta myöhemmin sen johtajaksi. Kaupunki on Tanskan toiseksi suurin, mutta osasto oli pieni. Hän palveli siellä seitsemän vuoden ajan.

Yllättävä määräys Grönlantiin

Määräys Grönlantiin tuli aivan puskista.

– Olin aluksi itse asiassa vihainen, sillä en ollut antanut mitään merkkiä siitä, että olisin kiinnostunut palvelemaan siellä. Päällimmäisenä oli huoli Ruchaman papereista. Olimme kuluttaneet runsaasti aikaa, vaivaa ja rahaa saadaksemme israelilaiselle vaimolleni virallisen oleskeluluvan. Grönlanti on itsehallinnollinen osa Tanskaa, mutta heillä on omat maahanmuuttosäädöksensä. Vaikka vaimollani oli viisumi Tanskaan, hän tarvitsisi uuden Grönlantiin. Äitini asui tuolloin Isossa-Britanniassa, siskoni Saksassa ja veljeni Norjassa, niin määräykseen kuuluvat lomat Tanskassa eivät olisi meille hyödyksi.

– Olen hyvä aviomies, joten annoin vaimoni kommentoida määräystä johtajistolle ensin, Nathanaël sanoo silmää vinkaten ja naurahtaa: – Yllätyksekseni kuulin hänen vastaavan, että se sopii meille hyvin. Ihmettelin, kuka tämä henkilö on ja mitä hän on tehnyt vaimolleni. Saimme viikon aikaa pohtia ja rukoilla. Seuraavana aamuna tiesimme jo sydämissämme, että tämä olisi se, mitä meidän tulisi tehdä. Annoimme myöntävän vastauksen.

Peruutetaanpa tässä kohdin Nathanaëlin ja Ruchaman rakkaustarinan alkuun.

– Hän asui kylässä, jossa toimin vapaaehtoisena. Juttelimme, ja pari vuotta myöhemmin löysimme uudelleen yhteyden Facebookin kautta. Sitten aloimme vierailla toistemme luona. Kun hän tuli käymään Australiassa, kosin häntä. Hän palasi Israeliin kahden vuoden pakolliseen asepalvelukseen. Sitten 2015 menimme naimisiin.

Muutto vaati odotetusti paljon paperityötä, mutta kaikki selvisi ajallaan. Elokuun alussa 2021 he saapuivat Nuukiin. Mukana olivat heidän kaksi lastaan Yoav ja Nouri, nuorin lapsi Ivik oli tuolloin vielä äitinsä vatsassa. Muutto Grönlantiin oli vanhimmalle lapselle haasteellinen. Hänellä kesti tottua ajatukseen, että täällä oli perheen uusi koti. Päiväkotipaikkaa ei löytynyt kuin vasta kuukausien kuluttua.

– Alku oli kyllä oikea seikkailu, kohtasimme suurimmat kulttuurishokit. Grönlannissa on monia asioita, joista ei tiedoteta, koska näin asiat ovat aina olleet, ja kaikkien oletetaan tietävän ne. Esimerkiksi koulujen alkamispäivä. Ehkä nyt kolmen vuoden aikana olemme sisäistäneet tärkeimmät, Nathanaël nauraa.

Grönlannissa puhutaan grönlantia ja tanskaa. Grönlanti on haastava, hyvin erilainen kieli. Miten perhe on saanut siitä kiinni?

– Kaikki kolme lastamme omaavat jo melko hyvän grönlannin kielen taidon. Minä ja vaimoni teemme parhaamme. Ihmisten odotukset eivät ole korkealla, joten se helpottaa, Nathanaël toteaa hymyillen. – He arvostavat yritystämme ja sitä, mitä olemme tähän asti oppineet. Totta kai olisi hienoa oppia puhumaan sujuvasti, sillä työmme on enemmän pastoraalista työtä ihmisten parissa. Kokouksissamme laulamme grönlanniksi, ja luen raamatunkohdat grönlanniksi. Joskus myös tanskaksi, jos meillä on tanskankielisiä osastossamme.

Kuluneiden vuosien aikana Grönlannin luonto on tehnyt Nathanaëliin suuren vaikutuksen. Grönlantilaiset ovat metsästäjäkansaa, ja Nathanaëlkin on päässyt sen makuun. Ystävän kanssa hän on metsästänyt poroja.

– Minua on siunattu vaimolla, joka suostuu laittamaan lapset petiin sillä välin kun käyn juoksemassa vuorilla, Nathanaël sanoo hymyillen. – Nuuk on maailman toiseksi pisimmän vuonon suulla. Siinä on 150 kilometriä tutkittavaa. Veneemme on korjattavana, mutta veneily on tulevaisuuden retkisuunnitelmissamme.

Ihmiset tekevät osaston

Pelastusarmeijan työ Nuukissa alkoi vuonna 2012, upseerit kiertelivät kaupungilla ja rukoilivat ihmisten kanssa. Ensimmäiset osastotilat hankittiin käyttöön alkuvuonna 2013, jonka jälkeen ihmisiä voitiin kutsua kahville ja keskustelemaan. Hyvin nopeasti työ muotoutui avoimiksi oviksi, jota työ on suurilta osin nykyäänkin. Osastolla toimii Williams Café, joka on avoinna maanantaista perjantaihin.

– Alusta alkaen työhön ovat kuuluneet päivittäiset hartaudet, ja todella arvostan sitä. Laulamme puolisen tuntia ja luemme raamatunkappaleen, Nathanaël kertoo. – Monet meillä kävijät ovat kiinnostuneita kehittämään uskoaan. Suurin osa niistä, jotka tulevat syömään, tulevat myös kuuntelemaan hartautta. Avoimien ovien pöydissä tapahtuu myös paljon ruohonjuuritason evankeliointia.

Williams Cafén ohella osastolla on ollut perhe- ja lapsityötä ja sunnuntaisin jumalanpalvelus ja pyhäkoulu lapsille.

– Meillä oli myös kuoro, kävimme laulamassa muun muassa vanhainkodeissa. Vaimoni on aloittanut naisten ryhmän, ja eräs alokkaistamme miesten ryhmän. Hyviä asioita tapahtuu.

Nathanaël kertoo, että pelastusarmeijalaisena hän uskoo osallistamiseen.

– Monet ovat mukana musiikin kautta. Meillä on monia hyviä kitaran ja basson soittajia. Ihmiset myös laulavat koko sydämellään. Yhteislaulu on tärkeä osa inuiittiperintöä, ja siihen on sekoittunut herrnhutilaisten tekemän käännytystyön myötä hidasta virsien laulantaa. Yhdistelmä on uniikki ja kaunis. Armeijan musiikki on nopeatempoisempaa, ja monet tuntuvat pitävän siitä suuresti. Haluan olla kuitenkin varovainen, ettemme hävitä vanhaa lauluperinnettä, Nathanaël sanoo hymyillen.

Tiedustelen, onko heillä osastolla paljon jäseniä tai vapaaehtoisia. Nathanaël kertoo, että heillä on muutamia alokkaita sekä muutamia palkattuja henkilöitä auttamassa.

– Tässä on selkeä kulttuuriero. Grönlantilaiset suhtautuvat sitoutumiseen eri tavalla. Tanskalaiset rakastavat kalentereita ja sopimuksia, täällä eletään enemmän hetkessä. Jos on kaunis päivä kalastukselle, niin se menee ymmärrettävästi kaiken edelle. Sää on täällä määräävä tekijä – harvinaiset tilaisuudet on käytettävä. Tästä huolimatta meillä on kuitenkin monia, jotka haluavat auttaa. Se tapahtuu siinä hetkessä, meillä on aina monia auttavia käsiä, Nathanaël sanoo kiitollisena. – Meidän on mukauduttava paikalliseen kulttuuriin, eikä toisinpäin.

Nopea muutos ongelmien juurisyynä

Tänä päivänä Nuukin osastossa tehdään paljon työtä kodittomien ja muiden haavoittuvaisten parissa, sillä muun muassa päihteiden käyttö on yleistä. Kodittomuus on yleisempää kuin missään toisessa Euroopan kaupungissa. Grönlantilainen yhteiskunta ei ole oikein ollut tietoinen ongelman laajuudesta, ja Pelastusarmeijalla on ollut tärkeä asema sen esiin tuomisessa.

– Monilla osastossa kävijöillä on elämänhaasteita. Emme erottele osaston hengellistä ja sosiaalista työtä, ne ovat pitkälti yhtä. Tämä erottaa meidät monesta länsimaisesta osastosta. Emme ole osasto, joka tekee ohjelmaa, johon kodittomat tulevat käymään, vaan he suurelta osin muodostavat osastomme.

– Monet käyvät läpi erilaisia syviä traumoja, joita lääkitään sitten päihteillä. Yksi erityispiirre on, että monilla kodittomilla kävijöillä on lapsia orpokodeissa. Perhetyössämme heillä on mahdollisuus viettää aikaa lastensa kanssa.

– Monet sosiaaliset ongelmat kumpuavat siitä, että suurin osa väestöstä oli vain neljä sukupolvea sitten pienissä kyläyhteisöissä asuvia metsästäjä-keräilijöitä. Toisen maailmansodan jälkeen Tanska teki grönlantilaisista Tanskan kansalaisia ja modernisoi Grönlantia. Monet kylät suljettiin, ja ihmiset siirrettiin asumaan lähiöihin. Tämä toi mukanaan monia vakavia ongelmia, kuten työttömyyttä, köyhyyttä, alkoholin suurkulutusta, lasten hyväksikäyttämistä… monia kauheita asioita, Nathanaël huokaisee.

– Vasta nyt yhteiskunta on heräämässä näihin ongelmiin, ja me olemme vahvasti mukana tässä keskustelussa. Kuljemme heidän rinnallaan, joita elämä ei ole kohdellut hellästi.

Tukea vihdoin myös yhteiskunnalta

Kuten alussa mainitsimme, Grönlanti ja Tanska ovat samaa kumppanuuskeräyksen maaryhmää kuin Suomi ja Viro. Tiedustelen Nathanaëlilta, miten kumppanuuskeräys näkyy Grönlannin Pelastusarmeijassa. Nathanaël toteaa, että muualta tullut tuki on työssä kaikki kaikessa.

– Muiden tahojen anteliaisuus mahdollistaa toimintamme. Suurin osa rahallisista resursseistamme tulee ulkomailta.  Siksi olemme kiitollisia kumppanuuskeräyksestä ja sen kautta tulevasta tuesta. Myös Yhdysvaltojen Pelastusarmeija tuki ensimmäisen ja toisen, nykyisen, osastorakennuksen hankinnassa. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun saamme rahallista tukea paikalliselta Grönlannin hallitukselta ja Tanskan parlamentin Grönlannin edustuston kautta. Toki saamme pieniä paikallisia lahjoituksia, kuten ruokaa ja vaatteita. Osastomme jäsenet myös antavat siitä vähästä, mitä heillä on.

Nathanaël iloitsee työn kehittymisestä vuosien aikana, ja hän näkee positiivisia muutoksia tulevaisuudessakin.

– Tuen avulla olemme hankkimassa uuden rakennuksen nykyisen rinnalle. Nykyiset tilat ovat käyneet pieniksi, sunnuntaisin on aina vähintään kymmenen tuolin vaje. Kirkkosalia suurennettaisiin ja uuteen rakennukseen tulee tiloja ryhmäkokoontumisiin, kuten perhe- ja lastenohjelmaan.

Nathanaël on tutkimassa työn laajentamista eteläiseen Grönlantiin, joka on Nuukiakin köyhempää aluetta.

– On mielenkiintoista, että seutu on hyvin luonnonkaunista ja ainoa alue, jossa nautojen ja lampaiden kasvattaminen on mahdollista. Siellä kasvavat myös Grönlannin ainoat metsät. Tutkimme mahdollisuuksia käynnistää toimintaa, mutta vielä ei ole mitään kerrottavaa, Nathanaël toteaa hymyillen.

Nathanaël sanoo, että rukousapu on aina tervetullutta.

– Rukoilun vaikutuksia on vaikea mitata, mutta olemme aina tunteneet tietynlaista varjelusta. Ovet ovat avautuneet oikeilla hetkillä, ja ihmiset ovat löytäneet luoksemme. Olemme kiitollisia jokaisesta rukouksesta.

Omista kokemuksistaan viisastuneena Nathanaël haluaa lopuksi rohkaista jokaista kuuntelemaan Jumalan suunnitelmia:

– Vaikka jokin voi tuntua oudolta, erilaiselta tai vaikealta, niin pidä sydämesi auki. Jumala voi johdattaa ihmeellisten asioiden äärelle!

Toni Kaarttinen 

Kuvat: Nuukin osasto ja Pelastusarmeijan kansainvälinen päämaja

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä