Julkaistu 8.8.2017 10:00
Työtoiminnasta tukea tulevaisuuteen
Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköiden asukkailleen
mahdollistama
matalan kynnyksen työtoiminta on ainutlaatuista maanlaajuisesti ja
kansainvälisestikin.
Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköt tarjoavat kaikki tahoillaan monipuolista matalan kynnyksen työtoimintaa asukkailleen arkisin. Työtoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Kukin toiminnassa mukana oleva saa päättää omiin voimavaroihin ja tahtotilaan perustuen, työskenteleekö hän täydet neljä tuntia tai esimerkiksi vain tunnin. Korvauksena työtoiminnasta saa kaksi euroa tunnilta.
– Monelle korvaus ei ole tärkein osa motivaatiota. Normaali päivärytmi ja se, että kohtaa henkilökuntaa ja toisia asukkaita, koetaan tärkeäksi. Syntyy aitoa yhteisöllisyyttä, Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Antti Martikainen toteaa.
VÄINÖLÄ
Halolla päämäärään
Millaista tämä työtoiminta on käytännössä? Sotahuuto kävi tutustumassa kunkin asumisyksikön työtoimintaan. Aloitamme Espoon Viherlaaksossa toimivasta Väinölän asumisyksiköstä. Väinölässä työtoiminnassa on mukana päivittäin 10–20 talon 35 asukkaasta.
Työvalmentaja Toni Natunen ja työtoimintalainen Jukka Koponen ovatkin niin sanotusti sorvin äärellä. (Kuvassa jutun alussa) He esittelevät huovasta, narusta ja puusta koostetun tyylikkään halkotelineen.
– Tämä on viimeisin projektimme. Ajatus tuotteesta tuli Y-säätiön Eero Untamalalta, joka aikaisemmin työskenteli Pelastusarmeijan asumispalvelujen johtajana, taustoittaa työvalmentaja Toni Natunen.
– Yhdessä Y-säätiön kanssa olemme suunnitelleet tämän. Perusteellisen suunnittelun ja tuotekehittelyn tulos, Toni lisää hymyillen ja jatkaa:
– Tämä on samalla kaikkien asumisyksiköiden yhteinen ponnistus. Huopaosat valmistuvat Pitäjänmäellä, puuosat keskustalolla ja suunnittelu ja kokoaminen tapahtuvat täällä meillä. Yhteistyötä yli yksiköiden.
Jukka Koponen on viihtynyt projektin parissa.
– Olin Espoon kaupungilla määräaikaisena, mutta työn loputtua tulin mukaan työtoimintaan. Olen tehnyt ympäristön siistimistöitä ja nyt olen tässä halkoprojektissa mukana. Aika menee mukavasti, eikä tarvitse kotona peukaloita pyöritellä! Tervettä touhua, ja samalla työ kehittää tekijäänsä.
Halkotelineprojektin ohella Väinölässä valmistetaan alihankintana heijastimia Saintexille, ja työtoiminnan piiriin kuuluvat kiinteistön siivous-, ympäristö- ja ruoanvalmistustehtävät. Saippuaa ja kynttilöitä valmistuu myös.
KESKUSTALO
Verstaissa potentiaalia
Keskustalon, eli Alppikadun ja Castréninkadun yksiköiden, työtoiminta kokoaa päivittäin 20–30 henkilöä toiminnan äärelle. Ennätyspäivänä osallistujia oli yli 50!
– Yritämme löytää jokaiselle mielekästä tekemistä. Tosin aina emme pysty räätälöimään, kertoo Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Antti Martikainen.
– Meillä on kolme työvalmentajaa, mutta myös molempien yksiköiden ohjaajat ja sosiaaliohjaajat ovat mukana. On ollut hienoa nähdä, miten yhteistyö on entisestään tiivistynyt.
Siivous-, ympäristö- ja kanttiinityön lisäksi keskustalolla on monipuolisesti muuta toimintaa.
– Pajalla teemme Saintexille heijastimia, olemme mukana halkoprojektissa ja muun muassa joulupata-aikaan kunnostimme patojen kepit. Avustamme myös remontti- ja muuttotehtävissä. Meillä on upeat puitteet, sillä käytössämme on puu- ja metalliverstaat. Ne ovat olleet hiukan tyhjäkäytöllä sen jälkeen, kun huippulahjakas sosiaalinen talonmiehemme Olli Henttonen nukkui pois. Saamme kiittää häntä verstaiden koneista ja toiminnasta, sillä hän testamenttasi ne Pelastusarmeijalle. Toiveissa on tulevaisuudessa saada nämä verstaat suuremmalle käytölle, koska niissä on paljon potentiaalia.
Tavoitteena itsenäinen elämä
Työtoiminta tarjoaa arkeen mielekkyyttä. Osallistumalla asukas voi itse tehdä valinnan elämän puolesta. Tehty työ ja siitä saatava välitön palaute palkitsevat. Onnistuminen rakentaa itsetuntoa ja luo perustan seuraaville valinnoille. Kyky ottaa vastuuta omasta elämästä lisääntyy.
– Olemme täällä läsnä asukkaita varten, toteaa keskustalon työvalmentaja Merja Lehenkari-Sass.
Aito kohtaaminen ja asukkaiden elämäntilanteiden jakaminen on toisinaan henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työntekijöille.
– Olemme jatkuvasti hyvin lähellä ihmisiä ja monilla on sekä somaattisia että päihdeongelmia. Kaikkia kohdellaan kuitenkin yhdenveroisesti. Toki auttaa, että tuntee asukkaat lähes perinpohjaisesti.
– On ollut hienoa nähdä, että asukkaat ovat päässeet eteenpäin, kuntoutuneet ja muuttaneet pois asumispalveluyksiköstä vähemmän tukea tarjoaviin asumismuotoihin tai itsenäiseen asumiseen. Emme voi puuttua päihteidenkäyttöön omassa asunnossa, mutta on ollut nähtävissä positiivista päihteiden käytön vähentymistä ja raitistumista. Nämä ovat aina työvoittoja – ja ne palkitsevat! Merja päättää hymyillen.
Hyvä kiertämään
Kello on yhdeksän ja työnjaon jälkeen pajalla on täysi tohina päällä. Pajalla ahertavat kaverukset Toba ja Eugenio.
Kanariansaarilta kotoisin oleva Toba on taiteilijasielu ja nauttii, kun saa tehdä käsillään. Hän esittelee ylpeydellä itse tekemäänsä purjelaivan pienoismallia.
– En vain pysty istumaan ja olemaan tekemättä mitään. Vieressä istuva Eugenio nyökkää: – On ilo tehdä töitä!
Seitsemänkymppinen Raimo on ulkona siivousvuorossa.
– Tässä iässä on tärkeää, ettei kangistu sohvannurkkaan, vaan tulee ihmisten ilmoille. Pidän erityisesti mattojen pesusta. Teen työni niin hyvin, että muut asukkaatkin pyytävät pesemään mattonsa. Keikkaa riittäisi, Raimo naurahtaa.
Tuija hämmentää keittiössä päivän keittolounasta, ja haluaa jakaa tarinansa.
– Olen asunut täällä reippaan vuoden. Mieheni menehtyi ja asunto lähti alta. Olin kiinni päihteissä. Ilo oli suuri, kun sain täällä seinät ympärille ja katon pään päälle – oman rauhan ja turvan, Tuija kertoo herkistyen.
– Tulin aluksi tuuraamaan kanttiinivuoroon, mutta jäin tähän. Pidän ruoan-laitosta, ja olemme välillä juhlapyhinäkin tulleet omaehtoisesti keittämään miehille kahvia ja puuroa. Tästä saa hyvän mielen.
Samaa mieltä on Pena, jonka uurteisille kasvoille eletty elämä on jättänyt jälkensä.
– Arvaisitko, että olen istunut 30 vuotta vankilassa. Nuorempana olin pelkkää lihasta – olin vankilan kovin jätkä. Ahdingossani ohjaajani Laura sai minut näkemään mahdollisuuden parempaan elämään. Olen kokenut neljä veritulppaa, mutta ne eivät ole minua kaataneet! Elämänhaluni on kova. Teen näitä koristeellisia saviastioita, sillä haluan tarjota jotain heille, joilla ei ole mitään. Se on minun tapani tehdä hyvää.
PITÄJÄNMÄKI
Yksilöimisestä uutta pontta
On aikainen aamu ja Pitäjänmäen asumispalveluyksikön työvalmentajat Timo Lepistö, Tiia Mäkiniemi ja Niko Koskinen ovat kokoontuneet yhteisen pöydän ääreen. Työtoiminnan alkuun on puolisen tuntia aikaa. Pitäjänmäellä työtoimintaan ottaa osaa keskimääräisesti 20 henkilöä päivittäin. Pitäjänmäen pisteet ovat ympäristötyöryhmä, kanttiini, paja ja toimitilahuolto.
Työtoiminta alkoi ensimmäisenä Pitäjänmäellä, heti yksikön avauduttua 2011. Työvalmentaja Timo Lepistö on ollut alusta asti mukana.
– Olemme melkoisia pioneereja. Se haastoi meitä, sillä käytänteet ja säännöt oli kaikki luotava tyhjästä. Voimme olla tyytyväisiä tulokseen.
Tällä hetkellä alihankintatöinä Pitäjänmäellä valmistuu heijastimia Saintexille ja Aarikalle tonttuja, joita myydään Finnairin lennoilla.
– Alihankinnat työllistävät meitä vähintään kuusi kuukautta vuodesta. Viime vuonna teimme 54 000 erilaista työsuoritusta. Ja tämä vuosi näyttää positiiviselta. Silloin kuin pajalla ei ole alihankintatehtäviä, teemme omia projekteja. Näitä tuotteita, kuten avainnauhoja, kännykkäpusseja ja kärpäspaperiansoja on myynnissä meillä sekä Pelastusarmeijan sosiaalipalvelukeskuksen kulmahuoneessa Kalliossa.
– Viime aikoina olemme panostaneet työtoiminnan henkilökohtaistamiseen. Kartoitamme asukkaiden toimintakykyä ja olemme jakaneet työt kolmeen tasoon: päivätoimintamainen toimintakykyä ylläpitävä työ, perinteinen työtoiminta sekä kolmantena työelämään suuntautunut työ. Viimeisessä olemme yhteistyössä Y-säätiön ja Demos Helsingin Uuras-konseptin kanssa. Uuras-toiminnan lähtökohtana on tukea asukasta oman kodin ja työn mielekkään yhdistelmän löytämisessä. Kolme kaveria on jo päässyt tähän mukaan. Se on hieno polku takaisin työelämään!
Tiia kokee yksilöimisen mielekkäänä.
– Se antaa pontta omaan työhön ja nostaa arvostusta kaikkia asukkaita kohtaan. Tämä on palvelusuunnitelman tyylinen ratkaisu, jossa asukas myös itse arvioi omaa työkykyään. Palaute on välitöntä molempiin suuntiin.
Työtoiminnan yhtenä tavoitteena on terve yhteisö. Toiminnan on todettu vähentäneen häiriöitä ja lieve-ilmiöitä.
– Asukkaat kunnioittavat yhteisiä sopimuksia. Maanantaisin kokoonnumme aina yhteen sopimaan asioista. Nykyään pääsemme hyvin yhteisymmärrykseen. Tämä luo samalla positiivisen ryhmäpaineen noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, Tiia paljastaa ja Timo päättää:
– Tässä työssä on ilo olla kehittymisen kanssa läsnä.
Ystävyyttä ja uusia askeleita
Työvalmentaja Niko Koskinen ohjaa minut miesten luo juttusille. Käytävällä ohitamme toimitilahuoltoseinän, josta näkyvät työtehtäviin kuuluvat siivoustehtävät.
– Toimitilahuollossa työskentelevät voivat itse valita tehtävänsä. Osa työskentelee mielellään yksin, osa työparin kanssa. Maanantaisin jaamme tehtävät. Vastaamme tämän talon siivouksesta kokonaisuudessaan ja monelle on tärkeää, että tätä tehdään yhteisen siisteyden hyväksi.
– Asukkailla on monenlaisia ”salattuja” taitoja ja tietoja. On hienoa, että he pääsevät niitä täällä käyttämään, Niko toteaa hymyillen.
Tasku on Paulin ja Tapanin kanssa pajalla pakkaamassa Aarikan tonttuja. Miehekkäät kädet sujauttavat yllättävän helposti ja kauniisti tontut pakkaukseen.
– Mulla on bisneksiä, mutta tulen aina tänne, kun on aikaa. Olen kirjoittanut myös asumisyksiköiden omaan lehteen Soppatykkiin. Meillä on myös talon bändi. Keväällä meillä oli ensimmäinen talon ulkopuolinen keikka.
– Täällä on kiva heittää miesten kanssa huulta! Ja hiffaa myös uusia juttuja. Meillä on oma äijien välinen huumori, Tasku naurahtaa: – Tämä toiminta poikii ystävyyttä!
Pöydän toisella puolella Pauli heittää esimerkin äijien omasta huumorista.
– Täällä on tehty kaikkea, ihan hirttoköyden venyttämisestä alkaen. No ei vaan, tämä on terapeuttista. Ja rahalla saa vähän jyviä linnuille.
Toisen pöydän äärellä Marko askartelee kärpäspaperiansaa ja Jari istuu ompelukoneen äärellä.
– Ompeluhommat ovat tulleet läheisiksi. Halkotelineistä ylijäävistä huovanpalasista teen kasseja ja kännykkä- ja tablettipusseja. Tämä on tällaista sosiaalista puuhastelua, ja pysyy talon asioista selvillä.
Marko Hassinen katsoo seesteisesti ikkunasta ulos kahvikuppi kädessä. Marko on yksi heistä, joka on kuntoutunut omaan asuntoon ja on nyt mukana Uuras-toiminnassa.
– Työskentelen täällä kolme päivää viikossa ja Uuras-toiminnassa kaksi. Tämä on ollut iso askel eteenpäin. 12 asunnottoman vuoden jälkeen on ollut hienoa saada tämä mahdollisuus. Olen onnellinen ja kiitollinen.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Ennen vanhaan...
Pelastusarmeijalla on ollut työtoimintaa nykymuodossaan
vuodesta 2011 lähtien, mutta toiminnan juuret ovat viime vuosisadan alussa,
jolloin Pelastusarmeija avasi halkotarhoja Helsingissä. 1950-luvulla
halkotarhassa työskennellyt Teuvo Laakkonen muistelee:
”Suomessa elettiin sodan jälkeistä aikaa ja oli runsaasti työttömyyttä. Ihmisille oli järjestetty hätäaputöitä. Sain autonkuskin apumiehen paikan Pelastusarmeijan halkotarhasta Violankadulla. Myöhemmin Helsinki siirtyi kaukolämmitykseen ja halkotarha lopetti toimintansa. Pelastusarmeija aloitti aikoinaan kirpputoritoiminnan Suomessa, ja Helsingin ensimmäinen myymälä sijaitsi halkotarhan viereisessä lautarakennuksessa. ”
 |
Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi
|
