Vaasan vankilan kristillinen osasto: Portti uuteen elämään

Vaasan vankilan alaisuudessa toimii kristillinen päihdekuntoutusosasto. Erityiseen valtakunnalliseen hoitomalliin perustuvan kuntoutuksen pohjana on kristillinen ihmiskäsitys ja sen tavoitteena on niin fyysinen, sosiaalinen, psyykkinen kuin hengellinenkin eheytyminen. Tarkoituksena on tarjota vangeille eväät rikoksettomaan ja päihteettömään siviilielämään.

Vankilan erityisohjaaja Maria Hakala-Ranta, sosiaalityöntekijä Mari-Anne Lakso ja vankilapappi Juha Haapaniemi organisoivat kristillistä päihdekuntoutustyötä Vaasan vankilassa. Puoli vuotta kestävä yhteisöhoidollinen ohjelma on akkreditoitu työmuoto ja ainoa laatuaan Suomessa.

Tarvetta päihdekuntoutukselle riittää.

– Laskutavasta riippuen vangeista 70–90 % on päihdeongelma. Totuus on, että rikoskulttuuri ja päihdeongelmat kulkevat käsi kädessä, toteaa vankilapastori Juha Haapaniemi.

Kristillinen osasto sai alkunsa 90-luvun lopussa Sininauhaliiton, vankilapappi Vesa Mäkelän ja silloisen Tessiobacka-hoitokodin johtajan Sakari Pihlajan verkostoyhteistyönä. Kurssi on järjestetty kahta vuotta lukuun ottamatta keskeytyksettä. Puoliavoimella osastolla on kerrallaan kuusi vankia. Vuosittain hakemuksia tulee noin 30, suosituimpina vuosina peräti 60.

Kuntoutuksen pohjana on kristillinen ihmiskäsitys. Uskossa ei tarvitse olla osastolle hakeutuessa, eikä sen jälkeenkään, mutta on kyettävä suhtautumaan positiivisesti asioiden käsittelyyn kristillisen uskon näkökulmasta.

Miten vangit voivat hakeutua osastolle, ja millaisia perusteita on valitsemiselle?

Maria: – Meillä on oma hakulomake, joka löytyy vankiloista. Hakulomakkeiden perusteella teemme haastattelut, esimerkiksi videoteitse tai puhelimitse.

Mari-Anne: – Alueelliset arviointikeskukset käyvät läpi oman alueensa parhaiten soveltuvat. Monenlaisia syitä on sille, ettei tule valituksi, esimerkiksi tutkintavankeudessa olevia emme voi ottaa. Ja pitää myös muistaa, että Vaasan vankila on yksi Suomen avoimimmista vankiloista, niin turvallisuuskysymykset tulevat myös esille.

Juha: – Katsomme, ketkä soveltuvat parhaiten. Valitsemme heidät, joiden elämää näemme tämän tukevan parhaiten.  Yhteisöllisyys on äärimmäisen tärkeä, sillä osastossa usein kuntoudutaan joukkona. Emme hoida kuutta vankia yksittäisesti, vaan he ryhmänä tukevat toisiaan.

Mitä kuuluu osaston ohjelmaan?

Juha: – Päivät aloitetaan ja päätetään rukouksella. Arkisin vangit työskentelevät aamupäivisin ja iltapäivisin on kuntouttavia tunteja, joita vetävät muun muassa päihdekuntoutustyöntekijä, sosiaalityöntekijä, vankilapappi, psykologi ja liikuntavastaava.

Maria: – Kaikkia elämän osa-alueita käsitellään. Pojat tekevät itse ruokaa, mikä ei ole sallittua muilla osastoilla. Opitaan ihan arkielämän taitoja. Kurssin tavoitteena on luoda hyvä pohja vapautuvan vangin rikoksettomaan ja päihteettömään elämään.

Juha: – Merkittävää on se jatkumo. Emme pidä miehistä vain huolta puolen vuoden ajan, vaan autamme heitä suunnittelemaan tulevaisuutta siviiliin asti.

Maria: – Monilla miehistä on vielä pitkät tuomiot jäljellä tämän osaston jälkeen. Mutta tavoitteena on, että kaikilla olisi kurssin loputtua realistinen tavoite jatkolle. On kyse sitten pääsystä avolaitokseen, kouluttautumisesta tai esimerkiksi siirrosta toiselle suljetulle laitokselle. Se, että päihteettömyys jatkuisi, on tavoitteemme.

Vangeille tärkeä ulkopuolinen kontakti on tukihenkilö, useimmiten vankilalähetti tai SPR:n vankilavierailija. Vaasassa Pelastusarmeijalla ovat toimineet vankilalähetteinä muun muassa majuri Ilkka Nummela ja kenttäkersantti Maija Kyntäjä.

Maria: – Tukihenkilöt ovat toivottuja vieraita. Monelle vangille he ovat se linkki ulkomaailmaan, joka auttaa omien ajatusten ja pohdintojen selkeyttämisessä.

Millaisia tuloksia osaston avulla on saavutettu?

Mari-Anne: – Virallista tutkimustietoa asiasta ei ole. Mitä olemme kontaktiemme kautta saaneet tietoomme, voimme sanoa, että sadasta kristillisessä osastossa olleesta vangista noin 40 on kuntoutunut niin, etteivät ole enää joutuneet vankilakierteeseen.

Juha: – Päihdekuntoutuksessa onnistumiset valitettavasti lasketaan yksinumeroisilla prosenttiluvuilla. Meillä on sellainen näppituntuma, että onnistumisprosentti on tässä reippaasti kaksinumeroinen. Emme itse voi ottaa kunniaa tuloksista. Mutta on tärkeää, että ihmiset kohdataan ensisijaisesti ihmisenä ja sitten vasta vankeina.

Henkisen kasvun paikka

Osaston ovien avautuessa vastaan tulee ruoan tuoksu. Keittiössä Pauli Joona, Seppo Lindeman ja Tino Sjöberg ovat valmistamassa päivän ateriaa, lasagnea. Ruoan jäähtyessä miehet istuutuvat alas kertomaan kokemuksiaan Vaasan vankilan kristillisestä osastosta.

Pauli ja Seppo ovat vangittuna henkirikoksesta, ja Tinolla on takanaan pahoinpitely ja törkeä rattijuopumus. Rangaistusta Paulilla ja Sepolla on jäljellä yli kaksi vuotta ja Tinolla vuosi.

Miksi päätit hakeutua kuntoutukseen?

Pauli: – Tärkein syy oli oma henkinen kasvu.

Seppo: – Minulle tärkeintä on muutoksen pysyvyys. Tarvitsen eväitä positiivisen muutoksen säilyttämiseen.

Tino: – Haluaisin päästä päihteistä eroon ja katkaista vankilakierteeni.

Olette kaikki uskossa, voitteko kertoa millainen on uskontienne?

Pauli: – Vuosia sitten polvistuin rukoilemaan sellin lattialle ja tein uskonratkaisun: ”Tässä olen, ota tällainen, jos huolit.” Se on kantanut tänne asti ja uskossa olen vahvistunut. Uskoontulon jälkeen asiat alkoivat kulkea parempaan suuntaan. Mutta on tämä toki myös taistelua, ei vain onnea ja autuutta. Nyt tämä on omaa kilvoittelua eteenpäin elämässä tämän osaston kautta.

Seppo: – Tulin uskoon kolme vuotta sitten. Minulla on takana lukuisia kuntoutuksia ja päihdeohjelmia, mutta yksikseen niistä ei ollut apua. Aloin huomaamaan yhtymäkohtia päihdekuntoutuksen tavoitteiden ja kristillisten arvojen kanssa. Kristinusko tuo sen perusvarmuuden, jonka päälle elämää on hyvä rakentaa.

Tino: – Olen teini-iästä asti tutkinut Raamattua. Siviilissä se jäi väliin viinankäytön takia. Mutta nyt on tarkoitus aloittaa puhtaalta pöydältä. Kun alkoholi ja muut pahat asiat jäävät taakse, voi keskittyä elämän parempiin puoliin.

Millaisena olet kokenut elämän kristillisellä osastolla?

Seppo: – Tämä on paljon syväluotaavampi kuin monet muut päihdekuntoutuksen muodot. Täällä keskitytään myös henkiseen puoleen. Koen itseni etuoikeutetuksi.

– Täällä perehdytään asioihin ihan eri tavalla. Asioita saa kuntoon niin vankeusaikaa kuin siviiliäkin ajatellen. Ammatinvalintapsykologin tapaan piakkoin. Hienoa, että tässä iässä saa vielä harkita ammattia, toteaa Pauli hymyillen.

Jokaiselle vangille on määrätty oma henkilökohtainen tukihenkilö.

Tino: – Tukihenkilöt on valittu hyvin. Itse toivon, että yhteys jatkuu myös vankila-ajan jälkeen. Olemme suoranaisesti ystävystyneet.

Pauli: – Olen siinä hyvässä asemassa, että minulla on kaksi tukihenkilöä tällä hetkellä. Keskustelemme ja rukoilemme. Kun tukihenkilö tulee käymään, se on aina iloinen tapahtuma – tuulahdus siviilistä.

– Olen saanut paljon tukea. Kun täällä käy muidenkin tukihenkilöt, välillä menemme jo sekaisin, että kuka on kenenkin tukihenkilö, Seppo naurahtaa.

Millainen ilmapiiri täällä on?

Pauli: – Meillä on hyvä henki täällä, tulemme keskenämme toimeen. Jaamme paljon herkkiä tuntoja. Esimerkiksi AA:han pohjautuva 12 askeleen KRITO, eli kristillinen askeltyöskentely, on sellainen, ettei ilman keskinäistä luottamusta niin syviä asioita voisi käydä läpi.

Seppo: – Tämä on tiivistä yhdessä eloa. Aina se ei ole helppoa, mutta yhdessä menemme eteenpäin.

Tino: – Täytyy sanoa vielä kiitos päättäjille, että ovat saaneet kokoon näin hyvän jengin. Aluksi vähän jännitti. Vaikka meillä on joskus erimielisyyksiä, niin pystymme ne aina sopimaan.

Koetko, että tällä kurssilla on positiivista vaikutusta raitistumiseen ja rangaistuksen jälkeiseen elämään?

Tino: – Näen tämän erittäin hyvänä pohjana siviiliin, varsinkin kaltaiselleni miehelle, jolla ei ole työkokemusta. Tässä on mahdollisuus päästä koevapauteen, tehdä työtä ja siirtyä esimerkiksi avovankilan kautta vapauteen.

Pauli: – Tämä antaa eväitä ja tällä on eheyttävä vaikutus. On tärkeää oppia kantamaan vastuuta.

Seppo: – Tämä vaikuttaa vapautumisen nivelvaiheeseen. Muutoksen olisi oltava mahdollisemman pieni, kun vapautumisen päivä koittaa. Itse olen hakenut tuohon avovankilan puolelle kurssin loputtua. Se olisi minulle luonnollinen jatkumo.

Haastatteluhetki on päättynyt ja miehet siirtyvät aterioimaan. Lähtiessämme Pauli jakaa vielä tärkeän viestin:

– Rukoilkaa vankien puolesta, sillä herätys on täällä läsnä. Rukoilemiseen on hyvä panostaa.

Toni Kaarttinen
Kuva: Toni Kaarttinen

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi! Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä