Sari Lehtonen: Elämän kokemusasiantuntija

Pelastusarmeijan Tampereen osaston palveluohjaajalla Sari Lehtosella on vaiheikas ja värikäs elämä. Holtiton lainojen otto johti vuosikausien velkakierteeseen ja elämän ongelmat alkoholin ja amfetamiinin käyttöön. Selviydyttyään synkimmistä ajoista Sari halusi tukea kaltaisiaan, ja hän on tehnyt pitkään päihdetyötä sekä talous- ja velkaneuvontaa. Jouluavustus johdatti hänet Pelastusarmeijan piiriin, ja Armeijasta hän on löytänyt niin inspiroivan työpaikan kuin hengellisen kodin. Tässä kuussa Sarista on tulossa pelastussotilas: – Jumala on johdattanut minut tänne, Sari toteaa.

Sari Lehtonen on paljasjalkainen tamperelainen vuodelta 1964 – tämän kuun lopussa juhlitaan pyöreitä vuosia! Muitakin juhlan aiheita toukokuussa on. Sari on kolmen aikuisen lapsen äiti, ja hänestä on tulossa isoäiti:

– Keskimmäiselleni on tulossa perheenlisäystä. Ehdin jo ajatella, ovatko lasteni kissat ainoita lastenlapsiani, mutta nyt sitten on tulossa ihan ihmislapsi, Sari naurahtaa.

Sarin omassa lapsuudessa oli erityistä se, että hän oli pitkään suvun ainoa lapsi.

– Sain valtavasti huomiota, jouluna hukuin lahjoihin. Taisin jo siinä kasvaa kieroon, Sari lausahtaa.

Sari valmistui ylioppilaaksi 1984.

– Koin, että voisin olla hyvä kirjoittaja. Hain ja pääsin Oriveden opistoon kirjoittajalinjalle. Ajatuksena oli sitten jatkaa tiedottajalinjalle Tampereen yliopistoon.

Helpon velan houkutus

Näin asiat eivät kuitenkaan menneet. Sari tapasi tulevan miehensä, ja opiskelu ei enää maistunut. Nuoripari muutti miehen kotiseudulle Ylöjärvelle. Sari sai sijaisuuksia mielisairaanhoitajana Keijärven psykiatrisesta sairaalasta. Pari meni naimisiin 1987. Vuonna 92 avioliitto päätyi eroon.

Yhdessäolon aikana nuoripari kietoutui velkakierteeseen.

– Tuohon aikaan pankista sai lainaa tosi helposti, sitä suorastaan tyrkytettiin. Äitini oli sattumoisin pankinjohtaja, Sari hymähtää. – Kummallakaan ei ollut vakituisia tuloja. Äitini totesi, että verotuksellisista syistä kaikilla on hyvä olla vähän lainaa. Tartuimme tilaisuuteen ja otimme kodinperustamislainan. Tilanne alkoi kuitenkin lipsumaan, ja aina kun meillä oli hankintoja ja toiveita, otimme lisää velkaa.

– Syytän tosin pelkästään itseäni. Olisimme todennäköisesti pystyneet maksamaan velkamme, sillä mieheni oli päässyt hyväpalkkaiseen työhön. Lisäksi itse työskentelin ahkerasti esimerkiksi kiinteistönhoitajana ja lehdenjakajana. Olin niin lapsellinen ja tyhmä, että erotessamme ajattelin, että velat vain katoaisivat.

Näinhän ei tietenkään käynyt, vaan ulosotto- ja haastemiehet tulivat tutuksi. Yhteisestä kodista tuli häätö. Vuosien velkakierre oli valmis.

Tuskan lääkitystä päihteillä

Sari kohtasi uuden rakkauden ja sai kaksi lasta. Vanhimman ollessa puolivuotias ja Sarin odottaessa toista neljännellä kuulla suhde päättyi.

– Olin kolmekymppinen kahden lapsen yksinhuoltaja. Se ei ollut elämää, mitä olin suunnitellut. Koin olevani täysin jumissa. Aloin turruttaa elämäntuskaa alkoholilla. Lähetin lapset viikonlopuksi mummolaan ja lähdin juhlimaan. Koin, että rankka elämä vaatii rankat huvit. Lopputulos oli kuitenkin, että olin aina vain väsyneempi ja väsyneempi.

Baarista löytyi jännittävä mies, vankeustuomiota odottava rikollinen. Parille syntyi lapsi, ja muutamaa kuukautta myöhemmin vuonna 1998 he menivät naimisiin Hämeenlinnan keskusvankilassa. Avioliitto ei kestänyt kuin vuoden verran, mutta tuona aikana Sarin päihdeongelma laajeni huumeisiin.

– Mieheni pääsi vappuna 1998 vankilasta. Olin häntä vastassa. Junamatkalla hän uskoutui, että oli käyttänyt amfetamiinia vankilassa ja haluaisi nyt siviilissä kerran kokeilla. Rahattomana hän pyysi sitä minulta. Taivuin sillä ehdolla, että kokeilu jäisi kertaluontoiseksi. Illalla eräs naisihminen toi amfetamiinin. Sain päähäni, että haluan kokeilla, kun kerran maksankin tästä. Huume kirkasti kaljapäisen pääni ja olin raivoissani – mitä tämä tällainen on, menee kaikki hukkaan?!

Kokeilu ei jäänyt kuitenkaan kertaan, vaan lasten ollessa pois viikonloppuisin neula löysi itsensä käsivarteen.

– Kalja ja viina vaihtui täysin amfetamiiniin. Se piristi, ja koin että tämä on juuri mitä ylityöllistettynä äitinä tarvitsen... jaksan vaikka hammasharjalla pestä öisin lattioita! Eikä tämä häiritse naapureita, kuten kaljakassien kolistelu rappukäytävässä. Täydellistä!

Asiat olivat kuitenkin kaukana täydellisestä. Muutaman kuukauden viihdekäytön jälkeen hänet pahoinpideltiin.

– Mieheni löi minua leipäveitsellä kylkeen. Se osui keskelle kylkiluuta, ja sain vain pintahaavan. Jouduin kuitenkin sairaalaan, ja poliisit puuttuivat asiaan. Mieheni sai aikanaan tuomion tapon yrityksestä.

Elämä näytti synkältä, ja Sari ymmärsi, ettei kykene enää huolehtimaan lapsistaan. Hän ilmoitti tilanteesta sosiaalityöntekijälle. Vanhimmat lapset menivät asumaan Sarin vanhemmille avohoidon tukitoimin ja nuorin pääsi sijaisperheeseen, joka oli entuudestaan tuttu. Huumeiden kanssa sekoilu jatkui kevääseen 2000, ja Sari oli rahoittanut addiktiota varkauksin ja väärennöksin. Häntä odottivat lukuisat oikeudenkäynnit.

Sarin mieleen nousi, että nyt on enää kaksi ulospääsytietä: yliannostus tai hoitoon lähtö. Viisaasti Sarin valinta osui jälkimmäiseen.

Kuntoutumisen kautta kouluttautumaan

– Soitin äidilleni ja pyysin häntä varaamaan ajan A-klinikalle. Sain ajan seuraavaksi päiväksi. Isä vei minut sinne. Olin pakannut matkalaukun mukaan ja sanoin, etten lähde täältä ilman hoitoa. Onneksi A-klinikkasäätön Tampereen katkaisu- ja kuntoutumiskeskuksessa oli avoin naispaikka. Paikkaa kutsuttiin Vipuseksi, koska se sijaitsi Vipusenkadulla.

Päihdehoidossa Sari oli vajaat kaksi vuotta.

– Olin viikon siellä katkaisussa ja sitten 28 päivää kuntoutusosastolla. Sen jälkeen sain tukikotipaikan Tampereen A-kilta ry:n Kotikartano-tukikodista. Käyttäjäkaverini suositteli Turvaverkko-avohoitopaikkaa, ja pääsin sinne. Siitä jatkoin kuntouttavaan työtoimintaan, jossa oli päihdehoitoa samassa. Siitä muodostui myöhemmin Tampereen Myllyhoitoklinikka.

Tässä kohdin Sarille oli noussut tahto auttaa kaltaisiaan. Onnekkaasti Sari sai paikan Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen päihdetyön linjalta.

– Pääsin työkokeiluun Tampereen A-killan Kutova-projektiin. Työkokeilu vaihtui työelämän valmennuksen kautta palkkatuetuksi ja lopulta määräaikaiseksi työpaikaksi.

Tässä tehtävässä Sari jatkoi vuoteen 2007 asti, jolloin hän siirtyi A-Kiltojen Liiton projektityöntekijäksi kouluttamaan tukihenkilöitä talous- ja velkaongelmaisille ihmisille A-killoissa. Omille jaloille -projekti oli valtakunnallinen verkostohanke, jota koordinoi Takuusäätiö. Vuonna 2010 työnantajaksi vaihtui Takuusäätiö.

Velkajärjestelyllä elämä oikealle uralle

Talous- ja velkaneuvonta oli Sarille luonteva siirtymä uralla:

– Jos minulle, maailman epätoivoisimmalle tapaukselle myönnetään velkajärjestely, niin on se mahdollista toisillekin, Sari naurahtaa. – Päihdetyössä ohjasin asiakkaitani säännöllisesti neuvonnan piiriin.

Yleinen taloustilanne on synkkä, ja moni painii talousongelmien kanssa. Tiedustelen Sarilta, mitkä ovat hänen kokemuksensa perusteella yleisimpiä syitä ajautua näihin tilanteisiin.

– Pari vuotta sitten olisin sanonut pikavipit, mutta tänä päivänä ne ovat pitkälti kiellettyjä. Sanoisin, että työttömyys, avioero ja yksinhuoltajuus ovat useimmiten syitä velkaantumiseen. ”Kevytmielistä velkaantumista” on ani harvalla, velkaantuminen koetaan raskaaksi. Monelle ei jää kuukausituloista paljoa käteen, ja sitten turvaudutaan lisälainaan, kun tarvitaan lapsille esimerkiksi uusia vaatteita. Monelle keski-ikäiselle miehelle avioero on puolestaan raskas paikka, joka saattaa johdattaa päihteidenkäyttöön ja velkaantumiseen. Päihde- ja velkaongelmat kulkevat usein käsi kädessä.

Sari osaa eläytyä varsinkin yksinhuoltajan velkaongelmiin ja lainojen houkuttelevuuteen.

– 2003 pääsin velkajärjestelyyn ja vuotta myöhemmin maksuohjelman piiriin. Vuoteen 2009 mennessä olin kuitannut kaikki velkani. Kolmen teini-ikäisen lapsen yksinhuoltajana palkka oli kuitenkin riittämätön. En hyväksynyt sitä, että lapseni jäisivät ilman ikäistensä saamia asioita. Luottotietojeni palauduttua velkaannuin uudestaan. Talous- ja velka-asiat eivät ole helppoja ammattilaisellekaan.

Sari selittää, että parhaat askeleet ulos ylivelkaantumistilanteesta ovat asian hyväksyminen ja yhteydenotto talous- ja velkaneuvontaan, joka on valtion järjestämää toimintaa oikeusaputoimistojen yhteydessä. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta oikeus.fi.

– Monelta paikkakunnalta löytyy myös talousneuvoloita, ja niissä voi tavata kokemusasiantuntijoita. Tietoa hakiessa näissä paikoissa voi käydä ihan nimettömänäkin. Kynnys on matala.

Joulun sankarista palveluohjaajaksi

Sari jatkoi talous- ja velkaneuvonnassa vuoteen 2015. Tuolloin hän koki työuupumuksen. Vuonna 2021 avautui uusi polku – Pelastusarmeijassa.

– Olin työtön ja elin työmarkkina-, asumis- ja toimeentulotuella. Elämä oli tiukkaa, ja päätin hakea jouluavustusta. Siihen tuli myöntävä vastaus. Noutaessani avustusta osastolta silmääni osui ”Haluatko joulun sankariksi?”-patavahtimainos. Se kuulosti kivalta, ja pyysin päästä mukaan, Sari kertoo hymyillen.

– Se oli aivan mahtavaa! Milloinkaan en ole saanut niin paljon hyvän joulun toivotuksia kuin joulupadalla.

Sarilla oli kolmen kuukauden työkokeilupätkä jäljellä, ja hän otti joulupatakokemuksen innoittamana yhteyttä Tampereen osastoon. Hän kävi haastattelussa keväällä 2022. Koronarajoitusten vuoksi Sari ja osastonjohtaja, kapteeni Kaisu Leino päättivät, että työkokeilu alkaisi syksyllä.

– Työkokeilussa tein palvelupolkuhakemiston talous- ja velkaongelmaisille ja ohjeistuksen päihtyneen, aggressiivisen asiakkaan kohtaamiseen. Pääsin käyttämään kokeilussa kaikkea ammattitaitoani.

Tammikuusta 2023 vuoden loppuun Sari työskenteli palkkatuettuna palveluohjaajana ja kokemusasiantuntijana Tampereen osaston Pelastusrengas-työssä. Se on osaston sosiaalista työtä, jonka työmuotoina ovat yksilöllinen apu sisältäen palveluohjauksen, KOHO-koulutuksen ja yhteisöruokailut. Nyt Sari on palkattuna kokopäiväisenä palveluohjaajana.

– Palveluohjaajana olen ollut asiakkaiden apuna asioinneissa esimerkiksi Kelassa, ja erään asiakkaan kanssa käräjäoikeudessakin. Ajatuksena on antaa pidempiaikaista tukea. Useimmiten puhutaan kolmesta kuukaudesta, mutta tarvittaessa vuodestakin.

Edellä mainittu KOHO-koulutus on matalan kynnyksen ryhmä, jossa kokoonnutaan joka toinen viikko kuuntelemaan luento päivän teemasta, ryhmätyöskentelemään, nauttimaan lounasta ja vaihtamaan ajatuksia. Koulutuksen tarkoituksena on löytää voimavaroja oman elämän hallintaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi toiminnalle lisärahoituksen viime joulukuussa.

Sari on ollut Pelastusrengas-tiimin muiden työntekijöiden, sosiaaliohjaaja Johanna Suonpään, yhteisötyöntekijä Leena Hurmavaara-Järvisen ja osaston johtaja, kapteeni Riku Leinon kanssa muotoilemassa tätä KOHO-toimintaa.

– Huomasimme, että jouduimme eri asiakkaiden kanssa käymään samoja asioita läpi. Siitä heräsi ajatus tällaisesta ryhmästä, jossa antaisimme monenlaista elämänhallinnan apua ja talous- ja velkaneuvonnan tietoja.

Kerromme tästä mielenkiintoisesta KOHO-koulutuksesta tarkemmin elokuun numerossamme.

Kiitollisena Jumalan johdatuksessa

Pelastusarmeijasta tuli Sarille paitsi inspiroiva työpaikka, myös hengellinen koti. Sarilla on tosiaan paljon syytä juhlaan toukokuussa: syntymäpäivien ja lapsenlapsen syntymän lisäksi sunnuntaina 19.5. Sarista tulee pelastussotilas!

Sarin hengellinen tausta on kovin tavallinen, hänen perheensä oli tapakristillinen. Kasteita, häitä ja hautajaisia vietettiin, mutta muutoin eivät kirkon ovet käyneet. Rippikoulun jälkeen Sari oli muutaman vuoden seurakuntanuorissa, mutta sitten hengen asiat jäivät taka-alalle.

– Päihdekuntoutuksen 12 askeleen ohjelma on hengellinen, ja siinä edellytetään uskoa suurempaan voimaan. Löysin rakastavan ja hyväksyvän voiman, mutten kokenut tulleeni uskoon. Monet addiktiotoipujaystävistäni löysivät paikkansa metodistikirkosta tai helluntaiseurakunnasta. Harmittelin, miksen itse hurahda uskoon. Kaipaan aina tunnekokemuksia, ja sitä hurahtaminen olisi tuonut, Sari sanoo lämpimästi.

Sarista tuli etsijä. Hän kävi ystäviensä seurakuntayhteyksissä ja luki paljon hengellistä kirjallisuutta.

– Etsijänä kohtasin Armeijankin. Työn lomassa koin olevani ”hengellisessä kylvyssä” kaiket päivät. Nämä kysymykset alkoivat oikeasti kiehtomaan minua, ja aloitin jäsenkurssin syyskuussa.

Jäsenkurssi innosti Sarin tutustumaan Raamattuun, mikä oli hänelle hyvinkin vieras. Iltaisin Sari tykkää kuunnella Raamattua, sillä hän sanoo, ettei keskittymiskyky oikein riitä lukemiseen. Sari on kuunnellut Raamattua satunnaisessa järjestyksessä.

– Ihan ensimmäisenä aloitin Jobin kirjasta, kun se kertoo kärsimyksestä ja olen omasta mielestäni kärsinyt niin hirveästi. Se auttoi ymmärtämään, että omat asiat ovat melko hyvin, hän naurahtaa. – Joonan kirjaan pystyn myös hyvin samaistumaan. Joona oli hyvin omapäinen, ja niin olen minäkin!

– Ihastelin kerran aamupalaverissa Kaisun kykyä selittää auki raamatunpaikkoja. Hän suositteli minulle Jukka Norvannon ”Raamattu kannesta kanteen”-opetuksia. Siitä on ollut minulle paljon iloa. Lisäksi joka keskiviikko kuuntelen Rikun ja Kaisun ”Me uskomme”-podcastia. Nämä kaikki ovat auttaneet minua tuntemaan Jumalaa henkilökohtaisemmin.

Rukoileminen on Sarille uutta, joten hän arvostaa Raamattu-sovelluksesta löytyvää ohjattua rukousta: – Nyt osaan jo rukoilla ”paremmin” itsenäisestikin, Sari toteaa hymyillen. – Joka päivä juttelen Jumalalle huoleni ja murheeni, ja kiitän myös kaikesta.

Sari oli haastattelua edeltävänä viikolla murtanut nilkkansa, ja hän kokee, että rukousvastauksena leikkausta ei tarvittu. Kipsi on vain kolme viikkoa, ja työskennelläkin saa itseään kuunnellen. – Olisi tässä ollut ilmassa kaikki katastrofin ainekset.

Kiitollisuus on Sarille suuri voimavara. Tämän myötä 1. Tessalonikalaiskirjeen viides luku on tullut hänelle erittäin rakkaaksi. Erityisesti sen 18. jae: ”Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.”

– Olin pitkään ollut masentunut ja ryytynyt tähän elämääni. Uskoontulon myötä ymmärsin, että minun kuuluu olla kiitollinen kaikesta kokemastani. Olen saanut kokea opettavaisia ja hienoja asioita elämässä, ja minun on opittava iloitsemaan niistä. Ymmärrän, että läpi elämäni Jumala on johdattanut minua. Jumalalta voin aina pyytää voimaa.  Nyt olen saanut kokea inspiraatiota, iloa ja pyhän hengen johdatusta.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä