Julkaistu 4.12.2015 11:00

Nyt aamu tulee useammin

Halu kertoa hänellä oli aina ollut, mutta vakavan sairauden keskellä hän tunsi, että oli aivan välttämätöntä saada kertoa. Siinä pohjattoman epätoivon ja hennon toivonsäteen kipeässä taitekohdassa alkoi Eva Klemanin ensimmäinen kirja muotoutua.

- Lainasin naapurin kirjoituskonetta jo lapsena, kun olin vasta ensimmäisellä luokalla koulussa, kertoo eversti Eva Kleman, Pelastusarmeijan upseeri.

Kirjoituskone oli Evalla pitkäaikaislainassa niin kauan, että hänen vanhempansa lopulta päättivät ostaa käytetyn vanhan Halda-kirjoituskoneen 75 kruunulla.

– Silloin pääsin todella vauhtiin ja kirjoitin satuja, runoja ja kaikenlaisia kertomuksia, joita sitten luin perheelle. Äitini rakasti kieliä ja isä oli musikaalinen ja taiteellinen, joten lapsuudessani ja nuoruudessani oli aina itsestään selvää, että sain ilmaista itseäni eri tavoin. Siihen minua rohkaistiin sekä kotona että seurakunnassani Pelastusarmeijassa, ja siitä olen nyt valtavan kiitollinen. Mielestäni on tärkeää löytää erilaisia työkaluja, joiden avulla voi kuvata mitä ajattelee, tuntee tai kokee. Erityisesti myös musiikin kautta olen voinut ilmaista niin omaa uskoani ja toivoani, kuin surua ja epätoivoakin.

Omin silmin

Viestintä eri muodoissaan on aina ollut tärkeä osa Eva Klemanin elämää ja hänen työtään julistajana, opettajana, päätoimittajana ja viestintäpäällikkönä Pelastusarmeijassa. Useamman kerran häntä on pyydetty kirjoittamaan kirja, mutta vasta silloin kun hän sairastui vakavasti, päätös kirjoittamisesta syntyi.

– Kaikki meni ylösalaisin, kun minulla todettiin syöpäkasvain. Tutkiskelin itseäni ja kyselin, mikä on todella tärkeää ja merkityksellistä, ja lopputulokseksi tuli perheeni ja uskoni. Kun olin saanut osan voimistani takaisin, tuli myös halu saada kertoa. Kirjoittaa. Pienille tarralapuille kirjoitin ylös kaiken sen, mikä oli tärkeintä minulle. Ajatukset, pohdinnat, kysymykset, rukoukset ja keskustelut Jumalan kanssa ja myös koko joukko kiukkua ja pahaa mieltä sairaudestani. Liimasin laput vaatekomeron oveen, ja lopulta olin tapetoinut koko oven ajatuksillani. Suunnilleen samoihin aikoihin muutimme mieheni kanssa Suomeen ja otimme vastaan tehtävämme Suomen ja Viron Pelastusarmeijan johtajina. Otin lappuset mukaani, ja vuonna 2014 julkaistiin Pelastusarmeijan ja Päivä Osakeyhtiön yhteistyönä kirjani Omin silmin. Kirja, jossa 125 lyhyen kappaleen muodossa kerroin, miten omin silmin katselin Jumalaa ja omaa uskoani silloin, kun olin syvällä sairaudessani.

Eva Klemanin kirjoissa taiteilija ja pelastusupseeri Christina Kjellgrenin kuvat peilaavat hänen kertomuksiaan hienolla tavalla. Ainutlaatuiset vesivärityöt täydentävät kertomuksia ja antavat niiden ymmärtämiseen vielä uuden ulottuvuuden.

– On ollut hauskaa tehdä yhteistyötä ja olen valtavan iloinen, että ystäväni Christina Kjellgren ja Christine Larsson suhtautuivat myönteisesti heti alusta alkaen ja halusivat olla mukana projektissa. Christina on maalannut tekstejäni ja tuonut niihin sitä kautta uusia vivahteita. Christine puolestaan teki ensimmäisestä kirjastani hyvin kauniin englanninnoksen, jonka ansiosta tekstini ovat tavoittaneet lukijoita monissa eri maissa, kuten USA, Filippiinit, Australia, Jamaika ja Intia.

Nyt aamu tulee useammin

Eva Klemanin toinen kirja on saatavissa kirjakaupoista aivan näinä päivinä. Kirja, jonka tuotosta hän itse ei tule saamaan senttiäkään.

– Ei mitään, se on totta. Minä sen paremmin kuin kuvittajakaan ei saa kirjasta tuloja, vaan tuotto menee Pelastusarmeijalle. Emme tee tätä rikastuaksemme, vaan siksi että haluamme välittää toisille jotakin siitä, mikä on meille merkityksellisintä.

”Nyt aamu tulee useammin” on ensimmäisen kirjan itsenäinen ja toivontäyteinen jatko-osa, jossa kirjailija tarjoaa epätavallisen valikoiman teemoja, kuten viha, innostus, median vaikutus ja lehmäkampaukset.

– Aiheet siis ovat vaihtelevia ja monipuolisia, mutta sellaiseltahan elämäkin näyttää, vai kuinka? Osa teksteistä on vakavia, osa iloisia: sekoitus joka heijastaa useimpien ihmisten arkipäivää. Toivon, että monet voivat tunnistaa itsensä näistä kertomuksista, myös ne jotka eivät vielä ole löytäneet omaa kristityn uskoaan. Kummassakin kirjassani olen halunnut pitää tekstit hyvin lyhyinä; olen ajatellut että ne ehtii hyvin lukea bussissa kahden pysäkin välillä, sanoo Eva hymyillen.

– On huomattavasti vaikeampaa kirjoittaa lyhyesti kuin pitkästi ja vuolaasti, hän tunnustaa, mutta näitä kirjoja ehtii lukea ottamatta paineita.

– Mikään teksteistä ei myöskään ole täysin valmis. Tietenkin pääsen kirjoituksessani loppupisteeseen, mutta tahdon jättää riittävästi myös sanomatta, jotta lukija voi täydentää ja itse kokea, että aiheen käsittely ja kertomus tapahtuu ja jatkuu hänessä itsessään. Tällä tavoin toivon, että teksti elää edelleen lukijassa. Kirjoittaessani toista kirjaani olen itse kulkenut elämässä lähemmäksi iloa, voimaa ja läheisyyttä. Vastaukset eivät koskaan ole itsestään selviä, mutta nyttemmin kysymykset eivät enää tee niin kipeää. On yksinkertaisesti niin, että ’Nyt aamu tulee useammin’ ja toivon, että lukijat kokevat samoin!

Keväällä ja syksyllä 2015 Eva Kleman on ollut mukana Ylen ruotsinkielisessä ohjelmasarjassa Taivaallista menoa, Himla- liv. Hänen kertomuksensa syövästä, joka vei vasemman silmän näöstä suuren osan, ja siitä toivosta ja luottamuksesta, jonka hän löysi epätoivon keskellä, on liikuttanut monia, ja he ovat ottaneet yhteyttä Evaan.

– Olen nöyrä ja hyvin iloinen kirjojeni saamasta hienosta vastaanotosta ja myös siitä palautteesta, jota olen saanut TV-ohjelman jälkeen. Läpikäymäni vaikeat asiat eivät kuitenkaan ole ainutkertaisia, vaan kaikilla meillä on vaikeita asioita, joita pitää käsitellä. Oma sairauteni ei tunnu täysin poisheitetyltä ja tarkoituksettomalta, jos se mitä kerron voi lohduttaa jotakin toista. Kun tiedän, että joku löytää uskon, ilon, uutta voimaa ja motivaatiota teksteistäni, se täyttää minut suurella kiitollisuudella.

Teksti ja kuva: Sotahuuto

Tilaa joululahjaksi –