​Tänä vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Juhlistamme tätä sarjalla, jossa kansainvälisen ja kotimaisen naistyön ansiokkaat naiset tutustuttavat meidät Raamatun tärkeimpiin naisiin.

Ruut –  sitoutuminen, uskollisuus, rakkaus

Ruutin kirja kuuluu Raamatun runous- ja viisauskirjallisuuteen. Siinä on vain neljä lukua, joten sen voi lukea useaan kertaan nopeasti. Kirja on saanut nimensä päähenkilön, Ruutin, mukaan. Ruutin kirja kertoo naisen elämästä: sitoutumisesta, uskollisuudesta ja rakkaudesta. Se on kertomus Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta maailmaansa ja sen ihmisiä kohtaan.

Kertomuksessa mainitaan myös Noomi, Ruutin anoppi, ja Boas, Ruutin aviopuoliso, jotka myös liittyvät oman elämänsä kautta Jumalan pelastussuunnitelmaan. Maailman vapahtaja, Jeesus Kristus, syntyy tämän suvun kautta.

Kirja sijoittuu Tuomarien aikaan (1250–1050 eKr), mutta sen tarkasta ajankohdasta ja kirjoittajasta ei ole varmaa tietoa. Ruutin kirja on Vanhan testamentin rakastetuimpia kertomuksia ja antaa käsityksen tuon ajan tavallisten ihmisten elämästä.

Ruutin tarina alkaa Moabin maasta, Israelin naapurista Kuolleenmeren itäpuolella. Moabilaiset polveutuivat Lootista ja hänen vanhimmasta tyttärestään. Moab ja Israel olivat vihoissa keskenään ja israelilaisia oli kielletty menemästä naimisiin moabilaisten kanssa. Ruut oli moabitar, joka meni kuitenkin naimisiin israelilaisen Noomin pojan, Kiljonin kanssa, joka oli äitinsä tavoin paennut omassa maassaan vallinnutta nälänhätää Moabiin. (Noomista, Ruutin anopista, on kirjoitettu maaliskuun Sotahuudossa.)

Noomin jäätyä leskeksi hän halusi palata kotimaahansa. Ruut, joka myös oli leski, ei suostunut jättämään anoppiaan, ja he palasivat yhdessä Noomin synnyinkylään Israeliin.

Noomilla ja Ruutilla oli joitakin yhteisiä ominaisuuksia: He olivat molemmat köyhiä maahanmuuttajia, mutta heillä oli päättäväinen ja uskollinen luonteenlaatu. He osoittivat toisiaan kohtaan syvää uskollisuutta, sitoutumista ja ystävyyttä. Ruutin nimi tarkoittaakin ystävyyttä.

Voimme vain kuvitella, mitä Ruutin piti käydä läpi elämässään, kun hän luopui omasta maastaan, kansastaan ja perinteistään ja valitsi Israelin maan ja myös sen uskonnon. Hän suostui epävarmaan tulevaisuuteen ja köyhyyteen. Siinä, mitä Ruut sanoo Noomille päätöksen hetkellä, on vahvan sitoutumisen merkki (Ruut 1:16): ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. ”

Tällä jakeella on vahva yhtymäkohta Pelastusarmeijan syntyyn ja historiaan. Kun William Booth eräänä iltana palasi kotiin evankeliointiretkeltään Lontoon kaduilta, hän käytti juuri tämän jakeen sanoja kertoakseen vaimolleen Catherinelle, että oli juuri löytänyt kansansa ja Jumalan antaman elämäntehtävän heidän parissaan. Catherine suostui Raamatun sanaan nojautuen seuraamaan puolisoaan, tuolloin jo kuuden lapsensa kanssa. Samalla hänkin sitoutui epävarmaan elämään ja köyhyyteen osoittaen suurta uskollisuutta ja rakkautta sekä puolisoaan että Jumalaa kohtaan.

Ruutin elämässä tulee esiin Jumalan pelastussuunnitelma. Boas ei ollut pakotettu tuon ajan säännösten mukaiseen lankousavioliittoon tai sukulunastukseen perustuvaan liittoon, koska oli olemassa toinen, läheisempi sukulunastaja. Ruut ja Boas solmivat rakkausavioliiton. (Ruut 3:10–11) Jumalan suunnitelma jatkui niin, että Boas ja Ruut saivat pojan, jolle annettiin nimeksi Obed, hänestä tuli myöhemmin Iisain isä ja tämän pojan, kuningas Daavidin isoisä. Ruut, moabilainen maahanmuuttajanainen, oli liitetty Israelin kansaan, ja hänestä tuli Daavidin esiäiti.

Jumala voi kääntää pahan hyväksi, hän vie vaikeuksista voittoon, pimeydestä valoon. Pelastus koskee kaikkia ihmisiä ja kaikkia kansoja. Ruutin kirja ja kertomus Ruutin elämästä vie meidät Jumalan suurimman rakkauden lähteille. Jeesus, tuleva maailman Vapahtaja ja Pelastaja syntyi Daavidin suvusta. Kristittynä joudumme valintatilanteisiin, joissa kysytään uskollisuutta ja sitoutumista. Se, joka antaa elämänsä Jumalan käteen ja kulkee hänen teitään saavuttaa elämän täyteyden ja siunauksen.

Arja Laukkanen
everstiluutnantti
eläkeupseeri

Kutsumus vei pyhäkoulutytöstä pelastusupseeriksi

Olen syntynyt Itä-Suomessa, Parikkalassa, jonne vanhempani olivat muuttaneet Laatokan Karjalasta. Seitsenhenkinen perheemme muutti usein ja tiemme kulki Keski-Suomen halki Varsinais-Suomeen ja Turkuun. 

Uskonelämäni juuret ovat pyhäkoulussa ja Pelastusarmeijassa, kun 13-vuotiaana liityin Turun osastoon. Toimin siellä 15 vuotta lapsi- ja nuorisotyössä ennen upseerikoulua ja pelastusupseerin tehtävää. Väliin mahtuivat opiskeluvuodet Savonlinnan opettajainkoulutuslaitoksessa ja vuodet opettajana Mynämäen Karjalassa.

Upseerikoulun jälkeen olin kolme vuotta osastomääräyksissä Kouvolassa, Jyväskylässä ja Tampereella. Sitten oli aika muuttaa Helsinkiin ja päämajaan, jossa minulla on ollut tehtäviä Oulun piirin nuorisosihteerinä, nuorisotilas- ja osastokadettisihteerinä, kansallisnuorisosihteerinä, upseerikoulun koulutusupseerina, opinto- ja kokelassihteerinä sekä päätoimittajana.

Nuorena tunsin kutsumusta lähetystyöhön. Viron Pelastusarmeijasta tuli minun lähetyskenttäni, kun toimin siellä muutaman vuoden alueupseerina ja Tallinnan Koplin osaston johtajana. Viron määräyksen jälkeen palvelin Suomessa upseerikoulutuksen vastuu-upseerina.

Pyhäkoulutyttö oli kasvanut aikuiseksi, luutnantista oli tullut everstiluutnantti ja viimeiset yhdeksän aktiivipalvelusvuotta sain katsella Pelastusarmeija-maailmaa ylisihteerin näkökulmasta.

Nyt olen palannut kotikaupunkiini ja juurilleni Turun osastoon, jossa saan eläkeläisenä kulkea eteenpäin Jumalan suunnitelmassa ja monien Pelastusarmeijassa palvelleiden naisten esimerkin kannustamana. Toivotan onnea ja siunausta juhlavuottaan viettävälle Pelastusarmeijan naistyölle.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä