Pohdintoja yksinäisyydestä

Yksinäisyyden sanotaan olevan ongelma. Eräs tilasto kertoo, että vähintään 400 000 suomalaista kokee sen isoksi kysymykseksi omassa elämässään. Me emme tiedä todellista määrää. Me emme myöskään tiedä, miten kukin ihminen kokee yksinäisyyden omalla kohdallaan. Kokemukset ovat monikerroksisia ja erilaisia vahvuudeltaan. Jokainen meistä kokee elämänsä varrella ajanjaksoja ja hetkiä, jolloin päällimmäisenä tunteena on yksinäisyys. Silti monet voivat sanoa, että he eivät oikeastaan tiedä omakohtaisesti, miltä se tuntuu.

Ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi, mitä sitten? Eikös tuollainen erakkous, syrjään vetäytyminen ja hiljaisuudessa oleminen ole hyväksi, jopa hengellisesti rakentavaa? Näin saattaisi kysyä sellainen, joka ei ole itse koskaan kokenut syvää, raastavaa yksinäisyyden tunnetta, syrjään sysätyksi tulemisen tunnetta, olemassaolon suurta orpoutta. On suuri ero, onko yksinäisyys vapaaehtoista vai pakotettua.

Ketkä sitten ovat yksinäisiä? Ei ole olemassa yksinäisen ihmisen prototyyppiä, ikään kuin tyypillistä yksinäistä. Eri sukupuolissa, eri ikäryhmissä on ihmisiä, jotka elävät sillä tavalla yksin, että se ahdistaa. Jo koulussa moni kokee sen, että ympärillä on muita ihmisiä, mutta kukaan ei välitä. Nuoren ihmisen kasvu murrosiässä voi olla ulkoisesti tapahtumarikasta, mutta sisäisesti täynnä ihmisenä olemisen etsintää, oman minän etsintää. Tuo etsintä voi joskus tuntua ahdistavan yksinäiseltä.

Eniten kai viime aikoina on puhuttu vanhusten yksinäisyydestä. Emme kuitenkaan voi ajatella jotain ihmisryhmää yhtenä joukkona. Helsinki Mission piirissä toteutettu kampanja ystävien löytämiseksi kuitenkin kiistatta osoitti, että kaikkialla on lukematon määrä yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole puheseuraa eikä ulkoiluseuraa. Samanaikaisesti on valtavan suuri joukko vanhuksia, jotka monin eri tavoin ovat välttyneet tuolta yksinäisyyden kokemukselta.

Ihminen – laumaeläin

Ihminen syntyy ”laumaeläimeksi”. Aikojen alusta asti on ollut niin lajityypillistä kuin välttämätöntäkin, että ihmiset muodostavat perheitä, sukuja, heimoja, kansakuntia. Sosiaalisuuteen kasvaminen on tapahtunut osana elämään kasvamista. Vasta viimeisen sadan vuoden aikana on lisääntynyt kiihtyvässä määrin ilmiö, jossa ihmiset elävät irrallaan suvuistaan ja kotikonnuistaan. ”Sinkkutalouksien” määrä on lisääntynyt koko ajan. Aiemmin monen sukupolven asumismuodot pitivät ihmiset kiinni ihmiskontakteissa.

Kun sosiaalinen media netti- ja älypuhelinsovelluksineen tuli kaikkien ulottuville vuosituhannen vaihteessa, moni oletti sen lisäävän ihmisten ystävyyksiä ja kontaktimahdollisuuksia siinä määrin, että yksinäisyyttä ei kohta enää koe kukaan. Me tiedämme, että näin ei käynyt. Kontaktikanavia on vaikka kuinka paljon. Joka paikasta voi ottaa yhteyttä kehen tahansa milloin tahansa. Silti yksinäisyys on tavallaan lisääntynyt. Sähköinen maailma ei ole lämmin maailma. Se toi mukanaan kilpailun: kenellä onkaan eniten ystäviä siellä, seuraajia, klikkauksia, tykkäyksiä?

Yksinäisyyden keskeinen kysymys on aina ollut se, että kelpaanko minä? Näkeekö kukaan minua, kuullaanko minua, otetaanko minut todesta? Yhä enenevässä määrin ihminen joutuu mitatuksi, arvioitavaksi, pisteytetyksi. Se joka ei lähde mukaan tähän arvottamiskilpailuun, jää yksin, ja se joka lähtee, saattaa silti jäädä yksin. Lapset ja nuoret kertovat, miten suuressa määrin ulkoiset seikat avaavat tai sulkevat ovia ystäväpiireihin. Tavarat, vaatteet, musiikki, puhetapa, perheen matkat…

Tulemme ja lähdemme yksin

Onko yksinäisyyden kokemus lopultakin kiinni siitä, miten näen itseni ja miten tiedän tai arvelen muiden näkevän minut? Syntymä ja kuolema ovat perimmiltään yksinäisiä tapahtumia, ihminen tulee tähän maailmaan yksin ja lähtee täältä yksin. Synnytyshetkellä ympärillä voi pyöriä moniakin ihmisiä, mutta vauva on silti omassa olemassaolossaan yksin, toki samalla toisista riippuvainen. Kuolinvuoteen vieressä voi olla monta kädestäpitäjää ja tuki-ihmistä, mutta askeleen elämän ja kuoleman rajan yli ihminen ottaa silti aivan yksin. Näiden alku- ja loppupisteiden välillä tulevat sitten kysymykset siitä, millä tavalla pääsen muiden seuraan, välittävätkö muut minusta, olenko tervetullut joukkoon.

Ehkäpä syntymän ja kuoleman pohtiminen antaa lisäaineksia yksinäisyyden kysymykseen. Kuka minä oikeastaan olen, mistä tulen, minne menen? Kristillinen usko kertoo kuulumisesta Jumalan perheväkeen. Mestari sanoo: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä aikojen loppuun asti.” Tällä en halua sanoa, että ”ethän sinä ole yksin, kun Jeesus on kanssasi”. Yksinäinen ihminen ei tarvitse helppoja hengellisiä lohdutuslauseita, vaan ihmiskontakteja. Jumala on meille kaikille läsnä juuri ihmisten kautta. Toki hän on läsnä myös muilla tavoilla.

Yksinäisyys ei ole kohtalosi

Kenellä on vastuu tästä yksinäisyyden ongelmasta? Meillä kaikilla. Jokaisella ihmisellä. Yhteiskunnalla ja seurakunnilla. Me tarvitsemme enemmän julkisia olohuoneita, joissa on matala kynnys. Helsingin uusi kirjasto Oodi on erinomainen esimerkki ilmaisesta tilasta, jonne on helppoa tulla. Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen toimintaan tulisi jo niiden perusolemuksen takia kuulua aktiivinen yhteisöllisyys. ”Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan…” – ”Minä olin yksinäinen ja te otitte minut tykönne.”

En halua olla oppimestari enkä tarjota neuvoja. Saanen kuitenkin ehdottaa. Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, niin innostan sinua kysymään itseltäsi, mitkä ovat ne asiat, joita voisit uudella luovalla tavalla tehdä toisin löytääksesi itsellesi seuraa. Sinun nimesi ei ole Yksinäinen eikä yksinäisyys ole kohtalosi.

Jos olet se ihminen, joka ei kärsi yksinäisyydestä, niin innostan sinua kysymään itseltäsi, onko sinulla aikaa, halua ja kekseliäisyyttä katsoa uudella tavalla ympärillesi. Kuka ja ketkä ovat ne ihmiset, jotka tässä vaiheessa elämääsi voisivat tulla paremmin läsnä oleviksi? Kuka on se kenties uusikin ihminen, jonka kanssa voisit tulla sekä lahjan antajaksi että lahjan saajaksi?

Lari Junkkari
pappi, tietokirjailija, työyhteisövalmentaja

Kuva: Tante Tati

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä