Teatterin taikaa Tampereella

”Taivaallinen verkosto” lavalla ja ”Vihasta rakkauteen – viisi apostolista näytelmää” kirjana

Pelastusarmeijan Tampereen osastolla toimii vireä teatteriryhmä, jota johtaa kersanttimajuri Lasse Mattsson. Vuodesta 2016 lähtien hän on käsikirjoittanut ja ohjannut kuusi näytelmää, joista viimeisin sai ensi-iltansa marraskuussa. Lassen edelliset viisi näytelmää ovat saaneet myös kirjallisen muodon ”Vihasta rakkauteen – viisi apostolista näytelmää” -kirjassa. Sotahuudolla oli ilo vierailla näytelmän ensi-illassa ja kirjan julkistamistilaisuudessa. Nyt pääsemme tutustumaan maestroon näytelmien takana sekä iloiseen teatteriryhmään.

Tampereen osastolla on jännitystä ilmassa. ”Taivaallinen verkosto” -näytelmän ensi-iltaesitykseen on enää pari tuntia. Näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Lasse Mattson on jo täällä, ja ryhmän muut jäsenet hipsivät paikalle moikaten Lassea tullessaan.

Keittiöapulainen ja näytelmän lavastaja Riitta Purola tekee ryhmälle lämpimiä voileipiä. Leipien valmistuessa Lassella on hetki aikaa kertoa, miten teatterin ja Pelastusarmeijan maailmat ovat kohdanneet hänen elämässään.

Herääminen hengellisyyteen ja teatteriin

Teatteri ja Armeija valloittivat Lassen sydämen jo nuorena hänen kotipaikkakunnallaan Uudessakaupungissa.

– Ensi vuonna tulee jo kahdeksankymppiä täyteen! Voitko kuvitella? Lasse nauraa hersyvästi.

– Minulla ei ollut mahdollisuutta käydä koulua kotoa käsin. Perheemme asui saaressa, ja koulumatka olisi ollut aivan liian pitkä. Asuin seitsemänvuotiaasta lähtien koulukortteerissa, eli vieraan ihmisen luona. Se oli kyllä hyvää kasvatusta, opin tuntemaan monenlaisia ihmisiä. 13-vuotiaana asuin Linda -rouvan ja hänen miehensä luona. Minulla oli tuolloin sellainen hengellisen herätyksen vaihe ja olin käynyt seurakuntia lävitse. Linda-rouva sanoi minulle, että mennään Pelastusarmeijaan. Olin heti myyty!

Samaan aikaan syttyi myös innostus teatteriin.

– En edes ymmärtänyt minkä takia, sillä olin tuolloin niin ujo, etten saanut edes sanaa suustani. Se vain veti puoleensa.

Lasse on kirjailija Volter Kilven sukua. Volterin veli Eero Kilpi oli puolestaan Kansallisteatterin pitkäaikainen näyttelijä. Joten pientä verenperintöä voisi arvailla…

– Teatteriurani alkoi Uudenkaupungin teatterissa, jonne pääsin kahdeksantoistavuotiaana näyttelijäksi.

Armeijassa teatteriharrastusta ei aina katsottu hyvällä: – Siihen aikaan oli sellainen ilmapiiri, että teatteri ja elokuvat olivat syntiä, mutta minä olen aina ollut tällainen oman tien kulkija, Lasse naurahtaa. – En ole koskaan hirveästi kantanut huolta siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Vakuuttava työura

Elämä vei Lassen 22-vuotiaana Tampereen yliopistoon opiskelemaan sosiaalivakuutusta. Siitä tuli Lassen kolmas elämänmittainen polku, hän eläköityi vuonna 2005 Vakuutusyhtiö Turvasta, jossa toimi pitkään korvauspäällikkönä. Ura oli monipuolinen:

– Ratkaisin henkilövakuutuskorvausasioita, kuten työtapaturmia ja ammattitauteja. Toimin myös tuntiopettajana parikymmentä vuotta Tampereen yliopistolla oman työni ohella, sekä viisi vuotta päätoimisena vakuutustieteen lehtorina. Julkaisin myös kaksi oppikirjaa omalta alaltani tapaturmavakuutuksista.

– Olen tehnyt myös toimittajan tehtäviä, sillä toimin myös Turva-lehden päätoimittajana. Opettaja ja toimittaja olivat nuoruuteni toiveammatteja, joten pääsin työurani aikana molempia toteuttamaan. Yksi unelma oli myös papin virka – sitä olen tavallani saanut tehdä täällä Armeijassa! Lasse sanoo hymy huulilla.

Ei rauhaa Paavalilta

Teatteri kulki aikoinaan Lassen mukana Uudestakaupungista Tampereelle.

– Meidän piti yliopistossa tehdä juhlanäytelmä. Kirjoitin, ohjasin ja näyttelinkin mukana. Se oli pasifistinen näytelmä. Sain siitä ajatuksen puolustusvoimissa. Koin, että sotiminen ja toisten tappaminen on niin mieletöntä. Se sai mainiot arvostelut, ja sitä oli muun muassa silloinen sosiaaliministeri katsomassa, Lasse muistelee tyytyväisenä.

Sitten Lassen elämässä tuli pidempi teatteritauko.

– En näytellyt, mutta kirjoitin kyllä näytelmiä pöytälaatikkoon. Niitä on varmasti kymmeniä, mutten en ole niitä pahemmin julkaissut. Yksi on teatterikirjastossa. Siitä pidettiin, mutta en ole tietoinen, onko sitä koskaan esitetty.

Teatteri-innostus vahvistui jälleen 80-luvun lopussa.

– Se oli eräs helteinen kesäkuinen ilta. Olin suihkussa ja mietin Paavalia… onko hänestä koskaan tehty näytelmää? Kuulin sisäisen, lempeän äänen: ” Etkö sinä voisi sitä tehdä?” Uskon, että Jumala puhui minulle. Vastustin ajatusta ensin, mutta ääni ei jättänyt rauhaan. Siinä meni vuosikausia. Tuli kuitenkin tapauksia vastaan, jotka muistuttivat, että näytelmä on edelleen tekemättä. Jumala ei kovistellut minua, vaan ohjasi lempeästi. Eräänä lauantaina 2010-luvun alussa täällä Tampereella silloin, kun Lasse ja Pirjo Vallinsalo olivat täällä johtajina, Lasse saarnasi kerran Paavalista. Se herätti minut, olin aivan jättänyt näytelmän unholaan! Etsin Paavalista käsiini kaiken mahdollisen tiedon. Tämä koko apostolisten näytelmien sarja juontaa innoituksensa tähän.

Apostolien viemää

Ensimmäinen näytelmä ”Paavali – vihasta rakkauteen” sai ensi-iltansa 2017.

– Siinä oli toistakymmentä näyttelijää ja suuria joukkokohtauksia. Ohjasin ja näyttelin itsekin siinä mukana. Se oli vaan niin tavattoman pitkä, että minun oli jaettava se kolmeen tunnin mittaiseen osaan. Aihe sai minut niin valtoihinsa, etten malttanut lopettaa, Lasse nauraa.

Seuraavan ”Johannes” -näytelmän keskiössä olivat apostoli Johannes ja Mozart .

– Todella rakastan Mozartin musiikkia, Requiem on yksi maailmanhistorian kauneimpia sävellyksiä. Sijoitin näytelmän Wieniin syksyllä 1791. Mozart säveltää vimmatusti tietäen aikansa olevan lopuillaan. Hänelle ilmestyvät Jeesuksen äiti Maria, Johannes Salome-äitinsä kanssa, Pietari sekä Magdalan Maria. Näytelmä on hyvin koskettava, ja se päättyy vaikuttavasti Mozartin kuolemaan.

– Minulle on tyypillistä näytelmissäni erilaiset aikakerrostumat. Rikon ajan logiikkaa, mutta nähtävästi onnistuneesti, kun kukaan ei ole kommentoinut, että tarinaa olisi vaikeaa seurata, Lasse iskee silmää. – Tällä tehokeinolla saadaan evankeliumin tapahtumat hyvin eläviksi.

Kolmas apostolinen näytelmä oli ”Pietari – toivon apostoli” .

– Tässä näytelmässä tavallinen seurakunta pitää kokousta. Kesken viikkopalaverin seurakunnan tiedottajan kännykkään tulee viesti, että suuri kansainvälinen megaevankelista on tulossa käymään kahden viikon kuluttua. Alkaa kauhea tohina ja pohdinta, kuka tämä on? Lähistöllä on saari, jossa asuu kalastajapariskunta. Heidän luokseen saapuu tuntematon mies, joka toivottaa rauhaa taloon. Hän jää vieraaksi ja paljastaa myöhemmin itsensä Pietariksi niin kalastajille kuin seurakunnallekin.

Neljäs näytelmä oli ”Kristuksen kirkkaus”.

– Halusin siihen naisille tasa-arvoiset roolit. Näytelmässä kolme naista: rikostoimittaja, poliitikko ja taiteilijapappi ovat ystäviä keskenään ja tapaavat viikoittaisilla kahvikekkereillä. Yhtenä kertana naiset pohtivat, ovatko ihmiset pohjimmiltaan hyviä vai pahoja. Heidän luokseen ilmestyvät kolme apostolia: Paavali, Pietari ja Johannes. He kuljettavat näitä naisia, tutustuttaen heitä ihmisyyden synkempiin puoliin. Lopussa naiset kohtaavat Jeesuksen.

Viides näytelmä on ”Jeesus kaikki kaikessa”. Tämä sai inspiraationsa maailman pysäyttäneestä koronapandemiasta keväällä 2020.

– Se oli niin epätodellista aikaa. Tarina kertoo kolmesta huippututkijanaisesta, jotka saavat Globaalilta Tiedekeskus Utopialta haasteen luoda uusi uljas maailma. He luovat tietoverkon, joka yhdistää maailman kaikki ihmiset. Kaikki ymmärtävät toisiaan, terveysteknologia tunnistaa ja poistaa sairaudet, ja maailmanhallitus hallitsee. Apostolit saapuvat tutkijoille ja näyttävät, miten ihmisten ahneus on pilannut maailman ja Jumala on ainoa, joka voi luoda täydellisen maailman.

Lavastaja Riitta Purola nostelee hyvältä tuoksuvia leipiä esille. Lasse huomauttaa, että Riitta teki tässä näytelmässä upeaa työtä.

– Tietoverkossa on laatikoita, jotka symboloivat meidän ihmisten luomia asioita, kuten koulutusta, hallintoa ja uskontoa. Apostolit yksi kerrallaan hävittävät nämä laatikot, sillä kun Jumalan valtakunta tulee täydelliseksi, niin emme tarvitse enää näitä ihmisten tekemiä laatikoita.

– Itse tietoverkon loin vanhasta sateenvarjosta, kankaasta ja led-valoista. Sateenvarjon avautuessa tietoverkko avautui ja valot syttyivät, ja sulkiessa sulkeutui, Riitta kertoo hymyillen.

– Riitalla on upeita ideoita ja taitavat kädet! Lasse sanoo.

Viisikko kirjan kansien väliin

”Vihasta rakkauteen – viisi apostolista näytelmää” -kirja kokoaa viisi edellä mainittua näytelmää samoihin kansiin. Kirjan takakansi tiivistää asian hienosti: ”Kirja sisältää viisi voimakasta näytelmää, joissa mukana ovat apostolit Paavali, Pietari ja Johannes sekä tietysti kaiken keskus, Jeesus. Näytelmät eivät kuitenkaan tyydy vain kuvittamaan Raamatun kertomuksia, vaan tuovat Raamatun henkilöt tämän ajan ihmisten ja heidän elämänmenonsa keskelle. Tämä kahden maailman välinen dialogi avaa oivaltavia ja syvällisiä näkökulmia Raamattuun ja nostaa esiin ajatuksia ja totuuksia, jotka ovat yhtä ajankohtaisia tänä päivänä kuin apostolien aikana.”

Tiedustelen Lasselta, mikä inspiroi hänet tähän projektiin.

– Olemme tehneet näitä näytelmiä vuosia, ja on mahdollisesti toisia seurakuntia tai teattereita, jotka voisivat tehdä omannäköisiä versioita näistä näytelmistä. Olisi hienoa, jos kristillinen teatteri leviäisi laajemmallekin.

– Kun kapteenit Riku ja Kaisu Leino aloittivat täällä johtajina, puhuin heille asiasta, ja he innostuivat tästä. Kiitos heille työstä, jota ovat tehneet. Olen todella ylpeä siitä, että Pelastusarmeija suostui kirjan julkaisuun. Näytelmäkirjoja kun julkaistaan harvoin, Lasse iloitsee.

Taivaallinen verkosto

Uusin näytelmä ”Taivaallinen verkosto” on jatkoa edelliselle näytelmälle ”Jeesus kaikki kaikessa”. Edellisessä näytelmässä tiedenaisten elämäntyö tuhottiin. Nyt tarina kertoo siitä, mitä heille tämän jälkeen tapahtuu. Mitä tapahtuu, kun elämältä lähtee tarkoitus? Luoko se tilaa uudelle?

– Ajattelen, että tässä maailmassa on paljon ihmisiä, joilta voi elämän pohja pudota. Terveys ja työ voi mennä, perhe ja ihmissuhteet pettää. Kaikki, johon ihminen on rakentanut turvallisuutensa, voi sortua. Mitä sen jälkeen? Uskon, että moni ihminen voi samaistua näihin meidän tieteilijöihimme, Lasse toteaa.

Edellisiä näytelmiä on esitetty Pelastusarmeijan Tampereen osaston lisäksi muissa kirkoissa ja paikoissa. Tämäkin näytelmä on jo esitetty Hämeenlinnan osastossa, ja maaliskuussa on luvassa esimerkiksi näytös Kulttuurikeskus Laikussa Tampereella.

Ensi-iltaan on enää tunti, ja näytelmäryhmä on kerääntynyt nauttimaan pöydän antimista. Nyt meillä on mahdollisuus tutustua tähän hyvähenkiseen harrastajateatteriryhmään.

Pisimpään mukana on ollut Ja rno Puusniekka , jolla on ollut Lassen kanssa yhteistyötä jo Pelastusarmeijan teatteriryhmää edeltävältä ajalta yhteisessä draamaryhmä Hiilloksessa.

– Yhteydessämme oli kymmenisen vuotta hiljaiseloa, kunnes Lasse ottikin yhteyttä ja kysyi minua nuoren Paavalin rooliin. Siitä lähtien olen ollut mukana kaikissa. Nämä ovat mielekkäitä projekteja, sillä näissä on suuria tunteita. Saa antaa itsestään paljon.

Jarno arvostaa sitä, etteivät näytelmät ole liian selitettyjä.

– Mielestäni näytelmät eivät saa olla liian läpipureskeltuja, vaan katsojalla pitää olla vapaus miettiä ja tulkita asioita. Katsojat puolestaan tekevät jokaisesta näytelmästä erilaisen, he antavat meille tekijöille tarvitsemamme energian.

Asko Peltonen on tuntenut Lassen myös pitkään. Hän toimi 40 vuotta Tampereen Tuomiokirkossa pappina.

– Lasse pyysi minua mukaan ensimmäiseen apostoliseen näytelmään, ja siitä asti olen roikkunut porukassa mukana, Asko sanoo hymyillen. Hän toimii Lasselle myös ”kriitikkona”: – Lasse on aina lähettänyt käsikirjoituksensa minulle, ja sitten kommentoin sitä. Ne ovat kyllä niin hyvin tehtyjä, ettei niitä tarvitse pahemmin peukaloida. Lasse on selkeästi systemaatikko, hän tekee nämä hyvin valmiiksi päässään.

Kimmo Hongisto esittää näytelmässä poliitikkoa. Näytelmä on hänelle kolmas.

– Olen käynyt Pelastusarmeijalla kymmenisen vuotta. Lasse kyseli mukaan, ja suostuin. Itse suhtaudun tähän huumorilla, sillä tämä on niin erilaista kuin arkielämäni rakennushommissa. Ei tästä minulle leipätyötä tule, kunnioitan näyttelijöitä ja annan arvostusta heille, Kimmo naurahtaa.

Aiemmin mainittu Riitta Purola on vastannut lavastuksesta. Riitta säteilee iloa ja intoa: – Olen saanut vapaat kädet. On aivan ihanaa keksiä lavastusratkaisuja. Lavasteiden on oltava helposti siirrettäviä ja kuljetettavia, niin se on tuonut oman mielenkiintoisen haasteensa. Tämä on ollut huisin hauska juttu!

Riitalle Pelastusarmeija on tuttu juttu jo lapsuudesta: – Asuin lapsena Riihimäellä. Siellä oli keltainen Pelastusarmeijan rakennus. Kuulimme ystävättäreni kanssa tästä talosta kovin iloista rummunpärinää ja laulua! Pujahdimme salaa salin takaosaan katselemaan. Joku tädeistä huomasi meidät ja sanoi: ”O i kuulkaas tytöt, kun tulitte noin reippaasti sisälle, niin tulkaa tänne.” Saimme tädiltä kiiltokuvia, ja olimme aivan otettuja.

Nyt viimeisen seitsemän vuoden ajan Riitta on ollut apuna Tampereen osaston keittiössä.

– Kaksi kertaa viikossa puuroaamiaisella ja sen lisäksi on erinäisiä kahvituksia. Oli myös mukavaa, että sain tälle ahkeralle ryhmälle tehdä vähän purtavaa. Viihdyn täällä.

Pelastussotilas Matias Kumpulain en hoitaa tekniikan, johon kuuluvat musiikki ja valaistus.  Tekninen puoli on hyvin tärkeä, koska se elävöittää esityksiä.

– Olin myös ensimmäisessä näytelmässä joukkokohtauksessa mukana. Kivitettävänä, Matias heittää ja saa koko ryhmän nauramaan.

– On ollut mukava katsoa, kun muut näyttelevät. Äänipuolella on haasteensa silloin, kun esitämme tätä muualla. Jokaiseen paikkaan pitää keksiä omat ratkaisunsa.

Viimeisinä, muttei vähäisimpinä ovat uuden näytelmän keskiössä olevat huippututkijanaiset. Heitä näyttelevät Päivi Antila , Marianne Rosvall ja Lahja Leppäkorpi . Päivi on ryhmän ”untuvikko”.

– Tulin uutena mukaan. Tämä on ollut todella antoisa projekti. Meillä on ollut mahtava yhteishenki. Yhtään en kadu, että lähdin mukaan, Päivi naurahtaa. – Tämä on herättänyt jälleen intohimoni näyttelemiseen.

Mariannelle tämä on Lassen näytelmistä kolmas.

– Tämä on ollut huiman hieno retki ja olen nauttinut tästä matkasta. Olen ollut harrastajateatterilainen pitkään, ja tämä ryhmä on sopinut minulle kuin nenä päähän. Täällä saa haastaa itseään ja kaivaa itsestään asioita, joita ei välttämättä kohtaa normaalielämässä. Täällä saa tulkita vahvalla tunteen palolla. Lasse on myös erinomainen ohjaaja, hän osaa lempeästi ohjata oikeaan suuntaan kuitenkin samalla antaen näyttelijöille tilaa olla omia persooniaan. Tämä on meidän tapamme palvella ihmisiä, Marianne toteaa ja jatkaa: – Toivon, että katselijat löytävät tästä näytelmästä valoa ja toivoa paremmasta. Ja voihan sitä löytää vaikka Jeesuksen, ken tietää!

Lahja on ollut kaikissa apostolisissa näytelmissä mukana. Lasse bongasi hänet mukaansa eräästä torstaitapahtumasta hänen lausuessaan runoja.

– Yhdyn Mariannen ajatukseen näytelmän tavoitteesta. Vaikka maailma romahtaisi, niin aina voi löytää uusia reittejä elämään. Aina on toivoa.

Tarina jatkuu

Tampereen osastoon on saapunut mukava joukko katselijoita paikalle. Yleisö hiljenee, kun näyttelijät nousevat lavalle. Kohtaus alkaa hautausmaalta… hyvästinä päähenkilöiden uudelle uljaalle maailmalle. Taustalla soi Chopin in Kevätvalssi . Paljastamatta juonesta enempää näytelmässä seurataan huippututkijakolmikon matkaa läpi häpeän, surun, sovituksen ja riemun. Tämä kannattaa tulla itse kokemaan!

Lähtiessäni kysyn Lasselta, että muhiiko maestron mielessä jo jatkoa.

– Oi kyllä! Viime kesänä syntyi jo ajatusta seuraavalle näytelmälle. Vuosikelloni toimii niin, että kesällä ja syksyllä pohdin teemoja ja työstän kokonaisuutta päässäni. Kirjoitusvaihe on alkukeväästä, ja useasti se kestää vain kolmisen viikkoa. Voin paljastaa, että seuraava näytelmä jatkuu jälleen siitä, mihin tämä päättyi. Joten tule katsomaan tämä ja ensi vuonna seuraava! Lasse huikkaa ovelta.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Taivaallinen verkosto – tulevia näytöksiä:
3.3. Kulttuurikeskus Laikku, Tampere 

Muita näytöksiä myös tulossa, seuraa Pelastusarmeijan Tampereen osaston ilmoittelua ajankohdista.

"Vihasta rakkauteen  – viisi apostolista näytelmää" kirjaa voi tiedustella Tampereen osastolta:
[email protected]

Tampereen osasto:
Pelastusarmeija.fi/tampere
facebook.com/PATampere