Päiväkotien pääsiäisessä avataan sanomaa lasten tasoisesti

Pelastusarmeijalla on kolme eläväistä ja arvostettua päiväkotia – Porissa, Porvoossa ja Kotkassa. Sotahuuto kävi tutustumassa Porin päiväkotiin, ja oli yhteydessä myös Porvoon ja Kotkan päiväkotien johtajiin. Nyt pääsiäisen aikana myös kiinnosti, miten tämä kristillinen juhla otetaan päiväkodeissa huomioon.

Pelastusarmeijan päiväkodeilla on pitkä historia. Päiväkodeista Porin on vanhin, se on aloittanut toimintansa jo 1954. Ensi vuonna vietetään pyöreitä vuosia – kokonaiset seitsemänkymmentä!

Porvoon päiväkoti Solhem on avannut ovensa vuonna 1957 ja Kotkan Merimajan päiväkoti vuonna 1971. Niillä on kuitenkin juuret syvemmällä historiassa. Solhem on aloittanut toimintansa 1914, kun Pelastusarmeijan pioneeri Alva Forsius perusti Suomen ensimmäisen äiti-lapsikodin. Siinä tehtävässä rakennus toimi, kunnes se muuttui päiväkodiksi. Merimajan talo tuli Pelastusarmeijan omistukseen jo vuonna 1910, se on siis yksi vanhimmista Pelastusarmeijan kiinteistöistä. Samana vuonna sinne perustettiin lastenseimi, huostaanotettujen lasten koti ja päiväkoti työssäkäyvien vanhempien lapsille. Vuonna 1947 seimi muutettiin kokonaan huostaanotettujen lasten lastenkodiksi, joten jo ennen päiväkodin perustamista vastaava työ oli Merimajassa hyvinkin tuttua.

Kaikkia kolme päiväkoti toimivat idyllisissä, vanhoissa puurakennuksissa ja niihin kuuluu laajat piha-alueet, jotka mahdollistavat monenlaiset pelit ja leikit. Vaikka rakennukset ovat vanhoja, niin toiminta on nykyaikaista ja kattavaa. Päivähoitopaikkoja on Porissa 76, Porvoossa 54 ja Kotkassa 33. Porissa lapset on jaettu neljään ryhmään, 1–2-vuotiaisiin Pörriäisiin, 2–4-vuotiaisiin Leppäkerttuihin ja Perhosiin ja 5–6-vuotiaisiin Ampiaisiin. Kotkassa ryhmiä on kaksi, 0–2-vuotiaat Pallerot ja 3–5-vuotiaat Tenavat. Porvoosta löytyvät 0–3-vuotiaat Tummetottarna, 3–6-vuotiaat Älvorna ja 0–6-vuotiaat Menninkäiset. Kuten nimistä voi päätellä, Solhem on kaksikielinen päiväkoti.

– Kyllä, se on rikkaus. Meillä on kaksi ruotsinkielistä ryhmää ja yksi suomenkielinen sisarusryhmä koko ikäryhmälle, kertoo Solhemin päiväkodin johtaja Sofia Antman .

Pelastusarmeijan päiväkoteihin Kotkassa ja Porissa hakeudutaan kaupunkien haun kautta. Myönteisen palvelusetelipäätöksen jälkeen tehdään päiväkodin kanssa hoitosopimus. Kaupunki maksaa palveluseteliosuuden, ja vanhemmat maksavat tulojen mukaisen omavastuun. Porvoon Solhemiin haetaan Pelastusarmeijan kotisivujen kautta, mutta se toimii muiden tavoin palvelusetelipäiväkotina. Vapaita paikkoja voi kysellä mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta käytännössä paikkoja vapautuu eniten syyskauden alussa lasten siirtyessä kouluun, esiopetukseen ja vanhempien ryhmään päiväkodin sisällä.

Päiväkodin johtajat iloitsevat siitä, että Pelastusarmeijan päiväkodeilla on hyvä maine ja niihin on aina tulijoita.

– On ilo nähdä, että vanhemmat arvostavat sitä, mitä teemme, he sanovat.

Hoitajapulan ja pandemian selviytyjät

Henkilökuntaa on päiväkodeissa runsaasti. Porissa on kolmetoista kasvatushenkilökuntaan kuuluvaa työntekijää, kuusi varhaiskasvatuksen opettajaa, kuusi varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa ja päiväkodin johtaja. Porvoossa on kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa ja yksi lastenhoitaja kussakin ryhmässä, ja koko päiväkodissa henkilökuntaa kaksitoista henkeä. Kotkassa puolestaan henkilökunnan lukumäärä on kahdeksan, josta kolme on varhaiskasvatuksen opettajia (mukaan lukien päiväkodin johtaja), neljä lastenhoitajaa ja laitoshoitaja.

Viimeisen vuoden aikana Suomi on paininut ennennäkemättömän hoitajapulan kanssa. Kysyn päiväkotien johtajilta, onko tämä näkynyt myös varhaiskasvatuksen puolella.

– Olemme olleet onnekkaita. Olemme saaneet aina sijaisia, vaikka viime kuukausina on ollut paljon sairaspoissaoloja. Meillä on muutamia vakioihmisiä, joille olemme voineet soittaa, kertoo Porin päiväkodin varajohtaja Ilona Mäkinen.

Solhemin johtaja Sofia Antman myöntää, että sijaisten löytämisessä on ollut välillä haastetta.

– Vakituisen henkilökunnan kanssa ei ole ollut ongelmia. Aktiivinen vuorovaikutuksemme on luonut ilmapiirin, jossa ihmiset viihtyvät työssään. Meillä on pari työntekijää, jotka ovat olleet yli 35 vuotta talossa.

Merimajassa on löytynyt vakituisia sijaisia, ja nouseviin sijaisuuskuluihin on myös etsitty vastauksia.

– Lapsille on ollut helpompaa, kun tutut ihmiset ovat olleet sijaistamassa. Vuoden alussa aloitti myös vakituinen varahenkilö. Kokeilemme tällaista, koska sijaisuuskulut paisuivat pandemian aikana, paljastaa Merimajan päiväkodin johtaja Paula Reivilä .

Miten päiväkodit pärjäsivät haastavien pandemiakuukausien aikana? Kaikki kolme päiväkotia olivat toiminnassa rajoitusten ollessa tiukimmillaan. Pandemian alkukuukausien aikana lapsia oli paljon kotona hoidossa, ja osa henkilökunnasta oli lomautettuna. Viime aikojen avoimempi suhtautuminen pandemiaan on näkynyt laajempana sairasteluna, kun myös influenssa ja muut virusperäiset taudit ovat aktivoituneet ihmisten sosiaalisten kontaktien myötä.

– Resurssit olivat pandemian huipulla tiukemmalla. Ylimääräiset toiminnat peruutettiin, ja keskityimme arkipäiväisten toimintojen pyörittämiseen, Sofia kertoo.

– Pahimpaan aikaan vanhemmilla ei ollut lupa tulla sisätiloihin, vaan he luovuttivat lapset ulkoeteisessä. Juhlat ja tapahtumat olivat tauolla, ja olimme tiiviisti oman porukan kesken, Paula komppaa. – Tästä on jäänyt toimintatavaksi, että kevät- ja joulujuhlat järjestämme lasten ja työntekijöiden kesken, ja sitten on erikseen pihajuhla, johon myös vanhemmat ja sukulaiset ovat tervetulleita. On lapsille paljon rauhallisempaa ja mukavampaa, kun ei tarvitse jännittää kymmenien ihmisten edessä.

Pandemia jätti jäljen myös vanhempien arkeen.

– Vanhemmilla oli pandemian alussa työlästä, kun suositeltiin sekä etätyötä että sitä, että lapset hoidettaisiin kotona. Se vaati veronsa, ja sen huomasi huoltajien jaksamisessa. Edelleenkin näkyy väsymystä, jota ei ole saatu purettua pois, kun maailma muuttuu koko ajan. On hienoa, jos pystymme tätä taakkaä jälleen keventämään, Sofia pohtii.

Lämminhenkistä ja huomioivaa kristillisyyttä

Luonnollisesti Pelastusarmeijan päiväkodit toimivat kristillisellä arvopohjalla tuoden esiin oikeudenmukaisuutta, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa. Tavoitteena on tuoda kristinusko luonnollisena osana jokapäiväiseen elämään. Päiväkodin arjessa se näkyy ruokarukouksena, satunnaisina hengellisinä lauluina ja kuukausittain järjestettävinä uskontokasvatushetkinä, tuttavallisemmin pyhäkouluna. Kristillisten juhlien, kuten joulun ja pääsiäisen aikaan pyhäkoulua on tiiviimmin.

– Kun puhutaan kristillisistä pyhistä, on hienoa, että saamme puhua niistä niiden oikeilla nimillä. Saamme kertoa Jeesuksesta ja Raamatun tapahtumista. Vanhemmat ovat tietoisia lasten aloittaessa täällä, että teemme kristillistä kasvatusta, Ilona sanoo.

Kotkassa päivä alkaa aamupiirillä, jossa päivän alku siunataan.

– Kunnioitamme ja arvostamme kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Kaikille kuuluu puhua kauniisti ja kunnioittavasti, ja kaikki tulee ottaa huomioon. Näitä asioita painotamme niin lapsille kuin työntekijöillekin. Tunne- ja kaveritaidot ovat hyvin tärkeitä. Ne ovat hyviä arvoja, joita haluamme lapsille opettaa, Paula avaa näkemystään.

– Lämminhenkisyys ja suhteiden luominen on meille äärimmäisen tärkeää. Haluamme opettaa lapsille sitä, että pidetään huolta toisistamme. Koko toimintamme perustuu näihin arvoihin, Sofia kiteyttää.

Porvoossa pyhäkoulu toteutetaan yhdessä paikallisen osaston kanssa. Kotkassa ja Porissa osasto on satunnaisesti mukana päiväkodin uskontokasvatuksen ja tapahtumien toimissa.

– Yhteistyö osaston kanssa on ollut kiva lisäys arkeemme, Sofia sanoo hymyillen.

Pääsiäisestä lasten tasoisesti

Olemme pääsiäisen juhla-ajan äärellä. Pääsiäinen huomioidaan monipuolisesti päiväkodeissamme. Jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä lapset askartelevat ja piirtävät pääsiäisaiheita ja pyhäkouluopetusta on tiiviimmin. Juhla-aikaan lapset pääsevät maistelemaan myös pääsiäisherkkuja, kuten mämmiä ja yllätysmunia.

– Suunnittelemme aktiviteetteja sen mukaan, millaisia intressejä lapsilla on. Askartelemme ja saatamme esimerkiksi värittää pyhäkoulumateriaalien raamatullisia kuvia, Sofia kertoo.

– Pyhäkoulumme ovat myös sellaisia, että lapset pääsevät osallistumaan leikkimällä, Paula lisää.

Luterilaisen seurakunnan pääsiäisvaellukset ja -kirkot ovat olleet myös osa päiväkotien pääsiäisenviettoa.

– Korona-aikana katsoimme iPadilta Kotkan seurakunnan tekemiä päivittäisiä videoita, Paula kertoo, ja Sofia jatkaa:

– Pääsiäispolku on ollut oiva tapa tutustua konkreettisemmin pääsiäisen tapahtumiin ja tarinaan. Muutenkin pääsiäisaktiviteeteissamme pohdimme, mikä on pääsiäisen tarkoitus. Päiväkotimme kristillisyys tuo tähän ainulaatuisen mahdollisuuden.

Kaikki kolme ovat yhtä mieltä siitä, että näistä asioista on kerrottava lasten tasoisesti ja heidän kysymyksiinsä vastaten.

–  Pääsiäisen tarinasta on kuitenkin tärkeää kertoa. Pupuille ja tipuille vastapainoa, Ilona naurahtaa.

Pyörähdys Porin päiväkodilla

Nyt on aika antaa päiväkodin johtajille työrauha. Porin päiväkodin varajohtaja Ilona Mäkinen ystävällisesti esittelee minulle vielä Porin päiväkodin tiloja ja toimintaa. Aamupäivän touhut ovat meneillään. Pienimmät Pörriäiset istuvat piirissä ja leikkivät lastenhoitajan johdolla. Osa isommista lapsista on pukemassa ulkoilua varten, toiset ovat valmistautumassa askarteluhetkeen.

Askarteluhetkessä on valmistumassa avaruusmaisemia, joita tähdittävät värikkäät ilotulitukset, ja avaruusraketista kurkistelee kunkin askartelijan omakuva. Askartelua ovat ohjaamassa varhaiskasvatuksen opettajat Hanna Tervakangas ja Teresa Turunen . Hanna on ollut talossa yli kymmenen, Teresa yli 20 vuotta.

– Hienoa tässä työssä on, että saa opettaa lapsille uusia asioita, ja heistä näkee oppimisen ilon. Se on hyvin palkitsevaa, Hanna toteaa hymyillen ja Teresa komppaa: – Vaihtelevuus ja nämä lapset ovat aivan parasta.

Ulkona käy kuhina. Sijainen Anna Agge valmistaa pienen pojan kanssa minilumiukkoja penkille. Anna on tehnyt sijaisuuksia viime syksystä lähtien. – Lapset ja henkilökunta ovat aivan huippuja, Anna naurahtaa. Sen verran toimittaja häiritsee keskittymistä, että pari pientä ”viatonta” tyttöä huitaisee lumiukot penkiltä alas. Anna toruu: – Tuo ei tainnut olla ihan kiltisti tehty, vai mitä tytöt? Onneksi niin lumiukon rakentajaa kuin rikkojiakin hymyilyttää.

Toinen haalarijengi havaitsee toimittajan kameroineen, ja he haluavat potretin oman lumiukkonsa kanssa. Julia (4), Sofia (4), Leo (3) ja Eve (5) kertovat, mikä on päiväkodin talvessa parasta: – Lumiukkojen tekeminen, pulkkailu ja kaverit!

Kysyn, mitä he tekevät pääsiäisenä: – Silloin etsitään pupuja!

Takiton toimittaja palaa sisälle. Lastenhoitaja Kaisa Rajala , 4-vuotias Taavi ja pari muuta lasta odottavat wc-vuoroa. Taavi on hyvin tarmokas pieni mies: – Olen Pelastusarmeijan päiväkodin lapsi Porista! Täällä on kivat kaverit.

Kysyn Taavilta myös pääsiäisestä: – Pääsiäisenä pääsiäiskana ja -muna kiertävät koko maailman!

Kaisaa hymyilyttää. Hän on ollut talossa 15 vuotta ja viihtyy töissä erinomaisesti.

– Meillä on mukavat työkaverit, ja lasten kanssa on aina hauskaa ja eläväistä.

Kaisa on usein vastuussa pyhäkoulusta, sillä hän on pitänyt niitä myös vapaa-ajallaan Vapaakirkossa.

– Kerromme pääsiäisen tapahtumista lapsen tasoisesti – niin, ettei siitä jätetä mitään pois, muttei myöskään mitään ylimääräistä lisätä. Puhumme siitä, miten pääsiäisenä edetään surun kautta iloon. Lapset ottavat pyhäkoulun hyvin vastaan, ja meillä on ollut oikein hauskoja hetkiä. Lapsille pääsiäinen on ilon juhla – heille toki pääsiäisruohot, suklaamunat, tiput ja puput ovat tärkeitä. Pyhäkoulussakin kerromme tarinaa esineiden avulla, esimerkiksi tarinan osat löytyvät pääsiäismunien sisältä. Sillä tavalla saamme lapsien mielenkiinnon vangittua. Pääsiäisen opetus on pohjimmiltaan se, miten selviämme vaikeuksien kautta voittoon ja surun kautta iloon – se on aivan mahtava tarina. Sitä kelpaa lapsille jakaa.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen & Pelastusarmeijan Porin päiväkoti