PATAS Porissa

Pelastusarmeijan tuetun asumisen palvelumuotoa toteutetaan Turun seudulla ja Porissa. Nyt tutustumme Porin PATAS-työhön. Työmuoto alkoi jo Porin asuntolan sulkeutumisen aikoihin ja on nyt tärkeä osa Porin kaupungin tarjoamia asumispalveluja.

Mikä on kirjainyhdistelmä PATAS? Kyseessä on päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnattu Pelastusarmeijan tuettu asuminen: palvelukonsepti, jolla ehkäistään asunnottomuutta ja tuetaan omassa kodissa asumista. PATAS tarjoaa kokonaisvaltaista ja yksilöllistä tukea, jonka avulla vahvistetaan asiakkaan omia voimavaroja, kehitetään elämänhallinnallisia taitoja ja etsitään mahdollisia yhteistyöverkostoja. Tavoitteena on elämänlaadun parantaminen ja arjen sujuvoittaminen yhdessä asiakkaan kanssa. 

Pelastusarmeijan tuettua asumista toteutetaan Turun ja sen kehyskuntien alueella sekä Porissa. Turun seudulla työ on laajentunut voimakkaasti viime vuosina, asiakkaita on yli 80 ja henkilökuntaa yli 20. Porissa työ on pienimuotoisempaa ja asiakkaita kymmenkunta. Tämä ei kuitenkaan vähennä työn tärkeyttä – työmuoto on asiakkaille tärkeä tuki arkipäivän haasteisiin.

Porissa PATAS-työstä vastaa sosiaaliohjaaja Niko Paasikivi. Hänen toimenkuvaansa kuuluu tuetun asumisen ohella Porin ja Rauman osastojen sosiaalisen työn tehtäviä. 

– Olen mukana vetämässä Porin osaston maanantaista kahvitupatoimintaa ja joka toinen tiistai kokoontuvaa miestenpiiriä. Rauman osaston sotilaiden ja vapaaehtoisten kanssa pyöritämme Raumalla keskiviikkokahvilaa, jossa on myös avustusten jakoa, Niko kertoo.

Apuna tuetun asumisen tiimissä on Juuso Leivonniemi, joka toimii tarvittaessa Nikon sijaisena, ja lisäksi Juusolla on myös omia asiakkaita, joista hän vastaa. Reijo Vartiainen on ollut osaston ja PATAS-työn toiminnassa apuna osana omaa työmarkkinoille kuntoutumistaan. 

Yksilöllistä apua

Porissa kotiin vietävä tuki alkoi jo Pelastusarmeijan Porin asuntolan parin viimeisen toimintavuoden aikana. Tukea annettiin asukkaille, jotka muuttivat asuntolasta itsenäiseen asumiseen. 

– Asuntolatoiminnan päättyessä 2016 saimme sovittua tuen jatkumisesta. Sittemmin tästä tuli Porin kaupungille pysyvä työmuoto, ja kilpailutusten kautta pääsimme tuottamaan tätä palvelua, Niko täsmentää.

Tuetun asumisen asiakkaat ovat pääasiassa päihde- ja mielenterveyskuntoutuvia miehiä. Painotus on viime aikoina ollut enemmän päihdepuolella. Asiakkaat ovat sote-uudistuksen myötä pääasiassa 20 kilometrin säteellä Porista, mutta alue saattaa laajentua uuden sotealueen tarpeiden myötä. Niko kertoo, että vielä on arvoitus, miten sote-uudistus tulee vaikuttamaan työhön. Loppuvuodesta maakunta kilpailuttaa nämä palvelut.

Asiakkaat tulevat tuen piiriin eri tavoilla. – Normaali reitti PATAS-asiakkaaksi on sotealueen asumispalvelutyöryhmän kautta. Työryhmä käy läpi heille tulleita palveluhakemuksia ja arvioi, minkä tyyppinen ja kenen tuottama palvelu voisi parhaiten vastata asiakkaan tarpeeseen. Joskus huomaamme muun sosiaalisen työn ohessa, että henkilö olisi tämänkaltaisen tuen tarpeessa. Ehdotamme häntä asumispalvelutyöryhmälle asiakkaaksi, ja työryhmä tekee asiakkaan haastateltuaan lopullisen päätöksen tuen alkamisesta, Niko kertoo.

PATAS-työn tarjoama tuki on yksilöllistä sen mukaan, mitä asiakas tarvitsee. 

– Toisille se on suurelta osin asioiden hoitoa Kelan, sosiaalitoimen ja terveyspalveluiden kanssa sekä asumispalveluiden järjestämistä. Toisilla tuki on keskustelupainotteisempaa. Yritämme ohjata asiakkaita erilaisten aktiviteettien piiriin, joista löytyisi viikkoon sisältöä ja uusia mielenkiinnon kohteita. Monen kanssa työstämme päihdeongelmaa.

Yksi hyvä, tukeva työmuoto on ollut liikunta. Niko ja Reijo ovat perjantaisin pyrkineet kokoontumaan miesten kanssa yhteen liikunnan merkeissä. He ovat käyneet esimerkiksi uimassa ja kuntosalilla.

– Se on helppoa ja luontevaa yhdessäoloa, vertaistukihenkilö Reijo Vartiainen sanoo. – Monen miehen on helpompi avautua saunan lauteilla kuin seurakunnan pöydän ääressä.

Hengellisyys on voimavara

Yhteys osastoon ja kristilliseen toimintaan on iso voimavara, Niko ja Reijo pohtivat.

– Se on asiakkaan suhtautumisesta ja tarpeesta kiinni. Me voimme kutsua heitä osaston toimintaan mukaan, esimerkiksi kahvitupaan. Kahvitupa on maanantaisin tapahtuva matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa hengellisyys ei iske päällimmäisenä, vaan se rakentuu yhdessäolosta, keskustelusta ja aamupalasta. Keskusteluissa voimme tunnustella heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan hengellisyydestä. Sen mukaan voimme sitten edetä, Niko pohtii.

Osa asiakkaista on lähtenyt mukaan myös Rauman osaston keskiviikkokahvilaan. Näihin kokoontumisiin sisältyy puolen tunnin hartaushetki. Sotahuuto on ollut myös yksi väline tarjota hengellistä sisältöä asiakkaille.

Niko iloitsee työyhteydestä vertaistukihenkilö Reijo Vartiaisen kanssa.

– Siitä on ollut paljon iloa ja hyötyä, että Reijo on tapaamisissa mukana. Joskus saatamme asiakastapaamisilla keskenämme keskustella hengellisistä asioista asiakkaan kuunnellessa. Se on asiakkaalle lempeä ja mutkaton tapa päästä aihepiirin äärelle.

Viimeiset kuusi vuotta Reijo on ollut auttelemassa osastolla, ja hän on ollut mukana PATAS-työn asiakaskäynneillä. Tämän vuoden alusta hän on ollut virallisesti osa tiimiä vertaistukihenkilönä. Reijolla on oma kokemus päihde- ja mielenterveysongelmista toipumisesta. Se antaa oivan pohjan vertaistuelle. 

– Hän pystyy antamaan kokijan näkökulmaa, siitä on valtavasti apua. Asiakkaat tietävät, että Reijo tietää, mistä puhuu, Niko toteaa ja katsoo hymyillen Reijoa.

– Itse olen saanut Jeesukselta apua näihin ongelmiini. Suurin apu tulee Herralta, ja sitä sanomaa toivottavasti pystyn jakamaan tehtäväni kautta. Syvimmissä vesissä Jeesus kannattelee eniten. Haluan auttaa ihmisiä selviytymään ongelmistaan. Kun on itse saanut avun, sitä haluaa ohjata toisetkin avun äärelle, Reijo sanoo.

Reijo on vaikuttunut Armeijan tavasta toimia.

– Se on ihmiskeskeistä, tuomme apua arjen keskelle. Se ei ole pelkkää hengellisen sanoman julistamista, vaan todellista ihmisten kohtaamista.

Haasteita ja unelmia

Viime vuosina on eletty vaikeita aikoja. Pandemia-aikana turvallisista kohtaamisista pidettiin kiinni.

– PATAS-toiminta on jatkunut keskeytyksettä. Kun rajoitukset olivat keveämpiä, kokoonnuimme muutamia kertoja osastolle laittamaan ruokaa ja katsomaan elokuvia yhdessä. Myös ulkoilimme ja kävimme laavulla. Pidimme kiinni siitä, että tapaamme porukalla säännöllisesti.

PATAS-toiminnan asiakkaat ovat toimentulotuella eläviä henkilöitä tai pienituloisia eläkeläisiä, joten talouden taantuma ja ruoan hinnan nousu näkyy asiakkaiden arjessa. – Heillä on rahat entistäkin tiukemmalla, Niko kertoo.

Tiedustelen, millaisia työvoittoja toiminnassa on nähty. 

– Harvoin näemme niin isoja askelia, että joku esimerkiksi olisi päässyt päihteistä täysin eroon. Pienin askelin tapahtuu kuitenkin hyvää muutosta, ja päihteiden käyttö maltillistuu. Olemme vuosien varrella kohdanneet myös asiakkaita, jotka ovat löytäneet Jumalasta voimavaran – avun taisteluun riippuvuuksia vastaan. Se tuntuu hyvältä, Niko sanoo.

Työn kasvu olisi toivottavaa.

– Koska tarvetta työlle on, niin toki sitä toivoisi, että toiminta laajenisi ja voisimme palkata lisää työvoimaa. – Työtä on mukavampaa toteuttaa tiiminä, Niko toteaa hymyillen.

Raitis elämä toiveena ja tavoitteena

Niko ja Reijo kertovat, että voisimme vierailla yhden asiakkaan luona, joka on valmis jakamaan tarinansa. Hyppäämme autoon ja huristamme Porin toiselle laidalle. Siellä asuu kerrostalokaksiossa 59-vuotias Janne, joka on aikoinaan asunut Pelastusarmeijan Porin asuntolassa. Hän on asunut myös Porin Sininauhasäätiön asuntolassa ja pahimmillaan vajaan vuoden kodittomana rappukäytävissä. Nikon hän on tuntenut kymmenisen vuotta.

Jannella on pari taulua odottamassa ripustusta. Niko lupaa ottaa tarvittavat työkalut mukaan ensi kerralla. Janne istuu nojatuoliin ja Niko ja Reijo sohvalle. Janne tarjoaa koko porukalle salmiakkia. Karkkia syödessään Janne avaa elämätarinaansa.

– En kaunistele asioita, minä olen minä! Janne nauraa. – Minulla on ollut suuria ongelmia elämässäni niin alkoholin, huumeiden kuin pillereidenkin kanssa. Kaikki alkoi nuorena, oli viinaa, tyttöjä ja tupakkia. Isä käski muuttaa pois kotoa. En käynyt kouluja ja löysin kaveripiirin, joka toi mukanaan huumeet ja rikollisuuden. Olen käynyt läpi niin piikit, liimat kuin sienetkin. Olen myös istunut vankilassa. 

Janne kertoo päässeensä täysin eroon huumeista. Pillereitä hän on vähentänyt, mutta alkoholi on edelleen haaste.

– Rehellisesti tämä tuki on auttanut minua pysymään erossa päihteistä. Alkoholin käyttöni on vähentynyt runsaasti. Tosin myönnän, etten ole täysin parantunut. Ilman apua olisin syvällä. Nyt olen kuitenkin hyvällä tiellä.

Janne sanoo, että hän pitää Nikoa ja Reijoa ystävinään. Kysyn, millaista hänen saamansa tuki on.

– Jo se auttaa, että olemme sopineet asioista. He ovat selviä ja päihteettömiä, ja toimivat minulle esimerkkinä. Näen heissä, miten selvä elämä on hienoa. He eivät myöskään tuomitse minua, jos olen retkahtanut.

– Se kuuluu taudinkuvaan, että retkahduksia välillä tulee, Niko myöntää.

Jannen toiveissa on täysin raitis elämä. 

– Muistan, mitä elämä on pahimmillaan ollut. Nyt olen ollut kolme kuukautta juomatta. Viimeinen retkahdus kävi, kun eräänä päivänä ajattelin, että voisin ottaa hillitysti yhden illan. No, siitä alkoi viiden viikon putki. On oltava jämpti – se on kaikki tai ei mitään. En hallitse viinaa, vaan viina hallitsee minua. Siksi raitis elämä on hartain toiveeni.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä