Ritva Oksanen: Yksinäisyys voimavarana

81-vuotias näyttelijälegenda Ritva Oksanen on tehnyt pitkän uran näytelmien, televisio-ohjelmien, musiikin ja runoiltojen parissa, mutta ei lainkaan suunnittele eläköitymistä.

– Minulla on vielä paljon annettavaa, Ritva Oksanen toteaa hymyillen.

Pelastusarmeija on ollut mukana useammassakin vaiheessa hänen elämässään. Viime vuosien aikana Ritva Oksanen on esittänyt komentaja Eva Klemanin ”Älä jätä sinua yksin” -hartauden inspiroimaa lausunta- ja musiikki-iltaa. Runon yksinäisyys-teema koskettaa nyt entistä vahvemmin. On aika tutustua Ritvan elämäntarinaan ja näihin mielenkiintoisiin yhtymäkohtiin.

Tapaamme Ritvan kanssa keväisenä päivänä Helsingissä. Keskustelupaikaksi on valikoitunut hiljainen kahvila. Tarpeeksi hiljainen, jotta nauhuri saisi talteen näyttelijälegendan sanat ja pystyisimme myös pitämään tarpeeksi etäisyyttä toisiin kahvilassa olijoihin. Ritva huokaa, ettei mennyt vuosi ole ollut esiintyvälle taiteilijalle helppo.

– Elämä on tällä hetkellä välitilassa. Mutta nyt on turvallisempi mieli, kun sain juuri rokotuksen. Täytän kesäkuun puolessavälissä 82 vuotta, ja olen ylpeä ikääntymisestäni. Vaivoja tulee, muttei kukaan ilman niitä elämästä selviä. Korona on kovasti iskenyt meidän esiintyvien taiteilijoiden alalle, se on vienyt meiltä leivän. Minulla on eläke, joten itselläni ei ole hätää, mutta rakastan työtäni ja haluan tehdä sitä. Ihan pelottaa, osaanko edes enää näin pitkän tauon jälkeen, Ritva kertoo lämpimästi hymyillen. Jos rajoitukset sallivat, Ritvan seuraavaa esitystä pääsee seuraamaan Petäjäveden kirkossa 4.8.

Vaikka tämä pandemia-aika huolettaa, Ritva kertoo suhtautuvansa elämään positiivisesti.

– Aloitan aamuni lukemalla A. J. Russellin Jumala puhuu -kirjaa ja rukoillen. Välillä toimettomuus toki ahdistaa. Tosin huomasin kirjahyllyni pursuavan kaikkia ihania runokirjoja, joten eihän minulla tässä olekaan mitään hätää.

Pelastusarmeijan kummityttö

Ennen kuin sukellamme Ritva Oksasen uran käänteisiin, hän kertoo, että Pelastusarmeija on kulkenut hänen elämänvaiheissaan mukana. Siksi hän mielellään suostuikin tähän haastatteluun. Ensikosketus Armeijaan tapahtui kuusivuotiaana.

– Synnyin sodan aikana Vaasassa, josta lähdimme äidin kotitalolle Lannevedelle sotaa pakoon. Ollessani kuusivuotias isäni sai töitä Jyväskylästä palokunnasta, ja muutimme sinne. Siellä näin pelastusarmeijalaisia ensi kerran. Pelastusarmeijan kuoro lauloi Kirkkopuistossa ja kun näin nuo naiset bonetit päässä ajattelin, että tuollaiseksi minä haluan! Ritva naurahtaa. – Vuotta paria myöhemmin olin myös Pelastusarmeijan joulujuhlissa esiintymässä. Minulle on jäänyt mielikuva, miten pukkia odotellessa lauloin vaikka kuinka kauan yksin. Rakastin sitä.

Myöhemmin Jyväskylän kaupunginteatterissa työskennellessään Ritva tutustui komentaja Flora Larsson iin. Ritva on esittänyt hänen runojaan Flora Larssonin runokirjan mukaan nimetyissä Hetkinen, Herra -illoissa. Floran runoista Rohkeus elää on kulkenut mukana Ritvan esityksissä aivan tähän päivään saakka.

– ”Herra, anna minulle rohkeus elää! Iloinen rohkeus, jos mahdollista, Herra. Suo minun hymyillä, silloinkin kun sydän vapisee…” Tämä on ollut minulle aina aivan erityinen voimaruno.

Seuraava armeijakosketus Ritvalla oli uskontulonsa jälkeen vuonna 1984. Ritvan ystävä, näyttelijä Aila Arajuuri oli kutsunut hänet Pelastusarmeijan tilaisuuteen.

– Olin kolme päivää aiemmin tullut uskoon ja olin päättänyt, etten kerro siitä kellekään. Nousin kuitenkin pystyyn ja ilmoitin: ”Olen antanut elämäni Herralle!” Tästä syystä minua on välillä kutsuttu Pelastusarmeijan kummitytöksi, Ritva naurahtaa.

Vuonna 2014 Pelastusarmeijalla oli 125-vuotisjuhlat. Tuolloinen territorion naistyön presidentti, komentaja Eva Kleman oli julkaissut omakohtaisen ja koskettavan Omin silmin -hartauskirjan. Ruotsista kotoisin oleva Eva oli käynyt suuren taistelun silmässä olevaa syöpäkasvainta vastaan, mikä inspiroi siirtämään herkät ajatukset kirjan sivuille. Temppeliaukion kirkossa tapahtuneessa 125-vuotisjuhlassa kirja julkaistiin, ja Ritva Oksanen oli ottanut tehtävän vastaan tekstien tulkitsijana.

– Tulin mielelläni mukaan. Se oli hieno tilaisuus, ja olin otettu Evalta saamastani palautteesta. Eva on kirjoittanut kirjaani ihanan omistuksen: ”Vaikka puhuit eri kieltä, niin ymmärsin aivan kaiken.”

Hartaus Älä jätä sinua yksin ei päästänyt Ritvaa millään otteestaan. Siitä tuli Ritvan uuden runoillan nimi ja teema. Kaksi vuotta hän esitti sitä täysille katsomoille, ja sen jälkeenkin satunnaisesti. Toissa vuonna Ritva teki myös Rakasta minut vahvaksi -esityksen, jossa oli mukana niin Eva Klemanin tekstejä kuin Flora Larssonin Rohkeus elää . Kaksitoista esitystä hän ehti esittää ennen kuin kiertue keskeytyi pandemian vuoksi.

– Älä jätä sinua yksin -tekstissä minua koskettaa se, miten siinä todetaan, että yksinolo itse valittuna on miellyttävää, mutta pakkona miltei sietämätöntä. Miten se puhutteleekaan näinä aikoina, kun monet meistä ovat entistä enemmän yksin. Itse olen tottunut yksinäisyyteen, se ei ole minulle uutta. Se, ettei voi laskea kotiinsa ihmisiä, on ollut raskasta. Ymmärrän ihmisten näinä aikoina kokeman tuskan.

Monipuolinen ura lavalla ja ruudussa

Palaamme ajassa taaksepäin ja puhumme Ritva Oksasen vuosikymmeniä kattavasta urasta. Ritva kertoo, että hän tiesi aina haluavansa näyttelijäksi.

– Kun minulta kysyttiin: ”Mikä pikkuneidistä tulee isona?” , vastasin aina näyttelijä. Se oli minulle aina selviö.

Vanhemmat eivät olleet aivan vakuuttuneita hänen uravalinnastaan Ritvan yrittäessä Teatterikouluun vuonna 1959.

– Isäni oli palomies, ja hän oli usein teatterilla valvomassa näytöksiä mahdollisten tulipalojen ja onnettomuuksien varalta. Hän koki, että näyttelijöiden puuhastelu ei mitään oikeaa työtä ollut. Pidin kuitenkin pääni ja hain. Toisella yrittämällä vuonna 1960 pääsin.

Ritvan ensimmäinen työpaikka löytyi Kotkan kaupunginteatterista.

– Valmistuessani oli useita paikkoja tarjolla. Kaikki kurssikaverini, kuten Liisa-Maija Laaksonen, Maija-Liisa Peuhu ja Tarja-Tuulikki Tarsala halusivat Helsinkiin, ja he menivätkin Mainos-TV:lle ja Yleisradion televisioteatteriin. Minulla oli koulussa mentorina Marja Rankkala , joka toimi Radioteatterissa dramaturgina. Hän sanoi minulle: ”Älä jää Helsinkiin. Etsitään sinulle paikka, jossa saat tehdä paljon työtä ja erilaisia rooleja.” Päädyimme Kotkan kaupunginteatteriin, jota johti Raoul af Hällström .

Kotkan aikoina vuonna 1964 Ritvan ja tuolloisen aviomiehen Paavo Oksasen perheeseen syntyi toinen tytär Hannaliisa . Esikoinen Leenakaisa oli syntynyt vuonna 1961. Ritva lupasi miehelleen kahden vuoden komennuksen jälkeen valita seuraavan työn Helsingistä. Helsingissä perhe täydentyi kaksosilla Sari-Anita lla ja Katri-Susannalla vuonna 1966. Työpaikka oli löytynyt Intiimiteatterista, jossa hän työskenteli yhdessä Seela Sellan ja Tommi ja Taneli Rinteen kanssa. Kerron Ritvalle, että Seela Sella on ollut myös haastateltavanamme. Seelan haastattelun voi lukea Sotahuudon numerosta 11/2019 ja arkistostamme osoitteessa https://issuu.com/sotahuuto/docs/s11-19 .

– Seelan kanssa työskentelimme ja teimme vuorotellen lapsia, Ritva naurahtaa. – Olimme hyviä ystäviä ja perhetuttuja, mutta koska kumpikin tekee vielä paljon työtä, tapaamiset ovat jääneet vähemmälle. Ystävyys ole kuitenkaan minnekään kadonnut. Iloitsemme toistemme töistä.

Teatterilavoilla Ritva Oksanen on nähty lukuisissa rooleissa vuosikymmenien aikana. Myös televisioroolit tulivat kuvaan jo varhaisessa vaiheessa, ja niitä on kertynyt uran aikana noin neljäkymmentä. Kysyn Ritvalta, mitkä roolit olivat hänelle merkityksellisimpiä.

– Eila Niemisen rooli Åke Lindmanin ohjaamassa Elämänmenossa on ollut minulle rakas, kuten myös Laimi Orvokki Aution kirjoittamassa Pesärikossa. Teatteripuolella olen saanut tehdä valtavasti rakkaita rooleja, kuten Maria Callas in rooli Mestariluokassa. Olen näytellyt myös Marlene Dietrichiä ja Niskavuoren Loviisaa. Paljon hyviä muistoja.

Laulun viemää

Ritva ei koskaan jäänyt toimettomaksi, sillä hänellä on ollut aina ohessa omia lausunta-, laulu- ja runoesityksiä, kuten aiemmin mainittu Älä jätä sinua yksin. Eikä myöskään sovi unohtaa hänen mittavaa uraansa laulajana. Se alkoi musikaaliproduktioista.

– Tein paljon musikaaleja nuoruudessani, olin muun muassa Zorbaksessa kuoronjohtaja. Ensimmäisistä televisiojutuistani he keksivät, että laitetaan Ritva laulamaan.

Esikoislevytyksensä Maria Isabel Ritva teki  Ossi Ahlapuron kanssa vuonna 1970.

– Tuohon aikaan naiset eivät itse säveltäneet, joten pyysin sävellykset musiikintekijöiltä, kuten Jorma Panulalta ja Rauno Lehtiseltä . Minulla kulki aina punainen lanka laulujen ja tekstien mukana, joten keskustelin lauluista säveltäjien kanssa. Esimerkiksi Kari Kuuva lle esitin, että tee minulle laulu naisesta, joka katselee ikkunasta ohimeneviä valoja ja pohtii, että eikö rakastettu tulekaan. Näin syntyi Voiko naista näin käsitellä.

Tiedustelen Ritvan suosikkeja omasta tuotannostaan:

– Jorma Panulan Mon cher, cher Bobrikoff on upea. Siinä on Aarni Krohnin teksti.

Ritva on ottanut osaa myös laulukilpailuihin. Syksyn Sävelessä hän esiintyi 1971 kappaleella Tuli mies ja vuonna 1972 laululla Aikeet arvaan.

Jorma Panulan säveltämällä ja M. A. Nummisen sanoittamalla Mustalla Tangolla Ritva osallistui ja tuli toiseksi Euroviisujen Suomen karsinnassa vuonna 1974. Rautaesiripun takana Intervisionin laulukilpailussa Puolan Sopotissa Ritva esiintyi kahdesti.

– Siellähän toki piti aina venäläisen voittaa, Ritva naurahtaa. – Mutta minä olen suomalaisissa laulukilpailuissa ensimmäinen, jolla on ollut koreografia. Tuli mies -esityksessä menin makaamaan lattialle ja ohjeistin ohjaajaa, että tämä laulu alkaa sitten täältä. Olen ollut uranuurtaja, Ritva lisää hymyillen.

Ritvalla oli kaksi vuotta sitten koko uran kattava retrospektiivinen konsertti Jyväskylässä.

– Lauloin lauluja elämäni varrelta. Outi Popp juonsi, Lasse Hirvi toimi kapellimestarina ja minulla oli kuusihenkinen orkesteri. Tämäkin kiertue jatkuu, kun voimme jälleen palata estradeille.

Uskon ylävitonen

Kaikesta menestyksestä huolimatta Ritva Oksasen elämä ei ole ollut pelkkää onnea ja unelmien pilvilinnojen saavuttamista. Ritva oli kahdesti avioliitossa, joka päättyi eroon. Ensimmäisestä avioliitosta syntyi neljä rakasta tytärtä. Tyttäret aikuistuivat, uralla ja elämässä meni lujaa, ja se toi mukanaan alkoholin ongelmineen. Usko ja alkoholiongelman tiedostaminen johdattivat raitistumiseen.

Ritva kertoo, että perhe on kuitenkin ollut aina etusijalla. – Siksi alkoholi ei vienyt mennessään kuin vasta tyttöjen vartuttua.

Ritva on nyt myös kuuden lapsen isoäiti. – He ovat kaikki aikuisia ja opiskelevat yliopistossa. Olen heistä kovin ylpeä.

Ritva oli kokenut toisen avioeronsa syyskuussa 1984. Kun hän meni ystävättärensä luo pyytämään yösijaa, hänellä oli mukanaan vain musta kassi, jossa oli yksi peruukki ja Lapin hattu. Täynnä työtä ja menestystä ollut elämä tuntui kaukaiselta. Hän tunsi olevansa lopussa niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Hänellä oli yksi sovittu esitys, jonka hän teki viimeisillä voimillaan.

Seuraavana päivänä, 7.10.1984, Helsingin Messuhallissa oli yhteiskristillinen tapahtuma Se löytyy . Ritvan ystävä, näyttelijä Aila Arajuuri oli kutsunut hänet mukaan. Hiukan epäillen Ritva suostui.

– Eräs sana kolahti. Se oli ”armo” . Itkin, levitin käteni ja sanoin ”Rakas Taivaallinen Isä, olen perusteellisesti sotkenut elämäni. Haluaisin antaa elämäni sinulle, jos se sinulle kelpaa.” Aila totesi vierestäni: ”Annettu on, ja takaisin et sitä enää saa” , Ritva muistelee hymyillen ja kertoi innostuneensa kovasti hengellisistä tilaisuuksista tämän jälkeen. Hän on myös esiintynyt monissa. – Koen kaiken työni olevan evankelioivaa. Siksi valitsen tarkkaan produktiot, joihin lähden mukaan. Ihmiset eivät välttämättä aina katsomossa edes tiedä, että mikä heitä esityksessä kosketti.

– Vuodet ovat opettaneet, että yksi ihminen Jumalan kanssa on parempi kuin tuhat ilman Häntä. Sen perusteella elän. En näe näkyjä tai kuule ääniä. Paitsi sen kerran vuonna 1988, kun menin polvilleen ja kysyin Jumalalta: ”Onko minun pakko juoda, jos en tahdo?” Kuulin selvästi: ”Ei. Mene hoitoon.” Pääsin vertaistukiryhmään, ja nyt olen ollut 32 vuotta raittiina. En tiedostanut ongelmaa, sillä minulla oli koti, lapset ja työpaikka. Kaikki meni vain aina överiksi. Tämä on sairaus, joka viimeiseen asti kieltää itsensä. Kun sain vastauksen rukoukseeni, korkki meni kiinni kerrasta.

Kysyn Ritvalta, miten hän kokee jumalasuhteensa tänä päivänä.

– Eräs YouTube-video kiteyttää tuntemukseni. Siinä katolinen pappi nostaa kätensä, ja hänen näin tehdessään pikkutyttö tulee ja lyö papille ylävitosen. Näin haluan kokea sen. Ei tarvitse suorittaa, vaan saa tulla lähelle. Rukoillen pyydän aamulla ja kiitän illalla. Saan rukoilla ystävieni ja lasteni puolesta, ja tiedän, että Hän kuulee hennoimmatkin huokaukseni.

Annettavaa riittää

Iltapäivä on vierähtänyt ja kahvi kupissa kylmennyt. Ritva kertoo olleensa väsynyt pistoksen johdosta, ja siksi nyt kun hän on liikkeellä, on aika hoitaa samalla muutamia asioita kaupungilla. Ritvalle aktiivisuus on tärkeää.

– Kävelen aina kun voin, pyrin 10 000 askeleeseen päivässä. Jumppaan ja nostan painoja kotona, kun nyt ei ole uskaltanut mennä salille.

Ritva Oksasen liikunnallisuus tuli esille myös Lauluja rakkaudesta -dokumentissa, joka ilmestyi viime vuonna ja on nyt nähtävillä Yle Areena -palvelussa. Ritva paljastaa, että sekin linkittyy kohtaamiseen Älä jätä sinua yksin -esityksen tiimoilta.

– Ohjaaja Anu Kuivalainen ja tuottaja Marianne Mäkelä olivat käyneet katsomassa esitystäni. He olivat etsineet dokumenttiinsa laulajaa. Esityksen lopuksi he tulivat luokseni kuin kaksi pientä tyttöä ja tiedustelivat, voisinko tulla mukaan. Anu matkusti kanssani kesämökille, ja kesällä 2018 kuvasimme osuuteni. Lauloin yhdeksän laulua, ja niistä valittiin mukaan kolme. Pidin dokumentista valtavasti, se on niin lämmin ja aito, ihmiset kertovat vapautuneesti omasta elämästään.

Ritva paljastaa, että hänellä on salainen ase kritiikin kohtaamiseen.

– Helsingin Sanomat kirjoitti dokumentista, että lauluni sitovat hienosti kokonaisuuden yhteen ja Ilta-Sanomat puolestaan, ettei Ritva Oksasta olisi tähän tarvittu laisinkaan, Ritva naurahtaa. – Kun alan tekemään uutta juttua, niin luen aina Rainer Maria Rilken Kirjeitä nuorelle runoilijalle: ”Taideteokset syntyvät pohjattomasta yksinäisyydestä, ja vihoviimeisin keino tarttua niihin kritiikki. Vain rakkaus voi niitä lähestyä.” Kun välillä huokaan Taivaan Isälle, että pitäisikö minun jo jäädä eläkkeelle, niin katsellessani näitä rakkaita runokirjoja minussa herää tunne, että ei – minulla on vielä paljon annettavaa.

Hyvästeltäessä Ritva lähettää vielä viimeiset terveiset meille kaikille:

– Tulevaisuus on hämärän peitossa, mutta kiperissä tilanteissa voi kääntyä Herran puoleen, antaa asiat Hänen haltuunsa ja ohjaukseensa. Muista turvautua myös kanssaihmisten apuun. Ihmiset ovat avuliaita, mutta emme aina osaa pyytää apua. Elämä kulkee sykleissä, mutta me voitamme. Eteenpäin vain hyvillä mielin, sillä Jumala auttaa aina.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Ritva Oksanen

• Syntynyt 18.6.1939 Vaasassa. Asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluu neljä tytärtä ja kuusi lastenlasta.
• Ura näyttelijänä ja laulajana: Lukuisia televisiosarjoja, kuten Elämänmeno, Pesärikko ja  Elämän suola , 14 julkaistua albumia, kymmeniä esityksiä, satoja konsertteja ja teatteriesityksiä ympäri Suomen. Saanut Pro Finlandian vuonna 2001 ja teatterineuvoksen arvonimen vuonna 2019. Outi Poppin kirjoittama elämäkerta  Näyttelijätär  on julkaistu vuonna 2014.

---

Ritva Oksasta inspiroineet, komentaja Eva Klemanin koskettavat hartauskirjat voit hankkia Pelastusarmeijan kauppaosastosta:

Koko trilogia : 
Omin silmin , Nyt aamu tulee useammin ja Tänään elän yhteishintaan
25 € + postikulut tai yksittäin 15 € + postikulut.  

Tilaukset:
[email protected],
(09) 681 2300 / Kauppaosasto