Viron uudet aluejohtajat: Rakkauden tekoja

Pelastusarmeijan ominaispiirteisiin kuuluvat määräykset: upseerit saavat uuden palvelupaikan muutaman vuoden välein. Nyt Viron aluetoimistossa on muutosten aika. Aiemmat aluejohtajat, majurit David ja Anna Kotrikadze aloittivat elokuussa Latvian aluejohtajina, ja Viron uusina aluejohtajina aloittivat kapteenit Andrejs Konovalovs ja Irina Konovalova. Sotahuuto pääsi haastattelemaan heitä uuden määräyksen kynnyksellä.

Andrejs (61) ja Irina (60) ovat viime vuodet asuneet Riikassa, Latviassa. Heidän juurensa ovat Venäjällä ja Unkarissa.

– Olen kotoisin Keski-Venäjältä Glazovin kaupungista, kertoo Andrejs. 

– Synnyin Budapestissa toukokuussa 1960, sain juuri keväällä viettää 60-vuotispäiviäni, paljastaa puolestaan Irina.

Andrejs ja Irina kertovat, että he molemmat saivat elää onnellisen lapsuuden.

Andrejs: – Vartuin Agnolan kylässä itäisessä Latviassa. Agnola oli maan katolilaisuuden keskus, ja talomme vieressä sijaitsi ”pyhä lähde”, jonka äärelle monet tekivät pyhiinvaellusmatkoja. Viisivuotiaana osasin jo kirjoittaa ja lukea, ja opiskelin maantietoa, matematiikkaa ja geometriaa. Kun olin seitsemänvuotias, perheemme muutti Daugavpilsiin, jossa isäni sai työpaikan Itä-Latvian sähköyhtiön pääinsinöörinä. Äitini oli opettaja. Koulussa innostuin musiikista ja soitin koulun musiikkiryhmässä.

Irina: – Isäni oli asevoimien upseeri ja äitini venäjän kielen ja kirjallisuuden opettaja lukiossa. Isäni joutui rintamalle 16-vuotiaana ja taisteli toisen maailmansodan päättymiseen saakka. Hän haavoittui. Isäni oli suurin sankarini. Vanhempani rakastivat minua kovasti, olin kauan odotettu lapsi. Muutimme usein isän sijoituspaikan perässä. Äitini oli luova ihminen, ja hän innoitti minua, joten jo hyvin nuorena esiinnyin lavalla, lauloin, tanssin ja lausuin runoja. Rakastin konsertteihin osallistumista.

Musiikki on edelleen tärkeää Konovaloveille:

– Rakastan musiikin säveltämistä ja nauhoittamista kotistudiossani. Joskus saamme esiintymiskutsuja muiden osastojen tai kirkkojen konsertteihin. Olemme nauhoittaneet muutaman albumin ja esitämme mielellämme lauluja  – ylistämme Jumalaa lahjalla, jonka hän on meille suonut, Andrejs sanoo.

Andrejs ja Irina tapasivat Odessan yliopistossa Etelä-Ukrainassa, molemmat opiskelivat rakennussuunnittelua. Andrejs soitti yliopiston musiikkiryhmässä, ja Irina oli opiskelijateatterissa. Opintojen päättyessä vuonna 1981 he menivät naimisiin. Vuotta myöhemmin perheeseen syntyi tytär, ja vuonna 1985 poika. Tytär asuu nyt Moskovassa, ja poika toimii vaimonsa kanssa Pelastusarmeijan Saldusin osaston johtajana Latviassa. Andrejsia ja Irinaa on siunattu myös kahdella lapsenlapsella.

Tiedustelen heiltä, mitkä he näkevät toistensa parhaina puolina.

– Irina on hyvin rakastava äiti ja isoäiti. Hän omistaa aikaansa lapsille ja lastenlapsille. Tämän luonteenpiirteen myötä hänelle on ollut helppo johtaa asunnottomille suunnattua Halfway to Home (Puolimatkassa kotiin) -projektia. Monet heistä kohtelevat Irinaa äitinään. Irinassa on monia hyviä puolia, mutta tämä on hänessä parasta.

– Andrejsilla on loistava huumorintaju, ja hän on vastuuntuntoinen, ystävällinen ja fiksu.

Andrejs ja Irina työskentelivät insinööreinä rakennusliikkeissä, ensin Ukrainassa ja vuodesta 1987 eteenpäin Latviassa. Neuvostoliiton hajottua Latvian talous romahti, ja melkein kaikki rakennusliikkeet ajautuivat konkurssiin. Alan työt loppuivat.

– En osannut pysyä toimettomana. Työskentelin ensin osuuskunnassa ja sitten myyjänä kodinkoneliikkeessä. Vuonna 1995 ruotsalainen kristillinen radio IBRA tarjosi työtä Valko-Venäjän, Latvian, Venäjän ja Ukrainan venäjänkielisten kristillisten ohjelmien tuottajana. Samaan aikaan työskentelin myös muovitehtaan johtajana, Andrejs kertoo työurastaan.

 Evankeliumia sanoin ja teoin

Vuosituhannen vaihteessa elämä alkoi johdattaa Andrejsia ja Irinaa kohti Pelastusarmeijaa. Uskoon he olivat tulleet jo aiemmin, vuonna 1993.

Andrejs: – Olin ajatellut Jumalaa jo lapsena, mutta minulla ei ollut elävää uskoa. Tammikuussa 1993 ystäväni kutsui minut mukaansa kirkkoon. Hän sanoi: ”He tarvitsevat muusikoita. Mennään auttamaan, ja he voivat puolestaan auttaa meitä lopettamaan alkoholin ja tupakan käytön.” Aloin kuunnella Jumalan Sanaa, rukoilla ja soittaa ylitysryhmässä. Opiskelin Irinan kanssa Raamattua puolentoista vuoden ajan kotona. Pidimme rukouspiirejä. Meitä oli 24, ja monet liittyivät kirkkoon tämän kotipiirin kautta. Yhdessä Kristillisen lähetystyön kanssa järjestimme evankeliointia Valko-Venäjällä ja olimme mukana kymmenen uuden seurakunnan aloittamisessa siellä.

Irina: – Uskoin Jumalaan lapsena, mutta suhtauduin häneen enemmänkin mystisenä hahmona. Neuvostoaikaan meille opetettiin, ettei Jumalaa ole olemassa. Aloimme käydä helluntaikirkossa. Siellä pastorina toimi mies, joka oli uskonsa vuoksi karkoitettu kotimaastaan vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa. Hän oli kirjaimellisesti rakastunut Kristukseen ja Jumalan Sanaan. Hän oli hengellinen isämme, ja kun valmistuimme upseereiksi, hänelle myönnettiin vanhemmille tarkoitettu hopeatähti. Vuosien ajan vietimme kaiken vapaa-aikamme kirkossa ja vierailimme sairaaloissa ja vankiloissa. Johdimme jumalanpalveluksia, pidimme kotona rukouspiiriä ja kotikirkkoa.

Vuonna 1999 Konovalovit työskentelivät Norjassa ja tutustuivat tuolloin Pelastusarmeijaan. Vuotta myöhemmin Pelastusarmeija aloitti toiminnan Daugavpilsissa, ja heitä pyydettiin auttamaan saarnaamisessa ja jumapalvelusten johtamisessa.

– Pidimme paljon Armeijan tekemästä työstä, ja päätimme vihkiytyä sotilaiksi.

Vuonna 2004 tuolloinen aluejohtaja ehdotti upseerikoulutusta, ja he suostuivat oikopäätä. Heille luvattiin, että he saisivat palvella Daugavpilsissa.

– Halusin upseeriksi, mutta ajattelin, että olisin liian vanha koulutukseen. Pelastusarmeijan kenraali oli vierailemassa Latviassa, ja hän pyysi niitä astumaan esiin, jotka kuulevat Jumalan kutsun upserikoulutukseen. Astuin esiin, täytin lomakkeen, ja vuonna 2005 haastattelun jälkeen minut hyväksyttiin upseerikurssille, Irina kertoo.

Vuonna 2008 Konovalovit valmistuivat upseereiksi ja saivat saman tien määräyksen Riikaan. He vastasivat Riikan venäjänkielisestä toiminnasta Riikan II osaston johtajina ja johtivat myös Latvian vankilatyötä. Riikan II osaston toiminta oli ollut pientä, mutta kasvoi nopeasti. Ensimmäisessä kokouksessa oli 40 kävijää, kaksi vuotta myöhemmin 120, ja vuonna 2013 osaston seinä piti purkaa, jotta saatiin tilaa 180 istumapaikalle.

Osastossa tehdään vahvaa sosiaalityötä, Irina kertoo:

– Riikan II osaston aluetta kutsuttiin Moskovaksi, sillä alueella asui paljon venäjänkielisiä asukkaita, ja siellä oli myös kaksi asunnottomien yömajaa. Toimintamme tavoitteena oli käytännön evankeliointi, ja yritimme rakentaa osastoamme Pelastusarmeijan perustajien William ja Catherine Boothin periaatteiden mukaisesti. Monet osastolla kävijät olivat kodittomia, addikteja, liikuntarajoitteisia, eläkeläisiä ja muita, joilla oli suuri avuntarve. 90 prosenttia heistä oli miehiä. Riikan II osaston sosiaalityö oli ja on vahvaa: on soppakeittiö, suihkumahdollisuus sekä vaatteiden ja ruokatavaroiden jakoa. Jumala antoi meille näyn, ja avasimme Halfway to Home -projektin niille asunnottomille, jotka halusivat muuttaa elämäänsä ja päästä takaisin yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Monet löysivät uuden suunnan, saivat töitä, vapautuivat päihteistä, ja vietimme jopa kaksia häitä. Yövartio on toiminut myös aktiivisesti, tiimimme ovat toimittaneet lämmintä ruokaa asunnottomille.

Konovalovit rakastavat raamatunlukua sekä rukousta – henkilökohtaista aikaa Jumalan kanssa.

– Rakastamme raamatunlukua niin syvästi, että viimeiset puolitoista vuotta kävimme läpi Matteuksen evankeliumia viikoittaisessa raamattupiirissä. Rukoilemme päivittäin, ja Jumala on myös vastannut rukouksiimme.

Heidän rakastamissaan raamatunpaikoissa korostuu ”Sydän Jumalalle, käsi ihmiselle” -ajatus.

– Room. 5:8: ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Mottomme on ”evankeliumia sanoin ja teoin”. Koen, että uskossa elävä on velvoitettu todistamaan rakkautensa ihmisiin ja Jumalaan koko elämänsä ajan. Ei voi vain puhua rakkaudesta. Jos vanhempani olisivat vain puhuneet rakkaudesta toisiinsa, niin en olisi koskaan syntynyt, Andrejs iskee silmää, ja Irina jatkaa hymyillen:

– Matt. 25:40: ”Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’” Tämä on hyvin armeijamainen jae.

Uuden määräyksen edessä

Elokuussa Andrejs ja Irina aloittivat määräyksessä Pelastusarmeijan Viron aluejohtajina. Haastatteluhetkellä he ovat juuri uuden kynnyksellä.

– Meille tämä määräys on suuri kunnia ja iso vastuu. Olemme toimineet 13 vuotta osastoupseereina, ja nyt olemme uuden edessä. Tilanne jännittää, mutta tiedämme, ettei Jumala hylkää meitä ja että hän tulee auttamaan meitä matkallemme.

Viro on Konovaloveille tuttu, mutta Suomeen he eivät ole vielä tutustuneet.

– Olemme vierailleet Virossa useita kertoja. Meillä asuu ystäviä täällä. Kadetteina palvelimme Narvassa, ja kävimme myös vuonna 2013 latvialaisten upseeritoveriemme kanssa Tallinnassa tutustumassa Pelastusarmeijan paikalliseen työhön. Pelastusarmeijan toiminta Virossa on siis hiukan tuttua.

– Suomessa emme ole vierailleet, mutta odotamme mielenkiinnolla. Olemme kuulleet paljon tästä kauniista maasta ja sen äärimmäisen rauhallisista ihmisistä. Uskomme, että Jumala rakastaa tätä ihanaa maata.

Uusi määräys tuo uusia haasteita, mutta tarkoittaa myös luopumista menneestä.

– Minulle tulee olemaan haaste, etten voi jatkuvasti saarnata. Se on ollut tärkeä osa elämääni niin pitkään. Latviassa olen tehnyt vakituisesti lähetyksiä kristilliseen radioon, ja sitä tulee myös ikävä, Andrejs sanoo, ja Irina jatkaa:

– Naistyön johtaminen Riikassa oli haaste, koska osastossamme oli hyvin vähän naisia. Toivon, että pystyn toimimaan hyvänä naistyön johtajana Virossa.

– Jumalalla on aina ollut meille yllätyksiä, useimmiten hyviä yllätyksiä. Uskomme kohtaavamme paljon uutta ja mielenkiintoista määräyksessämme. Olemme tutustuneet Suomen ja Viron territorion strategiaan. Tuleva johtamisfilosofiamme muodostuu sitä mukaa kun opimme tuntemaan Viron Pelastusarmeijan ja näemme, mitkä asiat toimivat ja mitkä asiat tarvitsevat kehittämistä. Armeijavuosien aikana olemme olleet mukana kouluttamassa neljää upseeria ja avaamassa kolmea osastoa. Toivomme, että tällaista kehitystä näkyisi Virossakin.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Andrejsin ja Irinan kuva-albumi 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä