Raamatun arkeologit Kenneth & Minna Silver: Totuuden asialla

Minna ja Kenneth Silver ovat arkeologeja ja historioitsijoita, jotka ovat erikoistuneet Raamatun arkeologiaan. Minna on keskittynyt niin kutsuttuun Abrahamin aikaan erityisenä tutkimuksen kohteena amorilainen  kulttuuri. Kenneth puolestaan on erikoistunut Uuden testamentin aikoihin, Jeesuksen päiviin.

Monet kokevat uskon ja tieteen toisensa poissulkeviksi. Minna ja Kenneth eivät jaa tätä näkemystä: – Usko ja tiede ovat molemmat totuuden etsimistä. Tavoitteenamme on löytää totuus, Minna tiivistää, ja Kenneth täydentää: – Kuten sanotaan, Jeesus on tie, totuus ja elämä. Totuuden löytäminen ja siinä pitäytyminen on haastavaa, eikä aina miellyttävää. Se on kuitenkin kaiken ydin.

Kaivaudu kanssamme arkeologiaan, uskoon, juutalaiskristillisyyteen ja pääsiäisen sanomaan.

Kenneth ja Minna Silver asuvat viihtyisässä 1800-luvun puutalossa Tammisaaren idyllisessä vanhassa kaupungissa. He ovat asuneet siellä joitakin vuosia ja ovat viihtyneet hyvin. Minna paljastaa, että muutossa oli mukana johdatusta:

– Samana päivänä, kun tulin äitini kanssa katsomaan tätä asuntoa, olin puhunut eräästä harvinaisesta taideteoksesta radiossa. Mikä asunnon seinältä löytyikään – kopio samaisesta teoksesta! Lisäksi peräseinällä oli avoimena valtava Raamattu, jossa oli esillä Sananlaskuista kohta ”Osta totuutta” (Sananl. 23:23). Eihän meillä ollut mitään muuta mahdollisuutta, Minna naurahtaa. Minnan äiti asuu samassa rakennuksessa omassa siivessään. Perhe ja siitä huolehtiminen on ollut Silvereille aina tärkeää.

– Meillä on kaksi aikuista tytärtä, joilla on omat perheet. Nuorempi asuu Tukholmassa, vanhempi normaalisti Isossa-Britanniassa, mutta hänen perheensä on nyt koronaa paossa Suomessa. Elämämme on ollut vaihtelevaa, mielenkiintoista ja antoisaa. Viimeisestä kolmestakymmenestä vuodesta kahdeksantoista olemme asuneet ulkomailla, pääasiassa Välimeren ja Lähi-Idän alueilla. Pisimmät jaksot ovat olleet perheen kanssa Israelissa. Nämä vuodet ovat opettaneet, että niin uskossa kuin elämässä laajemminkin muutos on keskeistä, Kenneth sanoo hymyillen.

Paras arkeologinen löytö

Pureudutaanpa aluksi Kennethin ja Minnan omiin juuriin. He olivat molemmat jo lapsina kiinnostuneita arkeologiasta.

– Kymmenen kahdentoista vuoden iässä olin jo päättänyt, mitä alan opiskelemaan. Muistan luetelleeni kavereilleni seitsemän, kahdeksan ainetta, joita aioin lukea. Olin päättänyt, että ylioppilaaksi päästyäni haen Helsingin yliopistoon lukemaan historiaa ja arkeologiaa. Näin kävi, Kenneth paljastaa. – Vaikka arkeologia oli aina kutsumukseni, elämänvaiheet ovat tuoneet myös muita ammatteja. Olen metodistipappi ja Suomen armeijan upseeri. Tarpeen mukaan olen siirtynyt tehtävästä toiseen. Nämä ammatit ovat tukeneet toisiaan, opettaneet muun muassa johtamisen tärkeydestä.

Myös Minnaa arkeologia ja historia kiinnosti jo varhain.

– Menin neljäntoista ikäisenä isäni kanssa haastattelemaan professori Aape li Saarisalo a Suomen Kirkon Sisälähetysseuraan. Muistan, miten hän kertoi, että ”Mesopotamiassa maisema on tasaista kuin meren pinta ja siellä täällä on kumpuja, jotka ovat muinaisia kaupunkeja”.

– Vuonna 2014 toimin alueella professorina, ja talomme kattoterassilta näkymä oli aivan hänen kuvailemansa. Tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut, Minna sanoo. – Professori Saarisalo oli minulle suuri esikuva ja innoittaja. Vuonna 1980 aloitin opinnot Helsingin yliopistolla ja vuotta myöhemmin menin Jerusalemiin ensimmäisille kaivauksilleni. Valmistuttuani pääsin Jerusalemiin yliopistoon vaihtotutkijaksi. Se oli toiveitteni täyttymys. Kenneth pääsi stipendillä myös sinne. Ensimmäisen avioliittovuotemme 1986–87 vietimme yhdessä siellä, ja palasimme Jerusalemiin vuonna 1992.

Arkeologiset kaivaukset toivat myös Minnan ja Kennethin yhteen. Ei kuitenkaan Jerusalemissa, vaan Inkoossa.

– Olimme tavanneet opiskelun myötä. Näimme toisiamme luennoilla, mutta liikuimme eri piireissä. Vuonna 1984 Minna tarvitsi työntekijöitä Inkoossa tapahtuville kaivauksille, ja pakotin joutilaat kaverini sinne. He olivat kuitenkin sen sortin kavereita, ettei heitä voinut jättää yksin tällaisen nuoren kauniin naisen kanssa, Kenneth iskee silmää. – Menin kolmeksi päiväksi hengailemaan, ja se riitti. Aloimme seurustella, vuotta myöhemmin menimme kihloihin ja siitä vuoden päästä avioliittoon. Koska olemme tavanneet arkeologisilla kaivauksilla, vaimoni kutsuu minua parhaaksi arkeologiseksi löydökseen, Kenneth paljastaa, ja molemmat hymyilevät.

Maailma kutsuu

Kenneth ja Minna ovat siis asuneet suurimman osan urastaan ulkomailla. Perheen lapsista tuli maailmankansalaisia jo pieninä.

– Vanhin oli kuuden viikon vanha, kun menimme projektitöihin Kreikkaan. Siellä hän kulki maan halki pohjoisesta etelään rintarepussa. – Nuorempi lapsemme syntyi Jerusalemissa. Lapset ovat olleet aina mukana komennuksillamme. Lapsistamme välittyy, miten toisten kulttuurien ja erilaisten ihmisten tapaaminen jo nuorella iällä on tehnyt heille valtavan hyvää – tuonut ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan.

Myös Minnan ja Kennethin myöhempi ura on vienyt heitä lukuisiin paikkoihin. Minna väitteli tohtoriksi vuonna 2000, mitä edelsi seitsemän vuoden mittainen työskentely väitöskirjan parissa Israelissa. Väitöskirjan aiheena oli amorilainen kulttuuri. Amorilaiset olivat länsiseemiläisiä paimentolaisia, joita asui 2 000 vuotta ennen ajanlaskua Syyriassa ja Mesopotamiassa. Vuosina 2000–2010 Minna johti Helsingin yliopiston ja Suomen Akatemian hanketta, jossa tehtiin arkeologista kartoitustyötä Syyriassa Eufratvirran ja autiomaan välissä Mesopotamian alueella. Vuosina 2005–2010 he työskentelivät Isosta-Britanniasta käsin Syyriassa ja Jordaniassa.

– Kenneth oli mukana, ja tukenamme oli kansainvälinen työryhmä. Se oli postdoc-työni, joka syvensi väitöskirjatyötäni amorilaisista, Minna kertoo.

– Syyrian jälkeen pääsimme uudelleen Mesopotamiaan, nyt Turkkiin Tigrisin seudulle Isiksen vallatessa Syyrian alueet. Siellä toimin arkeologian professorina, ja asuimme Itä-Turkissa kolmen vuoden ajan, Minna jatkaa. Eri hankkeet ovat liikuttaneet Silvereitä koko Välimeren alueella Espanjasta Irakin rajalle ja Egyptissä aina Assuaniin asti. Parhaillaan Kennethillä on kaukokartoitushanke kristinuskosta Rooman valtakunnan ja Persian rajoilla. Hanke alkoi vuonna 2014, ja se jatkuu edelleen.

Kenneth on työssään erikoistunut Jeesuksen päiviin, roomalaisaikaan.

– Arkeologian sisällä olen erikoistunut rahoihin, arkeometallurgiaan ja Pontius Pilatuksen aikaan – Jeesuksen elämän loppuvaiheisiin. Olemme Minnan kanssa periaatteessa jakaneet Raamatun. Minna saa hoitaa Vanhan testamentin ja minä Uuden. Näin emme astu toistemme varpaille, Kenneth naurahtaa.

Minnan ja Kennethin tutkimukset ilmestyvät kirjoina, julkaisuina ja tieteellisinä materiaaleina. Heidän tuotantoaan ei tunneta kovin hyvin Suomessa, mutta heillä kummallakin on julkaisuja sadoissa tieteellisissä kirjastoissa ympäri maailman.

– Suomessa arkeologin virkoja on melko rajoitetusti. On pitänyt olla omatoiminen ja hankkia itse rahoitusta.

Minnalla on ilmestymässä uusi julkaisu lähiaikoina, ja se keskittyy erääseen tärkeään ja vahvaan Välimeren kulttuuriin. Siitä emme voi kuitenkaan paljastaa enempää. Kiinnostuneiden kannattaa pitää silmät auki ja korvat höröllä!

Usko ja tiede – saman kolikon eri puolet

Kennethille ja Minnalle usko on tärkeä osa elämää. Heille tiede ja usko eivät ole toisiaan kumoavia voimia.

Kenneth kuvaa uskoaan kolmen uudelleensyntymän kautta.

– Löysin Jeesuksen vuonna 1985 vaikeiden perhetapahtumien seurauksena. Totesin, etten yksin enää jaksa, ja jättäydyin Jumalan käsiin. Tämä oli se ensimmäinen uudelleensyntymä. Toinen kerta tapahtui, kun asuimme Isossa-Britanniassa. Meillä oli hyvä ystävä, ja hänen kanssaan ymmärsin jotain syvempää Jumalan valtakunnasta – siitä miten siellä vaelletaan. Ei vain toispuoleisessa, vaan myös tässä maailmassa. Neljän vuoden ajan toimin vierailevana metodistipappina saarnaten kahdessatoista paikallisessa seurakunnassa. Kolmannen uudelleensyntymän koin Minnan isän sairastuessa ja menehtyessä 2015. Hänellä oli jäänyt kesken kirja Jeesuksesta ja juutalaiskristillisyydestä. Heikkona hetkenä hänen kuolinvuoteellaan lupasin saattaa tämän kirjan valmiiksi. Jouduin siinä prosessissa käymään läpi, mitä juutalaiskristillisyys tarkoittaa ja mitä Jeesus oikeasti opetti. Tutkimuksesta tuli laaja artikkeli, joka julkaistiin Oxfordissa.

Minnan uskonpolkuun liittyy Pelastusarmeija.

– Tulin uskoon kymmenen vanhana. Kävin sellaista kirjekurssia kuin ”Salainen aarre”. Kävin myös Hämeenlinnassa Pelastusarmeijalla pyhäkoulua ja kerhoa, Minna toteaa hymyillen. – Hämeenlinnassa tapahtui tuolloin suuri nuorisoherätys, ja pääsin siihen mukaan. Se oli fantastinen kokemus. Se sytytti tulen, joka palaa edelleen.

Kenneth ja Minna kertovat, että työssään heillä on ollut uniikki mahdollisuus tutkia kristillisyyteen liittyviä kulttuureja ja konteksteja. Heille tieteellinen tutkimus ja elävä usko nivoutuvat kiinteästi yhteen.

– Ne ovat kuin saman kolikon eri puolet. Saamme ainutlaatuisen mahdollisuuden tulkita ja ymmärtää Raamattua.

– Usko ja Raamatun antamat ohjeet ovat totuuden etsimistä, kuten tiedekin. Tavoitteenamme on löytää totuus. Haluamme löytää rehellisesti vastauksia siihen, miten asiat ovat. Raamatullinen pohja on valtavan hyvä ohjenuora. Ja miten se vaikuttaa tulkintaamme? Emme tee sitä, että meillä on ennakkokäsitys, jonka mukaisiksi yritämme taivuttaa löytömme. Kerromme, mikä todistusaineisto on, mitä tiedämme ja mitä emme, Minna pohtii, ja Kenneth täydentää: – Eettinen ja moraalinen normistomme tulee Raamatusta, ja se on hyvin vaativaa. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Totuuden löytäminen ja siinä pitäytyminen on haastavaa, eikä aina miellyttävää.

Kenneth paljastaa, että joskus asiat avautuvat heille rukousvastauksina: – Koemme, että Jumala käyttää meitä työmme kautta tavoittaakseen tiettyjä päämääriään.

Kenneth ja Minna myöntävät, että aina ei ole helppoa olla uskova tieteilijä maallistuvassa maailmassa.

– Nykymaailmassa on paljon helpompi saada rahoitusta tutkimuksille, jotka ovat murentamassa Raamatun totuuksia kuin tukemassa niitä, Kenneth huokaa. Minna nyökkää: – Raamatun arkeologia on ulkomailla helpommin hyväksyttävä tieteenala kuin Suomessa. Ulkomailla sitä ei koeta outona, että tieteen tekijä voi olla myös uskovainen.

Työ on vaatinut myös luottamusta Jumalaan.

– Meillä ei ole koskaan ollut taloudellista turvaverkkoa, vaan olemme eläneet luottamuksessa, että Hän pitää meistä huolen. Jos ei ota riskejä, ei saavuta mitään. Monet tekemämme asiat ovat olleet ainutkertaisia mahdollisuuksia, Minna kertoo.

Kuten aiemmin mainittiin, perhe on Silvereille tärkeä. He pitivät huolta Kennethin äidistä hänen viimeisinä aikoinaan, ja nyt sama prosessi on edessä Minnan äidin kanssa, joka asuu pienessä asunnossa rakennuksen lisäsiivessä.

– Muista on pidettävä huolta. Hengellinen elämä on myös sitä, ettei pärjää pelkillä puheilla, vaan välillä vaaditaan tekoja. Jumala tarjoaa monenlaisia tapoja kouluttaa meitä.

Juutalaiskristillisyyden juurilla

Minnan ja Kennethin työkenttä on niin laaja ja kiehtova, että lukuisista asioista olisi hienoa kuulla lisää. Päädymme pohtimaan hiukan Uutta testamenttia kirjallisena dokumenttina ja juutalaiskristillisyyden juuria.

Kenneth kertoo, että viime vuosikymmeninä tehdyt löydöt ovat tukeneet Uuden testamentin historiallisuutta.

– Arkeologia on 1950-luvulta asti tuonut esille aineistoa, joka todistaa monien henkilöiden olleen aitoja historiallisia henkilöitä, kuten Pontius Pilatus ja ylipappi Kaifas. On löytynyt piirtokirjoituksia ja hautoja. Tieteen keinoin ei ole koskaan pystytty todistamaan, että Raamattu olisi väärässä – päinvastoin! Kenneth sanoo hymyillen. – Pitää kuitenkin muistaa, etteivät testamentit ole perinteisiä historiankirjoja, vaan niiden tarkoitusperät ovat olleet toiset.

Kenneth ja Minna toteavat, että sorrumme usein tulkitsemaan väärin kulttuurisidonnaisia asioita, katsomaan Raamattua länsimaisen nykyihmisen silmin.

– Olen kuullut usean piispankin todenneen, miten sääli, että Jeesus kuoli niin nuorena. Ajanlaskun alussa roomalaisaikaan miesten keskimääräinen kuolinikä oli piirtokirjoitusten mukaan itäisen Välimeren alueella jopa vain 23,5 vuotta. Jeesus oli kuollessaan kolmenkymmenenviiden tienoilla, jo siis melko iäkäs mies. Meillä on ennakkokäsityksiä, jotka nousevat omasta ajatusmaailmastamme.

Vuosisatojen saatossa kirkko on myös tietoisesti halunnut luoda tiettyä kuvaa kristinuskosta niin poliittisista kuin taloudellisista syistä. Kirkon ja valtioiden yhteys on vuosisatojen kuluessa vaihdellut, ja tämä tuo tulkintaan omat haasteensa. Kenneth haluaakin muistuttaa Jeesuksen juutalaisista juurista.

– Kaiken tämän jälkeen välillä on vaikea hahmottaa, mitä juutalaiskristillisyys on ja mitä Jeesus todellisuudessa opetti. Pohditaan esimerkiksi termejä Vanha ja Uusi testamentti, jotka ovat vakiintuneita käsitteitä. Kun puhutaan ”uudesta” terminä, sen ajatellaan korvaavan vanhan. Tämä ajaa usein kristityt ja juutalaiset eri leiriin. Näin se ei alun perin ollut, eikä ole ollut tarkoituskaan. Uusi testamentti on tuntemanamme kirjallisena kokonaislähteenä, kaanonina, ollut olemassa vasta 300-luvulta. Uutta testamenttia ei siis ollut kokonaisuutena maailmassa, jossa Jeesuksen opetuslapset elivät. Uuden testamentin tarkoitus oli kertoa, että Jeesus oli se juutalainen messias, joka oli saapunut. Sen ei ollut tarkoitus korvata vaan täydentää heprealaista Raamattua, jonka kristittyinä tunnemme Vanhan testamenttina. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo, ettei hän ole tullut kumoamaan juutalaisten lakia vaan täyttämään sen, Kenneth kertoo ja huokaa: – Teologia on niin monimutkainen juttu, ettemme ole kotonakaan aina kaikesta samaa mieltä. Kenneth katsoo Minnaa, ja molemmat hymyilevät.

– Minulle Jeesus on ensisijaisesti maailman vapahtaja, luvattu messias. Ylösnousemus on hyvin tärkeä elementti. Tämä tulee pääsiäisen juhlassa erityisesti esille, Minna sanoo ja Kenneth jatkaa: – Tästä ei voida olla eri mieltä. Kun olen omissa tutkimuksissani pohtinut Jeesuksen opetuksia, niin hänen näkemyksensä ovat olleet äärimmäisen radikaaleja. Paljon radikaalimpia kuin miten nykypäivänä niitä tulkitsemme. Jeesus joutui valtakoneiston hampaisiin, koska se koki asemansa uhatuksi. Jeesuksen opetusten oli tarkoitus ravistaa ihmiset hereille.

Pääsiäisen lähteillä

Minna kertoo, että heillä on ollut etuoikeus asua monet pääsiäiset kristinuskon syntyseuduilla. Se on koskettanut heitä syvästi. Erityinen kertomus heillä on Via Dolorosalta, Jeesuksen kärsimystieltä. Minna patistaa Kennethiä kertomaan kokemuksestaan:

– Kuljimme ryhmän mukana. Pysähdymme paikoille, joilla syvennyimme Jeesuksen kulkeman reitin vaiheisiin. Luimme kohdan, jossa Simon Kyreneläinen auttaa Jeesusta kantamaan ristiä. Koin asian vahvasti ja rukoilin Jumalalta, että tahtoisin kokea sen. Jokaisella ryhmällä oli mukanaan risti, toisilla pienempi, toisilla isompi. Ryhmällämme risti oli todella järeä, viisi metriä pitkä ja painava kuin mikä. Ennen saapumistamme Pyhän haudan kirkolle ryhmämme yllättäen pysähtyi ja ryhmänjohtaja huudahti: ”Täällä on joku, joka on rukoillut, että saisi kantaa ristiä.” Se oli selkeä rukousvastaus. Jo parin metrin jälkeen havaitsin, että se oli terveelle, nuorelle miehellekin valtava koettelemus. Jokainen mukulakivi sai palkin iskeytymään kivuliaasti. Millainen tuskien taival se on pahoinpidellylle Jeesukselle ollutkaan?

Minna suosittelee vierailua autenttisilla paikoilla.

– Se johdattaa totuuden lähteille ja avaa kristitylle uutta näkökulmaa, Minna toteaa hymyillen.

Lopuksi Kenneth haluaa muistuttaa vielä tärkeästä asiasta:

– Rukoillaan ja etsitään Jumalan tahtoa. Muistetaan, ettei Jeesus ole tullut erottamaan ihmisiä toisistaan vaan yhdistämään meitä.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen & Silverien kuva-albumi

Jos sinulla nousi kysymyksiä tämän haastattelun aiheista, Kenneth Silver vastaa mielellään niihin: [email protected]