Petri Laaksonen: Elämän, uskon ja joulun monet sävyt

Säveltäjä ja laulaja Petri Laaksonen on juhlinut tänä vuonna 30-vuotista levytysuraansa. Hänen uralleen on mahtunut niin euroviisuklassikoiden säveltämistä kuin hengellisen musiikin rikasta tuotantoa – joulumusiikkia unohtamatta! Kirkko- ja joulukonserteilla on ollut suuri merkitys. 

– Kirkkokonsertit ovat todellisia kohtaamisen paikkoja. Olen etuoikeutettu, että saan tehdä lauluja, jotka ihmiset kokevat merkityksellisiksi. Joulukonserttien toivon tuovan valoa ihmisten mieliin pimeänä vuodenaikana, Petri Laaksonen sanoo.

Tapaan Petri Laaksosen hänen kauniissa asunnossaan Helsingin ydinkeskustassa. Asunto antaa viitteitä Petrin musikaalisesta taustasta: olohuoneessa seisoo upea flyygeli, ja seinää koristavat uran aikana saadut kulta- ja platinalevyt sekä muun muassa Eurovision laulukilpailun kunniakirjat.

Toinen tärkeä paikka 62-vuotiaalle Petrille on Paraisilla sijaitseva pieni mökki. Mökistä avautuvat upeat maisemat jopa Petrin lapsuuden seuduille Sauvon Karunan niemeen asti.

– Olen viettänyt siellä yhden joulunkin sillä seurauksella, että sain kurkkutulehduksen ja jouduin esiintymään Turun tuomiokirkon joulukonsertissa melkein äänettömänä. Sain opetuksen, että vaikka ihana paikka onkin, niin vetoisassa mökissä ei kannata jouluja viettää, Petri naurahtaa sydämellisesti.

Minkä nuorena oppii...

Petrin lapsuudenperheeseen kuuluivat isä, äiti, pikkuveli ja koira. Vanhemmat saivat Petrin hyvin nuorena. Äiti oli pankkivirkailija ja isä autokoulunopettaja.

– Arvostan nuoria vanhempiani, että he osasivat oikealla tavalla kannustaa. Vaikka rahat olivat tiukassa, niin pääsin musiikkiopistoon opiskelemaan. Sain mahdollisuuksia kehittyä, mutta he eivät koskaan painostaneet.

Musiikki tuli Petrin elämään varhain. Hän kävi veljensä kanssa Sauvon kirkonkylän pyhäkoulua. Ensiesiintyminen tapahtui kylän keskiaikaisessa kivikirkossa piispantarkastuksen aikaan.

– Pyhäkoulutäti piti kirkkaista äänistämme, Petri toteaa hymyillen.

Veljekset jatkoivat esiintymisiä seutukunnan juhlissa. Heidän isällään oli hyvä lauluääni, mutta äiti hoiti valmentamisen. Pojat seisoivat telkkarin edessä laulamassa, ja äiti ohjeisti sohvalta. Petrin äidin juuret ovat Karjalassa. Sen myötä Petri osallistui ensin Salon seudun ja myöhemmin valtakunnallisiinkin Karjalan Liiton laulukilpailuihin. Petri kävi pokkaamassa palkinnon vuosi toisensa jälkeen.

Iskelmämusiikki iski pieneen poikaan.

– Seisoin radion ääressä jännittyneenä kuuntelemassa Ylen listaohjelmaa, onko Tapani Kansan Kuljen taas kotiinpäin edelleen ykkösenä, Petri naurahtaa. – Toinen suosikkini oli Päivi Paunun Oi niitä aikoja. Kestoinhokki oli Aikamiesten Iltatuulen viesti. En ymmärtänyt tuolloin mieskuoron päälle. Onkin ironista, että ensilevytykseni artistina on tapahtunut Ylioppilaskunnan Laulajien solistina sävellyksessäni Täällä Pohjantähden alla. Unelmoin nuorena niin poptähden, oopperalaulajan kuin kanttorin urastakin, mutta pidin korkealentoiset unelmat itselläni. Elämäni aikana olen päässyt kokemaan vähän tätä kaikkea, Petri sanoo tyytyväisenä.

Petrin koulutie kulki musiikin ehdoilla. Kansakoulun toisesta luokasta lähtien hän otti yksityistunteja operettilauluja Pirkko Jaakkolalta. Perheen muutettua Paimioon hän pääsi 9-vuotiaana Paimion musiikkiopistoon.

Pianoon hän sai ensikosketuksen 13-vuotiaana. Se oli merkityksellistä, sillä se herätti innostuksen säveltämiseen nuorena aikuisena.

Petri jatkoi opintoja Turun opettajankoulutuslaitoksessa ja siinä ohessa pääsi Turun konservatorioon lauluoppilaaksi. Musiikin perässä Petri muutti Helsinkiin. Hän opiskeli Helsingin konservatoriossa ja Oulunkylän Pop & Jazz -opistossa.

– En kuitenkaan valmistunut, kun työt vetivät mukanaan. Toimin Laajasalossa yläasteen ja lukion musiikinopettajana. Tänä aikana perustin ja johdin Laajasalon yläasteen ja lukion kuoroa, joka oli Helsingin suurin kuoro tuohon aikaan. Enimmillään siinä oli 135 nuorta laulajaa.

– Välivuoden aikana minut palkattiin myös Tuomasmessun ensimmäisenä palkattuna työntekijänä muusikoksi. Sitä ennen olin ollut jo mukana vapaaehtoisena parin vuoden ajan. Tuomasmessujen musiikin toteutustyylissä näkyy kädenjälkeäni, Petri toteaa hymyillen. – Se oli minulle tärkeä ilmaisukeino tuohon aikaan.

Lama iski Suomeen. Petri tunsi epävarmuutta työpaikkansa pysyvyydestä ja päätti kouluttautua musiikin maisteriksi. Hän pääsikin Sibelius-Akatemiaan. Elämä tuli kuitenkin valmistumisen tielle.

...sen vanhana taitaa

Petrin unelma solistiurasta alkoi muuttua todellisuudeksi vuonna 1994. Tasan 30 vuotta sitten näki päivänvalon hänen ensilevytyksensä Täällä Pohjantähden alla. Sitä ennen hän oli jo luonut nimeä ja uraa säveltäjänä.

– Turun opettajankoulutuslaitoksen pianonopettajani rohkaisi minua tekemään pieniä, vapaita soinnutuksia ja melodioita. Tämä johdatti minut luovaan säveltämiseen.

Petrin sävellysura lähtikin räjähdyksenomaisesti liikkeelle vuonna 1985 Sonja Lumpeen euroviisukappaleella Eläköön elämä, joka voitti karsinnan ja pääsi itse Euroviisuissakin yhdeksänneksi.

– V–P Lehto teki sanoituksen. Mielestäni laulun nimi on mielettömän hieno ja kiteyttää kaiken tärkeän. Laulun menestys oli häkellyttävää. Nuorena keltanokkana viisuvoitto ei kuulunut suunnitelmiini, Petri naurahtaa.

– Menestys toi minulle rohkeutta ja luottoa omiin kykyihini, mitä tuolloin varmasti tarvitsin. Siihen liittyi kuitenkin myös pelkoa. Olin seurakuntanuori, ja maallisen musiikin tekemistä ei katsottu hyvällä. Sehän koettiin suorastaan syntiseksi. Hämmästyksekseni sainkin vain taputuksia selkään.

Euroviisusävellykset pysyivät Petrin mukana pitkään. Uusi täyspotti iski heti toisella yrittämällä vuonna 1987 Virve Rostin Sata salamaa -viisuklassikolla, joka voitti Suomen karsinnan ja pääsi Euroviisuihin. Seuraavat kolme vuotta hän sijoittui sävellyksillään kolmanneksi. Viimeisen kerran hän ottanut osaa karsintaan vuonna 2011.

– Se ovi ei ole välttämättä lopullisesti suljettu, mutta kilpailun fokus on nykyään enemmän nuorisomusiikin suuntaan.

Palataan Petrin ensialbumiin Täällä Pohjantähden alla. Kyseisen laulun hän levytti ensin Ylioppilaskunnan Laulajien solistina Kauneimmat serenadit -albumille. Hän oli aiemmin laulanut kuorossa ykköstenorina, ja yhteys oli jäänyt elämään. Albumille tuli kaksi Petrin sävellystä, joissa hän toimi myös solistina. Täällä Pohjantähden alla soi runsaasti radiossa, ja se herätti Fazer Finlandin tuottajan mielenkiinnon. Yhtiö tarjosi mahdollisuutta levyttää oma levy.

– Se oli unelmani, mutta pohdin, uskallanko jättää työni opettajana ja hypätä tuntemattomaan. Päätin yrittää, ettei minua myöhemmin kaduttaisi. Turkka Mali toimi mentorinani, ja hän osoitti minut Koijärvelle Forssan taakse kotistudioon työstämään levyä. Syksy 93 ja kevät 94 meni siinä, kun töiden jälkeen ajoin studiolle ja palasin yömyöhään takaisin. Tein matkaa vielä Fiat Ritmolla, mikä ei edes kulkenut mihinkään, Petri muistelee hymynkare huulillaan.

Pyydän Petriä pohtimaan, miksi Täällä Pohjantähden alla -laulusta on tullut klassikko, joka edelleen resonoi ihmisissä.

– Muut ovat määritelleet, että siinä koskettavasti kuvaillaan suomalaista mielenmaisemaa. Alakuloa ja kaipuuta, mutta valo ja toivo ovat läsnä Pohjantähden myötä. Nimi yhdistää ajatukset myös Väinö Linnan klassikkoon sekä samannimiseen hengelliseen kansanlauluun. Laulu koetaan myös isänmaalliseksi, ja monet ulkosuomalaiset tyydyttävät Suomi-kaipaustaan tällä laululla. Hyvän laulun vahvuus on, että se voi puhutella monenlaisia ihmisiä eri tavoin.

Albumin ensipainos oli 1 000 kappaletta, joka loppui heti, ja siihen tuli lisäpainoksen lisäpainoksia. Se päätyi myymään platinalevyyn oikeuttavan määrän. Esiintymispyyntöjä alkoi myös sataa.

– Olin ikionnellinen.

Toisen levyn Janoinen sydän tekeminen avasi Petrin silmät sille mahdollisuudelle, että tästä voisi tulla pysyvämpi ura. Tänä syksynä Petri on viettänyt 30-vuotistaiteilijajuhlaa.

– Näin on onnellisesti käynytkin, Petri sanoo kiitollisena. – Haluan myös esittää kiitokseni tuottajilleni, jotka ovat antaneet mahdollisuuden tehdä monenlaista musiikkia, niin hengellistä musiikkia, joululauluja, laulelmaa kuin viihteellisempää musiikkia. Olen saanut tehdä sitä omista lähtökohdistani ja inspiraation lähteistä. Laaja-alaisuus on ollut minulle rikkaus.

– Eikä tarina ole lopussa, sormet syyhyävät jo uusien laulujen kirjoittamiseen, hän sanoo silmää iskien.

Muuten Petrin tulevaisuuden toive on yksinkertainen:

– Toivon terveyttä niin itselleni kuin muillekin. Olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut olla perusterve. Sairaudet ovat niin epäreiluja. Lepoa olen oppinut myös arvostamaan, tekemään asioita omien voimavarojen mukaan. Ammatillisesti toivon, että saan jatkossakin koskettaa ihmisiä lauluillani.

Uskon ja elämän kaikki sävyt

Lohjan Vivamolla on osuutta Petrin hengelliseen heräämiseen.

– Menin sinne rippikouluun. Kansan Raamattuseuran tilaisuudet ovat herätyskristillisiä ja henkilökohtaisen uskonratkaisun tekeminen on arvossaan. Minuun kolahti se sanoma. Olin aina pitänyt uskonnosta ja muistan, kuinka rippileirin uskontotunnit olivat todella mielenkiintoisia. Kynä sauhuten kirjoitin, Petri sanoo hymyillen ja jatkaa: – Musiikki teki myös vaikutuksen. Sain aivan uudenlaisen kosketuksen gospelmusiikkiin isosten kitarahetkien kautta. Laulut olivat niin vetäviä ja koskettavia.

Petri teki uskonratkaisun.

– Antauduin sanomalle, ja ajattelin, että loppuelämäni kuljen pilvissä. Tunnekokemus ei kestänytkään, ja olin hämilläni. Leirin pastori täsmensi minulle, että usko ei ole tunnekokemus, vaan luottamusta ja uskoa Jumalaan. En pariin vuoteen halunnut osallistua seurakuntanuorien tapahtumiin, kun paikallisena ”miltei poptähtenä” pelkäsin leimaantumista. Sitten menin Vivamoon isoseksi, ja sen myötä minusta tuli innokas uskovainen.

– Nykypäivänä näen uskon ja elämän kokonaisuutena kaikkine sävyineen.

Petri on tehnyt viime vuosina paljon hengellistä musiikkia ja pitänyt lukuisia kirkkokonsertteja. Pohdimme, eroaako hengellisen musiikin tekeminen maallisemmasta viihdemusiikista. Ei pohjimmiltaan.

– Hyvällä musiikilla on itseisarvo. Vaikka lauluilla voi olla erilainen muoto ja sanoma, niin ne voivat olla merkityksellisiä elämän eheyden ja kantavuuden kannalta. Pitää antaa kuulijoille tilaa tulkita lauluja. Monet iskelmätkin voivat rakentaa ja ravita sielua. Virsillä ja hengellisellä gospelmusiikilla on toki myös tärkeä paikkansa luomassa lohdutusta ja luottamusta Jumalaan.

Petri Laaksosen syksy on mennyt Täällä Pohjantähden alla -juhlakonserttikiertueen parissa kirkoissa ja konserttisaleissa. Kirkkokonsertit ovat hänelle mieleisiä.

– Ne tuntuvat voimakkailta kohtaamisen paikoilta. Ihmiset ovat keskittyneitä ja vastaanottavaisia. Se on artistille antoisaa. Tuntuu etuoikeutetulta, että saa koskettaa ihmisiä lauluilla ja esiintymisillä.

Usko näkyy Petrin omassa elämässä tänä päivänä mielenrauhana. – Ja siinä, että osaa kantaa kohdattuja suruja oikealla tavalla. Saa luottaa siihen lohdulliseen viestiin, että Jumala kantaa.

– Uskoon kuuluu mielestäni myös se, että pidämme toisistamme huolta – myös kaukana olevista lähimmäisistämme. Jokainen on ansainnut kunnioituksen ja mahdollisuuden hyvään elämään. Kiitollisuuden sanomaa siitä kaikesta hyvästä, jota meillä on, tahdon tuoda esiin.

Kuten Petri yllä viittaa, hänen elämänsä ei ole ollut pelkkää iloa, valoa ja menestystä. Jo nuorena hän sai kosketuksen elämän tummempiin sävyihin.

– Isäni sairastui 30-vuotiaana selkärankareumaan. Se varjosti perheemme elämää. Lääkitys ei ollut niin hyvää kuin nykyään, ja isäni lääkitsi kipuja alkoholilla. Olin 26-vuotias, kun isäni kuoli nelivitosena. Siihen suruun en jäänyt kuitenkaan vellomaan, kun oma elämä oli rakenteilla ja palo kova.

Surun kohtaaminen viisissäkymmenissä, jolloin Petri menetti lyhyen ajan sisään sekä äitinsä että veljensä, oli vaikeampaa.

– Sitä aivan eri tavalla näki elämän katoavaisuuden. Sen lyhyen matkan, jonka täällä kuljemme. Menetykset herättävät niihin ajatuksiin, keiden kanssa tätä polkua on saanut käydä yhdessä.

Musiikki auttoi surutyössä.

– Arvostan elämää, ja olin varma, etteivät äitini ja veljeni haluaisi minun jäävän murheen alhoon lopullisesti. Koin, että haluan käsitellä tätä kaipausta musiikin keinoin. Tein In Memoriam – Elät aina minussa -levyn. Sitä seurannut konserttikiertue on ollut yksi suosituimmistani. Ihmiset ovat tulleet surun ja jäähyväisten, mutta toisaalta toivon äärelle sankoin joukoin. Yhdessä surua ja kaipausta jakaen tämä johdatti minut täysipainoisesti takaisin elämän puolelle.

Joulun sanoma luo valoa pimeään

Joulu ja joulumusiikki on aina ollut läsnä Petrin uralla ja elämässä. Yksi hänen ensimmäisistä sävellyksistään oli Joulun tähti vuonna 1985. Häneltä on ilmestynyt kaksi joulualbumia, Lumivalkeaa ja Talven syliin, sekä joulukokoelma Joulu ikkunan takaa – Kauneimmat joululauluni. Joulusta inspiroituminen ei ole ollut Petrille vaikeaa.

– Olen lapsesta asti pitänyt joululauluista. Kävimme jouluaamuna kirkossa, ja siitä on elämyksenä jäänyt mieleen, miten mahtavasti urut soivat. Tunneside joululauluihin on ollut aina vahva.

Päästessään tekemään joululevyä Petrillä oli jo muutamia valmiita joulusävellyksiä takataskussa, ja ensimmäinen joululevy ilmestyikin uran alkupuolella. Joulukonsertit olivat osa Petrin repertuaaria jo ennen levytysuraa.

– Pidin Sauvon kirkossa joulukonsertin vuonna 1993, Petri muistelee kaiholla. – Siitä asti ne ovat olleet kiinteä osa uraani. Välillä tahti on ollut suorastaan läkähdyttävä. Nyt vanhetessa osaan hiukan rauhoittuakin.

– Joulukonserttini poikkeavat muiden artistien konserteista siinä, että ne rakentuvat pääasiassa omien joululaulujeni varaan. Toki mukana on myös muutamia klassikoita. Joulun sanoman lähelle pääsee tuoreella tavalla. Toivon konserttien tuovan valoa ihmisten mieliin pimeänä vuodenaikana.

Omista joululauluista kaksi on ylitse muiden: Pellavapään joulu ja Sydämessäni on taivas.

– Pellavapään joulu kertoo omakohtaisen tarinan jouluaattomme kylämatkasta mummolaan. Se tuo muistoja lapsuudestani, läheisistäni ja perinteisestä joulunvietosta. Sydämessäni on taivas avaa puolestaan Talven syliin -levyn.

Seuraavaksi saan kokea jotain ainutlaatuista: laulun mittaisen yksityiskonsertin. Petri siirtyy flyygelin taakse ja huikkaa: – Soitan, niin ei tarvitse selittää.

Asunnon täyttää tunnelmallinen musiikki ja Petrin vahva ääni. Hetkellisesti on todella siirrytty joulunaikaan.

– Tässä laulussa on monenlaista kaipausta. ”Kaipuumme kun sitä kantaa, sydän syttyy uudelleen. Jotain kaunista ja hyvää sielussani aukeaa. Jossain poika äidin syliin nukahtaa.” Pekka Laaksonen on luonut nämä kauniit sanat.

Tiedustelen Petriltä, onko hän muuten jouluihminen.

– Joulussa tiivistyy ymmärrys katoavaisuudesta. Lapsuuden jouluissa kaikki olivat läsnä, nyt ovat monet menneet. Muistelemme lapsuuden jouluja, ja se johdattaa ajatukset oman elämän kaarelle. Jos antautuu joulun sanomalle, niin se voi olla hyvinkin vaikuttavaa, lohduttavaa ja innostavaa. Kaikki ei ole tässä näkyvässä, vaan tarjotaan myös yhteys ylöspäin. Kirkkaaseen joulun tähteen… voihan se olla Pohjantähtikin, Petri naurahtaa. – Ei kuitenkaan pidä elää vain muistoissa, vaan tuodaan se sanoma myös tähän päivään. Jouluna pimeyden ja valon kontrasti on läsnä – jotta valo näkyy, pitää olla pimeää.

Petrillä on pitkään Helsingissä asuneena myös muisto joulupadalta.

– Olin ystäväni koiravahtina. Hakaniemessä aatonaattona ulkoillessamme törmäsin patavahtiin. Oli musta joulu, ja patanne oli kuin valonpilkahdus pimeässä kaupungissa. Vietin pitkän rupattelutuokion patavahtina toimineen vapaaehtoisen kanssa. Se lämmitti mieltä.

– Nyt kun elämme tällaisia niukkoja aikoja, niin ihmisten vapaasta tahdosta syntyvälle auttamiselle on entistä enemmän tarvetta. Ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille, Petri muistuttaa lopuksi. 

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

Petri Laaksosen tulevat konsertit löytyvät osoitteesta: petrilaaksonen.net

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä