Suuren sanoman pääsiäismuna

Munien maalaaminen on vuosituhansia jatkunut perinne. Kristinuskon ja pääsiäisen vieton myötä maalaus ja munia koristavat symbolit saivat monitasoisia merkityksiä. Munien maalaus on edelleen elävää perinnettä erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa. Suomessa tätä perinnettä ja taidemuotoa tuo esiin turkulainen yhdistys OvoDecor r.f.

– Tarkoituksenamme on koota yhteen munankoristelutaiteesta ja -perinteestä kiinnostuneita, lisätä tietoa ja edistää koristelutaitoja eri muodoissa, tiivistää yhdistyksen puheenjohtaja Ritva Manner.

Monet askartelublogit, Instagram-postaukset ja Youtube-tutoriaalit vilisevät mitä kauneimpia maalattuja munia. Pääsiäismunien maalaaminen ei kuitenkaan ole mikään uusi trendi, vaan munia koristeltiin jo esikristillisellä ajalla eri puolilla maailmaa.

– Värjättyjen munien uskottiin suojaavan mahdollisilta uhilta ja tuovan monenlaista turvaa, kertoo OvoDecorin puheenjohtaja Ritva Manner.

Kristinusko antoi munalle oman merkityksensä Kristuksen ylösnousemuksen vertauskuvana. Se symboloi uuden elämän syntymistä. Munasta kuoriutuvan kananpojan voidaan ajatella kuvaavan haudasta nousevaa Kristusta. Antaessaan toisilleen pääsiäismunia kristityt todistivat uskostaan ylösnousemukseen. Munissa käytetyt kuviot ja symbolit saivat uusia lisämerkityksiä.

– Se oli kristinuskolta viisasta, ettei vanhoja tapoja kielletty, vaan niille annettiin uudet kristilliset merkitykset. Kala, joka oli symboli pahaa vastaan, merkitsi nyt Kristusta. Verkot symboloivat Kristusta ihmisten kalastajana. Kolmio, joka oli symboloinut perhettä tai kolmea luontoelementtiä, sai nyt merkityksen pyhänä kolminaisuutena.

Kristillisen perimätiedon mukaan Magdalan Maria julisti Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen ilosanomaa Roomassa. Tapana oli viedä hallitsijalle lahjoja. Rikkaat antoivat kalleuksia, mutta niitä Marialla ei ollut. Hänen ainoa rikkautensa oli usko Jeesukseen Kristukseen, joten hän lahjoitti ensimmäisen pääsiäismunan keisari Tiberiukselle sanomalla: ”Kristus nousi kuolleista! Katso, tämä muna on nyt kuollut, mutta sen sisällä on uusi elämä.” Keisari epäili ja totesi, ettei kukaan voi nousta kuolleista. Hänen mukaansa se olisi yhtä uskottavaa kuin valkoisen kananmunan muuttuminen punaiseksi. Marian lahjoittama muna kuitenkin värjääntyi kirkkaan punaiseksi. Tästä syystä punainen pääsiäismuna on ollut kristityille aina ylösnousemuksen symboli. Punainen väri muistuttaa Kristuksen vuodattamasta verestä.

– Punainen on se oikea pääsiäisen väri, ei lainkaan tämä nykyisin pääsiäiseen assosioitu tipunkeltainen.

Lukuisat maalaustyylit

Munienmaalauksen perinne on maailmanlaajuista. Ritva Mannerille eurooppalainen perinne on tutuin.

– Yhdistyksemme on keskittynyt lähinnä eurooppalaisiin perinteisiin ja tapoihin. Olemme vierailleet Tšekissä, Puolassa, Slovakiassa, Sloveniassa, Unkarissa ja Saksassa. Ukrainan kuuluisa munamuseo on vielä näkemättä. Näissä maissa munanmaalaus on edelleen elävää perinnettä. Munia annetaan lahjaksi pääsiäisenä, mutta kaikki eivät enää maalaa niitä itse, vaan ostavat ne pääsiäistoreilta, joilla myydään maaseudun naisten maalaamia munia. 

Tiedustelen, miten nämä eri tyylit eroavat toisistaan. Ritva kertoo, että aikoinaan tyylit eivät vaihdelleet vain maittain, vaan ihan perhekohtaisestikin. Kylillä oli omat tapansa. Usein alueilla on omat tyylit kudonnaisiin, kuten liinoihin ja seinävaatteisiin, niin näitä tyylejä on sovellettu myös muniin.

– Nykypäivänä tyylirajat ovat kadonneet, sillä internet mahdollistaa sen, että voi löytää vaikka millaisia malleja. Enää eivät vuoret ja meret estä.

Ritva kertoo, että ukrainalaisesta perinteestä on parhaiten tietoa löydettävissä:

– Ukrainalaisia siirtolaisia on muuttanut paljon Amerikkaan, ja he ovat kirjoittaneet perinteitään muistiin. Ukrainalaiset munat ovat kaikkein koristeellisimpia ja yksityiskohtaisimpia. Niitä kutsutaan nimellä pisanka, joka tarkoittaa kirjoittamista. On uskomus, että jos munasta ei löydy vähintään neljää väriä, se tarkoittaa talon emännän olleen laiska. Sen verran kunnianhimoa piti olla, Ritva naurahtaa ja jatkaa: – Ukrainassa käytetään usein valkoista, punaista ja mustaa. Nämä värit yhdessä kuvaavat ihmisen elämää kokonaisuudessaan – syntymää, elämää ja kuolemaa.

Unkarissa puolestaan suositaan kaksivärisiä munia, joissa pohjaväri on useimmiten sininen tai punainen. Puolassa ja Tšekissä munia usein koristellaan halkaistusta oljesta tehdyllä silpulla. Tšekissä suositaan keltaista ja oranssia väriä. Munanmaalausperinne ei ole kovin yleinen Skandinaviassa. Suomessa syötäväksi tarkoitettuja munia on värjätty keittämällä ne sipulinkuorivedessä tai maalattu vesiväreillä.

OvoDecor– maalaamisen riemua

Ovo Decor r.f. on Suomen ainoa munanmaalaamista edustava rekisteröitynyt yhdistys. Epävirallisia munakerhoja on muun muassa Jyväskylässä ja Porvoossa. Valamon luostarissa järjestetään myös munanmaalauskursseja.

OvoDecor sai alkunsa turkulaisen Elsie Sjöbergin toimesta. Hänen miehensä oli matematiikan professori Åbo Akademissa.  Asuessaan miehensä työn vuoksi Frankfurtissa hän tutustui perinteiseen tapaan maalata munia.

– Hän oli innoissaan ja Turkuun palattuaan puhui tutuilleen munien maalaamisesta. Häntä pidettiin tämän vuoksi hiukan outona, Ritva kertoo hymyillen.

Sjöbergit asuivat myös vuoden Michiganissa Yhdysvalloissa. Siellä Elsie tutustui ukrainalaisten siirtolaisten jälkeläisiin ja ukrainalaiseen munanmaalausperinteeseen. Palattuaan Turkuun hän alkoi pitää Turun ruotsinkielisessä työväenopistossa kursseja.

– Kurssilla olleet kokivat, ettei tämä ole riittävästi, vaan he haluavat maalata yhdessä useammin. He perustivat yhdistyksen vuonna 1986, eli yhdistyksemme täyttää tänä vuonna 35 vuotta. Aluksi maalareita oli laajemmaltakin, mutta nyt olemme kaikki täältä Turun seudulta. Parhaimmillaan jäseniä oli 80, mutta alkuperäisen jäsenistön vanhentuessa ja poistuessa meitä on nyt kolmisenkymmentä. Tosin viime vuonnakin kurssilla oli kymmenen uutta ihmistä. Enemmänkin mahtuisi, mutta näin korona-aikana on turha unelmoida uusista jäsenistä. Olemme rajoitusten aikaan kokoontuneet 5–7 hengen voimin.

Yhdistyksen toimintaan kuuluu keväisin kolme iltaa kestävä munanmaalauksen kurssi. Se on ollut edellytys, jotta voi liittyä yhdistyksen jäseneksi.

– Tällä tavalla varmistamme, että kaikilla on perustiedot maalaamisesta. Toki käymme pyynnöstä opettamassa kurssin lisäksi myös muualla. Nyt meillä on pohdinnassa, järjestämmekö kurssia. Jos emme rajoitusten vuoksi pysty, niin teemme tuolloin opetusvideoita Facebookiin.

Kurssin lisäksi yhdistys järjestää maalausiltoja kahdesti kuukaudessa ympäri vuoden kesää lukuun ottamatta. Keväällä ennen pääsiäistä ryhmä kokoontuu viikoittain.

– Kurssilla puhumme perinteistä ja opetamme näitä tekniikoita, mutta olemme huomanneet, että kurssilla ihmiset ovat niin into piukassa, että tuskin edes kuulevat, mitä kerromme. Maalausilloissa syvennämme tietojamme ja taitojamme. Jokainen saa maalata toki haluamallaan tyylillä, jotkut tekevät hyvinkin moderneja ja omaperäisiä juttuja. Esimerkiksi Suomi 100 -vuonna kehitimme suomalaista kuvastoa.

Yhdistyksen vuosisykliin kuuluvat pääsiäiseen ja kesään sijoittuvat näyttelyt ja myyjäiset. Koronaepidemia tosin peruutti viime vuoden tapahtumat, ja tämän vuoden tapahtumat riippuvat epidemiatilanteesta. Niiden tilannetta kannattaa seurata yhdistyksen Facebook-sivulta. Ensimmäinen vuosittaisista perinteistä on palmusunnuntain viikonlopun kevätnäyttely Iso-Puolalan yli 245 vuotta vanhassa tunnelmallisessa rakennuksessa. Pääsiäisviikonloppuna OvoDecor esittäytyy Turun Luostarinmäen käsityöläismuseossa.

– Esittelemme maalaamista, ja meillä on näyttely. Meillä on myös arpapuu, josta saa arvan eurolla, ja joka kolmas arpa voittaa munan. Kaikki jäsenemme lahjoittavat töitänsä tähän. Se on ollut hyvä varainkeruutoimi. Pihalla on myös munanpyöritysleikkejä lapsille. Munia liu’utetaan kourua pitkin ja yritetään osua maassa oleviin muniin. Aikaisemmin kokeneet maalarit maalasivat ja me nuoremmat vastasimme ulkoleikeistä, mutta nyt kun vanhat ovat poistuneet ja me olemme vanhentuneet, museo on ottanut vastuun leikeistä, Ritva kertoo hymyillen.

– Yhdistyksemme kuuluu käsityöläiskiltaan, ja sen kautta meidät on kutsuttu kesäisin myös Seurasaaren käsityömarkkinoille.

Koukuttava harrastus

70-vuotias Ritva Manner aloitti maalausharrastuksen kolmekymmentä vuotta sitten. Hän on toiminut OvoDecorin puheenjohtajana vuodesta 2015.

– Usein sanotaan, ettei asioihin ryhdy, ellei niistä jotain tiedä. Mutta näin minulle kävi munien kanssa. Olin monta kertaa yrittänyt päästä työväenopiston akvarelli- ja öljyvärikursseille, mutten koskaan päässyt. Näin lehdessä ilmoituksen munanmaalauskurssista. Ilmoittauduin, ja jäin heti koukkuun siltä istumalta.

Ritva kertoo, ettei hän etsinyt harrastuksesta sosiaalista puolta, mutta se on tuonut mukanaan monia hyviä, pysyviä ihmissuhteita. Kokoontumiset ovat inspiroitumista ja ajatustenvaihtoa.

– Yhdistykseltä löytyy kirjallisuutta, jossa on valmiita malleja ja pohjia. On hauskaa, miten ihmiset löytävät näistä malleista sellaisia, mitä ei ole itse lainkaan huomannut. Se avaa omatkin silmät.

– Puheenjohtajalla nämä maalausillat vain usein menevät kaikkeen muuhun säätämiseen, joten maalaan useimmiten kotona. On hyvin tyydyttävää, että saa jotain kaunista aikaiseksi. Työssäni lastensuojelun psykologina sain harvoin nähdä mitään selvää, konkreettista tulosta, niin tämä on puolestaan hyvin konkreettista ja käsinkosketeltavaa. Kun lapset asuivat vielä kotona, maalaus oli myös rauhoittumista, keskittymistä ja oman ajan ottamista. Aikaa itselleni.

Ritva muistelee, että harrastuksen alussa hän haastoi itseään tekemään aina vain vaikeampia ja vaikeampia malleja, mutta nyt hän on itselleen armollisempi. – Pyrin siihen, että saan kohtuullisessa ajassa suhteellisen kaunista. Optimointia, Ritva hymyilee.

– Tässä harrastuksessa tekotapoja on valtavasti, se on kiehtovaa. Jokainen voi löytää itselleen antoisan tavan. Munia voi esimerkiksi raaputtaa, porata ja maalata sulalla tai mustekynän terällä.

Kyselen, millaiset työt Ritva on kokenut haasteellisimmiksi. – Strutsin munat ovat kokonsa puolesta haastavia, siinä on paljon tekemistä varsinkin, jos tekee paljon yksityiskohtia. Sitä oppii löytämään ja valitsemaan malleja, joihin oma kärsivällisyys riittää. Turhautumista kannattaa välttää, vaikka ottaisikin haasteita.

Ritva kertoo harrastus- ja yhdistystoiminnan tuoneen elämään paljon asioita, joita ei olisi voinut kuvitellakaan.

– Kulttuuriperintö ja tietoisuus aiheesta on ollut ihan mieletöntä. Kun olen matkustanut, olen usein valinnut muniin liittyvän kohteen – ja se on ollut todella rikastuttavaa. Joskus olen tarkoituksella yrittänyt myös välttää niitä, ja pitää munavapaan loman... kuitenkaan onnistumatta! Lontooseen matkustaessani ajattelin, että nyt ei varmasti munia tule vastaan. Miten olikaan, British Museumissa oli esillä strutsinmunista tehtyjä astioita ja koristeita, ja Harrodsilla myytiin strutsinmunia. Onneksi kassiini ei mahtunut!

– Lisäksi tämä harrastus on tuonut kodin täyteen munakennoja ja muuta roinaa, Ritva naurahtaa. – Mutta olen kiitollinen. Täytin 70 vuotta juuri ennen viime kevään koronasäädöksiä, ja ilman harrastuksiani aika olisi ollut todella haastavaa.

Palleroita ja pääsiäisperinteitä

Ritva on laittanut munat kauniisti esille olohuoneen pöydälle – mitä erilaisimpia ja kauniimpia malleja, värejä ja kuvituksia. Näet niistä esimerkkejä tämän haastattelun kuvituksessa. Munien lisäksi pöydältä löytyy ikoni. Keskustelumme kääntyy hengellisyyteen. Tiedustelen Ritvalta, miten hän kokee uskon ja kristillisyyden.

– En ole aktiivinen seurakuntalainen, mutta hengellisyydellä on paikkansa mielessäni ja sydämessäni. Ei ilman uskoa elämässä pärjäisi. Ritva kääntää katseensa kohti ikonia: – Olen joskus maalannut myös ikoneita. Sitä ei voi tehdä ilman tietoisuutta hengellisyydestä. Ei voi maalata uskomatta siihen, mitä maalaa.

Myös Pelastusarmeija on vuosien varrella satunnaisesti vilahdellut Ritvan elämänpolulla.

– Toimin Turun partiomuseossa usein oppaana. Partioliikkeen perustajan ja alkuaikojen johtajien kuvien vieressä on seisonut sattumalta mallinukke, joka on puettu vanhaan Pelastusarmeijan partiopukuun. Lapset usein kysyvät, kuka hän on. Ritva hymyilee ja jatkaa hiukan herkistyen: – Lapseni kävivät myös Pelastusarmeijan pallerokerhossa nelisenkymmentä vuotta sitten. Lapset pitivät siitä kovasti... oli kivat tädit. Terveiset majuri Sirkka Paukulle! Lapseni esiintyivät aina kerhon kevät- ja joulujuhlissa. He lauloivat: ”Vaikka en koskaan tykkiä laukaise, ratsuväessä ratsasta...”

Lopuksi kysyn Ritvalta vielä hänen pääsiäisperinteistään.

– Maalaus ja siihen liittyvät toiminnot hiukan haittaavat muita perinteitä, Ritva naurahtaa. – Mielestäni on tärkeää, että juhlat erottuvat arjesta. Toisena pääsiäispäivänä kutsun aina perheen syömään ja käyn joissain kirkkotilaisuudessa, kuten konsertissa tai katsomassa kärsimysnäytelmää. En paastoa, mutta koen, että kaikista päättömyyksistä voi aina karsia. Pääsiäinen on hyvää aikaa pohtia omaa elämää ja muistella sitä pääsiäisen olennaisinta sanomaa – Kristus on ylösnoussut ja uusi elämä on meille tarjottu.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Lähde: aineetonkulttuuriperinto.fi 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä