Professori Kari Uusikylä – lahjakkuuden ja luovuuden lähteillä

Nykyinen ilmapiiri asettaa suuria haasteita ja vaatimuksia lapsille ja nuorille aikuisille – niin pojille kuin tytöille, miehille kuin naisillekin. Luovuuden ja lahjakkuuden tutkimiseen erikoistunut kasvatustieteiden professori Kari Uusikylä vastaa Sotahuudon kysymyksiin koulutuksesta, sukupuolieroista ja lapsuuden ajan ongelmatilanteista.

Kari Uusikylä on perehtynyt paljon opetukseen ja lahjakkuuden tutkimiseen. Hän toimi myös opettajien kouluttajana vuosikymmenien ajan. Lasten oikeanlainen tukeminen niin kotona kuin koulussa on se punainen lanka, jota professori Uusikylä on aina korostanut.

Otetaanko nuoria tarpeeksi huomioon yksilöinä?

– Suomalaista peruskoulua ajatellen tavoite on, että kehitetään ihmisen eheää kokonaispersoonallisuutta. Lisäksi on kaikille yhteisiä tavoitteita, jotka liittyvät ihmiseksi kasvamiseen ja sosiaalisiin taitoihin, ja tietyssä määrin myös moraaliin ja eettisiin periaatteisiin. Ajatellen yhteiskuntaa ja koulujen resursseja, niin helppoa se ei ole – mutta tämä on se ideaali, johon pyritään.

Miten lapsen omaa identiteettiä tuettaisiin?

– Tärkeintä on se, että lapselle muodostuisi myönteinen minäkäsitys itsestään niin kotona, koulussa kuin muissakin sosiaalisissa ympäristöissä. Kehittyisi ymmärrys omiin mahdollisuuksiin ja hyviin puoliin. Mutta samalla minäkuvan pitäisi olla realistinen – positiivisuuden ja realistisuuden tulisi kulkea käsi kädessä.

– Yhteiskunnassa lasketaan nykyään huippuosaamiselle liiallista arvoa – kaikkien tulisi olla huipulla. Se asettaa suuria paineita nuorille. Työelämässä pahimmillaan koemme toisemme kilpailijoina ja tätä samaa maailmaa tuodaan kouluunkin. Tärkeämpää olisi sosiaalinen kasvatus: toimeen tulemista muiden kanssa ja vastuun kantamista, ahkeruutta ja tunnollisuutta. Valitettavasti ajan henki korostaa itsekästä individualismia.

Miten oppilaiden perhetausta ja kotielämä näkyy koulumaailmassa?

– Koti seuraa mukana aina, niin hyvässä kuin pahassakin. Jos kotona on vaikeaa, niin ilman muuta se heijastuu koulunkäyntiinkin. Koulu ei ole irrallinen instituutio yhteiskunnasta. Koulujen alueelliset erot ovat isoja, ja tämä jakautuminen ja eriarvoistuminen on erittäin huolestuttavaa. Iso osa lapsista on putoa-massa kelkasta täysin ilman omaa syytä. Työskentely eriarvoistumista vastaan olisi ensisijaisen tärkeää.

Monet ovat lahjakkaita eri osa-alueilla. Miten lahjakkuutta voisi tukea parhaalla tavalla?

– Oman lahjakkuuden löytäminen – se on tärkeää.

– Pitää pohtia, mitä lahjakkuus on. Pelkkä älykkyysosamäärä ei määrää lahjakkuutta – lahjakkuutta on monta laatua, esimerkiksi kielellistä, luonnontieteellis-matemaattista, sosiaalista, taiteellista tai musiikillista lahjakkuutta. Siksi olisikin tärkeää, että jokaiselle annettaisiin mahdollisuus löytää oma lahjakkuuden alansa. Positiivinen ja realistinen minäkuva syntyy juuri siitä tunteesta, että: ”Hei, minä olen taitava tässä!” Ei tarvitse olla huippuyksilö, vaan nauttia siitä mitä tekee. Kun löytää oman lahjansa, niin silloin sitä on inspiroitunut sen kehittämiseen.

– Ympäristöllä on myös vaikutus – se, että hyväksytään lahjakkuuden laatu. On ollut hienoa nähdä koteja, jossa perheen yleisestä pätevyydestä poikkeavaa lahjakkuutta on tuettu täydellä sydämellä. Esimerkiksi akateemiset vanhemmat tukemassa lastaan käden taitojen alalla.

Olette kirjoittanut luovuudesta, miten nuorten luovuutta voisi edesauttaa?

– Luovuus on sitä, että tekee asioita omalla tavallaan – luo rohkeasti jotain uutta. Jos haluamme kasvattaa luovia ihmisiä, niin pitää korostaa juuri rohkeutta ja riippumattomuutta, epäonnistumista ei tarvitse pelätä.

– Tärkeää ei ole kysyä onko joku luova persoona. Vaan se, että saako tässä yhteisössä – kotona, koulussa, työyhteisössä – luoda uusia asioita? Yhteisö arvioi, hyväksytäänkö luovuus. Kun luovia yhteisöjä on tutkittu, niin niissä on vapaa ilmapiiri, saa yrittää ja erehtyä. Ja mikä tärkeintä – annetaan aikaa. On monia asioita, jotka tarvitsevat paljon ajattelua ja hauduttelua. Ei kirjaa kirjoiteta tai sinfoniaa sävelletä viikossa. Nykyaikana vaaditaan tuloksia heti, ja se on luovuuden pahin vihollinen.

Millaisena asiana näette tietotekniikan lisääntymisen nuorten arjessa ja kouluympäristössä?

– Tietotekniikka ja sosiaalinen media ei saa olla itsetarkoitus. Se on tarpeen, mutta kohtuudella. Se, että lähimuisti täyttyy turhalla informaatiolla, ei ole tehokasta oppimista. Se päinvastoin haittaa todellista syväoppimista. Jos haluaa kunnolla oppia jotain, niin siihen pitää keskittyä ja paneutua. Tietotekniikka on hyvä informaation lähde ja apuväline – mutta ei vastaus kaikkeen. Sillä ei ole niin, että tieto on taskussa ja äly takataskussa, vaan asioita pitää opiskella. Opettajakeskeinen hyvä esitys yhdistettynä itsenäiseen opiskeluun ja ryhmätöihin on tehokas tapa oppia.

Pojat ja tytöt – erilaisia ja monenlaisia

Poikien ja tyttöjen psykofyysinen kehitys on erilainen, ja pojat usein kehittyvät tyttöjä hitaammin. Puhutaan paljon siitä, että tytöt pärjäävät paremmin koulussa ja menevät huippulukioihin. Onko asia näin?

Miten pojan ja tytön kasvatuksen tulisi erota toisistaan – vai tarvitseeko?

– Tytöt ja pojat ovat erilaisia, se on biologinen tosiasia. Mutta on hyväksyttävä, että poikia ja tyttöjä on monenlaisia. Pääasia on se, että saa olla juuri sitä mitä on luonnostaan. Ei ole stereotypiaa, että millainen pojan tai tytön pitäisi olla. Vaihtelevaisuus on suurta – ja näin sen pitää ollakin.

– Pojilla ja tytöillä on yleisesti ottaen tiettyjä lahjakkuuden alueita, joissa ovat sukupuolellisesti vahvempia. Pojat ovat usein etevämpiä matemaattisesti ja spatiaalisesti ja tytöt verbaalisesti ja koulumenestykseltään. Mutta nämäkin asiat ovat hyvin kulttuurisidonnaisia, muun muassa Aasiassa tytöt ovat matemaattisesti poikia lahjakkaampia.

– Nykypäivänä suomalaisessa yhteiskunnassa naisilla ja tytöillä on erinomaiset mahdollisuudet menestyä. Enemmän onkin ollut puhetta poikien syrjäytymisvaarasta. Minne ovat kadonneet 40 000 peruskoulusta valmistunutta poikaa? He eivät ole sen tyhmempiä tai lahjattomampia, mutta yhteiskunnan vaatimukset eivät täsmää heillä piilevän lahjakkuuden kanssa.

Ammatteja lajitellaan mies- tai naisaloiksi, onko se uhka vai mahdollisuus?

– Asiasta ei tarvitse tehdä ongelmaa. Jotkut alat kiinnostavat toista sukupuolta enemmän kuin toista, ei siinä ole mitään väärää. Mutta kaikille on vain tarjottava yhteneväinen mahdollisuus kouluttautua ja työllistyä alalle. Ideaalitilanne on se, että ihmiset saavat ohjautua sinne minne taipumukset viittaavat. Ja olla ylpeitä tekemästään työstä.

Lapsuuden ongelmia

Lapsuus ei ole kaikille helppoa aikaa, muun muassa koulukiusaaminen on todellinen ja vakava ongelma.

Mistä näette koulukiusaamisen kumpuavan?

– Kiusaamista on ollut aina, ja syyt ovat moninaiset. Monet kiusaavat koska voivat itse todella pahoin, mutta se ei ole yksioikoinen syy kiusaamisen motiiveihin. Ratkaisuja on yritetty löytää, muun muassa Turussa on kehitetty KiVa Koulu -kampanja, jossa koululaiset ratkaisevat yhdessä kiusaamistilanteita. Asiaan pitää aktiivisesti puuttua.

– Lapsuudessa on äärettömän tärkeää psyykkisen kasvamisen ja hyvinvoinnin kannalta, että on joku pysyvä henkilö elämässä, johon voi turvautua. Luontaisesti vanhemmat, mutta joskus se voi olla joku muu pysyvä, läsnä oleva ihminen. Myös opettaja voi olla jollekin se yksi, mutta opettajilta ei voi vaatia liikoja. Monet opettajat ovat tehneet valtavan hyvää työtä asian suhteen. Kun opiskelijoilta on kysytty, mikä koulussa oli tärkeää, niin monelle se on ollut se, että opettaja huomasi minut. Se on suurenmoista.

Olette itse raitis. Mitä mieltä olette nuorten alkoholinkäytöstä?

– On hämmentävää, että reagoidaan ilolla tilastoihin, joissa todetaan, että 13–15-vuotiaiden ryyppääminen on laskenut 2 % viime vuodesta. On mielestäni ikävää, että yläasteikäisten alkoholinkäyttöä pidetään luonnollisena. Itse olen iloisesti ollut 70 vuotta selvin päin!

Köyhyys kasvaa – erityisesti lapsiperheissä. Millaisena haasteena näette tämän?

– Tämä on äärimmäisen surullista ja todellista. Noin puoli miljoonaa suomalaista on tilanteessa, jossa on vaarassa pudota yhteiskunnan rattailta. Arvostan paljon kolmannen sektorin, kuten Pelastusarmeijan, tekemää työtä asian parissa. Jeesuksen opettama lähimmäisenrakkaus ja heikoista huolehtiminen on äärettömän tärkeää.

Toni Kaarttinen
Kuva: Toni Kaarttinen

Kari Uusikylä

• Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori.
  
• Tullut tunnetuksi luovuuden ja lahjakkuuden tutkijana. Julkaissut aiheesta lukuisia teoksia, muun muassa
  
• Lahjakkuus ja kasvatus (1992), Isät meidän: luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen (2002), Hyvä, Paha Opettaja (2006), Naislahjakkuus (2008) ja Luovuus kuuluu kaikille (2012).
  
• Toiminut aiemmin professorina Joensuun ja Tampereen yliopistoissa ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla.
  
• 90-luvulla toimi tutkijana kasvatus- psykologian osastolla, Georgian yliopistossa Yhdysvalloissa.
  
• Saanut lukuisia tunnustuksia, muun muassa Suomalaisen Tiedeakatemian palkinnon (1992), Kansanvalistusseuran palkinnon (2001) ja Suomen Kulttuuri-rahaston elämäntyöpalkinnon (2008).
  

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä