Pääsiäinen itäisessä Afrikassa

Pääsiäinen – kristikunnan suurin juhla. Sitä juhlitaan ympäri maailmaa, niin Suomessa kuin Keniassa ja Etiopiassa. Näissä kolmessa maassa Pekka Ahonen on asunut elämänsä eri vaiheissa. Millainen juhla pääsiäinen Etiopiassa ja Keniassa onkaan?

Pekka Ahonen on monelle armeijalaiselle tuttu, sillä hän työskenteli Pelastusarmeijan talousosaston päällikkönä vuodesta 2012 vuoteen 2020, jolloin hän jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle. Aktiivinen ja elämänmyönteinen mies ei tosin kauaa malttanut levätä laakereillaan, kun veri jo veti takaisin kehitysyhteistyön pariin. Se on ollut osa Pekan elämää jo vuosikymmenten ajan. Tällä hetkellä Pekka asuu vaimonsa kanssa Keniassa ja toimii neuvonantajana Fidan Itä-Afrikan ja Keski-Aasian hankkeissa.

– Eläkkeelläkin haluaa kokea elämässään jotain merkityksellistä, Pekka kertoo kuvaruudun välityksellä Keniasta. – Olen mukana hankkeissa, joita Fida tekee Keniassa, Etiopiassa, Ugandassa, Kongossa, Tansaniassa ja lisäksi Syyriassa ja Jordaniassa. Afganistan ja Tadžikistan olivat mukana vielä viime vuonna.

Pekan työura alkoi liike-elämän parissa, ja hän toimi myyjänä ja liikkeiden johtajana IT-teknologiaa myyvässä yrityksessä. Kolmekymppisenä sydän johdatti kuitenkin kehitysyhteistyön pariin. Pekka muutti perheineen Etiopiaan 1992 ja asui siellä kuusi vuotta.

– Olin aiemmin Etiopiassa työmatkalla tavannut henkilön, joka kertoi, että työkokemukselleni olisi siellä tarvetta. Toimin paikallisen kehitysyhteistyöjärjestön Etiopiassa ja Eritreassa tapahtuvien hankkeiden talousvastaavana.

Etiopiasta Pekka palasi Suomeen yhdeksäksi vuodeksi. Hän työskenteli talouspäällikkönä Fidalla, Kepalla (joka tunnetaan nykyisin nimellä Fingo) ja Suomen World Visionissa. Vuonna 2007 Ahoset palasivat Afrikkaan – sillä kertaa Keniaan. Pekka toimi Itä-Afrikassa tapahtuvien kehitysyhteistyöhankkeiden talousvastaavana. Sitten tulivat aiemmin mainitut vuodet Pelastusarmeijan päämajassa.

Afrikkalainen ihmisläheisyys koskettaa

Tiedustelen, millaiset asiat ovat jääneet hänelle parhaimpina mieleen Afrikan työjaksoilta.

– Olen nauttinut näistä vuosista… enhän muutoin olisi palannut, Pekka naurahtaa. – Toki minulla on ollut kutsumus tähän työhön, mutta myös viihdyn täällä erinomaisesti.

– Keniassa paikalliset ovat hyvin ihmiskeskeisiä – avoimia, uteliaita ja ystävällisiä. He kutsuvat mielellään kotiinsa, ja vaikka ei olisi muuta tarjottavaa kuin pullo kokista, niin se jaetaan vieraiden kesken. Heillä ei ole kynnystä ottaa yhteyttä, ja auttamishalu on korkea.

Pekka kertoo, että toki kehitysmaassa olot ovat alueittain vaatimattomat ja jotkin asiat saattavat toimia huonommin kuin länsimaissa on tottunut.

– Esimerkiksi olemme viimeisen vuorokauden olleet ilman sähköä, mikä tosin ei ole kovin tyypillistä Kenialle, Pekka toteaa työhuoneestaan varavirran pitäessä hänen läppäriään hengissä. Eräänlainen itsensä voittaminen onkin vieraassa kulttuurissa asumisen positiivisia puolia: – Kun saapuu uuteen ympäristöön, on opittava elämään siellä. Sitten kun huomaa, että selviää, siitä tulee hyvä mieli, ja usko omiin kykyihin kasvaa.

Pekan mielestä voisimme oppia avoimuutta paikallisilta ihmisiltä.

– Heidän ihmisläheisyydessään on sellaista avoimuutta, jota kaipaisimme yhteiskuntaamme. Tapaamiset ovat spontaaneja ja mutkattomia. Asioita ei tarvitse niin suunnitella ja aikatauluttaa etukäteen. Tämä käy ilmi myös keskustelukulttuurissa. Suomessa menemme suoraan asiaan. Täällä sitä pidetään huonona käytöksenä. Ensin vaihdetaan kuulumisia ja luodaan mukava ilmapiiri – kiirettä ei saa olla. Toisten kohtaaminen on keskiössä.

Ylösnousemuksen riemu

Pekalla olisi lukuisia mielenkiintoisia tarinoita kokemuksistaan näiltä vuosilta. Joku kerta saatammekin palata niihin, mutta koska olemme lähestymässä pääsiäisen juhla-aikaa, niin haluamme kuulla erityisesti siitä, miten pääsiäistä vietettiin – ja vietetään – Etiopiassa ja Keniassa.

– Lapsena kyllä odotin joulua paljon innokkaammin kuin pääsiäistä, Pekka toteaa hymyillen.

Pääsiäinen sai uudenlaisen merkityksen perheen muutettua Etiopiaan vuonna 1992.

– Pääsiäinen sai tuolloin uuden ilmeen, ja näkemys siitä entisestään rikastui asuessamme myöhemmin Keniassa. Pitkäperjantaista tuli Good Friday (”hyvä perjantai”). Kärsimykseen paneutumisen sijasta keskityttiin ylösnousemuksen juhlimiseen.

Etiopiassa melkein puolet väestöstä on ortodoksikristittyjä, joten pääsiäistä juhlitaan ortodoksitapojen mukaisesti. Kulkueita ja juhlintaa on ympäri pääkaupunki Addis Abebaa sekä kautta maan – missä vain pienikin kirkko tai tšasouna (ortodoksinen rukoushuone) sijaitsee.

– Suuria kulkueita, ylväitä ja kauniita ihmisiä valkeissa vaatteissaan ja pitkiä, äänekkäitä messuja kirkoissa. Siinä yhdistyy kauniisti kärsimyksen ja ylösnousemuksen suuri tunneskaala. Toivottomuudesta suureen iloon, kivusta helpotukseen.

Pekka kertoo, että myöhemmin Keniassa pääsiäinen sai toisenlaista lisäväriä.

– Kristillistä näkymää Keniassa värittää vahva helluntaikirkkojen läsnäolo katolisen kirkon rinnalla. Kirkot täyttyvät aina sunnuntaisin ääriään myöten, ja pääsiäisen suurena juhlana entisestään. Usein seurakunnat joutuvat pitämään useita jumalanpalveluksia peräkkäin tai tuomaan jumalanpalveluksen avoimeen ulkotilaan.

Pekka muistelee, miten ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa. Naisten tukkalaitteet, hatut ja värikkäät vaatteet ovat nähtävyys itsessään. Tämä kauneus korostuu miesten huoliteltujen pukujen rinnalla. Osa miehistä sonnustautuu myös kulttuurinmukaisiin värikkäisiin vaatteisiin.

Pääsiäisen jumalanpalvelukset voivat kestää tunteja, ja niihin saavutaan ajoissa.

– Joskus käydessäni maaseutukirkoissa olen huomannut, että matkojen takaa tulleiden saapuessa varhain kirkkoon he aloittavat heti laulamisen ja rukoilemisen. Onkin vaikea sanoa, milloin itse jumalanpalvelus alkaa. Kotipaikkani lähellä olevassa kaupunkikirkossa äänekäs musiikki ja ylistyslaulu kuuluu jo yli puoli tuntia ennen ilmoitettua aloitusaikaa. Kun kirkko on täynnä, nousee pappi tai tilaisuutta juontava henkilö ja alkaa jouhevasti ohjaamaan tilaisuutta eteenpäin. Kirkoissa, joissa ei pidetä perään toista jumalanpalvelusta, voi tällainen tilaisuus kestää useita tunteja – ja aika kuluu kuin siivillä.

Kenialaiseen jumalanpalvelukseen eläydytään suurella sydämellä.

– Ihmiset laulavat eläytyen ja liikehtien, tanssien mukana. Ei voi välttyä huomaamasta, miten täyssydämisesti seurakunta on mukana. Ei jälkeäkään arkuudesta, joka itseäni usein vaivaa. ”Entä jos joku katsoo mua...” Saan kuitenkin osallistua tavallani, maltillisemmin liikehtien ja uteliaana seuraten, Pekka sanoo hymyillen.

– Jumalanpalvelus etenee sujuvasti ilman juontoja laulujen rytmittämänä. Ohjelmaan kuuluu ilmoituksia, lasten esityksiä ja jossain vaiheessa saarna, jota ei lueta paperista, vaan se on sujuva osa innostavaa lavaperformanssia. Pääsiäisen tapahtumat ovat vahvasti esillä – etenkin ylösnousemuksen riemu kaiken kärsimyksen jälkeen. Lopuksi vielä lauletaan, ja ihmiset, jotka haluavat henkilökohtaisempaa apua, saavat mahdollisuuden siihen kirkon etuosassa tai sivuhuoneessa.

Jumalanpalvelus ei ole velvollisuus, vaan ilon lähde, Pekka on havainnoinut.

– Sitä seuraa sellainen hymyilevä olo. Voisi sanoa, että tosi hyvä fiilis. Jos vähääkään voi toisten ilmeistä ja käyttäytymisestä päätellä, niin hyvä olo on muillakin. Kirkkoon ei saavuta velvollisuudesta, vaan sinne tullaan ilolla.

Ilosanoma raikaa jälleen

Koronapandemia on vaikuttanut elämään myös Keniassa. Pekka katselee kuitenkin luottavaisena tulevaisuuteen.

– Tällä hetkellä kokonaistilanne on se, että olemme täällä paremmassa turvassa kuin Suomessa. Omikronista johtuvat tartunnat ovat loppuvuoden jälkeen olleet laskusuuntaisia. Täällä kaikki käyttävät maskeja, ja mihin tahansa julkiseen paikkaan mennessä desinfioidaan kädet ja mitataan kuume. Rajoitukset ovat muutoin vaihdelleet. Välillä on ollut yöllisiä ulkonaliikkumiskieltoja ja sulkuja, jolloin läänistä toiseen matkustaminen on ollut kiellettyä ilman erityislupaa. Tällä hetkellä sellaisia rajoituksia ei ole.

Pandemia on vaikuttanut myös seurakuntien toimintaan ja jumalanpalveluksien järjestämiseen.

– Ensimmäisten aaltojen aikana jumalanpalveluksia ei pidetty, ja myöhemmin osallistujamäärää rajoitettiin. Yksi erityispiirre täällä on ollut se, että ihmiset koronatautiin sairastuttuaan pyysivät pappeja rukoilemaan heidän puolestaan. Papit kiersivät kodeissa ja heistä monet sairastuivat tämän palvelutyön myötä.

Nyt viime kuukausien tartuntahuipuista huolimatta jumalanpalveluksia on pystytty järjestämään normaalisti, turvatoimin tosin. Ihmiset käyttävät maskeja ja pyrkivät pitämään parin metrin etäisyyttä.

Tiedustelen Pekalta hänen tulevasta pääsiäisenvietostaan.

– Ikäni puolesta kuulun jo riskiryhmään, niin suosiolla katselen suomalaisia ja paikallisia pääsiäisen jumalanpalveluksia television ja netin välityksellä, Pekka sanoo ja päättää: – Pandemia on hillinnyt yhteen tulemisen mahdollisuutta, mutta nyt jälleen kirkot raikuvat ilosanomaa niin pääsiäisenä kuin muinakin päivinä!

Pekka Ahonen & Toni Kaarttinen

Kuvat: Pekka Ahosen kuva-albumi, artushfoto.eu & Daniel J. Hoffman 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä