Suru kulkee osana elämää

Surevan kohtaaminen -toiminnalla autetaan ammattilaisia kohtaamaan läheisensä menettäneitä ja tiedotetaan sureville saatavilla olevasta tuesta. Toiminnan takana on neljä surujärjestöä:  Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, Käpy Lapsikuolemaperheet ry, Nuoret Lesket ry ja Surunauha ry. Toiminnan puitteissa koulutetaan kokemusasiantuntijoita, jotka pitävät puheenvuoroja ammattilaistahoille, jotka työssään ja toiminnassaan kohtaavat läheisensä menettäneitä. Sivusto surevankohtaaminen.fi tarjoaa lisäksi laajan kattauksen tutkittua tietoa surusta ja sen kohtaamisesta. Tästä on hyötyä niin ammattilaisille kuin läheisensä menettäneille.

Surevan kohtaaminen -toiminnan taustalla on neljän surujärjestön yhteinen Surevan kohtaaminen -hanke (2018–2021). Vuodesta 2022 alkaen toimintaa on toteutettu kohdennetun toiminta-avustuksen turvin, jonka myöntää sosiaali- ja terveysministeriö. Surevan kohtaaminen -toiminnan asiantuntija Sirpa Mynttinen tiivistää toiminnan tavoitteen:

– Parantaa surevien kohtaamista ja tuen saamista. Työmme on suunnattu ammattilaisille, opiskelijoille ja vapaaehtoisille, jotka kohtaavat surevia. Tiedämme kuitenkin, että tietopankkiamme lukevat myös itse läheisensä menetyksen kokeneet. Tietopankki päivittyy ja täydentyy, tänä vuonna tietopankkiin on esimerkiksi tullut lisätietoa päihdesensitiivisestä kohtaamisesta.

Toiminnan asiakkaina onkin toimijoita laajalla skaalalla: sairaaloiden osastot, joilla ihmisiä menehtyy, ensihoito, kriisikeskukset, erilaiset järjestöt, oppilaitoksista esimerkiksi sairaanhoitajia ja lähihoitajia kouluttavat tahot ja seurakunnat. Toiminnasta ovat kiinnostuneita myös tahot, jotka esimerkiksi vastaavat hautausjärjestelyistä, ja vakuutusyhtiöt, jossa hoidetaan henkivakuutusasioita.

– Viime aikoina on tullut lisää näitä, jotka eivät suoranaisesti näyttäydy auttaja- tai tukijatahoina, vaan kohtaavat surevia tilanteissa, joissa hoidetaan erilaisia kuolemaan liittyviä asioita. Se on merkki siitä, että meidät tunnetaan ja löydetään. Kokemusasiantuntijoidemme puheenvuorojen määrä on ollut kasvussa. Asiantuntijatoimintamme on myös lisääntynyt. Olemme olleet mukana lukuisissa työryhmissä, joissa kehitetään surevien saamaa tukea.

Kokemusasiantuntijat ovat toiminnan sydän

Surevan kohtaaminen -toiminnan keskiössä on kokemusasiantuntijatoiminta. Toiminnassa koulutetaan kokemusasiantuntijoita ja välitetään kokemuspuheenvuoroja. Kokemusasiantuntijat vierailevat työpaikoilla ja oppilaitoksissa jakamassa kokemuksiaan läheisen menettämisestä. Omien kokemuksiensa lisäksi he kertovat surujärjestöistä ja surevan tukemisesta. Nykyisin useimmat puheenvuorot toteutetaan etäyhteydellä.

– Kokemusasiantuntijoiltamme edellytetään, että he ovat edellä mainittujen surujärjestöjen jäseniä. Meidän lisäksemme asiantuntijoita kouluttaa moni taho, muun muassa eri sairaanhoitopiirit, Sirpa Mynttinen taustoittaa.

Toiminnalla on kokemusasiantuntijoita noin 120, joista reilut sata on nyt käytettävissä. Määrä jakautuu surujärjestöjen kesken peilaten järjestöjen jäsenmääriä. Kokemusasiantuntijoita on kaikilta järjestöiltä niin, että pyydettyihin kutsuihin on pystytty ongelmitta vastaamaan.

Kokemusasiantuntijat saavat tehtävään koulutuksen: – Siihen kuuluu ensin osuus verkkoalustalla, sitten koulutus etäyhteydellä puheenvuoron pitämisestä, henkilön oman taustajärjestön perehdytys, ja lopuksi on viikonlopun mittainen koulutus kasvotusten. Täydennyskoulutusta on tarjolla kerran vuodessa, ja sen lisäksi on pienempiä työnohjauksia ja lisäkoulutuksia.

Työn merkityksellisyys kannustaa

Sirpa Mynttinen on toiminut Surevan kohtaaminen -toiminnan asiantuntijana loppuvuodesta 2021. Aiemmin hän toimi Nuoret Lesket ry:n aktiivina ja sittemmin toiminnanjohtajana.

– Olin mukana yhdistyksen perustamisesta asti vuodesta 2009. Ajauduin mukaan oman elämäntilanteeni kautta. Jäin nuorena leskeksi ja tulin vertaistukitoimintaan.

Sirpan nykyinen tehtävä on moninainen: hän vastaa koulutuksista, välittää yhteydenotot, tukee kokemusasiantuntijoita tehtävässään ja hoitaa toiminnan hallinnollisen puolen. Lisäksi hän on mukana asiantuntijatyöryhmissä.

– Minua motivoi työn merkityksellisyys ja halu kehittää asioita. Surujärjestöjen ihmiset, joita tehtävässäni kohtaan, ovat upeita ihmisiä. Heidän kanssaan on hienoa tehdä yhteistyötä. Palkitsevaa on, että pääsee vaikuttamaan asioiden kehittymiseen.

Jokainen kokee surun tavallaan

Sirpa on kokenut itsekin menetyksen. Pohdimme surua ja kysyn, miten hän näkee sen kohtaamisen tärkeyden.

– Haluaisin, että jokaisen surua kunnioitettaisiin ja kysyttäisiin surevalta itseltään, millaista tukea hän kaipaisi. Sureva ei saisi jäädä yksin, sillä monesti ystävät ja läheiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua surevaan... ja se saattaa aiheuttaa muutoksia sosiaalisissa suhteissa. Toivoisin, että jokaisella surevalla olisi läheisiä ja ystäviä, jotka kestäisivät sen surun ja jaksaisivat toimia kuuntelijoina.

Sirpa muistuttaa myös, että suru ei ole prosessi:

– Siinä ei edetä tiettyjen vaiheiden mukaan, jotta lopulta koittaisi hetki, jolloin se olisi ohi. Suru on sellaista, jonka kanssa opitaan elämään. Siitä tulee osa elämäntarinaa. Elämään tulee hyviä ja iloisia asioita, eikä suru peitä enää kaikkea alleen, Sirpa päättää.

Odottamatta menetyksen edessä

Kuopiolainen Marja Väisänen toimii kokemusasiantuntijana Nuoret Lesket ry:ssä. Hän on ollut kyseisen yhdistyksen jäsen vuodesta 2010, jolloin hän menetti miehensä odottamatta. Vuodesta 2018 asti hän on toiminut kokemusasiantuntijana ja pitänyt lukuisia puheenvuoroja aiheesta.

Pyydän Marjaa kertomaan, mitä hänen miehelleen tapahtui:

– Mieheni kuolema tapahtui nopeasti ja odottamatta. Meillä oli viisihenkinen perhe: kolme teini-ikäistä tytärtä, joista vanhin oli lähdössä opiskelemaan ja nuorin rippileirille. Kesällä olimme koko perhe yhdessä interrail-matkalla Euroopassa. Kaikki oli hyvin, ja vietimme mukavaa lomaa. Kun palasimme kotiin, mieheni ei voinut hyvin. Kaikki varmaan tietävät, miten helppoa on saada suomalainen mies lääkäriin, Marja huokaisee, mutta hiukan hymyillen tälle hyvin tunnetulle haasteelle.

– Siinä meni jonkun aikaa ennen kuin sain hänet suostuteltua. Ensimmäinen lääkärikäynti oli myös yhtä tyhjän kanssa, sillä häntä ei tutkittu kunnolla. Lääkäri totesi ongelman olevan tyrän uusiutuminen, ja mieheni laitettiin leikkausjonoon. Viikko meni, ja mieheni voi entistä huonommin. Kävimme päivystyksessä, ja viikkoa myöhemmin saimme diagnoosin – todettiin, että miehelläni on aggressiivinen, pitkälle edennyt suolistosyöpä.

Oli puhetta hoitojen aloittamisesta, mutta ne siirtyivät päivä kerrallaan eteenpäin. Näin asiat etenivät kolme viikkoa.

– Olin aivan pimennossa. Tämä onkin yksi päällimmäinen syy, miksi kouluttauduin kokemusasiantuntijaksi. Oli tuskastuttavaa, ettei tietoa tahtonut saada edes kysymällä. Suora tiedonvälitys läheisille oli olematonta. Mieheni viimeisenä iltana lääkäri totesi minulle, että miehenne tulee tähän menehtymään, ja kyse on tunneista tai muutamista päivistä, Marja pudistaa päätään. – Olin ollut yltiöoptimistinen ja pitänyt toivoa yllä, sillä hänellä oli hoitotoimenpiteitä varattuna pitkälle tulevaisuuteen. En ollut tytöillekään maalaillut minkäänlaista menetyksen mahdollisuutta, kun kerran luvattiin, että miestäni hoidetaan. Jouduin sitten viimeisenä päivänä tytöille sanomaan, ettei hoidetakaan. Keskellä yötä olimme hyvästelemässä hänet tyttöjen kanssa.

Kuolemaan liittyvät käytännön tehtävät saivat aikaan sen, että Marja ei päässyt käsittelemään surua tuoreeltaan:

– Suomen valtio pitää huolen, että tuoreilla leskillä ei ole tylsää: on perunkirjoitukset, hautajaisjärjestelyt ja kaikki muut lain velvoittamat asiat. Mieheni kuollessa kukaan ei sairaalassa ohjannut siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Anoppini ja mieheni sisko olivat onneksi mukana viimeisellä vierailulla. Miehen sisko oli seurakunnalla töissä, niin hän osasi neuvoa, mitä pitäisi tehdä.

Elämä jatkui ympärillä, mutta Marja tunsi olevansa aivan eristäytynyt siitä.

– Olin omassa kuplassa. Ihmiset viestivät kuplan ulkopuolelta, mutta ne välittyivät vaimennettuna. Muistan, että minun oli kovin vaikeaa esimerkiksi ymmärtää, miksi meille tuodaan kukkia. Olin jotenkin irrallaan kaikesta, ja se kesti itse asiassa pitkään, Marja kuvailee noita vaikeita päiviä.

Marjan kolme tytärtä käsittelivät menetystä kukin tavallaan:

– Nuorimmainen oli rippikoulussa, ja ne rippikoulukaverit ottivat asian todella hyvin. Hän kertoi, että joskus kun tunteet ottivat vallan ja hän romahti, ystävät tulivat ja sulkivat hänet ryhmähalaukseen. Vanhin tytär ei paljon asiasta puhunut, mutta hän käsitteli asiaa itsenäisesti. Hänellä oli hyvä ystävä, joka tarjosi tukea. Keskimmäinen tytär oli sitten oma lukunsa. Hän oli sairastunut pari vuotta aiemmin vaikeaan anoreksiaan. Hänellä oli siihen hoitotaho olemassa. Se, että olisin saanut viestittyä hoitotaholle, että isän kuolemalla saattaa olla vaikutusta tyttären henkiseen puoleen, ei mennyt lainkaan jakeluun. Se oli hyvin outoa. Esimerkiksi jouduin keskustelemaan hoitotahon kanssa siitä, voiko hän lähteä hoidosta isän uurnanlaskutilaisuuteen.

Oma surutyöskentely alkaa

Marja kertoo, että keskittyminen tyttären hoitoon liittyviin asioihin sai aikaan sen, ettei hän ehtinyt käsitellä menetyksestä seurannutta surua tässä vaiheessa. Kävi kuitenkin niin kuin viisaat sanovat, että se tulee eteen sitten myöhemmin.

– Onneksi siinä vaiheessa pääsin terapeutin kanssa keskustelemaan asioista. Suru tulee väistämättä, vaikka sen kuinka torjuisi.

Marja oli alkanut käydä Nuoret Lesket ry:n vertaistukiryhmässä miltei heti miehensä menehdyttyä. Marja kertoo, että se oli hänelle todellinen pelastus.

– Mieheni kuollessa olin Syömishäiriöihin sairastuneiden läheiset -vertaistukiryhmässä. Siellä olin nähnyt, miten hyvää ja tärkeää vertaistuki on. Ryhmän vetäjältä sain kuulla nuorten leskien vertaistukiryhmästä. Se oli minulle oikea pelastus! Siellä sai puhua aivan mistä tahansa – tai olla halutessaan puhumatta. Jokainen sai purkaa sitä, mitä mielessä pyörii. Tästä syystä lähdin tähän kokemusasiantuntijatoimintaankin mukaan, sillä haluan kertoa näiden vertaistukiryhmien olemassaolosta ja korostaa sitä, että niihin kannattaa mennä.

Marja paljastaa, että vaikka aihe on vakava, yhteinen kokemuspiiri voi tuoda asiaan yllättävää huumoria.

– Nämä vertaistukiryhmät eivät ole sellaisia, joissa aina oltaisiin vakavia ja itkettäisiin. Olin eräällä kurssilla, ja ikinä en ollut nauranut niin paljon. Samassa kurssikeskuksessa oli japanilaisia turisteja, ja he kysyivät oppaaltaan, mikä tuo ryhmä on, kun heillä on noin hauskaa. Opas oli todennut, että he ovat nuoria leskiä. Siinä oli japanilaisilla ihmettelemistä! Marja naurahtaa. – Tällaisessa ryhmässä on aivan omanlainen huumori. Se perustuu siihen, että olemme kaikki kokeneet saman asian. Se on niin suuresti yhdistävä tekijä.

Kokemusasiantuntijana tukena muille

Kokemusasiantuntijuus tuli Marjalle mukaan mutkan kautta.

– Syöpäsäätiöltä tuli yhteydenotto, että voisinko tulla kertomaan heille tarinaani. Siitä seurasi positiivista palautetta niin Syöpäsäätiöltä kuin kuulijoiltakin. Kävin pari tällaista puheenvuoroa pitämässä. Sitten tuli Nuorten Leskien kautta tieto tästä Surevan kohtaaminen -yhteisprojektista. Ilmaisin kiinnostukseni saman tien. Näin, että surevien läheisten kohtaamisessa olisi paljon kehitettävää. Tästä olisi hyötyä niin sureville kuin myös heille, jotka ovat asiaan yhteydessä ammatillisesti.

Marja on pitänyt puheenvuoroja esimerkiksi hoitohenkilöstölle ja saattokodin henkilökunnalle. Lääkäriopiskelijat olisivat yksi ryhmä, jolle Marja haluaisi käydä jakamassa kokemuksensa.

– Monelle lääkärille on varmasti vaikeaa myöntää, ettei mitään ole tehtävissä. Oikeanlainen kohtaaminen olisi tuolloin äärimmäisen tärkeää.

Marja pitää vajaat kymmenen puheenvuoroa vuodessa.

– Enempää ei voi ottaa, sillä tämä on emotionaalisesti ja henkisesti rasittavaa. Ennen päivää asiat alkavat jo pyöriä päässä, ja pyörivät pitkään sen jälkeenkin. Eikä puheenvuoroa voi pitää ilman, että se ainakin hetkittäin menisi tunteisiin. Itseä on osattava suojella.

Tehtävä on kuitenkin palkitseva, eikä hän tekisi toisin.

– Koen tärkeäksi, että saman tilanteen kohtaavat saisivat enemmän tietoja ja asiat menisivät sujuvammin. Haluan saada ymmärretyksi, ettei läheistä saisi laskea sairaalasta pois ilman, että häneen ollaan yhteydessä. Ihmistä ei saa jättää yksin.

Kuten jo aiemmin Sirpan kanssa puhuttiin, surevan kohtaaminen ei ole aina mutkatonta ystäville ja läheisille.

– On ymmärrettävää, että ihmisten on vaikea keksiä surevalle mitään sanottavaa. Ei ole pakko sanoa mitään, ja koskettaminen ei ole koskaan väärin. Sureva ihminen ei mene rikki. ”Otan osaa” on aina hyvä, ja se ei vaadi lisäselityksiä.

Marja korostaa läsnäolon tärkeyttä:

– Se ei ainakaan toimi, että sanotaan: ”Jos tarvitset jotain, ole yhteydessä.” Sureva on omassa kuplassaan, eikä hän aina osaa pyytää apua. Kannattaa olla yhteydessä heti tapahtuneen jälkeen, ja sitten myöhemmin kysellä, miten menee ja onko jotain, mistä haluaisit puhua. Voi tarjoutua esimerkiksi kävelykaveriksi tai tulla vierailulle. Edes puhetta ei tarvita, läsnäololla on suuri merkitys. Surevalle on tärkeää kokemus siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät.

Marjakin muistuttaa, että surusta ei kuulu päästä yli, vaan sen kanssa oppii elämään.

– Suru ei koskaan täysin häviä, vaan kulkee mukana elämän uusissa käänteissä. Suru ei myöskään tartu, joten ole rohkeasti läsnä hänelle, joka sinua tarvitsee.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Sirpa Mynttisen ja Marja Väisäsen kuva-albumit, Tumisu / Pixabay & Tegula / Pixabay

Surujärjestöt Surevan kohtaaminen -toiminnan taustalla:

Käpy Lapsikuolemaperheet ry

on vertaistukiyhdistys, joka tarjoaa tukea ensisijaisesti vanhemmille ja perheille, joiden lapsi on kuollut raskauden myöhäisessä vaiheessa, vauvana, lapsuudessa tai nuorena aikuisena. Isovanhemmille ja perheen sureville sisaruksille on myös tarjolla tukea. Yhdistyksen koulutetut vapaaehtoiset eri puolilla Suomea tukevat lapsen kuoleman kokeneita perheitä mm. ryhmänohjaajina ja tuki-henkilöinä: kapy.fi

Nuoret Lesket ry

on työikäisten leskien ja leskiperheiden vertais-

tukiyhdistys, joka järjestää vertaistukitoimintaa ja tarjoaa neuvontaa. Toiminta on avointa kaikille työikäisenä leskeytyneille parisuhteen muodosta, perhetilanteesta tai puolison kuolinsyystä riippumatta: nuoretlesket.fi

Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry

tarjoaa ammatillisesti ohjattua vertaistukea sekä neuvontaa ja palveluohjausta henkirikoksessa läheisen menettäneille. Tukea ja ohjausta on saatavilla valtakunnallisesti eri-ikäisille perheenjäsenille ja kaikille, jotka ovat olleet läheisessä ihmissuhteessa henkirikoksessa menehtyneen kanssa: huoma.fi

Surunauha ry

on valtakunnallinen vertais-tukijärjestö, jonka tavoitteena on tukea läheisensä itsemurhan kautta menettäneitä, lisätä avoimuutta puhua itsemurhista ja poistaa itsemurhaan liitettyä stigmaa. Koulutetuilla vertaistukijoilla on oma kokemus läheisen itsemurhasta. Toimintaan voi osallistua riippumatta siitä, kenet on menettänyt tai kuinka kauan menetyksestä on kulunut aikaa: surunauha.net

Oletko kohdannut surua?

Surevan kohtaaminen -sivusto tarjoaa ammattilaisille tietoa surevan kohtaamisesta, mutta siellä on myös paljon käyttökelpoista, tutkittua tietoa sinulle, joka olet kohdannut lähimmäisen menetyksen. Sivustolla käsitellään esimerkiksi seuraavia aiheita: mitä suru on, suruun liittyvät myytit, yleiset suruun liittyvät reaktiot, suruun liittyvät sairaudet, lasten ja nuorten kohtaama suru ja surevan oikeanlainen kohtaaminen. surevankohtaaminen.fi

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä