Tasapaino ei synny itsestään

Myönnän, olen mainonnan uhri. Viime kesänä mieleni teki kovasti sup-lautaa, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan sen. Näin mielessäni, kuinka tyylikkäästi ja tasapainoisesti liu’un pitkin tyyntä järvenselkää nauttien maisemista – olinhan jo kerran kokeillut sup-lautailua vuosia sitten lomamatkalla.

Kesämökillä pumppasin laudan täyteen, työnsin sen vesille ja istuin kyytiin. Meloin pienempiä aaltoja etsien toiselle puolelle saarta, kauas rannasta. Ponkaisin innokkaasti pystyyn ja kohotin melan ensimmäistä vetoa varten. Muutaman sekunnin päästä suunnattomaksi järkytyksekseni ja häpeäkseni löysin itseni pää edellä kylmästä järvivedestä mela käsissäni. Tyhjä lauta keikkui aalloilla muutaman metrin päässä minusta nilkastani lähtevän karkuremmin päässä. Uidessani laudan perässä rantaan melkoisen matkan en ollut enää niin vakuuttunut sup-lautailun ihanuudesta. Ja ymmärsin, ettei tässä lajissa pärjää pelkällä innostuksella.

Seuraava yritys alkoi huomattavasti varovaisemmin. Istuin keinutellen varovasti lautaa, tutkien kuinka pitkälle voin kurottaa kummallekin sivulle. Mietin, missä kohdassa on paras istua ja missä asennossa jalkojen tulee olla. Kesti pitkään, ennen kuin uskalsin yrittää nousta ylös. Tuntui, että lauta vain keikkui ja keikkui, eikä tasapainoa löydy millään. Jalat tärisivät ja jännitin kaikilla lihaksillani. Katsoin oikealle, katsoin vasemmalle, katsoin jalkojani. Laskeuduin äkkiä takaisin polvilleni.

Huomasin, että tasapaino ei synny itsestään, vaan vaatii kurinalaista työtä. Huomasin, että polvillaan on turvallinen asento harjoitella ja edetä. En voi vain katsoa jalkoihini, vaan minun on kiinnitettävä katse siihen, mikä on edessäpäin ja ennakoitava, mitä on tulossa. On myös tarpeen päästää irti epäonnistumisen pelosta ja rentoutua, jotta tuntee laudan liikkeet ja löytää tasapainon. Ei ole vaarallista epäonnistua ja pudota, aina voi nousta uudelleen laudalle.

Elämä on kuin sup-lautailu. Elämän vesillä on useimmiten tuulista, ja aaltojen syvyys vaihtelee. Monenlaiset asiat pyrkivät keikuttamaan lautaa. Jos katse seuraa vain niitä, käy kuin Pietarille, kun hän yritti kävellä Jeesuksen luokse myrskyävien aaltojen yli. Kun hän käänsi katseensa aaltoihin jalkojensa juuressa, hän kadotti tasapainon – kadotti näkyvistään Jeesuksen ja alkoi upota.

Polvillaan on turvallinen asento myös elämässä. Kun tuon asiani Jumalan eteen, ja opettelen tuntemaan häntä paremmin, on helpompi säilyttää tasapaino. Turvassa hänen käsissään voin löytää sen rauhan, joka tuo tasapainoa elämän eri tilanteisiin. Aaltoja se ei poista, mutta auttaa kohtaamaan ne.

Monet elämässämme vastaan tulevat asiat eivät ole meidän hallittavissamme, mutta me valitsemme itse, miten otamme ne vastaan.

Filippiläiskirjeessä Paavali kirjoittaa: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6–7).

Tiesitkö, että Jeesuskin oli huolissaan ihmisten tasapainosta? Vuorisaarnassa hän varoittaa ihmisiä kiintymästä liikaa maallisiin rikkauksiin ja pyrkimyksistä niiden tavoitteluun. Rahassa – riippumatta siitä, paljonko sitä on – ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta tasapainoa ei löydä, jos siitä tulee elämämme keskeisin kysymys. Jos emme näe enää muuta kuin sen, tai jos annamme sen hallita meitä.

Jos melon lautani rantaan ja seison sen päällä kuivalla maalla, on helppo säilyttää löytynyt tasapaino. Sup-lautaa ei ole kuitenkaan tehty seisomaan paikallaan kuivalla maalla, vaan etenemään vetten päällä. Se tarkoittaa, että aina tulee uusia aaltoja, ja jatkuvasti joudun keskittymään tasapainon säilyttämiseen. Elämässäkään ei voi pysähtyä paikoilleen loppuiäkseen. Niin kauan kuin on elämää, tasapainon eteen joutuu tekemään jatkuvaa työtä – oli sitten kyse sup-lautailusta, oman talouden hallinnasta, elämästä yleensä tai hengellisestä hyvinvoinnista.

Ja kun teen jatkuvaa työtä, lihakseni kasvavat, ja olen jatkuvasti aina vähän valmiimpi kohtaamaan seuraavat aallot, jotka pyrkivät hyökkäämään kimppuuni. Älä hellitä, älä pelkää. Käy rohkeasti kohti aaltoja ja ota ne vastaan. Luota siihen, että pystyt säilyttämään tasapainosi.

Nyt talvikauden kylmillä kaduilla liukastellessa on hyvä haaveilla kesän lämmöstä ja siitä päivästä, jolloin voin huolettomasti nauttia sup-lautailusta ilman äkillisiä kylmiä kylpyjä. Ehkäpä sekin päivä joskus koittaa.

Kati Kivestö
kapteeni

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä