Raamatun arkeologia

Minna ja Kenneth Silver ovat arkeologeja ja historioitsijoita, jotka ovat erikoistuneet Raamatun arkeologiaan. Sarjassa kaivaudumme Raamatun aikaan, sanomaan ja erilaisiin näkökulmiin, jota se meille tarjoaa.

Jerusalemin pyhä Temppelivuori

Temppelivuori muodostaa osan Jerusalemin pyhästä maantieteestä. Vanhoissa kartoissa Jerusalem on esitetty jonkinlaisena maailman keskipisteenä. Temppelivuori puolestaan on ikään kuin Jerusalemin ydin. Sen nimitys juontuu paikalla sijainneista juutalaisten Jumalalleen rakennuttamista temppeleistä. Temppelivuoren aluetta kutsutaan nykyään arabiaksi nimityksellä Al-Haram al-Sharif. Paikalla sijaitsevat nyt muslimeille pyhät Omarin muistomerkki, eli niin kutsuttu Kalliomoskeija, ja Al-Aqsan moskeija. Ne on rakennettu juutalaisten temppeleitä myöhemmin.

Alueella on pitkä, tuhansia vuosia vanha historia, joka on yhdistetty niin sanottuun Moorian vuoreen. Raamatun kertomus patriarkka Aabrahamin aikeista uhrata Iisak sijoittuu Moorian vuorelle. Vuorella sijaitsi myöhemmin myös ilmeisesti jebusilaisen Ornanin puimatanner, jonka kuningas Daavid osti Ornanilta. Jebusilaiset olivat heimo, joiden nimitys tulee heprean sanasta ”javesh” eli kuiva. Siten he liittynevät kuivien alueiden paimentolaisiin, ilmeisimmin amorilaisiin, jotka asustelivat kuivilla vuoristoalueilla. Moorian vuoren nimityskin johtunee sanoista Moriah ja Amoriah, joka viittaa amorilaisiin.

Kuningas Daavid oli hankkinut alueen, jolle hänen poikansa kuningas Salomo pystytti temppelin 900-luvulla eKr. Ennen pysyvää rakennusta Israelin Jumalan palvelupaikka oli ollut telttamainen ilmestysmaja. Salomon temppelin rakennuksessa avusti historiasta ja arkeologiastakin tunnettu Tyyroksen kuningas Hiiram. Libanonista tuotiin setripuita, ja foinikialaisten kädentaidolla valmistettiin monia temppelin kulttivälineitä. Salomon ensimmäistä temppeliä seurasi toinen Serubbaabelin ja myöhemmin Herodeksen uusima temppeli.

Temppelivuorella sijaitsi siis eri temppeleitä eri aikoina. Ensimmäinen oli temppeli Salomon hallituskaudelta 900-luvulla eKr., joka tuhoutui Babylonin kuningas Nebukadnessarin toimeenpanemassa Jerusalemin hävityksessä vuonna 586 eKr. Juutalaisten pakkosiirtolaisten palatessa Babylonista paikalle nousi Serubbaabelin, Persian käskynhaltijan, toimesta rakennettu temppeli arviolta 6.–5. vuosisadalla eKr., ja kuningas Herodeksen samalle paikalle uudistama temppeli 1. vuosisadalla eKr. Serubbaabelin ja Herodeksen temppeliä kutsutaan toiseksi temppeliksi, ja juutalaisuudessa niiden historiallista aikaa toisen temppelin kaudeksi. Herodeksen aika vastaa evankeliumin kertomusten tapahtuma-aikoja.

Roomalaisaikana elänyt historioitsija Flavius Josefus kuvaa Herodeksen temppeliä yksityiskohtaisesti. Ajanlaskumme vaihteeseen ajoittuva rakennusurakka kesti vähintään viisitoista ellei kymmeniä vuosia. Rakennusmateriaaleina käytettiin kalkkikiveä, marmoria ja koristelussa kultaa. Temppelivuoren ihmiskäsin rakennettu tasanne on kuningas Herodeksen temppelin ajalta. Tämä suuri alue on edelleen nähtävissä ja kuului Uuden testamentin kirjoittajien elinpiiriin Jerusalemissa. Temppelitasanteen läntistä sivua kutsutaan nykyisin Itkumuuriksi tai Länsimuuriksi. Sen neljäkäskivet ovat siis muistona temppelistä, ja sen luokse juutalaiset edelleen kokoontuvat rukoilemaan. Paikka on avoin myös muille rukoilijoille.

Herodeksen toimesta luonnon muodostamalle vuorelle rakennetun tasanteen päälle nousi pylväskäytävin ympäröity keskeinen kulttihuone eli itse juutalaisten temppeli. Juutalainen temppeli jakautui kolmeen osaan: esipiha-alueisiin, pyhään ja kaikkein pyhimpään. Esipihat oli jaettu niin kutsuttujen pakanoiden alueeseen ja juutalaisten alueeseen. Tavallinen kansa pääsi uhraamaan esipihan alueelle. Papit toimittivat pyhiä menoja esipihassa ja pyhän (hekhal) alueella. Pyhän ja kaikkein pyhimmän välillä oli esirippu, jonka kautta ylimmäinen pappi astui kaikkein pyhimpään (dvir) kerran vuodessa.

Temppelivuoren alla, sen onkaloissa ja tunneleissa, tehtiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa mittauksia ja tutkimuksia. Temppelitasanteen joitakin Herodeksen aikaisia rakennejäännöksiä on nimetty alueen tutkijoiden mukaan, esimerkiksi Wilsonin ja Robinsonin kaaret, jotka ovat jäänteitä Temppelivuorelle johtaneiden siltojen ja ramppien kaarista. Lounaiskulmasta on löytynyt hepreankielinen piirtokirjoitus ”torven soittopaikka”, missä torveen tai oinaan sarvesta valmistettuun soofariin puhallettiin pyhien alkaessa. Evankeliumeiden mukaan Jeesus opetti jo 12-vuotiaana pääsiäisjuhlien aikaan Jerusalemissa, Herodeksen temppelin esipihojen alueella. Tuo on juutalaisten Bar Mitzvah -ikä, jolloin siirrytään aikuisuuteen. Aikuisena Jeesus käyskenteli Herodeksen temppelin niin kutsutussa Salomon pylväskäytävässä ja hajotti rahanvaihtajain pöydät ilmeisesti esipihan alueella. Esipihassa oli kuninkaallinen stoa, pylväskäytäväalue, jossa harjoitettiin kaupustelua. Ehkä juuri siinä paikassa Jeesus kaatoi nuo rahanvaihtajien pöydät.

Yhtenä pontimena 1800-luvun ja 1900-luvun alun tutkimuksille oli temppelissä sijainnut liitonarkki. Sen katsotaan hävinneen jo Nebukhadnessarin Jerusalemin hävityksen aikoihin.

Myös suomalainen tohtori Valter Juvelius saapui Jerusalemiin etsimään liitonarkkia ja sai englantilaisetkin innostumaan hankkeestaan. Tästä on tohtori Timo Stewart kirjoittanut elävän kertomuksen – teos julkaistiin pari vuotta sitten. Juveliuksen kaivaustutkimusten pääpaino sijoittui Temppelialueen ulkopuolelle Oofel-kummun seudulle. Tuolla alueella sijaitsi Jerusalemin varhaisin osa, niin kutsuttu Daavidin kaupunki, jota olen myös itse ollut kaivamassa. Temppelivuoren läntisellä sivulla on myöhemmin 1900-luvun loppupuolella kaivettu erityinen tunnelialue, jossa voi havaita valtavia kivenlohkareita, joille Temppelivuoren perusta laskettiin. Pääsimme mieheni kanssa tunnelialueelle hämmästelemään kiviä, joiden louhiminen ja kuljetus paikalle on ollut käsittämätön operaatio.

Professori Benjamin Mazar suoritti vuosina 1968–1978 arkeologisia kaivauksia paikan alapuolella Temppelivuoren juuresta etelään, ja suomalainen professori Aapeli Saarisalo vieraili ja osallistui ystävänsä Mazarin kaivauksiin. Haastattelin Saarisaloa hänen tutkimuksistaan ja liitonarkin olemassaolon arveluista vuonna 1975. Itse tutustuin Mazarin kaivauksiin vuonna 1976. Yksi amerikkalaisista tuttavistani osallistui myös kaivauksiin ja kirjoitti niistä vaikuttavan runon. Etelässä Temppelivuoren kupeessa sijaitsivat monumentaaliset portaat, jotka johtivat Huldanporteille ja edelleen temppelialueelle. Mazarin kaivaukset avasivat monia näkymiä Jerusalemiin ja temppelialueen eteläisellä juurella tapahtuneisiin toimintoihin roomalaisaikana. Mazarin jälkeläinen Eilat Mazar jatkoi alueella muuritutkimuksia. Vilkkaalla alueella oli asuinkortteleita, työpajoja ja kaupustelua. Hollantilaissyntyinen ja Britanniassa asuva arkkitehti Leen Ritmeyer, joka työskenteli Benjamin Mazarin kaivauksilla, on tehnyt myös Temppelivuorella mittaustutkimuksia ja jäljittänyt Salomon temppelin kaikkein pyhimmän paikkaa. Hän on tehnyt niin ikään arkkitehtonisia ennallistuspiirroksia Herodeksen temppelivuoresta.

Temppelivuoren kaakkoiskulmaa vastapäätä Kidroninlaaksossa seisoo edelleen toisen temppelin aikaisia vaikuttavia hautamonumentteja. Yksi hauta ajoittuu jopa rautakauteen eli mahdollisesti Salomon ensimmäisen temppelin aikakauteen. Se on kalliosta hakattu monoliitti, ja sitä kutsutaan faaraon tyttären haudaksi. Nimityksellä viitataan Salomon vaimoon, mutta varmaa yhteyttä ei ole voitu osoittaa. Sen jo hävinnyt kattorakennelma on ollut pyramidinmuotoinen. Muslimit ovat temppelialuetta kaivaessaan kasanneet traktoreittain hiekkamassoja alueen ulkopuolelle laaksoihin. Nuorten poikien aloitteesta kasoista alkoi löytyä esineistöä, ja niin syntyi Temppelivuoren siivilöintihanke, jossa on paljastunut pienesineistöä. Upeat kivilaatat kertovat taidokkaista lattiamalleista, muun muassa marmoripaloista tehdyistä tähtikuvioista, jotka ilmeisesti peittivät jotakin Temppelivuoren osaa.

Evankeliumitekstit kertovat temppelin esiripun repeytyneen Jeesuksen kuollessa ristillä. Tekstien mukaan Jeesus myös ennusti temppelin tulevan tuhon. Herodeksen temppeli tuhottiinkin roomalaisten toimesta vuonna 70 jKr. Tuhosta kertovat roomalaishistorioitsijat, ja temppelin esineiden ryöstöä kuvataan keisari Tituksen riemukaaren korkokuvissa Rooman Forumilla. Riemukaaren korkokuvissa näemme temppelin esineiden kuljetusta ja viimeisen kerran niin kutsutun seitsenhaaraisen lampunjalan. Temppeliaarteiden kohtalosta ei ole tietoa. Apostolien tekojen 5. luvun mukaan apostolit oleskelivat Jeesuksen kuoleman jälkeen edelleen temppelialueella ja opettivat siellä, vaikka ylipappi ja neuvosto sen kielsivätkin.

Kaivausten perusteella on ymmärretty, että roomalaisten X legioona asettui alueelle temppelin tuhon jälkeen. Jerusalem sai keisari Hadrianuksen aikana 2. vuosisadalla nimekseen Aelia Capitolina. Alkuseurakunta majaili pitkään Jerusalemissa, mutta temppelin tuho aiheutti maanpaon juutalaisten keskuudessa. Se loi tunnetun diasporan eli hajaannuksen, jonka vuoksi juutalaisesta väestöstä moni on kohta pari vuosituhatta asunut eri puolilla maailmaa. Osa on palannut Israelin valtion synnyttyä vuonna 1948. Yksi juutalaisjärjestö odottaa edelleen kolmannen temppelin rakennusta ja on kerännyt sitä varten rahaston sekä tehnyt suunnitelman. Suomalainen tohtori Mia Andersen-Löf on kirjoittanut aiheesta väitöskirjan.

Juutalaisuudesta syntyi Jeesuksen seuraajien alkuseurakunta, jota kutsuttiin nasarealaisiksi. Syyrian Antiokiassa apostolien aikana alettiin käyttää kristitty-nimitystä. Kristinusko levisi voimakkaasti Rooman valtakunnassa ja saavutti vähitellen valtionuskonnon aseman.

Minna Silver
dosentti, arkeologi, filosofian tohtori 

Sarjan kirjoittajiin Kenneth ja Minna Silveriin voit tutustua Sotahuudon 4/2022 haastattelussa

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä