Minulla on unelma…

Tai oikeastaan montakin. On isompia ja pienempiä, toteutettavissa olevia ja kaukana, ulottumattomissa siintäviä. Toivon, että meillä kaikilla on unelmia, sillä niillä on merkitystä meille, ne auttavat mm. asettamaan tavoitteita ja voivat tuoda uusia, luovia ratkaisuja tavoitteiden toteuttamiseen. Unelmointi auttaa myös keskittymään ja usein rauhoittaakin meitä. Ehkäpä tärkein ydin unelmissa on, että ne kertovat toivosta tulevaisuuteen: on olemassa jotain saavutettavaa, jotain minkä eteen työskennellä, jotain mikä haastaa eteenpäin.

Toki on hyvä pitää mielessä, että joskus joku unelma ei vain toteudu, vaikka kuinka työskentelisimme sen eteen. Se ei tarkoita, että olisimme epäonnistuneet tai että unelmointi olisi turhaa. Elämässä on tietyt realiteetit, joiden kanssa me kaikki elämme, ja kaikkiin niihin emme voi vaikuttaa. Se on elämää. Silloin ei kannata jäädä liian kauaksi aikaa harmittelemaan mennyttä, vaan oppia koko matkasta ja ottaa kaikki se positiivinen mukaansa kohti uusia unelmia ja uusia tavoitteita saavutettavaksi.

Kun mietin näitä asioita oman työni valossa, niin tietenkin yksi suuremmista unelmistani on, että maailma olisi niin täydellinen, että varsinaista taloudellista avustusta kukaan ei tarvitsisi. Kaikki saisivat sen, mitä tarvitsevat elämiseen. Kaikilla olisi hyvä, lämmin koti ja ruokaa kaapissa. Kaikilla olisi mahdollisuus kehittäviin harrastuksiin, etenkin lapsilla ja nuorilla. Mutta tämä ei ole todellisuutta tietenkään, ja siksi minulla on myös toisia unelmia; jotkut niistä ovat juuri nyt työn alla palvellessani osastossani.

Saan kohdata monenlaisia ihmisiä, kulkea heidän rinnallaan jonkin pätkän elämän matkaa. Toisten kanssa vain sen yhden tapaamisen verran, toisten kanssa pidempäänkin. Pidän tätä osaa työssäni suuressa arvossa, on ilo ja kunnia oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Olen oppinut paljon kaikilta tapaamiltani ihmisiltä. Jokaisella meillä on annettavaa toisillemme, ja jokainen meistä voi auttaa toista löytämään unelmansa ja tukemaan eteenpäin niiden tavoittelussa. Ei siis ole niin, ettenkö minäkin saisi jotakin ja oppisi uutta, vaikka istun kenttäunivormussani pöydän toisella puolella ja saan olla sillä paikalla auttamassa Pelastusarmeijan upseerina. Jokainen on aivan ainulaatuinen, ja jokaisella on ainutlaatuinen elämä. Jos tämä voitaisiinkin käyttää voimavarana ja vertaistukena enemmän, niin uskon, että monin tavoin ihmisten elämä tässäkin maassa voisi olla toisen näköistä.

Tietenkin ymmärrän, etteivät kaikki välttämättä mielellään jaa itsestään ja elämästään, mutta jos syynä on se, että ajattelet, ettei sinulla ole jaettavaa kenellekään, niin olet erehtynyt. En ole koskaan tavannut ketään, jolla ei olisi jotain, mistä joku voisi saada jotain arvokasta, uutta näkemystä, vertaistukea tai jotain muuta.

Jokainen meistä on yhtä arvokas, niin arvokas, että sen mittaamiseen riittää vain Yksi. Hänen elämänsä tässä maailmassa kaksi tuhatta vuotta sitten puhuu ihmiskunnalle tänäkin päivänä, Hänen opetuksiinsa pohjautuu meidän ymmärryksemme siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Hän tuntee sinut ja minut paremmin kuin itsekään itseämme tunnemme. Hän tietää, millaisia olemme parhaimmillamme ja myös pahimmillamme. Hänen kuolemansa kertoo niin suuresta rakkaudesta meitä kohtaan, että voimme luottaa siihen täysin. Tämä rakkaus ei lopu eikä kylmene, sillä hän antoi henkensä vapaaehtoisesti meidän puolestamme, tuntien meidän pahimmankin.

Juuri tämä rakkaus on se, jota toivon voivani myös osoittaa omalta, hyvin pieneltä osaltani jokaiselle palvelutehtäväni kautta. Tiedän olevani tässä hyvin rajallinen ja epätäydellinen, mutta se on kuitenkin toiveeni, ja haluan tehdä parhaani. Olen saanut vastaanottaa tämän rakkauden, ja saan siihen luottaen käydä jokaiseen päivääni.

Tämä rakkaus on perustana kaikelle työlle, mitä Pelastusarmeijassa tehdään. Meidän unelmanamme on, että kaikki voisivat löytää rohkeuden luottaa sen suureen voimaan ja kestävyyteen ja voisimme tavata iankaikkisuudessakin.

Jeesus ei vain kuollut kaksi tuhatta vuotta sitten, vaan Hän nousi ylös kuolleista tuoden toivon meille. Se on todellinen unelma iankaikkisesta elämästä, jossa ei ole enää murheita ruuan riittävyydestä tai kodin lämmöstä. Ei surua terveyden pettämisestä tai läheisten elämäntilanteesta. Tuo unelma on meidän jokaisen saavutettavissa, sillä Jeesus on valmistanut kaiken valmiiksi, hän kertoi sen Joh .14:1–4: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.”  

Tienkin Jeesus on meille kertonut, voit lukea siitä Joh. 14:6: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”  

Mutta niin kauan kuin tässä tehtävässäni saan palvella, kohtaan ihmisiä, saan oppia uutta heiltä, ja toivon voivani rakastaa jokaista niin kuin lähimmäistä sekä osoittaa Jeesukseen Kristukseen, todelliseen rakkauteen ja toivon tuojaan.

Eija Kulmala
luutnantti
Vaasan osaston johtaja

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä