Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin.

Suomen Pelastusarmeijan ensimmäinen miesten yömaja avasi ovensa vuonna 1907 Helsingin Sörnäisissä. Keväällä 1908 Sotahuudon toimittaja ja valokuvaaja kävivät tutustumassa tähän uuteen työmuotoon.

Sotahuuto N:o 11. 1908    Lauvantaina 14 P:nä Maaliskuuta.

KUVIA YÖMAJASTAMME.

Oletko käynyt katsomassa meidän miesten-yömajaamme Söörnääsissä? Eli ”kotiamme”, niin kuin eräs sen rekryyteistä toisessa paikassa”Huutoa” kutsuu sitä – jossa pääkaupungin kodittomat miehet tammikuun 9p:stä saakka ovat saaneet yö-sijaa.

Makuuhuoneet.

Valoisat, korkeat, siistit ja raittiit huoneet, puhtaat mukavat vuoteet kaksinkertaisilla lakanoilla ja lämpöisillä peitteillä. Seinät koristeltu ihanilla, lupaavilla raamatunlauseilla, jotka kaikki ikäänkuin kilvoitellen tahtovat huudahtaa että löytyy ihana toivo ja ihmeellinen pelastus heikommallekin, kaikkea tahdonlujuutta vailla olevalle luonteelle, joka on joutunut harhaan. – Sydämellinen kohtelu. Mallikelpoinen järjestys ja – mikäon parhain – taivaan runsas siunaus vuotava yli laitoksen.

Ne sata vuodetta,jotka olivat yömajaa avatessa, eivät riitä, ja aluksi on vielä kymmenen hankittava lisää.

Yömaja avataan arki-iltoina klo 8 ja aamusin klo 6. Sekä illoin että aamuin vietetään lyhyt rukoushetki, jonka johtaa joku laitoksen henkilökunnasta. Pyhäaamuina saavat yövieraat viipyä laitoksessa aina k:lo 9 ja iltasella avataan ovet jo k:lo 6.

Joka keskiviikko pidetään kokous, pyhäpäivinä kaksi – toinen rekryyteille ja vastapelastetuille ja toinen yleisesti. Näissä kokouksissa ovat useat tuhlaajapojat etsineet turvaa Isän armosylissä, ja ovat nyt joko rekryyttejä eli vastapelastettuja. Lue muutoin kirjotus ”Terve tuloa” tässä samassa numerossa.

Kahvila ja ruokailuhuone.

Samaan aikaan kuin yömajakin, avataan kahvila k:lo 6 aamulla, jolloin höyryävää kahvia suurten valkosten voileipien kanssa tarjotaan 15 pennistä. Klo ½ 12:sta klo 2:een hyvä, voimakas, mutta halpahintainen päivällinen. Yksi ruokalaji, esim. suuri annos paistia, potaattia ja leipää maksaa 25 p. Ken vielä haluaa, voi saada velliä eli puuroa maidon kanssa, marjasoppaa eli muuta sellaista15 p:llä. Kupillinen hyvää kaurapuuroa ynnä suuri tuopillinen maitoa iltasella 15 p.

* * *

Istuimme yömajan toimistohuoneessa eräänä pyhänä j.p. p. Staabikapteeni Henriksson on taasen syventynyt lempiaineeseensa – noista ukkoloista, vastapelastetuista, rekryyteistä. Niissä riippuvat hänen ajatuksensa kiinni päivin, niistä hän kai öisinkin unelmoi.

Yksi mies astuu sisään. ”Kas tuossatulee yksi meidän nuorimmista lapsistamme”, sanoo staabikapteeni hymyillen ja silmät loistaen isällisestä rakkaudesta.”Tuo nuorin lapsi” s. t. s. myöhemmin kääntynyt, oli iso vankkarakenteinen nuori mies, joka ujona, pää kallellaan peukaloil akkiansa hymyillen vastaan.

”No mitä kuuluu?” kysyin häneltä. ”Onko Jumalan rauha?”

”Kiitos Jumalan, kyllä on.”

Sitte kertoi hän olevansa kotosin Hämeestä, että äitinsä oli elossa, että hän pian aikoo kirjottaa kotiin kuinka nyt jaksaa, että oli kääntynyt Jumalalle, että pian matkustaisi kotiin tervehtimään j. n. e. j. n. e.

Kun ”lapsi” oli toimittanut asiansa ja lähtenyt pois toimistohuoneesta, kertoi staabikapteeni yhtä ja toista ilahduttavaa, monesta hauskasta kääntymyksestä y. m., josta tahdomme kertoa ensi numerossa. ”Mutta – sanoi hän – on vähän vaikea saada työtä heille kaikille, ja kuinka ilosia he ovat, kun joku soittaa yömajaan, tarjoten työtä! Ja mitä he myöskaikin mokomin tarvitsivat, olisi se käytettyjä vaatteita ja kenkiä – jatkoi staabikapteeni – sillä monelta puuttuu kaikkein välttämättömimmät.

* * *

Taaskin olemme alhaalla ruokailuhuoneessa jakeittiössä, sillä illallisaika on käsissä.

Ruokaluukun ulkopuolella seisoivat miehet pitkässä jonossa. Annosten tarjoilu kävi nopeaan, ja ruokailiat pitkien pöytien ääressä söivät ahmien hyvänmakuista lämpöistä kaurapuuroa.

Sitten he pikkuryhmissä hauskasti tarinoiden keskenänsä kiipeävät makuuhuoneisiin, kuuntelevat siellä raamatun tekstiä ja rukousta laitoksen ja sen suojakkeiden puolesta. Tyytyväisenä koditon käy maata lämpöselle vuoteellensa, unhottaen kiusauksien ja synnin tuhon, joka murti hänen elämänsä onnen, sammutti lapsen valoisan uskon.

Hän luo katseensa raamatunlauseeseen seinällä. Sähkölamput sammutetaan. Mutta hänen sydämessään välkähtää valo, kuuluu aivan kuin kaukainen riemun soitto hänen sielussaan – toivo, toivo, joka ei koskaan petä! Ristiinnaulittu elää! Anteeksiantamus, rauha, lapsen puhdas ilo – taivas!

Siunattu rakkauden evankeliumi!

(jatk.)

J. H. 

---

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä