Vankina vankien joukossa

Kun Pelastusarmeija tuli Suomeen 1800-luvun lopulla, kaikki eivät katsoneet sitä hyvällä. Pelastusarmeijan tapa julistaa kristinuskoa poikkesi totutusta, mikä herätti monissa hämmennystä. Joitakin viranomaisia huolestutti myös liikkeen kansainvälinen luonne ja sen armeijamaisuus. Tämän takia monella paikkakunnalla asetettiin Pelastusarmeijalle kokoontumiskieltoja, ja sen jäseniä kiellettiin käyttämästä merkkejä virkapuvussaan.

Pelastusarmeijalaiset kuitenkin uhmasivat näitä kieltoja, jotka eivät perustuneet lakiin, vaan sen mielivaltaiseen tulkintaan. Tästä seurasi, että jotkut pelastusarmeijalaiset joutuivat vangituiksi. Erityistä huomiota herätti vuonna 1890 Porin maistraatin toimesta tapahtunut kahden miesluutnantin kuljettaminen vankijunalla Turkuun ja sieltä edelleen Helsinkiin.

Samaa oli tapahtunut Ruotsissa, missä vankiloista puhuttiin jopa ”Pelastusarmeijan teologisena korkeakouluna”.  Suomessakin monet upseerit kieltäytyivät maksamasta sakkoja ja valitsivat niiden sijaan mieluummin vankilatuomion. Sen lisäksi, että pidätykset herättivät tiedotusvälineiden huomion, ne avasivat myös pääsyn vankiloihin kertomaan evankeliumia sinne joutuneille rikollisille.

Vankilaan kutsuttuna

Vuonna 1917 julkaistiin Sotahuuto-lehden yleisöpalstalla kirje eräältä Kakolan vangilta, joka kirjoitti näin: ”Turun II osaston sotilaat! Me Kakolan vangit pyydämme saada lausua teille sydämelliset kiitokset vierailunne johdosta. Teidän soittonne ja laulunne tenhovoima loihti silmäimme eteen lapsuuden onnellisen ajan...” Kirjoittaja jatkaa kertomalla, kuinka vangit olivat pitkän aikaa toivoneet, että pelastusarmeija saisivat vierailla heidän luonaan. Viranomaiset olivat sen kuitenkin ankarasti kieltäneet kunnes Kakola sai nuoren uudistusmielisen johtajan Erik Mandelinin, joka kuunteli vankien toivomuksia ja salli Pelastusarmeijan vierailut. Pelastusarmeijan ensimmäinen jumalanpalvelus Kakolassa pidettiin 22.4.1917, ja kirkon kerrotaan tuolloin olleen täynnä harmaapukuisia vankeja.

Kirjeessään tämä tuntematon vanki kiitti tuosta vierailusta ja vakuutti, että vangit odottavat Pelastusarmeijan tulevan pian uudestaan. Kirje päättyy voimakkaaseen vetoomukseen: ”Te olette voittaneet etuvarustukset, alkakaa nyt yleinen rynnistys itse linnoitusta vastaan, jota perkele joukkoineen puolustaa.”

Kakolan tapahtumista kului kuitenkin vielä vuosia ennen kuin Pelastusarmeijan sallittiin virallisesti aloittaa työ vankiloissa. Jalka oli kuitenkin jo saatu oven väliin. Satunnaisia vierailuja tehtiin silloin tällöin, mutta pelastusarmeijalaiset saivat vain laulaa ja soittaa vangeille, saarnata ei ollut lupa. Mutta luultavasti juuri Pelastusarmeijan kansanomainen tapa esittää lauluja puhutteli vankeja. Sanoma välittyi niistä kielellä, johon kuulijat olivat tottuneet. Myös Sotahuuto-lehdet olivat vankien keskuudessa suosittuja.

Kansalaissodan jälkeen vankilat olivat täynnä poliittisia vankeja. Viranomaiset tarvitsivat ja pyysivät apua Pelastusarmeijalta, vaikka virallista lupaa yhteistyöhön ei vielä ollutkaan. Pelastusarmeijalaiset saivat muun muassa käydä pitämässä kokouksia ja kirjoittaa joulukirjeitä yksinäisille vangeille, joilla ei ollut omaisia. Vuonna 1923 sosiaalisen työn johtaja brigadööri Hilma Randelin kirjoitti omin käsin 70 kirjettä. Seuraavana vuonna Pelastusarmeija lähetti vangeille ympäri Suomen yhteensä noin 6 000 kirjettä. Vuonna 1932 Pelastusarmeija vihdoin sai virallisen luvan tehdä vankilatyötä – tosin aluksi lupa myönnettiin vain muutamalle nimetylle henkilölle. Pelastusarmeijan tekemä vankilatyö on jatkunut katkeamatta tuosta ajasta tähän päivään asti.

Pelastusarmeija on nykyään osa Kristillistä vankila- ja kriminaalityön yhteistyöverkostoa, joka tunnetaan nimellä Prison Fellowship Finland eli PFF. Vuosien mittaan monet Pelastusarmeijan upseerit, sotilaat ja vapaaehtoiset ovat osallistuneet PFF:n järjestämiin koulutuksiin ja vierailevat säännöllisesti Suomen eri vankiloissa pitämässä jumalanpalveluksia. Vangeilla ja heidän perheillään on myös mahdollisuus hakea taloudellista tukea Pelastusarmeijasta.

Ei vapaata vangita voi

Pelastusarmeijan perustaja, kenraali William Booth julisti viimeisekseen jääneessä kuuluisassa saarnassaan: ”Niin kauan kuin miehet menevät vankilaan yhä uudestaan ja uudestaan kuten nyt, tahdon taistella. Niin kauan kuin on jäljellä yksikin juomari, niin kauan kuin kaduilla on yksikin eksynyt tyttö, niin kauan kuin yksikin sielu on pimeydessä vailla Jumalan valkeutta, tahdon taistella.” Eräässä suositussa Pelastusarmeijan laulussa puolestaan lauletaan: ”Tänään vielä työ ja matka jatkuu, vielä palvelumme kesken on. Monen vangin, vanhuksen ja sairaan mieli maassa on ja lohduton.”

Pelastusarmeija ei ole koskaan kaihtanut ”rynnätä niitäkään linnoituksia vastaan, joita perkele joukkoinen puolustaa” – kuten tuntemattomaksi jäänyt Kakolan vanki vuonna 1917 kirjoitti. Jokaisen ihmisen tulee kuulla sanoma rakastavasta ja anteeksi antavasta Jumalasta. Kukaan ei kulje niin syvällä, ettei Jeesuksen käsi kurottuisi sinnekin.

Aloittaessaan maanpäällisen toimintakautensa Jeesus avasi Jesajan kirjan, josta hän luki oman ohjelmajulistuksensa, joka kuului: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” (Luuk. 4:18). Ymmärrämme, että Jeesuksen tavoite ei ollut aloittaa vankilakapinaa. Hän julistaa tässä toisenlaista vapautta, jonka vain hän voi ihmiselle antaa. Ihmeellisintä on se, että ihminen voi kokea sydämessään tuon yliluonnollisen vapauden, vaikka olisi edelleen suljettu muurien sisäpuolelle.

Saga Lippo
everstiluutnantti

Jos sinulla on kysyttävää Pelastusarmeijan vankilatyöstä, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen:
[email protected]

Lehdessämme Sotahuuto 11/2023 voit lukea myös Hämeenlinnan rikosseuraamuskeskuksen johtajan Kaisa Tammen mielenkiintoisen haastattelun. Kaisa Tammi on koko aikuisikänsä työskennellyt vankien parissa. Myös rosoinen lapsuus alkoholisti-isän pelossa ja nuoruus ongelmalähiössä on opettanut Kaisaa siihen, että kaikki ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti pahoja tai hyviä, vaan ainoastaan ihmisiä. Haastattelussa päästään kurkistamaan Kaisan lapsuuteen ja työuraan, tutustumaan menestyskirjaan ”Naisvankilan pomo” ja syventymään naisvankeuden erityispiirteisiin ja surun tematiikkaan.

Jos sinulle ei tule vielä lehteä, voit tilata sen tästä

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä