Motoristit koulukiusaamista vastaan

Motoristit koulukiusaamista vastaan ry syntyi ajatuksesta kutsua kokoon asiasta kiinnostuneita moottoripyöräilijöitä, jotka ajaisivat näyttävänä saattueena kouluihin puhumaan oppilaille kiusaamiseen liittyvistä asioista ja ottamaan yhteisönä kantaa koulukiusaamista vastaan. Kouluvierailuita on tähän mennessä toteutettu menestyksekkäästi lukuisilla paikkakunnilla sadoissa kouluissa Raaseporista Nuorgamiin ja Närpiöstä Kuusamoon. Vastaanotto on ollut innokas, ja tällä hetkellä kouluvierailuihin on kahden vuoden jono. 

Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluva Ari Santaharju on palavasieluinen kiusaamisen vastustaja: – Olen itse ollut koulukiusaaja. Jos on pystynyt tekemään pahaa, on kyettävä tekemään myös hyvää. Nyt on aika käyttää lahjojani hyvään.

Istumme kahvikupit edessämme ABC-asemalla Tampereen sisääntuloväylän varressa. Motoristit koulukiusaamista vastaan ry:n perustajajäsen Ari Santaharju kertoo yhdistyksen saaneen alkunsa samankaltaisessa paikassa ja tilanteessa vuonna 2013.

– Ajatus lähti turhautumisesta. Aamulehti oli kirjoittanut erään pienen pojan käsin kirjoitetusta lapusta, jossa hän kertoi, että häntä pelottaa mennä kouluun. Koulukiusaaminen oli ollut muutoinkin suuresti esillä. Meitä oli joukko moottoripyöräilijöitä bensiiniaseman kahvipöydässä, jotka olimme turhautuneet tilanteeseen, ja halusimme tehdä jotain, ottaa kantaa. Syntyi ajatus mennä paikalle moottoripyörillä, esitellä niitä lapsille ja kertoa kannastamme kiusaamiseen. 

Ryhmä sopi vierailun paikalliselle koululle Tampereella. Yle sai asiasta vihiä ja uutisoi siitä.

– Palaute oli huikeaa, ja kyselyjä alkoi sataa. Se haastoi meidät kehittämään tätä formaattia, ja toiminnastamme muodostui rekisteröity yhdistys, jotta pystyisimme paremmin vastaamaan kysyntään. Nyt meillä on tapahtumakoordinaattori, joka oman päivätyönsä ohella vastaa varauksista. Minä vastaan vierailujen sisällöstä. 

Vierailupyyntöjä tulee edelleen runsaasti – visiittiin on tällä hetkellä kahden vuoden jono. 

– Pandemian vuoksi toiminnassamme oli kahden vuoden tauko, mutta aloitimme vierailut toukokuun alussa, ja vierailimme joka arkipäivä kouluissa kesälomien alkuun asti. Nyt koulujen avautuessa aloitamme jälleen, ja kautemme jatkuu syyskuun loppuun.

Hiljaisen joukon voima

Mitä tällainen kouluvierailu pitää sisällään? Perusideana on se, että motoristit saapuvat koululle näyttävänä saattueajona. Ohjelmarunko koostuu kolmesta 20 minuutin kokonaisuudesta.

Arin silmiin syntyy innostuksen liekki hänen kerratessaan vierailua yksityiskohtaisemmin:

– Vastaan tapaamisten sisällöstä, ja oma taustani on, että olen itse entinen koulukiusaaja. Se on jättänyt minuun tietynlaisen auran loppuiäkseni, minkä nämä kiusaajat tunnistavat – ja minä kykenen tunnistamaan heidät. Kun kiusaaja näkee minut, hän näkee itsensä. 

– Homma ei kuitenkaan perustu siihen, että olisin valtavan taitava sanaseppo, vaan tapahtuman kokonaisuuteen. Saavumme saattueena koulun pihalle, niin lähelle pääovea kuin mahdollista. Ennen kuin edes näkyy mitään, kuuluu jo moottorien jylinä. Se valmistaa kohtaamiseen. Oppilaat kokoontuvat juhlasaliin, ja sisääntulomusiikkimme soidessa marssimme eteen. Tartun mikrofoniin ja muut ryhmämme jäsenet, joita on parhaimmillaan ollut 270, asettuvat taakseni. He seisovat paikallaan, eikä heidän tarvitse sanoa mitään. Tässä on yksi tämä projektin hienous. Suomalaiselle keskivertomiehelle on usein vaikeaa puhua ja esiintyä, niin tämä tarjoaa mahdollisuuden olla vaikuttamassa ihan vaan olemalla läsnä. Mukana on eri-ikäisiä ja erilaisia miehiä ja naisia, mikä on tärkeää – myös lapset ja nuoret ovat keskenään erilaisia. Yhdistävä asia on, että olemme kaikki hyvällä asialla.

Seuraavaksi Ari puhuu koululaisille 20 minuuttia. Ala- ja yläkoululaisille on eri tilaisuudet, koska heidän maailmansa ja murheensa ovat keskenään aivan erilaiset. 

– Puheen kärki täytyy kohdentaa. Kiusaamisessa ei ole kyse tiedon puutteesta, vaan asenteesta ja mielikuvista. Siksi se miltä asiat näyttävät ja kuulostavat, on merkityksellistä. 

Puheen jälkeen tilaisuudessa esiintyy taikuri, jonka tarkoitus on keventää tunnelmaa. Esityksen jälkeen oppilaat siirtyvät pihalle tutustumaan moottoripyöriin. 

– Tarjoamme moninaisia tarttumapintoja, jotka voivat resonoida nuorissa. Opettajat voivat halutessaan käyttää näitä tapaamisemme eri puolia hyväksi ryhmäkeskustelussa. Mikään ei ole sattumanvaraista, kaikella on merkityksensä.

Pyörien luona koululaisilla on mahdollisuus jutella motoristien kanssa. Usein ympärille muodostuu hiljainen ryhmä kavereita ihailemaan pyöriä.

– Joskus yläkoululaiset tulevat kiittämään, silloin on tärkeää ottaa se oikeanlaisella kunnioituksella vastaan. Henkisesti on pitkä matka tulla antamaan palautetta tällaisesta aiheesta kaverien kuunnellessa vieressä, Ari sanoo.

Koulu turvapaikkana

Yhdistyksen nimi kertoo toiminnan tavoitteesta, mutta annetaan Ari Santaharjun sukeltaa syvemmälle: 

– Koulukiusaamisen vähentäminen on kaiken ytimessä. Lähestymme asiaa realistisesti, sillä niin kauan kuin on ihmisiä, on pahuutta, sotia ja koulukiusaamista. Meidän tulokulmamme on hiukan erilainen, sillä pyrimme siihen, että aivan jokainen, niin ”hyvä” kuin ”paha”, tarvitsee suojan. Yritämme myydä ajatuksen, että koulu voisi olla paikka, jonne jokainen voisi tulla rauhassa turvallisin mielin. 

Ari pohtii, että emme voi tietää, millainen tilanne jollakin on kotona. Joku saattaa aamulla lähtiessään toivoa, ettei tarvitsisi enää avata kodin ovea. Tällaiselle lapselle koulu saattaa olla ainoa paikka, jossa varmasti saa lämpimän ruoan, suojan ja mahdollisuuden saada ystäviä. Jos kiusaat, pahimmillaan viet tältä lapselta sen ainoan turvan. 

– Puhuessani yläkoululaisille vetoan kunniantuntoon, mikä liittyy myös moottoripyöräkerhojen fraseologiaan. Se on hyvä tehokeino. Voihan sitä viilata pilkkua ja todeta, onko se sitten hyvä, että riidat jatkuvat muualla. Ei tietenkään, mutta koulu on rauhoitettu. Tämä on realismia. Ei rauhankyyhkyjä ja pinkkejä sydämiä, sillä epärealistiset lupaukset johtavat toivottomuuteen ja näköalattomuuteen. Nuoria ei saa aliarvioida. Usein myös kouluja, vanhempia ja toimijoita kritisoidaan, ettei kiusaamista saada loppumaan. Ei tietenkään, niin kauan kuin ihmiset ovat ihmisiä. Mutta vähentämään pystytään, ja se on arvokasta. Siksi tällä on merkitystä.

Paikka kaikille

Motoristit koulukiusaamista vastaan ry:hyn kuuluu tällä hetkellä reilut 300 jäsentä. Joukossa on monenlaisia ihmisiä miehistä naisiin, nuorista partaukkoihin, duunareista toimitusjohtajiin. Yhdistävä tekijä on tahto tehdä hyvää.

– Sosiaalinen toiminta on monelle mieleen, ja jäsenemme ovat löytäneet ystäviä toisistaan. Meistä on hitsautunut perhe, yhteisö, jossa ajamme hyvän asian puolesta. Esimerkkinä haluan kertoa Hilkka-rouvasta, joka käy nyt kahdeksattakymmenettä. Hän päätti jäätyään leskeksi vuosikymmen sitten alkaa ajaa moottoripyörää. Hän löysi tätä kautta uutta merkitystä elämäänsä. Hän on sisukas rouva, joka ajaa pitkiä matkoja, satoi tai paistoi. Joskus partaiset ukot ovat joutuneet nieleskelemään pölyä katsoessaan Hilkka-mummon menoa, Ari naurahtaa.

Ari kuitenkin muistuttaa, että prätkän omistaminen tai tilaisuuksiin mukaan ottaminen ei ole jäsenyyden ehto.

– Vaikkei olisi mahdollisuutta päästä paikalle, niin esimerkiksi yhteydet ja taloudellinen tuki on todella arvokasta. Haluamme antaa kaikille mahdollisuuden kantaa kortensa kekoon. Meillä on esimerkiksi työporukoita, jotka ovat yhdessä maksaneet 30 euron vuosijäsenyyden. Kynnys osallistua on matala, ja tällä tavalla voi olla mahdollistamassa, että useampi koulu pääsee osaksi tapahtumia.

Ari Santaharju kertoo, että yhdistyksen tavoitteena on tuplata jäsenmäärä, sillä se mahdollistaisi kouluille täysin kustannuksettomat vierailut.

– Lisäjäsenillä voisimme taata, että pystymme järjestämään vierailun missäpäin Suomea tahansa, ilman että siitä seuraa mitään kustannuksia koululle tai vanhempainyhdistykselle.

– Näillä jäsenmaksuilla pystyisimme kustantamaan koko toimintakauden. Tällä hetkellä korvaus koostuu kilometrikorvauksista ja mahdollisista majoituskustannuksista, luento- tai esiintymispalkkiota emme ota ohjelmassa esiintyvän taikurin pientä palkkiota lukuun ottamatta.

Tiedustelen, millainen merkitys tällä toiminnalla on miehelle itselleen.

– Tämä on elämäntapa. Koen äärettömän mielekkääksi, jos roolissani pystyn vaikuttamaan asioihin. Se olisi rintamakarkuruutta, jos en sitä tekisi. Kuten kerroin, olen itse ollut koulukiusaaja. Jos pystyy tekemään pahaa, pitää kyetä tekemään myös hyvää. Nyt on aika käyttää lahjojani hyvään.

Pahuus syö sisältä

Bensiiniaseman pöydän ääressä istuu mies, jonka miehinen olemus muhkeiden viiksien, paksun parran ja nahkaliivin kera voi herättää monenlaisia ennakkoluuloja. 58-vuotiaan miehen elämään onkin mahtunut kaikenlaista. Arin varhaisnuoruuttaa värittää mainittu menneisyys koulukiusaajana.

– Minulla ei ollut kiusaamiseen mitään syytä. Siinä ei ollut mitään kunniakasta, se oli minulle vain ajantappoväline. Olin kyllä itsekin kokenut kiusaamista, ja olisi helppoa todeta, että se johtui näistä omista kiusaamisen kokemuksista – mutta ei, näin en kokenut. Myöskään kaveripiirillä ei ollut vaikutusta, olin yksinäinen susi. En kiusaamisella saanut minkäänlaista suosiota. 

Ari paljastaa, että kiusaaminen oli sekä verbaalista että fyysistä. Kohteena saattoi olla kuka tahansa.

– Olin häijy ja verbaalisesti lahjakas, osasin sivaltaa sanan säilällä. Oli myös fyysistä väkivaltaa, mikä oli sinänsä huvittavaa, sillä en ollut mitenkään kookas tai lihaksikas. Toimintani oli hyvin häikäilemätöntä, ja mitä tahansa saattoi olla odotettavissa. En tarvinnut impulsseja, saatoin lyödä ilman esipuheita. Oli tilanteita, jossa sanoin: ”Nyt sun kannattaa lyödä tosi lujaa. Kun lähdet pois, joudut katsomaan olan yli.” Minulla ei ollut mitään pidäkkeitä, minussa oli jatkuva aggressiivinen palo. 

– Puheissani yläkoululaisille puhun tästä. Puheissani joudun elämään tämän uudestaan lävitse, ja se jättää minuun auran, minkä koulussa tapaamani kiusaajatkin havaitsevat. En lähde moralisoimaan heitä, sillä ymmärrän tätä mielen mekaniikkaa, mitä hekin käyvät läpi. Vetoan kunniantuntoon… Etkö ole mieluummin sankari kuin pahis?

Kiusaamisen suhteen Ari ajautui lopulta väkivaltaiseen kulminaatiopisteeseen. 

– Väsyin siihen pahuuteen, sillä pahuus syö ihmistä sisältäpäin. Päätin, että nyt tämä saa loppua. Tästä puhun nykyään kiusaajille, kerron että löydätte itsenne samanlaisesta tilanteesta enemmin tai myöhemmin.

Hengellisen elämän kierroksella ohitettavat

Aikuisiällä kristillinen usko ja moottoripyörät tulivat Arin elämään. Nämä kaksi yhdistyivät Sons of Abrahamissa – Abrahamin pojissa. Sons of Abraham MCC on vuonna 2010 perustettu monenlaista hyväntekeväisyystyötä tekevä kristillinen moottoripyöräkerho Tampereelta, joka järjestää myös erilaisia yleisötapahtumia moottoripyöräkirkoista rock-konsertteihin. Se tarjoaa kristillisen yhteisön kaikille moottoripyöräilystä ja moottoripyörähenkisistä tapahtumista kiinnostuneille. Ari Santaharju toimii kerhon presidenttinä.

– Kristillisten asioiden alkaessa kiinnostaa minun oli vaikeaa löytää sopivaa, mielekästä yhteisöä ja seurakuntaa. Väheksymättä rakkaita veljiämme toisten kristillisten moottoripyöräkerhojen painotukset olivat erilaiset. Meitä oli muutamia, jotka emme olleet löytäneet paikkaamme, ja päädyimme perustamaan oman kerhon.

– Olimme herrasmiehiä, jotka olivat kiinnostuneita kristillisistä asioista, muttemme ehkä käyttäytyneet niin pyhimyksellisesti, Ari naurahtaa. – Kerhon nimi ja ajatus juontaa Galatalaiskirjeen kolmanteen lukuun. Abraham oli kolmen uskonnon – kristittyjen, juutalaisten, muslimien – kantaisä. Tämä antaa meille myös mahdollisuuden kohdata monenlaisia ihmisiä. 

Kerho koostuukin monenmoisesta kulkijasta. Mukana on ortodoksimunkki Valamon luostarista, ja eräs rabbikin on osoittanut kiinnostusta liittyä mukaan.

– Meitä on kaikilta elämän aloilta. Yhteistä meille on se, että olemme tavalla tai toisella saaneet siipeemme. Keskuudessamme on myös monia vanhoja väkivallantekijöitä ja juoppoja, joten meissä on moottoripyöräkerhoksi kaikki tarvittava katu-uskottavuus. Meidän ei tarvitse todistaa mitään ryyppäämällä tai riehumalla. 

– Täydellistä seurakuntaa ei ole. Ja jos olisi, ei meitä sinne huolittaisi. Käytämme itsestämme termiä sekundauskovaiset, olemme hengellisen elämän kierroksella ohitettavia, Ari nauraa hersyvästi. – Olemuksemme saattaa hämmentää – näytämme pahalta, mutta teemme hyvää.

Ari kertoo, että näkemys omasta hengellisyydestä on vuosien mittaan kristallisoitunut. 

– Se on ollut polveileva matka, jonka vaiheet ovat opettaneet paljon. Armo on se, mikä on noussut päällimmäiseksi – armo on kaiken punainen lanka.

Aurinko matkaa bensapumppujen taakse ja varjot pitenevät bensantahrimalla asfaltilla, joten on aika kiittää Aria tästä mielenkiintoisesta hetkestä. Näinä päivinä pienet koululaiset palaavat koulutielle, ja hyvästiksi Ari lähettää heille tärkeän viestin:

– Katso vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle. Tämä pätee niin liikenteeseen kuin kouluunkin, tarkoittaen sitä, että muistetaan ottaa toiset huomioon. 

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen, MMKV ry:n ja Sons of Abrahamin kuva-arkistot

Haluatko liittyä mukaan tai tukea toimintaa?
Lisätietoa kotisivuilta: mkkv.fi ja sonsofabrahammcc.fi

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä