Rakkaat seimemme

Seimiasetelmat ovat monelle rakkaita joulukoristeita. Eivätkä ne ole vain koristeita, vaan muistutus joulun perimmäisestä sanomasta, vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymästä. Seimiasetelmia on monenlaisia, yksinkertaisista prameisiin ja perinteisistä moderneihin. Pyysimme muutamia ystäviämme ja lukijoitamme esittelemään heille rakkaat seimet. Mitä ne heille merkitsevät? Elävät joulukuvaelmat ovat suosittuja, ja tässä yhteydessä esittelemme myös Pelastusarmeijan Porin päiväkodin ja Vivamon Raamattukylän kuvaelmia.

Tekstit ja kuvat: seimien omistajat

Pieni on suurta – ja suuri kaunista

Kaksi hyvin erilaista seimeä ovat tehneet minuun vaikutuksen. Toinen niistä on pienen pieni ja toinen suuren suuri. Pieni seimi on tehty lasista, jota on koristeltu kultauksella ja peilialustalla. Asetelma on kokonaisuudessaan alle viiden senttimetrin korkuinen. Olen saanut seimen lahjaksi rakkaalta ystävältäni, siksi se ei ainoastaan muistuta Jeesuksen syntymäjuhlan tärkeydestä, vaan myös ihmisten välisestä ystävyydestä ja välittämisestä. Varjelus on ollut myös mukana, että se on säilynyt ehjänä jo yli kymmenen vuotta joulukoristelaatikossa!

Toinen merkityksellinen seimi minulle on ollut Napolin Pyhän Klaaran basilikan hulppea seimiasetelma, jonka näin matkallani Italiassa. Seimiasetelman mittakaava ja monipuolisuus oli mykistävä! Useamman neliömetrin alueella oli kokonainen kylällinen hahmoja. Itse seimi oli aseteltu niin, että sitä oli vaikea ensisilmäyksellä havaita, mikä teki asetelman tutkimisesta mielenkiintoista. Vierailu asetelman äärellä toi joulun sanoman lähelle.

Toni Kaarttinen

Muistutus tärkeästä sanomasta

Seimemme on tehnyt puumalalainen puuseppä, ja keraamiset hahmot ovat muualta. Seimi on meillä esillä aina jouluna, sillä haluan pitää sitä muistuttamassa joulun tärkeimmästä sanomasta.

Anne Kietäväinen

Vaikeiden aikojen voittaja

Vuonna 2020 sairastuin vakavasti ja lääkitys aiheutti kovia särkyjä, enkä pystynyt viikkokausiin kunnolla nukkumaan. Hiiviskelin öisin ympäri taloa, eikä aamu tuntunut valkenevan ikuisuuksiin. Olin pitkään halunnut tehdä oman versioni jouluseimestä ja aloin maalata seimen hahmoja öisin. Monta yötä kului maalatessa, se oli rauhoittavaa ja hiljaista puuhaa, jolla sain aikani kulumaan ja ajatukset siirrettyä muualle. Tein seimiä useamman ja annoin niitä joululahjaksi lapsilleni. Yhden jätin itselleni, ja se muistuttaa minua siitä, että vaikeistakin ajoista on mahdollista selvitä.

Mari Tattari

Persoonallista tyyliä

Ostin nämä seimihahmot, kun olin työssä Keniassa. Läheisessä maalaiskylässä asui Flora, pienikokoinen hento nainen, joka teki kotonaan taidetta. Arvostan näitä hahmoja siksi, että ne ovat paikallista ja omaperäistä työtä. Flora ei halunnut ottaa vastaan hänelle tarjottua koulutusta, koska ajatteli, että silloin menettäisi oman persoonallisen tyylinsä.

Jouluseimi kertoo joulun sanomaa, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille, asuivatpa he missä maassa tahansa. Jumala rakastaa ihmisiä. Jeesus syntyi maailmaan, kulki ristin tien ja teki mahdolliseksi sen, että voimme päästä Jumalan yhteyteen.

Hilkka Peltonen
majuri, eläkeupseeri

Ystävyyden ylistys

Rakas ystäväni on muutamanakin vuotena tehnyt minulle joulukalenterin, jossa olevien pakettien sisällöissä on ollut eri vuosina jokin yhdistävä teema. Yhtenä vuonna kalenterista paljastui yksi kerrallaan seimen hahmot. Jouluaattona minulla oli koossa koko ihana pieni seimi. Nykyään yksi jouluperinteistäni on asetella tämä seimi esille, ja välillä innostun lisäämään siihen myös muita hahmoja tai rekvisiittaa taustalle. Joskus seimi on ollut ”kuusimetsässä”, joskus taas seimen takana ovat käyskentelemässä kimaltavat porot.

Samaiselta ystävältä sain kerran ulkomailta tuliaisena pähkinänkuoressa olevan miniseimen, joka on hyllyssäni esillä ympäri vuodenmuistuttaen näin minua aina joulun ihmeestä.

Heidi Vuorenoja

Mielikuvien ja todellisuuden raju ero

Meille kristityille Raamatun Israel on tullut tutuksi elokuvien ja raamatunkertomusten kautta. Näemme mielikuvissa paikat sellaisina kuin ne olivat 2 000 vuotta sitten. Paimenia pimeällä kedolla ympärillään lammaslauma. Puinen talli tai luola, jossa on yksinkertainen seimi täynnä heinää. Lämmintä, hämärää ja kaiken keskellä vastasyntynyt kapaloissaan. Myöhemmin Jeesus oppimassa isältään puusepäntöitä verstaassa tai istumassa Temppelissä kuuntelemassa oppineita. Kuinka hienoa olisikaan nähdä kaikki omin silmin.

Joitakin vuosia sitten minulla oli mahdollisuus tehdä matka tämän päivän Israeliin. Myönnän, että sisimmässäni elättelin näitä hellyttäviä mielikuvia. Kohtaaminen todellisuuden kanssa oli raju. Saavuin moderniin maahan, jossa aasien sijaan kulkivat autot ja öljylamppujen sijaan valaisivat sähkövalot. Paimenten kedolla, jonne bussimme kuljetti meidät piikkilanka-aitojen välistä, parveilivat turistit ja katukauppiaat. Olin ajastani jäljessä kahden vuosituhannen verran. Elämä jatkui eteenpäin, vaikka minä olin jumiutunut tuohon taianomaiseen menneisyyden hämärään.

Kedon portin vieressä oli matkamuistomyymälä, täynnä kaikkea mahdollista Betlehem-jääkaappimagneeteista valoja välkkyviin enkeleihin. Laaja seimivalikoima koostui satojen eurojen arvoisista viimeisen päälle koristelluista moniosaisista seimistä yksinkertaisiin käsin veistettyihin seimiin. Niiden joukosta löysin puunkappaleesta karkeasti kaiverrettu luolan, jossa yksinkertaiset puunväriset ja viimeistelemättömät hahmot kuvasivat tapahtumia tallissa. Kaiken modernin keskellä se palautti mieleni vuosituhanten taakse ensimmäiseen jouluun ja sen tunnelmaan. Tämän päivän todellisuuden rinnalla samaan aikaan elää yhä iankaikkinen todellisuus muistuttaen enkelin sanomasta paimenille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:10–11). Joulukiireideni keskellä tämä puuntuoksuinen seimi ikkunalaudallani muistuttaa minua vuosittain tästä totuudesta.

Kati Kivestö
majuri

Adventin iloa

Lapsena minusta oli ihanaa leikkiä seimen hahmoilla ja uppoutua jännittävään kertomukseen Jeesuksen syntymästä. Nykyisin kotonamme on moderni seimi,

ja ajan mittaan siihen on päätynyt monia hahmoja havainnollistamaan sitä, miten Jumalasta tuli ihminen. Lapsuuden iloinen odotus elää minussa kuitenkin edelleen, ja siksi järjestelen seimen uudestaan joka päivä adventtiaikana. Uusi kohtaus jokaista tapahtumaa kohti! Jokunen vuosi sitten valokuvasin kaikki kohtaukset ja julkaisin kuvat sosiaalisessa mediassa, ja oli todella rohkaisevaa nähdä niin monien seuraavan erilaista adventtikalenteriani.

Eva Kleman
komentaja

Tunteikas joulukuvaelma

Pelastusarmeijan Porin päiväkodin joulujuhla on jo kymmenien vuosien ajan ollut illalla päiväkodin pihassa vietettävä pihatapahtuma koko perheelle. Esikouluikäiset esittävät jouluevankeliumin, ja myös muut ryhmät osallistuvat omilla esityksillään. Usein pienimmät 1–2-vuotiaat Pörriäisten ryhmän lapset saavat tärkeän roolin lampaina. Ennen joulukertomuksen alkua kokoonnutaan päiväkodin portille, ja lapset perheineen kiertävät läheisen puiston lyhtykulkueena. Tapahtuma on hyvin tunnelmallinen, varsinkin sään suosiessa. Usein on saatu kuin tilauksesta valkoinen maa ja hiljalleen leijuvat hiutaleet. Varsinkin esikoululaisten vanhemmille tilaisuus on hyvin tunteikas.

Vielä muutamia vuosia sitten juhliin osallistui aina myös oikea aasi. Se kulki lyhtykulkueen etunenässä kantaen Mariaa selässään Joosefin, paimenten ja enkeleiden seuratessa sitä. Yleensä kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan. Eräänä jouluna kuitenkin aasille sattui vähän jääräpäisempi päivä, ja se kieltäytyi puolessavälissä matkaa jatkamasta eteenpäin. Omistaja yritti houkutella sitä jatkamaan porkkanan avulla, mutta aasi oli päättänyt jäädä niille sijoilleen. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa ilman aasia. Aasin käytös herätti varsinkin aikuisosallistujissa sen verran hilpeyttä, että juhla jäi varmasti monen mieleen. Nykyään kyseinen aasi viettää eläkepäiviään toisella paikkakunnalla, joten Maria on joutunut viime joulut kulkemaan jalan.

Pelastusarmeijan Porin päiväkoti

Ihmeellinen ilo Vivamossa

Vivamon Raamattukylässä Lohjalla on tehty jouluvaelluksia jo pitkään. Sotahuudolla on ollut ilo seurata vaellusta parina vuonna, ja voimme lämpimästi suositella. Tänä vuonna on luvassa esityksiä 7. ja 21.12. välisenä aikana. Jouluvaelluksessa ensimmäisen joulun tapahtumat heräävät eloon draaman, tanssin ja musiikin kautta. Elävät tulet ja värikäs basaari johdattelevat katsojan kohti seimen salaisuutta ja joulun ihmeellistä iloa. Vaelluksen on ohjannut Matias Nyman, käsikirjoituksen tehnyt Anna-Mari Kaskinen ja musiikista vastaavat Tommi Kalenius ja Matteus Mykkänen.

Lisätietoa: kansanraamattuseura.fi

Liput Tiketistä.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä