Pelastusarmeija Virossa - vaikeista vuosista kohti innostavaa tulevaisuutta

Majurit Andrejs Konovalovs ja Irina Konovalova ovat toimineet noin kaksi vuotta Viron Pelastusarmeijan aluejohtajina. Millaiset nuo vuodet ovat olleetkaan! Haasteet, joita kukaan ei osannut ennakoida, ovat värittäneet tätä aikaa. He aloittivat tehtävässä koronapandemian jyllätessä, ja sen jälkeen on alkanut Ukrainan sota sekä talouden taantuma – inflaatio on ollut Virossa Euroopan korkeinta. Kaikella tällä on ollut suuria vaikutuksia Viroon ja Pelastusarmeijan työhön siellä. Miten aluejohtajat ovat navigoineet näinä haastavina aikoina?

Majurit Andrejs Konovalovs ja Irina Konovalova aloittivat Pelastusarmeijan Viron aluejohtajina alkusyksyllä 2020. Määräys oli heidän ensimmäinen laajempi johtajuuspestinsä. Edellinen määräys oli Riikan II osaston johtajina.

– Siihen asti olimme palvelleet ainoastaan osastoupseereina, Irina kertoo. – Hallinnollinen työ on niin erilaista osastotyöhön verrattuna. Meillä oli paljon opeteltavaa, mutta meillä on ollut käytössä erinomaiset apuvoimat, aluetoimiston Evelin Aavik ja Svetlana Jevsejeva. On tärkeää, että ympärillä on hyvä työtiimi, Irina sanoo ja vilkaisee Eveliniä, joka toimii tulkkina. Evelin vastaa katseeseen hymyillen.

Viro oli majureille tuttu aiempien vierailujen pohjalta, joten kulttuurisokkia ei uuteen maahan muutosta seurannut.

– Virolaiset eivät ole kovin erilaisia latvialaisiin verrattuna. Se, mikä alussa kenties jännitti tai pelotti, muuttuikin mielenkiinnoksi, toteaa Andrejs.

Pandemian puristuksessa

Uudet aluejohtajat saapuivat Viroon haastavana aikana. Keväällä alkaneen koronapandemian takia maa oli ollut pitkään suljettu, ja voimassa olleet rajoitukset vaikuttivat myös Pelastusarmeijan toimintaan.

– Johtajuuden opettelun lisäksi meidän piti oppia, miten johtaa työtä pandemian aikana, Irina sanoo vakavana.

– Vasta viime keväänä pystyimme aloittamaan täysivaltaisen, aktiivisen työskentelyn. Tuolloin ihmiset alkoivat palata osastoihin. Moni suunnitelmamme siirtyi vuodesta 2020 vuodelle 2022. Tästä syystä 2022 oli hyvin aktiivinen ja täysi vuosi. Monet mielenkiintoiset asiat lähtivät etenemään, Andrejs lisää tyytyväisenä.

Pelastusarmeijan työ ei missään vaiheessa keskeytynyt, mutta se oli hyvin rajoitettua. Esimerkiksi ruuanjako oli tehtävä ulkosalla.

– Ihmiset saivat edelleen tarvitsemansa avun, mutta kadotimme kontaktin moniin riskiryhmään kuuluviin ihmisiin – vanhuksiin ja sairaisiin. Saimme heihin yhteyttä vain puhelimitse. Rajoitusten ollessa vahvimmillaan emme voineet järjestää kokouksia ja kokoontumisia. Heti kun se oli mahdollista, kokoonnuimme uudelleen turvavälein ja -toimin. Osa osastoista järjesti myös etäkokouksia. Etänä toteuttamamme raamattutunnit olivat oikein suosittuja, Andrejs paljastaa.

Ymmärrettävästi monet tapahtumat peruuntuivat, niistä suurimpana Pelastusarmeijan Viron työn 25-vuotisjuhlat.

– Meillä oli ohjelma valmiina, paikka varattuna ja tarjoilut hankittuna, mutta emme voineet asialle mitään, Irina huokaa. – Työssämme olemme jatkuvasti joutuneet joustamaan muuttuvien tilanteiden mukaan. Naistyön johtajana olin suunnitellut myös alueellisia naisten päiviä. Päivämäärät vain siirtyivät siirtymistään. Heti rajoitusten helpotuttua järjestimme ne. Nyt meillä on ollut alueelliset naisten päivät ja kahdet naisten leirit, ja lisää on luvassa pian. Viime kesänä meillä oli mahdollisuus järjestää eri ryhmille kuudet kesäleirit, siitä olen hyvin iloinen.

Vaikka pandemia ei ole kokonaan ohi, sen muuttuneen luonteen vuoksi sillä ei ole enää suurta vaikutusta työhön, mistä majurit iloitsevat.

– Aina silloin tällöin joku osastomme jäsen tai työntekijämme sairastuu, mutta oireet näyttävät olevan nyt lievempiä. Kun ihmiset sairastuvat, he pysyvät kotona ja palaavat keskuuteemme tervehdyttyään. Osa riskiryhmäläisistä arastelee vielä paluuta, mutta iloksemme olemme saaneet joukkoomme myös uusia ihmisiä. Huomaamme, että koronan jäljiltä ihmisillä on kaipuu toistensa luo, sillä sitä moni oli vailla pandemian aikana.

He näkevät pandemialla olleen myös pienen hopeareunuksen.

– Pandemian myötä ihmiset oppivat välittämään toisistaan aivan uudella tavalla.

Sodasta kärsivät sydämellä

Seuraava suuri haaste majureilla oli kohdattavana, kun Venäjän ja Ukrainan välinen sota syttyi. Sillä on ollut vaikutus virolaiseen yhteiskuntaan, erityisesti maahan tulleiden pakolaisten muodossa.

– Tämä konflikti on vaikuttanut koko maailmaan, Andrejs sanoo vakavana. – Viroon on saapunut yli 120 000 pakolaista, joista yli 60 000 on jäänyt tänne. Näin pieneen maahan sillä on valtava vaikutus.

Andrejs kertoo, että monet kristilliset toimijat alkoivat työskennellä nopeasti pakolaisten kanssa, auttoivat esimerkiksi heitä löytämään asuinpaikkoja.

– Virossa yhteiskunta tarjoaa pakolaisille runsaasti apua alkuvaiheessa, mutta vähemmässä määrin myöhemmin. Jos löytää töitä, se riittää – mutta apu ei ole riittävää niille, jotka eivät saa töitä.

Pelastusarmeija on jatkuvasti valmiina auttamaan Ukrainan pakolaisia. Suomen Pelastusarmeijan avustuksella on autettu suurimmassa hädässä olevia.

– Kiitos Suomen Pelastusarmeijan olemme pystyneet aloittamaan apuohjelman akuutin avun tarpeessa oleville Ukrainasta paenneille. Olemme tunnistaneet ja oppineet tuntemaan heitä ja auttaneet hankkimaan perustarvikkeita, kuten jääkaappeja, pesukoneita ja kannettavia tietokoneita lapsille, jotta he pystyvät jatkamaan koulunkäyntiä etänä. Tarjoamme myös lämmityspuita, joita Toivon talo tuottaa. Tämä työmme jatkuu. Resurssimme ovat tosin hyvin rajalliset, ja siksi tarjoamme apua niille, jotka tarvitsevat sitä kaikkein eniten.

Viro on kaksikielinen, niin myös Viron Pelastusarmeija. Tiedustelen, näkyykö konflikti minkäänlaisina erimielisyyksinä Armeijassa.

– Emme ole kokeneet kitkaa viron- ja venäjänkielisten jäseniemme välillä, emmekä itse venäjänkielisinä ole kokeneet mitään negatiivista. Esimerkiksi kaupoissa kaikki saavat yhteneväistä, ystävällistä palvelua, puhuu mitä kieltä tahansa. Todella rakastan virolaisia, he ovat hyvin kohteliaita ja avuliaita, Irina kommentoi, ja Andrejs täydentää: – Koska emme hae apua, vaan annamme sitä, niin sekin vaikuttaa positiivisesti. Ihmiset näkevät, että haluamme auttaa.

Jumalan rakkaudesta vaikeina aikoina

Sotatilalla on seurauksensa. Energiakriisi on moninkertaistanut sähkön ja kaasun hinnan, ja elintarvikkeiden hintojen nousu on ollut hurjaa – Virossa inflaatio on ollut Euroopan korkeinta.

– Erityisesti vähävaraiset perheet kärsivät tilanteesta suuresti. Ihmisillä ei ole varaa valita, haluavatko he maksaa sähkölaskunsa, lämmityksensä vai vuokransa – ainoat asiat, joista voi tinkiä, ovat ruoka ja vaatteet. Ymmärrämme tämän, ja siksi Tallinnassa meillä on kolme pistettä, joissa toimii soppakeittiö: Koplin osasto, Toivon talo ja Lasnamäen Toivon keskus. Ruoka on sitä, mitä ihmiset tarvitsevat. Nyt etsimme tapoja, joilla saisimme lisää vaatteita jaettavaksi tarvitseville.

Aluejohtajat kertovat, että soppakeittiöt ovat myös tilaisuus tuoda ihmisiä Herran eteen.

– Elämme aikaa, jossa monet varmana pidetyt asiat ovat romahtaneet. Ihmiset ovat pettyneitä, ja meidän tehtävämme on kertoa heille Jumalan rakkaudesta näinä vaikeinakin aikoina.

Uusia innostavia asioita

Kaikista edellä mainitusta huolista huolimatta Viron Pelastusarmeija on kuluneen kahden vuoden aikana saanut uusia siviilijäseniä, alokkaita ja sotilaita, ja yhden uuden kadetin.

– Herralle kiitos Toivon talosta, sillä enemmistö uusista sotilaista on miehiä Toivon talon päihdekuntoutusohjelmasta. Työ elää, ja uskomme vahvasti, että uusia sotilaita on tulossa.

Kadetti Renno Rannamäe on upseerikoulussa, ja jos kaikki menee hyvin, hän valmistuu tulevaisuudessa upseeriksi. Kadetti Rennosta sekä Toivon talon kuntoutuskeskuksesta tulemme kertomaan tämän vuoden aikana lisää.

– Renno on virolainen, ja se antaa toivoa siitä, että tulevaisuudessa voimme nähdä lisää virolaisia upseereita. Koulutimme aktiivisesti viime vuonna tulevaisuuden johtajia. Opetimme, miten saarnataan, johdetaan kokouksia ja kohdataan ihmisiä. Uusi kadetti on ensimmäisiä tämän työmme hedelmiä. Toivomme tämän olevan hedelmällistä jatkossakin. Viron Pelastusarmeija tarvitsee kipeästi uusia upseereita.

Viime vuoteen on mahtunut kaksi hienoa projektia: Tallinnan suurimman kaupunginosan Lasnamäen Toivon keskus sekä Pelastusarmeijan Loksan leirikeskuksen uudet rakennukset. Toivon keskuksesta voit lukea tämän lehden sivulta 16, Loksasta tulemme kertomaan kesällä.

– Toivon talon ja Toivon keskuksen tekemä työ on hyvin lähellä sydäntäni, sanoo Irina. – Se muistuttaa minua osastotyöstämme Riikassa, joka pohjautui vahvasti sosiaaliselle työlle. Lasnamäestä meillä on visio, että työmme seurauksena saamme jonain päivänä avata sinne Tallinnan II osaston.

Loksan uudistukset ovat seurausta kahdesta rakennusprojektista.

– Ensimmäiseksi päätimme rakennuttaa sinne kokoussalin, koska aiemmin kokoontumiset tapahtuivat teltassa tai ulkosalla. Se oli hyvin säästä riippuvaista ja häiritsi myös naapureitamme, Andrejs toteaa hymyillen. – Viime kesänä saimme salin käyttöömme. Lisäksi meillä on ollut kaksi käyttämätöntä, hylättyä ulkorakennusta. Tällä hetkellä näitä rakennuksia kunnostetaan. Niihin valmistuu majoitus- ja varastointitilaa, mikä tekee leiritoiminnastamme tehokkaampaa.

Edellä mainittujen projektien lisäksi Koplin osastossa on kunnostettu lasten tiloja, jotka ovat nyt entistä lapsiystävällisemmät.

– Lapset ovat palanneet osastolle, majurit sanovat hymyillen.

Kaksi maata, yksi Armeija

Kysyn lopuksi, onko aluejohtajilla muita tulevaisuudensuunnitelmia.

– Kyllä! Meillä on aina suunnitelmia, Andrejs naurahtaa. – Olemme Irinan kanssa jatkuvasti synnyttämässä uusia ajatuksia.

Ennen nykyistä tehtäväänsä Andrejs ja Irina eivät olleet vierailleet Suomessa. Nyt he ovat käyneet kahdesti ja pitäneet näkemästään kovasti. Irina osallistui Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaviikonlopun tapahtumiin.

– Kaikki oli toteutettu hienosti, ja kokemani yhteisöllisyys oli todella kaunista.

Pelastusarmeijan Suomen ja Viron välinen yhteistyö saa majureilta runsaasti kiitosta.

– Näen suurena rikkautena, miten tiiviisti Suomen ja Viron Pelastusarmeija työskentelee yhdessä. Koemme ymmärrystä ja tukea, Suomessa ymmärretään visiomme. Aina kun tarvitsemme apua, saamme sitä ajallaan. Tunnemme vahvasti, että olemme yhtä Armeijaa.

– Ennen pandemiaa suomalaiset ja virolaiset vierailivat kuulemma toistensa luona tiuhaan. Haluamme muistuttaa, että ovemme ovat auki, ja toivotamme teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi. Haluamme myös kiittää kaikkia suomalaisia Armeija-ystäviämme ja lahjoittajia, jotka ovat tarjonneet niin rahallista, materiaalista kuin hengellistä apua työhömme. Suurimmat kiitoksemme!

Viron Pelastusarmeijalla on Facebook-sivu, kannattaa tutustua: Päästearmee Eestis

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä