​Tänä vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Juhlistamme tätä sarjalla, jossa kansainvälisen ja kotimaisen naistyön ansiokkaat naiset tutustuttavat meidät Raamatun tärkeimpiin naisiin.

Tabita/Dorkas – hyväntekijä ja lahjakas nainen, jonka ihme yllätti!

Apostolien teot 9:36–42

Uskoa ei koskaan eletä tyhjiössä. Uskoomme liittyy aina ympäröivä maailma, jonka kautta Jumala puhuu meille ja toisille. Luukas kertoo evankeliumissaan ”kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen” (Ap. t.), ja tarkoitukseni on kertoa, mitä tapahtui seuraavaksi: miten uskovista tuli Pyhän Hengen laskeuduttua heidän ylleen elävän Kristuksen todistajia ”Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (1:8).  Menneisyyden tapahtumat voivat innoittaa meitä tänään ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Kertomus jatkuu edelleen! 

Tämä kertomus (Ap. t. 9:36–42) sijoittuu kirkon vainoamisen jälkeiseen aikaan Jerusalemissa. Tällöin evankeliumi levisi ja kirkko vahvistui ja kasvoi (8:31). Pietari vieraili kristillisissä yhteisöissä Juudeassa ja yksi niistä on Lydda, jonka todennäköisesti perustivat Jerusalemin vainoja paenneet kristityt.

Kristuksen voimalla Pietari oli parantanut halvaantuneen Aineas-nimisen miehen (9:32–35). Nyt häntä pyydettiin menemään Välimeren rannikolla sijaitsevaan Joppeen (nykyiseen Jaffaan, jota ympäröi Tel-Avivin kaupunki). Tabita oli sairastunut ja kuollut. Pietari otti vastaan kutsun saapua paikalle. 

Naispuolinen opetuslapsi

Luukas kirjoittaa Tabitasta opetuslapsena. Tämä on ensimmäinen ja ainoa kerta, jolloin Uudessa testamentissa käytetään tuon kreikankielisen sanan feminiinimuotoa. Tabita (Dorkas, joka tarkoittaa gasellia) oli Jeesuksen seuraaja, aivan niin kuin Maria, joka istui Jeesuksen jalkojen juurella kuuntelemassa mestarin opetuksia (Luuk. 10:39). Luukas oli tarkka siitä, että hänen kertomuksissaan oli miesten lisäksi myös naisia.

Hyväntekijä   

Tabita todisti Jumalan rakkaudesta hyvin käytännöllisellä tavalla: hän ompeli kauniita vaatteita ja antoi ne niille, joilla ei ollut tarpeeksi. Tabitan avokätisyydestä hyötyneet lesket olivat kokoontuneet hänen kuolleen ruumiinsa ympärille itkemään. Se, minkä pidämme, jää meille. Kun annamme omastamme muille, siunaukset moninkertaistuvat! Tabitan palveleva elämäntapa ja anteliaisuus oli vaikuttanut koko asuinalueeseen. Ei kannata aliarvioida pienten ystävällisten tekojen vaikutusta. Muistan upeat neuletyöt, joita naiset neuloivat naisten viikonlopussa Suomessa. Herra on epäilemättä käyttänyt niitä avatakseen sydämiä ja viedäkseen ihmisiä lähemmäksi Häntä.

Halukas palvelija – Pietari

Pietari oli nähnyt, miten Jeesus oli herättänyt Jairuksen tyttären kuolleista (Luuk. 8:49–56). Pietari oli ollut samassa huoneessa Jeesuksen, Johanneksen ja Jaakobin kanssa. Hän tiesi, että se olisi mahdollista. Pietari oli valmis menemään Tabitan luokse, vaikka kukaan ei näyttänyt odottavan ihmettä. Ehkä hän ajatteli voivansa opettaa ja siten lohduttaa Joppen kristittyjä. Hänen sanansa jäljittelivät Jeesuksen arameankielisiä sanoja: ”Talitha, qum” (Pikkutyttö, nouse ylös).  Pietari sanoi: ”Tabitha, qum!” (Tabitha, nouse ylös).  Tabita avasi silmänsä, nousi istumaan, Pietari auttoi hänet jaloilleen ja esitteli elävän Tabitan tämän hämmästyneille ystäville.

Ihme, jolla oli valtava vaikutus

Tabita herätettiin henkiin! Tärkeää on, että ihmeen teki Jeesus, ei välikätenä toimiva ihminen.  Pietari ei ota kunniaa ihmeestä. Tavoitteena on korostaa uskoa Kristukseen Herrana, ei tuoda kunniaa sille, jonka kautta Kristuksen voimat ilmenevät.  Ihmeet tapahtuvat ainoastaan Jumalan voimasta ja tahdosta; me emme hallitse niitä. Tapahtuma vaikutti myös Tabitaa ympäröivään yhteisöön: ”Tapahtumasta levisi tieto ympäri Joppea, ja monet uskoivat nyt Herraan.” (jae 42). 

Kertomus ei pääty tähän, sillä se ei ole vielä päättynyt meidänkään elämässämme. Jumala työskentelee niiden kautta, jotka ovat siihen valmiita, niiden kautta, jotka elävät avokätisesti, niiden kautta, jotka ovat Kristuksen seuraajia. Tabitan esimerkki inspiroi meitä – hän on naispuolinen opetuslapsi, joka myös sai uuden elämän, kiitos Jumalan voiman.

E. Jane Paone
komentaja

Kiitos, että sain osallistua naistyön 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistavaan Raamatun naiset -sarjaan. Rukoilen, että Jumala siunaa Suomea ja Viroa etenkin tämän juhlavuoden aikana: Jumala on ollut uskollinen naistyölle jo 100 vuoden ajan! Toivon, että voit kristityn silmin nähdä kaikki ne ihmeet, jotka Jumala on armostaan tehnyt siellä, minne hän on sinut asettanut. 

Minun kokemukseni on, että uskonelämä on aina yhtä seikkailua! Synnyin upseeriperheeseen Skotlannissa ja olen elänyt eri puolilla Britanniaa. Vuonna 1982 minut vihittiin Pelastusarmeijan upseeriksi, ja samana vuonna menin naimisiin Massimo Paonen kanssa. Olemme palvelleet Britanniassa, Italiassa, Ranskassa ja Sveitsissä. Johtaessamme Sveitsin, Itävallan ja Unkarin territoriota kuuluin myös kansainväliseen oikeudenmukaisuuden komissioon. Nyt olen eläkkeellä, asun Eastbournessa Britanniassa ja toimin kansainvälisten ekumeenisten suhteiden sihteerinä.   

Meille on siunaantunut kolme tytärtä, Joy, Laura ja Novella, sekä kaksi lapsenlasta, Sean ja Jonah. Haluni on nähdä Jumalan valtakunta maan päällä ystävällisyyden tekojen kautta ja elää Jumalan oikeudenmukaisuutta noudattaen sisartemme ja veljiemme kanssa.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä