Rakastavaa lapsi- ja nuorisotyötä Virossa

Viron osastoissa on monipuolista ja eläväistä lapsi- ja nuorisotyötä, josta oivia esimerkkejä ovat Tallinnan Koplin osaston pyhäkoulu ja Jõhvin osaston lastenkerho. Sotahuuto pääsi vierailemaan kummallakin paikkakunnalla. Molemmissa paikoissa korostettiin toiminnan rakkaudellisuutta ja aitoutta, sillä lapset aistivat epäaitouden.

Ensin vierailemme Tallinnassa. Haastatteluajankohta osuu alkukesään, jolloin luonto on miltei räikeän vihreä ja kaupungissakin leijuvat ilmassa kukkien ja tuomien huumaavat tuoksut. Vehreys ei kuitenkaan jää ulos: Tallinnan Koplin osaston lasten huoneen seinissä toistuu raikas vihreän sävy. Pöydän äärellä hymyilee vienosti Svetlana Jevsejeva. Svetlana on työskennellyt Pelastusarmeijassa vuodesta 2011 lähtien. Hän on pelastussotilas ja toimii aluetoimiston assistenttina. Hänen työnkuvaansa kuuluu vastuu Koplin osaston lapsityöstä.

Lapsityön keskiössä on sunnuntaisin jumalanpalveluksen yhteydessä pidettävä pyhäkoulu.

– Pyhäkouluopetuksen jälkeen askartelemme. Lopuksi meillä on vapaata aikaa, jolloin lapset voivat leikkiä ja viettää aikaa yhdessä. Emme kiellä heitä tuomasta puhelimiaan, mutta se kertoo jotain positiivista näistä hetkistä, että lapset eivät malta tuona aikana räplätä niitä. Lapset tuovat mukanaan lautapelejä, joita he pelaavat yhdessä.

Kymmenestä neljääntoista lasta osallistuu pyhäkouluun viikoittain. Osa lapsista asuu kauempana, ja heille Svetlana tarjoaa kyydin osastolle. Suurin osa pyhäkoululaisista on tyttöjä. Ikähaitari on hyvin laaja, ja se tekee ohjelman suunnittelusta haasteellista. Nuorin osallistuja on ollut kaksivuotias, vanhin yksitoista.

– Opetus, joka on sopivaa vanhemmille, ei ole välttämättä kiinnostavaa tai edes sopivaa nuoremmille. Askartelu- ja leikkihetkinä kaikki ovat tyytyväisiä, Svetlana naurahtaa.

Tiedustelen Svetlanalta, minkä hän näkee työn missiona.

– Sen, että lapset oppisivat tuntemaan Jumalan ja oppisivat kristillisiä arvoja. Toivon, että he kokisivat toivoa. Emme tiedä heidän perhetaustaansa ja elämäntarinaansa emmekä tiedä, mitä kaikkea he käyvät elämässään läpi, mutta toivomme, että he luottavat meihin ja uskaltavat kääntyä tarvittaessa meidän puoleemme.

Palaute on ollut lähes yksinomaan positiivista.

– Eräs äiti kertoi poikansa sanoneen, että tämä oli parasta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Muistan saaneemme negatiivista palautetta vain kerran. Eräs äideistä oli kutsunut lapsensa ystävän mukaan. Lapsen vanhemmat eivät tienneet, mikä Pelastusarmeija on. He olivat pitäneet meitä kulttina, Svetlana hymähtää.

Virossa järjestetään kesäisin lasten leirejä Loksalla. Myös Koplin osaston lapset ovat osallistuneet leireille.

– Lapset odottavat ja rakastavat sitä. Siellä tuntuu, kuin olisimme yhtä suurta perhettä. Yhdistämme urheilun, erilaiset aktiviteetit ja hengellisen sanoman mukavaan kesäiseen pakettiin. Jõhvissa järjestetään paikallisia päiväleirejä, ja niistä haaveilen täälläkin. En tiedä, kuinka toteuttamiskelpoinen ajatus on, mutta se olisi toiveeni. Meillä on hyvä sijainti ja tilat.

Svetlana paljastaa, että lapset ovat kasvattaneet häntä ihmisenä.

– Lasten kanssa työskentely ei ole aina helppoa. Heitä ei ole aina helppo saada toimimaan oikein. Pitää sisäistää heidän ajatusmaailmansa. Minun pitää osata ilmaista kärsivällisyyttä, rakkautta ja huolenpitoa. Kymmenen vuotta sitten pelkäsin lapsia enkä tiennyt miten olla heidän kanssaan. Opin ja ymmärsin, että lapset aistivat herkästi epäaitouden. Lapset ovat muokanneet minusta sen, joka tänä päivänä olen.

Aitous on kaksisuuntainen polku.

– Uskon, että yksi syy, miksi lapset rakastavat tulla tänne on se, että täällä he saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, Svetlana sanoo hymyillen. – Lapset oppivat täällä armoa. Kun katson omaa värikästä elämääni, niin huolimatta niistä pahoista asioista, joita olen tehnyt, Jumala on osoittanut minulle ymmärrystä ja armoa. Sitä sanomaa haluan välittää.

Lopuksi otamme Svetlanan kanssa muutamia valokuvia, joissa hän poseeraa lasten kanssa tehtyjen ihastuttavien teosten kanssa. Hänestä on aistittavissa, että hän todellakin on mukana tässä koko sydämellään. Lähtiessämme Svetlana lähettää vielä kiitoksen yläkerran suuntaan:

– Olen kiitollinen, että Jumala on luottanut minulle tämän tehtävän. Lapset ovat aivan oikeasti tulevaisuus, ja haluamme tarjota parasta heidän elämälleen ja Pelastusarmeijan tulevaisuudelle. Olen kiitollinen Jumalalle tästä kaikesta.

Jõhvin nuoret sotilaat liikkeessä ja äänessä

Jätämme tulkin kanssa Koplin taaksemme hymyissä suin, vaikka Tallinnan laajat tietyöt hetken koettelevatkin seurueen kärsivällisyyttä ja hermoja. Pian tie itään kuitenkin avautuu, ja pari tuntia myöhemmin saavumme Jõhviin, joka on pikkukaupunki noin 50 kilometrin päässä Narvasta ja Venäjän rajasta. Saapuessamme osastolle sieltä kuuluu iloista laulantaa, joka aina välillä katkeaa naurahduksiin. On keskiviikkoiltapäivä, ja nuoret sotilaat ovat kokoontuneet laulu- ja tanssiharjoituksiin.

Leon (11), Maria (15), Karolina (10) ja Kristiina (14) jatkavat laulua. Ryhmää naurattaa, kun kaikki soinnut eivät osu aivan kohdilleen. Laulua seuraavat tanssiharjoitukset. Musiikki on mukaansatempaavaa ja rytmikästä, ja ryhmä on selvästi harjoitellut aikaisemmin! Monimutkaisemmatkin koreografiat menevät soljuvasti ja yhtenäisesti. Toimittajalle tulee hiki jo pelkästä katselemisesta…

Lopuksi ryhmä käy vielä läpi muutaman yhteisleikin lauantain lastenkerhoa varten. Sovimme, että nuoret saavat ensin suunvuoron, ja istumme pöydän ääreen juttelemaan. Nuoret kertovat, että kaikki muut ovat olleet mukana viisi vuotta, Karolina puolet siitä. Laulamisen ja tanssin lisäksi he juttelevat, pelaavat, syövät ja rukoilevat yhdessä.

– Täällä parasta on yhteisen ajan viettäminen, Leon sanoo. – Tämä ryhmä, osasto ja johtaja ovat kivoja, Maria ja Karolina toteavat yhteisesti. – Meillä on ihan paras ryhmä, Kristiina nyökkää hymyillen.

He ovat olleet jo pitkään mukana, niin kyselen, onko koskaan tapahtunut mitään hassua ja yllättävää.

– Kerran leikimme peliä, jossa piti laittaa tarroja seinään. Olin niin täynnä energiaa, että juoksin päin seinää ja polveni jätti siihen reiän, Kristiina muistelee. Ryhmä nauraa, ja Kristiina jatkaa: – Leon meni kertomaan Arinalle, että seinässä on pieni reikä. Paikalle tultuaan Arina näki, että hänen koko päänsä olisi mahtunut reiästä läpi.

Karolina paljastaa, että myös Leon on tehnyt seinään reiän.

– Nyt seinää on vahvistettu! Ja täällä on kyllä ihan turvallista, osastonjohtaja, kapteeni Arina Vessalauskas puuttuu keskusteluun naurahtaen.

– Muistan vielä toisenkin jutun, Kristiina jatkaa. – Keksimme uuden tanssiliikkeen. Arina pyysi näyttämään sen. Ovi sattui olemaan auki, ja tanssiliikettä tehdessäni lennähdin huoneesta toiseen. Siitä tuli uusi hieno katoamistemppumme!

Jõhvin nuoret sotilaat ovat olleet Loksan kesäleireillä. Kaikki ovat yhtä mieltä, että siellä on tosi kivaa.

– Vaikka kerran leiritalon seinään oli pesiytynyt ampiaisia. Yritimme karkottaa niitä kepein ja käpyjä heittelemällä, mutta nehän vain suuttuivat, ja saimme monta pistoa, Leon muistelee huumorilla kivuliasta hetkeä.

Kristiina kertoo, että heille on annettu vastuuta.

– Viime vuonna minulla oli mahdollisuus olla ryhmänohjaaja. Se oli mielenkiintoista ja hauskaa, mutta jännittävää!

Monipuolinen ohjelma

Ei ole syytä pitää energisiä nuoria pidempään pöydän ääressä. Voimme laskea heidät purkamaan energiaansa ja päästää ääneen Jõhvin lapsi- ja nuorisotyön tiimin, johon haastatteluhetkellä kuuluu kapteeni, osastonjohtaja Arina Vessalauskas, nuorisotyöntekijä Olena Tsyselska ja osaston avustaja Anna Starikova. Lukiessasi tätä juttua Arina ja Anna ovat siirtyneet Tarton osastoon.

Jõhvin osaston lapsi- ja nuorisotyön kulmakivi on lauantain kaikille avoin lastenkerho. Keskiviikkoisin ja perjantaisin on osaston nuorille sotilaille kokoontuminen, jossa pidetään tanssi- ja lauluharjoituksia. Perjantain harjoitusten päätteeksi nuorilla on hengellinen osuus sekä seuraavan päivän lastenkerhon ohjelman suunnittelua.

– Meillä on joka päivä yhdestä viiteen avoimet ovet, jolloin kaikki – myös lapset – ovat tervetulleita osastollemme. He saavat teetä ja keksejä, ja he voivat tehdä täällä esimerkiksi läksyjään. Se on sellaista iltapäiväkerhotyyppistä toimintaa, Arina kertoo. – Tässä samassa rakennuksessa toimiva iCare-myymälä on auki lauantaisin. Myyjät ovat ansiokkaasti ohjanneet ostoksilla olevia äitejä ja lapsia kerhoomme. Nämä ovat usein ihastuneet tähän mahdollisuuteen.

Lasten loma-aikoina osastolla järjestetään päiväleirejä.

Nuorisotyöntekijä Olena vastaa lastenkerhosta. Lisäksi hän on avustanut nuorten sotilaiden kokoontumisten ja päiväleirien järjestämisessä. Osaston avustaja Anna on hiukan kaikessa mukana, ja hän vastaa tanssiharjoituksista. Lauantai-aamuisin Anna pitää viron kielen tunnin lapsille.

– Opiskelemme viron kielioppia ja pelaamme pelejä, jotka auttavat muistamaan opittuja asioita. Oppitunti on myös erinomainen tapa kutsua näitä lapsia kerhoon, joka alkaa heti tunnin perään, Anna sanoo.

Lauantaisin lapsia on mukana yleensä kolmetoista, ja välillä lasten vanhemmatkin osallistuvat.

– Sillä on meille suuri merkitys. Vaikka hengellinen opetus on suunnattu lapsille, niin monesti vanhemmatkin kuulevat näistä asioista ensi kertaa, Arina paljastaa.

Palaute osaston lapsityöstä on ollut positiivista: – Päiväleirien lopuksi vietämme aina yhteisen hetken vanhempien kanssa, ja he ovat kiittäneet meitä monipuolisuudesta. Lapset eivät yleensä halua kerhosta tai leireiltä kotiin! Teemme varmasti asioita oikein, kun lapset haluavat palata viikko toisensa jälkeen, Arina toteaa sydämellisesti.

Olena tiivistää heidän lapsi- ja nuorisotyönsä mission: – Osoittaa heille rakkautta. Ympäröivä maailma ei sitä aina tee. Meille tämä on mahdollisuus oppia osoittamaan rakkautta ja lapsille mahdollisuus kokea sitä.

Luottavaisesti muutoksissa

Kuten jo aiemmin mainittiin, Jõhvissa on tapahtunut muutoksia sitten alkukesän haastatteluhetken. Heinäkuussa Arina ja Anna aloittivat työn Tarton osastossa. Tiedustelen Arinalta, mitä ajatuksia hänellä on lapsi- ja nuorisotyöstä tulevassa paikassa:

– Ei aavistustakaan! Arina naurahtaa. – Minulla on paljon ideoita, mutta on ensin nähtävä, millainen kaupunki Tartto on ja millainen tarve siellä on. Tarton osaston sosiaalinen työ on hyvin kehittynyttä, joten minun ja Annan tehtäväksi tulee muodostaa sen oheen lapsi- ja nuorisotyötä. Meidän pitää oppia, mitä muut paikalliset kirkot tekevät, ettemme tekisi päällekkäistä työtä vaan jotain, joka vastaisi aidosti tarpeeseen. Alussa varmasti jalkaudumme kaduille ja leikkipuistoihin ja kutsumme vanhempia ja lapsia mukaan toimintaamme. Vauvalaulu olisi myös kiva aloittaa!

Jõhvissa Olena on jatkossakin vastuussa lapsi- ja nuorisotyöstä.

– Hän tuntee ja tekee työnsä hyvin, Arina toteaa ja katsoo Olenaa rohkaisevasti hymyillen. – Lapset ja vanhemmat tuntevat hänet, joten kaikki on hyvissä käsissä. Toivon, että tulevat upseerit tukevat ja rohkaisevat häntä työssään ja sen kehittämisessä.

Olena on samaa mieltä: – Vain tiimi muuttuu, muut asiat pysyvät samana. Nuoret sotilaat ja lapset pysyvät täällä. Tulevaisuus ei pelota.

Työ lasten parissa on antanut kolmikolle paljon.

– Koen, että lapset lataavat minut energiallaan ja positiivisuudellaan, Olena aloittaa, ja Anna jatkaa: – Opetan lapsia, mutta samalla opin ja kehityn itse. Opimme yhdessä.

– Suurin lasten minulle opettama asia on se, miten rakastaa. Kun heitä rakastaa, he vahvistavat rakkauden antaessaan sitä takaisin. He myös aistivat aitouden. Heitä on rakastettava vilpittömästi. Aikuisten kanssa työskenteleminen on tavallaan helpompaa, kun voit pitää tiettyä etäisyyttä, mutta lapset on päästettävä lähelle. Lapsi ja nuorisotyö on tärkeää, sillä se auttaa pelastamaan heidät ennen kuin paha maailma saa heistä otteen. Jos he oppivat tuntemaan Jumalan varhain, se vahvistaa heitä, ja he pystyvät vastustamaan kiusauksia, Arina päättää. Lopuksi hän esittää meille kaikille pyynnön: – Huomioikaa lapset ympärillänne. Älkää kritisoiko, vaan rakastakaa. Kuria saa pitää, mutta rakkaudellisesti. Olkaa lasten ystäviä.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen ja Päästearmeen kuva-arkisto

Tue Viron työtämme

Tukemalla työtämme mahdollistat elävän lapsi- ja nuorisotyön kehittymisen Virossa.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä