Vaasan nuorten illoissa saa olla rohkeasti uskossa

Vaasan osastossa on ollut usean vuoden ajan erittäin aktiivista nuorisotyötä. Vaasassa on välillä jopa tilanteita, jossa sunnuntain jumalanpalveluksissa nuoret kuikuilevat, että missä kaikki aikuiset ovat! Sotahuuto lähti selvittelemään, mikä on tämän toiminnan salaisuus.

Vaasan osastolla on vielä viideltä hiljaista. Tuntia myöhemmin ei niinkään. Tapaan osastonjohtajat, luutnantit Ari ja Eija Kulmalan, ja juttelemme sohvalla sillä välin, kun pelastussotilas Säde Perttula ja luutnantti Enni Becker ovat valmistelemassa nuorten illan tarjoiluja. Tarjolla on panineja, leipärullia ja kaikenlaista pikkuherkkua. Nam!

Ari ja Eija ovat palvelleet Vaasassa jo seitsemän vuotta: avustajina, kokelaina, kadetteina ja vuodesta 2020 alkaen upseereina. Suurimman osan tästä ajasta he ovat olleet osastosta ja sen työstä vastuussa.

Tiedustelen, miksi nuorisotyö on ollut heille alusta asti niin merkityksellistä.

– Siihen on ollut aina sydämen palo, Eija aloittaa ja Ari jatkaa: – Nuorten elämä ja kuviot olivat tärkeitä, kun täällä aloittaessamme meillä oli vielä neljä varhaisteiniä. Vaikka meillä oli jonkinlainen visio nuorisotyöstä, niin tämä lähti liikkeelle kokeilemalla. Siitä on ajan kanssa kasvanut työmuoto, johon satsaamme paljon. Kunnia Jumalalle, että nuorisotyö on lähtenyt käyntiin niin hyvin… Mutta olen myös aina kiitellyt lapsiamme. Hehän toivat tänne kavereitaan, ja se on ollut todellinen pohja tälle työlle.

Teinit ja nuoret aikuiset työn ytimessä

Vaasan nuorisotyön ytimessä on perjantai-iltojen 14–22-vuotiaiden nuorten ryhmä.

– Olemme huomanneet, että pitää olla hyvin ajan tasalla siitä, mitä nuoret käyvät läpi maailmassa. Haluamme kannustaa ja haastaa kaikkia nuoria ajattelemaan ja perustelemaan maailmankatsomuksensa. Kristityt nuoret kokevat usein oman maailmankatsomuksensa kyseenalaistamista. Täällä he saavat olla rohkeasti uskovaisia.

Ari ja Eija kertovat, että nuorempien ryhmä on parhaillaan tauolla, mutta sen uudelleen käynnistäminen kiinnostaa. Eijalla on toiveissa upseerin satutunti lapsille. Myös työ paikallisten yliopisto-opiskelijoiden parissa on luutnanttien mielessä.

–  Sitä ennen olemme aloittelemassa nuorten aikuisten ryhmää, sillä useampi nuorten illoissa mukana oleva on esittänyt toiveen tällaisesta. Olemme myös joskus vanhempien nuorten kanssa illan jälkeen jalkautuneet kadulle mukanamme pelastuskärry ja siellä termarissa juotavaa. On menty juttelemaan ihmisten kanssa.

Perjantai-iltojen sisältö on hyvin joustava. Se alkaa tarjoiluilla ja niiden siunauksella (joskus jopa räpäten!). Tätä seuraa kuulumiskierros.

– Se on monelle tärkeä, yhteen sitova hetki. Kaikki saavat halutessaan kertoa, mitä viikko pitää sisällään. Kierrosten aikana on niin naurettu kuin itkettykin. Se on selkeä luottamuksen rinki, Eija sanoo.

Sitten ohjelma jatkuu hartaudella ja keskustelulla päivän aiheesta. Joskus porukka katsoo opetusvideoita.

– Välillä heitämme kysymyksen nuorille, että onko heillä keskustelunaiheita. Viikon tapahtumissa voi olla jotain, mikä pohdituttaa nuoria. Usein keskustelu polveileekin sinne tänne. Lopuksi on rukous, johon jokainen saa tuoda haluamansa rukousaiheet. Jos jää aikaa, niin loppuilta on vapaata hengailua, Eija selventää illan kulkua, ja Ari täydentää: – Tämä on kuin olohuone, jonne voi tulla ystävien kanssa. Nuorille on tärkeää, että heillä on paikka, jossa heitä kuunnellaan, kunnioitetaan ja heidän mielipiteitänsä arvostetaan. Me myös opimme nuorilta paljon.

Yhteiskristillinen henki

Eija ja Ari kertovat, että useat nuoret käyvät useamman seurakunnan nuorten ryhmissä – porukka on hyvin yhteiskristillinen.

– Siihen kannustammekin ja sanomme, että myös meillä on heille aina ovet avoinna. Olemme huumorilla heittäneet, että jos ette mene omaan kirkkoon, niin tulkaa edes tänne, Ari naurahtaa. – Monet nuorista ovat tuoneet vanhempansakin mukaan tutustumaan, ja nyt osa heistä käy jumalanpalveluksissa säännöllisesti. Se on todella hienoa!

Osaston tiloissa on järjestetty ”kaupunkileirejä”, jolloin nuoret ovat olleet yötä. Viime keväällä oli myös ensimmäinen yöseminaari, jossa nuoret seurasivat livenä opetusta Yhdysvalloista. Nuoret ovat tehneet myös missiomatkan. He vierailivat Arin ja Eijan tyttären Enni Beckerin upseerivihkimyksessä Helsingissä.

– Heitin idean nuorille, ja he innostuivat täysillä, Eija naurahtaa, ja Ari nyökkää: – Siitä tuli ihan mykistynyt olo, kun katsoi heidän esiintymistään. Nuoret haluaisivat mielellään tehdä vastaavia retkiä. Voisimme esimerkiksi vierailla jossain toisessa osastossa viettämässä yhteistä nuorten iltaa.

Miten Ari ja Eija toivovat työn kehittyvän jatkossa?

– Toivon ja uskonkin, että nuorissamme on henkilöitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta. Siitä olisi apua, jos esimerkiksi saisimme joskus määräyksen muualle. Meillä on myös harvinainen tilanne, että jumalanpalveluksissa on usein enemmän nuoria kuin aikuisia. Nuoret toivoisivat, että uusia aikuisia löytäisi keskuuteemme. Se synnyttäisi mielenkiintoisia keskusteluja kahvipöydän ympärille.

– Tämä on ollut hedelmällistä. On lopulta Jumalan kädessä, miten asiat onnistuvat.

Ihmisten kohtaamisen oppimista

Kello on kymmentä vaille kuusi, ja ensimmäiset nuoret ovat saapuneet. He juttelevat keskenään, ja aina välillä nauru raikuu jonkun heittäessä hyvän läpän.

Pysäytän hetkeksi sohvalle luutnantti Enni Beckerin, Salon osaston johtajan. Hän on perhevierailun ohella tullut ottamaan osaa nuorten iltaan. Hän on päivän hartauden pitäjä. Ennille nuorisotyö on ollut aina olennainen osa omaa Armeija-tarinaa.

– Aloitin täällä sotilasavustajana nuorisotyöntekijän nimikkeellä. Siitä sain kutsun upseeriuteenkin, Enni toteaa hymyillen.

– Tuntuu hassulta, että näiden iltojen alkaessa olin itsekin super nuori, ja nyt olen tässä työssä. Moni tuolloin aloittaneista nuorista on edelleen mukana. On ollut tosi siistiä nähdä, miten nämä nuoret ovat kasvaneet aikuisiksi.

Tiedustelen Enniltä, onko hänellä jotain suosikkimuistoa illoista: – Muistan, miten meillä oli yhdessä vaiheessa usein karaokeiltoja. Laulettiin tuolla salissa, Enni naurahtaa.

Enni kertoo, että nämä illat ovat antaneet eväitä upseerin työhön, vaikka Salon osasto eroaa suuresti Vaasasta.

– Täällä tottui siihen, että on paljon nuoria. Salossa meillä on varttuneempaa väkeä. Olen huomannut, että nuoret tarvitsevat hiukan erilaista sanomaa kuin aikuiset. Tämä kaikki on opettanut, miten kohdata erilaisia ihmisiä.

Puhetta piirissä

Kello on hiukan yli kuusi, ja viimeisetkin nuoret ovat tulleet paikalle. Huoneessa on mukava, hämyisä valaistus, jonka lähteenä on Pelastusarmeijan valokilpi. Nuoria on tänään paikalla 18, ja siihen päälle me muutamat aikuiset. Huoneen jokainen sohva on hyvässä käytössä.

Iisakki aloittaa kuulumiskierroksen ja saa heti porukan nauramaan tarinallaan päivän aiemmista sattumuksista. Yksi kerrallaan nuoret ja aikuiset jakavat viikon kuulumiset – toiset lyhyesti, toiset monisanaisemmin. Ilmapiiri tuntuu avoimelta ja uskon, että täällä voi jakaa kipeämpiäkin tuntoja.

Kierroksen päästyä Ennin kohdalle ryhmä räjähtää nauruun hänen pitäessään epäonnisen pitkän tauon kesken lauseen: – Jätin Roopen... siis hetkeksi kotiin. Enni yhtyy itsekin naurunremakkaan.

Kierroksen jälkeen on aika vakavoitua. Vierailuviikolla on tapahtunut koko Suomea järkyttänyt Vantaan Viertolan koulun ammuskelu.

Maria kertoo, että hänen serkkunsa asuu Vantaalla ja tapahtunut herätti huolta siitä, mitä hänelle kuuluu. Tieto tekijän nuoresta iästä järkytti monia.

Hartaudessa Enni johdatti nuoret pohtimaan maailman synkkyyttä: miksi näitä asioita tapahtuu.

–  On helppoa nähdä maailma toivottomana paikkana. Otamme harteille taakkaa, jota meidän ei tarvitsisi yksin kantaa. Jumala on kutsunut meidät rakastamaan.

Ryhmä lukee Raamatusta Matteuksen evankeliumin 24. luvun. Se herättää nuorissa ajatuksia siitä, miten voisi itse toimia kristittynä hyvänä esimerkkinä. Aamos nostaa esiin tärkeän pointin. – Vihakaan ei ole väärin, mutta pitää muistaa katsoa, miten sen tuo esiin.

Ryhmä lukee vielä Heprealaiskirjeen 12. luvusta jakeet 1–3. Enni tiivistää hartauden sanoman: – Kun on katse Jeesuksessa, se näyttää maailmalle, että on toivoa. Ihmiset eivät ole pahoja, vaan rikkinäisiä. Jeesus on valona maailman synkkyydessä.

Keskustelu jatkuu ja polveilee. Seuraavan puoleen tuntiin mahtuu keskustelua niin kristillisestä musiikista, ylistävästä ja evankelioivasta kirkosta kuin lähimmäisen rakastamisestakin.

Sohvarinki päättyy rukoukseen, johon tuodaan monia aiheita – yhtenä rukous Suomen nuorten ja heidän hyvinvointinsa puolesta.

Uskossa vahvistuneet

Ilta ei ole toki vielä lopussa! Normaalisti nyt olisi aikaa vapaalle hengailulle kavereiden kanssa. Osastolta löytyy myös muun muassa lautapelejä. Useimmiten hyvä seura kuitenkin riittää. Tällä kertaa nuoret ovat kuitenkin suostuneet juttelemaan jo oman nuoruutensa ohittaneen toimittajan kanssa. Mukana juttelemassa ovat Maria (15), Sofia (14), Aamos (17), Iisakki (17), Aino (18), Ella (21), Onerva (15), Eveliina (19) ja Säde (19.) Ryhmästä suurin osa – Maria, Iisakki, Aino, Ella, Eveliina ja Säde – ovat olleet mukana seitsemän vuotta eli aivan alusta asti!

– Me ollaan OG! Maria huudahtaa ja saa ryhmän nauramaan.

Muutkin ovat olleet jo pitkään mukana: Onerva viisi vuotta, Aamos kolme ja Sofia pian vuoden.

Moni on löytänyt tänne kavereiden kautta, ja osa vanhempien ”pakottamana”. Paino noissa lainausmerkeissä…

– Vanhempani eivät halunneet, että olen aina koneella, joten he pistivät minut tänne. Se on ollut yksi parhaista asioista, mitä minulle on tapahtunut, Maria toteaa hymyillen.

Kyselen, millaisia positiivisia asioita nämä illat ovat tuoneet heille.

Iisakki: – Yhteisö ja kaverit, täällä saa vapaasti jutella ja kysyä kysymyksiä…

– Mulla varmaan on liikaakin näitä kysymyksiä, Maria naurahtaa viitaten siihen, että hän oli hyvin ahkerasti äänessä tämän illan kokoontumisessa – Tämä yhteisö toi minut tänne. Kun tein uskonratkaisuni, niin tästä mukana olemisesta on tullut syvempää. Höpötän paljon ja menen asiasta toiseen, mutta minut hyväksytään täällä, Maria lisää hymyillen.

Sofia: – Täällä kuulee paljon hyvää asiaa, mitä muualla ei kuule.

Aamos: – Hyvää seuraa ja hyviä uskonkeskusteluja. Ja edustan varmaan monia, jos sanon, että ruoka.

Aamoksen sisko Sofia tarttuu tähän pilke silmäkulmassa: – Se on aina se juttu, jolla houkutellaan kaverit messiin. Siellä on hyvää seuraa, pohdintaa… ja RUOKAA!

Ryhmä repeää nauruun.

Aino: – Tämä luo yhtenäisyyttä nuorissa. Halua oppia lisää Jeesuksesta. Kun meille tulee uusia nuoria, heidät otetaan heti juttuun mukaan. Eikä tarvitse olla välttämättä edes uskossa, hyvä ilmapiiri sitoo kaikki mukaansa.

Ella nyökkää: – Tänne on ihana tulla.

– Täällä voi puhua mistä vaan laidasta laitaan, Onerva toteaa, ja Eveliina lisää: – Täällä on turvallista tuoda vaikeitakin kysymyksiä esille.

Aino: – Saa jakaa sydämellä olevia raskaita aiheitakin ja rukoilla yhdessä näiden asioiden puolesta. Se on helpottanut minua vaikeina aikoina.

Eveliina: – Vanhat kaverisuhteet ovat vahvistuneet, ja kaikkien kanssa on helppo tulla toimeen.

Säde: – Olen saanut täällä paljon vahvistusta uskolleni ja oman paikan löytämiseen on kannustettu. Minusta tuli vuosi sitten sotilas. Usko on elämäni ja haluan sitoutua palvelemiseen. Autan nyt näissä perjantai-illoissa, ja jos muilla nuorilla on huolia, niin mielellään keskustelen ja tuen myös kahden kesken.

Koko jengillä uskolla ja hengellisyydellä on iso paikka sydämessä.

Onerva: – Nämä asiat kiinnostavat minua kovasti.

Maria: – Täällä uskoni on vahvistunut. – Ja se näkyy, Iisakki heittää saaden kaikki taas nauramaan.

Aamos: – Tämä aktivoi uskonelämääni, olisin muuten varmasti melko passiivinen.

Sofia: – Tämä on hyvä, jokaviikkoinen muistutus aiheesta.

Maria: – Tämä on se hetki viikossa, joka antaa minulle voimaa.

Aino: – Usko on kaikki kaikessa. Se on koko elämäni. Ella: – Sama, en tiedä missä olisin, jos en olisi uskossa. Tämä on vahvistanut tuntemuksiani uskosta.

Eveliina: – Sitä oppii muiden uskovien seurassa jäsentämään maailmaa uudella tavalla. Se auttaa hiomaan omaa näkemystä.

Kaikki ovat sitä mieltä, että on upeaa, että tämänkaltaista kristillistä toimintaa on nuorille tarjolla.

– On hienoa, miten täällä hengellisyys on oikeasti esillä, ei vain lyhyessä hartaudessa ja rukouksessa. Nuoret tarvitsevat ilosanomaa! Maria tiivistää ryhmän ajatukset.

– Pidän näitä iltoja hyvin voimaannuttavina, Aamos lisää, ja Säde jatkaa: – Nuorten kristillinen toiminta antaa tukea siihen, ettei ole pakko elää kuin muu maailma. Saa olla osa jotain tärkeää ilman ulkoista painetta.

Elämä edessä, Jumala mukana

Ensi kuussa vietetään ihmiskaupan uhrien rukouspäivää, ja syyskuun Sotahuuto onkin varattu asiaa sivuaville teemoille. Silloin puhumme esimerkiksi someturvallisuudesta ja turvataidoista. Tiedustelen, miten näitä asioita on tuotu Vaasassa esiin.

Maria: – Täällä kerrotaan niistä kattavasti, kuten muistakin tärkeistä teemoista.

Sofia: – Täällä ei vältellä eikä vähätellä vaikeitakaan aiheita.

Aino: – Ari ja Eija ovat olleet myös Vaasan kristillisessä koulussa pitämässä aiheesta infoja. Näistä aiheista on hyvä puhua, niiden vaikeimmistakin puolista. Meitä nuoremmat ovat alttiita näille lieveilmiöille.

Onerva: – Näistä ei voi koskaan puhua liikaa.

Ryhmästä on aistittavissa tyytyväisyys, mutta silti heiltä on pakko kysyä, näkevätkö he kehityskohtia nuorisotyössä.

Maria: – Täällä kerrotaan jo parhaiten Jeesuksesta. En voisi olla Jumalalle enempää kiitollinen siitä, miten satuinkin asumaan Vaasassa ja päätymään tänne. Olen niin onnellinen.

Säde: – Toivomme saavamme pian alkuun nuorten aikuisten ryhmän, jossa voimme keskustella Raamatusta vielä hiukan syvemmin. Toivon myös, että pääsisimme jalkautumaan useasti kadulle. Siellä rikkinäisiä ihmisiä on helpoin kohdata.

Koska nuorilla on koko elämä edessä iloineen, suruineen ja toiveineen, niin heiltä on tiedusteltava ajatuksia tulevaisuudesta.

Aamos: – Opiskelen ohjelmistokehittäjäksi. Toivon kuitenkin, että pystyisin auttamaan seurakuntaa edes välillä.

Iisakki: – Suuntaan media-alalle. Se osuu lähimmäksi kiinnostuksen aiheitani, sillä tykkään tehdä taidetta ja musiikkia. Pelastusarmeijakin tulee pysymään varmasti mukana.

Ella: – Minulla ei ole suoranaisesti ammattitoiveita, mutta haluaisin tehdä jotain hengellistä työtä. Haluan antaa kaiken Herran käytettäväksi.

Onerva: – Haluaisin tehdä elokuvia ja tuoda sitä kautta esiin ilosanomaa.

Aino: – Koen, että vahvuuksissani voisi olla nuorisotyö. Olen saanut olla näissä illoissa mukana ja kasvaa täällä apuohjaajan roolissa. Olisin valmis käyttämään näitä taitojani, jos Jumala näin haluaa.

Aino oli viime syksynä harjoittelussa päämajan viestintäosastolla osana mediapalvelujen toteuttajan koulutusta.

– Se harjoittelu oli aivan täydellinen. Sain tehdä kaikenlaista laidasta laitaan. Se toi minulle myös vahvistusta, että voisin tehdä Pelastusarmeijassakin työtä. Hyvät työkaverit olivat plussaa, minulle tuli hyvin tervetullut olo.

Ilta hämärtää ja on aika päästää nuoret viikonlopun rientoihin. Annetaan Ainolle vielä viimeinen sana:

– Toivon kristityille nuorille rohkeutta. Haluan rohkaista nuoria olemaan avoimia omasta uskostaan. Sillä voi muuttaa myös jonkun toisen ihmisen elämän kokonaan.

Toni Kaarttinen

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä