Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö yhteisöllisyyden ytimessä

Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö on asumispalveluyksiköistämme suurin 112 asukaspaikalla. Asunto ensin -periaatteella toimivassa yksikössä yhteisöllisyys on suuri voimavara ja yhteinen tavoite. Kuluneet puolitoista vuotta koronapandemian kourissa on ollut suuri haaste, mutta asukkaat ovat kohdanneet tilanteen hienosti.

– Asukkaat ovat suhtautuneet sääntöihin, ohjeisiin ja suosituksiin täyden kympin arvoisesti. Tilanne on otettu sen vaatimalla vakavuudella, sanoo Pitäjänmäen asumispalveluyksikön johtaja Pasi Lehto.

Pelastusarmeija avasi Pitäjänmäen asumispalveluyksikön alkuvuodesta 2011. Yksikkö toimii Asunto ensin -periaatteen mukaan, jossa asunnottomuuteen kytkeytyvien ongelmien ratkaisu alkaa asumisen turvaamisesta. Jokaisella asukkaalla on omassa hallinnassa oleva vuokra-asunto ja toistaiseksi voimassa oleva vuokrasuhde. Asukkailta ei yksikköön muuttaessa edellytetä päihteettömyyttä, mutta heitä kannustetaan pyrkimään kohti päihteetöntä elämää. Asumispalvelut tuotetaan ostopalveluna Helsingin kaupungille, ja kaupunki osoittaa asukkaat asumispalveluyksikköön. Yksikössä on 112 asukaspaikkaa.

Asukkaiden tukena on ympäri vuorokauden ammattitaitoinen sosiaali- ja terveysalan henkilökunta. Tällä hetkellä yksikössä työskentelee 24 työntekijää: kymmenen ohjaajaa, sairaanhoitaja, kuusi sosiaaliohjaajaa, kolme työvalmentajaa, Alppikadun asumisyksikön kanssa yhteiset toiminta- ja fysioterapeutit sekä yksikön johtaja. Lisäksi Pelastusarmeijan asumispalveluihin on määrättynä kappalainen, jonka tehtävänä on tarjota asukkaille keskusteluapua hengellisissä kysymyksissä. Henkilökunnan perustehtävänä on turvata pysyvä asuminen haasteista huolimatta, mahdollistaa päivittäisten perustarpeiden täyttyminen, tukea ja ohjata asukkaita sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisussa sekä tarjota onnistumisen kokemuksia osallisuudesta.

Kanssani Pitäjänmäen asumispalveluyksiköstä ovat keskustelemassa yksikön johtaja Pasi Lehto, vastaava ohjaaja Hanna Tyrväinen ja asukas Marco. Hanna ja Marco ovat olleet Pitäjänmäessä koko sen kymmenvuotisen historian ajan.

– Kymmeneen vuoteen on kaikenlaista mahtunut, Hanna toteaa hymyillen. – Aloitin sosiaaliohjaajana, ja nykyään toimin ohjaajien ja työvalmentajien lähiesimiehenä.

Marco puolestaan oli asunut 11 vuotta Kalliossa Pelastusarmeijan vanhassa asuntolassa, joka tunnettiin tuttavallisesti nimellä ”Rälläkkä” (slangisana Pelastusarmeijan ruotsinkielisestä nimestä Frälsningsarmén). Sitten tuli muutto omaan asuntoon Pitäjänmäen asumispalveluyksikköön.

– Alussa oli hiukan hankaluuksia, mutta kun oppi elämään täällä, niin se on sujunut hyvin. Yhteisöllisyys on ollut mukavaa, ennen koronaa saattoi käydä koputtelemassa iltaisin kavereiden oville ja mennä juttelemaan. Sitä on moni täältä pois muuttanut kaivannut.

Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköissä tehdään monimuotoista matalan kynnyksen työtoimintaa. Siinä Marco on ollut aina mukana.

– Jo Rälläkässä. Aloitin kanttiinissa tiskarina, ja siitä etenin muihin hommiin. Sosiaalipalvelukeskuksen puolella olin auttamassa ruokajakelussa. Täällä olen tehnyt kaikenlaista, siivousta, kanttiinitöitä, ympäristötyötä. Olen jopa henkilökunnan perehdyttämistä kokeillut.

– Niin, Marcolla on ollut välillä vastuutehtävänä esitellä talon tilat ja kertoa yksiköstä asukkaan näkökulmasta uusille työntekijöille. Hän on ollut myös rekrytointihaastatteluissa mukana, Hanna täydentää.

– On tämä kokopäivähommaa ollut, Marco huoahtaa ja saa koko pöytäseurueen nauramaan. – Mutta se on ollut hyvä, se on pitänyt olemisen mielekkäänä.

Pasi aloitti yksikön johtajana helmikuussa 2018. Hän kuvailee saaneensa tulla ”valmiiseen pöytään”.

– Vastaanotto oli hyvä niin työntekijöiden kuin asukkaidenkin puolelta.

– Meillä ei ole koskaan ollut napit pahemmin vastakkain, Marco naurahtaa, ja Pasi vastaa hymyllä.

Pelastusarmeija oli hänen aloittaessaan Pasille suhteellisen vieras organisaatio.

– Lapsuudesta toki muistan joulupadat, ja muistan myös itse osallistuneeni joulukeräykseen yhden- tai kahdentoista ikäisenä. Keräsimme ovelta ovelle lahjoituksia Pelastusarmeijalle. Palkinnoksi sai jonkin pienen lahjapaketin, kun palautti keräyslistat ja rahat, Pasi muistelee hymyillen. – Ymmärrys Pelastusarmeijan ytimestä ja filosofiasta on työtä tehdessä syventynyt.

Tiedustelen Hannalta ja Pasilta, minkä he kokevat työssään palkitsevaksi.

– Asukkaiden kanssa tehtävän yhteistyön. Olemme täällä tasavertaisina, jaamme elämän ilot ja surut, Hanna aloittaa, ja Pasi jatkaa: – Meillä ei ole myöskään arvoasetelmia työyhteisössä. Meille on delegoitu erilaisia työ- ja vastuutehtäviä, mutta muuten olemme kaikki samanarvoisia.

Pasi näyttää seinällä olevaa kylttiä. Siinä lukee ”Syrjinnästä vapaa alue”. – Se kertoo paljon tästä meidän talosta ja sen ilmapiiristä. Yhteistyö ja keskinäinen kunnioitus asukkaiden ja henkilökunnan välillä on merkittävää. Aikaisemmalla työuralla en ole näin vahvaan yhteishenkeen törmännyt. Puhallamme yhteen hiileen.

Uudenlainen tapa toimia

Kuten alussa kerroimme, Pitäjänmäen yksikkö aloitti toimintansa vuoden 2011 alussa. Kiinteistön omistaa Y-Säätiö, ja Pelastusarmeija toimii siinä vuokralaisena. Alun perin talosta piti tulla opiskelija-asuntola, mutta Pelastusarmeijan, Helsingin kaupungin ja Y-säätiön välisissä neuvotteluissa lopputulema oli, että kiinteistö jää toimintaan asumispalveluyksikkönä. Tämä toi huomattavan lisäyksen tarjolla oleviin asuntopaikkoihin.

Vastaava ohjaaja Hanna Tyrväinen oli mukana heti yksikön ensimmäisinä päivinä. Hän kertoo, että se oli ainutlaatuinen tilanne.

– Toiminnan alkaessa tänne tulivat samalla kertaa niin huonekalut, asukkaat kuin työntekijätkin. Työtoiminta alkoi heti, ja asukkaat auttoivat huonekalujen ja toimistotavaroiden roudaamisessa ja purkamisessa. Samaan aikaan tässä ruokalatilassa kirjoitettiin vuokrasopimuksia asukkaiden jonottaessa. Oli se melkoista! Kaksi viikkoa ennen tänne tuloa me työntekijät aloitimme tutustumisen toisiimme ja yhteisten suuntaviivojen pohtimisen Castréninkadun tiloissa. Tutustuimme Pelastusarmeijaan organisaationa, katsoimme Aki Kaurismäen ”Mies vailla menneisyyttä” ja söimme Rälläkän ruokalassa. Se oli kunnon sisäänajo, Hanna nauraa.

Hanna kertoo, että uusi ympäristö ja uusi tapa toimia toivat myös haasteita. – Olimme kaikki toisillemme vieraita. Ensimmäinen vuosi oli sellaista hakemista, että mikä on homman nimi. Olimme vielä ”eri puolilla” – työntekijät ja asukkaat.

– Itselleni tämä oli aivan uusi asumismuoto. Rälläkkä oli asuntola ilman yksityisyyttä, niin tuntui erityiseltä, että nyt oli oma hima, jonne kukaan ei noin vain pamauta sisälle. Se oli hienoa, mutta siinä oli totuttelemista, Marco muistelee.

– Monelle oli varmasti haasteita siinä, että toimittiinkin toisin. Välillä olimme napit vastakkain, mutta parin vuoden jälkeen alkoi tuntua siltä, että olemme samassa veneessä. Sitä yhteisöllisyyttä arvostamme ja pidämme yllä tänä päivänäkin, Hanna lisää.

Tukea seuraavaan askeleeseen

Puhumme pöydän ympärillä haasteista. Tällä hetkellä koronapandemia on ehdottomasti se suurin haaste, mutta syvennymme siihen hiukan myöhemmin.

– Meillä on monenmoista asukasta täällä, myös iäkkäitä. Joskus näemme, että palvelumme eivät enää riitä heille. Kun kaupungin vanhuspalvelut vetävät huonosti, niin on pitkän työn ja odotuksen tulos, että saamme tukea tarvitsevan asukkaamme esimerkiksi palveluasumisen piiriin. Kaikki ovat oikeutettuja palveluihin turvallisella ja inhimillisellä tasolla, Hanna sanoo vakavana.

Marco on kiitollinen saamastaan avusta virastoasioinnissa. – Siinä sosiaaliohjaajat ovat olleet suureksi avuksi. Jos joutuisin hoitamaan näitä yksin, en välttämättä osaisi tiedustella oikeita asioita.

– Jotkut tarvitsevat apua juuri virastoasioinnissa, ja toiset voivat hyvinkin vahvasti tarvita apua ihan hygieniaan, ruokaan, lääkehoitoon ja kotona selviämiseen liittyvissä asioissa. Toiset tarvitsevat paljon tukea, toiset pärjäävät melkein omillaan ja olisivat valmiita itsenäisempäänkin asumismuotoon. Y-säätiön kanssa meillä on ollut tässä hyvää yhteistyötä, ja asukkaitamme on päässyt muuttamaan heille itsenäisempään vuokra-asumiseen, Hanna sanoo.

Tiedustelen, kuinka paljon yksikössä on vaihtuvuutta.

– Se vaihtelee vuosittain. Keskimääräisesti vaihtuvuus on noin 10–20 asukasta vuodessa. Noin puolet tästä määrästä on menehtyneitä. Se on yksi toiminnan valitettava realiteetti, yksikön johtaja Pasi Lehto sanoo ja jatkaa: – Muutoin asukkaat ovat siirtyneet itsenäisempään asumiseen, esimerkiksi mielenterveyspuolen asumispalveluihin tai vanhuspalvelujen palveluasumisen piiriin.

– Kaupunki käyttää termiä ”läpivirtaus”, mikä tarkoittaa toimintojen kehittämistä kuntouttavampaan suuntaan. Se on teema, mihin me palveluntuottajana joudumme reagoimaan.  Meillä on parhaillaan käynnissä nivelvaiheen tukeen keskittyvä hanke. Hanke on osa asumispalveluiden strategista työtä, ja siinä ovat mukana myös Alppikadun ja Väinölän asumispalveluyksiköt. Kehitystyöllä pyritään tehostamaan työn sisältöjä siten, että asukkailla olisi mahdollisuus siirtyä kevyemmän tuen piiriin tai itsenäiseen asumiseen. Tavoitteena on vaikuttaa kokonaisuutena asunnottomuuden vähentämiseen.

– Asukkaat ovat olleet hankkeessa mukana alusta asti. Näemme, että asukkaillamme on valtavasti kykyjä. Tavoitteenamme on löytää nämä kyvyt ja vahvistaa niitä ja sitä ajatusta, että jonain päivänä voisi asua itsenäisemmin. Työtoiminta ja yhteisöllisyys ovat myös keskeisiä teemoja hankkeessa. Tämä on tärkeää etenkin nyt, kun kaupunki on alkanut osoittaa meille nuorempia, 30–40-vuotiaita asukkaita. Heillä on paljon edellytyksiä siihen, että tämä ei ole loppuelämän paikka. Täällä saa kuitenkin rauhassa kerätä voimia ja harjoitella asumisen taitoja.

Korona haasteena yhteisöllisyydelle

Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet Pitäjänmäen asumispalveluyksikössä suuri haaste erityisesti tärkeälle yhteisöllisyydelle.

– Tämä aika on ollut todella harmillinen, kun kaikki yhteisöllinen toiminta on ollut laitettava tauolle. Työtoiminta, yhteiset kokoukset ja tapahtumat on peruttu. Työntekijät ovat toimistossa, asukkaat asunnoissaan, ja vain ohimennen näemme toisiamme. Uskon, että moni siitä kärsii, Hanna toteaa vakavana.

– On tämä ollut yksin himassa kökkimistä. Kavereita ei ole paljon nähnyt kuin sattumalta kauppamatkalla törmätessä. Seinät ovat kaatuneet päälle aikoja sitten, Marco huokaisee.

– Yhteisöllisyyttä olemme todella kaivanneet, Pasi jatkaa.  – Vaikka yhteisökokouksemme ovat olleet sangen mielenkiintoisia, kun erilaiset persoonat kohtaavat ja sana on ollut vapaa, ne hetket ovat kuitenkin olleet hyvin rikastuttavia. 

Terveysturvallisuuteen on suhtauduttu yksikössä hyvin vakavasti. Hanna esittelee tehtyjä toimia: – Kesällä 2020 meillä oli työtoimintaa tarkoin rajoitustoimin, mutta tilanteen huonontuessa loppuvuonna lopetimme sen. Viime marraskuusta asti olemme olleet ”sulkutilassa”. Yhteiset tilat ovat poissa käytöstä, desinfiointikierroksia tehdään ahkerasti, maskeja käytetään ja vieraille annetaan maskit saapuessa. Suosituksena on, että asukkaille tulisi vain yksi vieras kerrallaan. Asukkaita ohjeistetaan, ohjeita laitetaan koronainfotaululle ja myös asukkaiden postiluukkuihin. Ryhmäkokoontuminen on se kaiken ydin, mihin pyrimme vaikuttamaan. Tavoitteenamme on, että vaikka joku asukkaista tai työntekijöistä sairastuisi oireettomastikin, niin suurta altistumista ei pääsisi tapahtumaan.

– Tämä on hoidettu kyllä hyvin. On hyvin pysytty kartalla. Asukkaat ovat suhtautuneet ohjeistuksiin ja rajoituksiin vaihtelevasti niin kuin muussakin yhteiskunnassa, Marco kertoo tuntemuksistaan.

– Vierailukäytännöt ovat varmasti olleet se suurin haaste. Lain puitteissa meillä ei ole voinut olla rajoituksia, mutta meillä on ollut vahva suositus siihen, että asukkailla kävisi vain yksi vieras kerrallaan. Kuten Marco totesi, että on paljon kotona istumista ja yksinoloa, niin yksinäisyys on varmasti ollut se suurin juttu asukkaille. Samoin toimettomuus, kun ei ole mielekästä tekemistä päivän aikana. Asukkaat ovat kuitenkin yllättävän hyvin selvinneet tästä ajasta. Koko pandemian aikana meillä on ollut vain kaksi tartuntaa, ja altistumiset ovat pysyneet minimissä. Sääntöihin, ohjeisiin ja suosituksiin asukkaat ovat suhtautuneet täyden kympin arvoisesti. Tilanne on otettu sen vaatimalla vakavuudella, Pasi sanoo ylpeydellä, ja Hanna täydentää: – Alun hämmennyksen jälkeen maskeja on pidetty kiitettävästi ja käsihygieniasta asukkaat ovat pitäneet erinomaista huolta. Meille on tultu myös kertomaan mahdollisista flunssaoireista, ja asukkaamme ovat käyneet matalalla kynnyksellä testissä. Kaikki halukkaat ovat saaneet rokotukset, ja voimme pikkuhiljaa aloitella toimintojen palauttamista. Ei kaikkea kertarysäyksellä, mutta harkitusti.

Uusi normaali – entistä ehompana

Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö on täyttänyt alkuvuonna 10 vuotta, ja rokotuskattavuuden lisääntyessä suunnitellaan juhlia nyt syksyksi. Hanna ja Pasi katselevat positiivisin mielin tulevaan.

– Nyt kun pääsemme kohti normaalimpaa elämää, niin voimme samalla aloittaa puhtaalta pöydältä. Vaikka toimintamme on ollut reilun vuoden supistettua, niin kehitystyötä on pidetty jatkuvasti vireillä. On myös asioita, joita olemme oppineet tämän korona-ajan puitteissa. Kun pääsemme uuteen normaaliin, niin meillä on jo hyvät suunnitelmat ja pohjatyöt valmiina, Hanna kertoo, ja Pasi päättää:

– Minulla on hyvin toiveikas näky tulevasta. Pärjäsimme hienosti kilpailutuksissa, ja meillä on nyt sopimus kolmelle vuodelle kahden vuoden lisäoptiolla. Viiden seuraavan vuoden ajan meillä on hyvin aikaa kehittää tätä työtä ja toimintoja yhdessä. Aiomme entistä vahvemmin osallistaa asukkaita tähän kehitystyöhön. Näin he saavat kokea, että he ovat vaikuttamassa talon toimintaan ja sitä kautta omaan elämäänsä. Pääsemme kohti uutta yhteisöllisyyttä.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä