Miksi näemme vaivaa?

Pelastusarmeija on tunnettu ympäri maailman sen tekemästä vahvasta sosiaalisesta työstä. Miksi ylipäätään teemme sosiaalista työtä, ja mistä kaikki alkoi – siitä kerrotaan tässä artikkelissa.

Siipirikot eivät lennä

Vierailin hiljattain eläinpuistossa, jossa oli isoja häkkejä ja niissä monenlaisia lintuja. Joihinkin häkkeihin oli kiinnitetty lappu, jossa selitettiin, että tässä häkissä oleva lintu ei pysty lentämään, koska se on löydetty loukkaantuneena ja tuotu puistoon hoitoa saamaan. Oli surullista katsoa siipirikkoja, jotka yhden siiven turvin yrittivät nousta lentoon, mutta epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen ja joutuivat katselemaan, kuinka viereisen häkin lajitoverit pyrähtivät männyn latvaan.

Pelastusarmeijasta on sanottu, että se on lintu, jolla on kaksi siipeä: hengellinen ja sosiaalinen työ. Jos Armeija ei käytä molempia siipiään, se ei voi nousta lentoon ja täyttää sitä tehtävää, mitä varten se on syntynyt.

Kaikki alkoi spinning jennystä

En edes kehtaa kuvata, millaista elämä oli Itä-Lontoossa, jossa Pelastusarmeija sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä, mutta autenttisen kuvan tuosta ajasta antaa muun muassa Jack London kirjassaan Kadotuksen kansa. Kuvaavaa on, että katua, joka johti Lontoon Citystä Itä-Lontooseen, kutsuttiin tuohon aikaan nimellä ”maili helvettiin”.

Sata vuotta aikaisemmin britit olivat keksineet spinning jennyn eli kehruukoneen. Tätä pidetään alkusysäyksenä teollistumiselle, jonka myötä ihmiset muuttivat maalta kaupunkiin paremman elämän toivossa. Työtä ei riittänyt kuitenkaan kaikille, tai se oli alipalkattua. Monet joutuivat näkemään nälkää, mikä väistämättä johti rikollisuuteen, prostituutioon ja lapsityövoiman käyttöön. Itä-Lontoosta tuli pian alue, johon kunnialliset ihmiset eivät jalallaan astuneet.

Kuitenkin muuan metodistipappi, William Booth, päätti kulkea tuon mailin mittaisen matkan helvettiin kadotuksen kansan keskelle. Boothilla sanotaan olleen herkkä sosiaalinen omatunto, eikä hän antanut lian ja kurjuuden hämätä itseään. Hän näki niiden alla kamppailevat ihmiset Jumalalle rakkaina, ainutlaatuisina luomuksina, jotka tulee pelastaa – ei ainoastaan iäisyyttä varten, vaan jo täällä maan päällä, jotta jokaisella heistä olisi mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää.

Sota syttyy

Itä-Lontoon ihmisiä oli ennenkin yritetty pelastaa julistamalla heille Jumalan sanaa, mutta William Booth ymmärsi, että tämä ei riitä. Tarvitaan myös soppaa ja saippuaa. On turha puhua nälkäiselle Jumalan rakkaudesta, ellei anna heille ensin syötävää. On turha olettaa, että ihmiset pystyvät muuttamaan elämäntapaansa, ellei heitä auteta kohentamaan elinolosuhteitaan.

William ja Catherine Booth tukijoineen aloittivat sodan kurjuutta vastaan. Syntyi Pelastusarmeija, joka ei pelännyt taistella eturintamassa, siellä missä ihmiset kärsivät eniten. Pian huomattiin, että totutut työtavat eivät riittäneet, tarvittiin uudenlaisia aseita. Pelastusarmeija kehitti uusia toimintatapoja ja työmuotoja, joita kaikki eivät hyväksyneet, mutta jotka tuottivat tulosta.

Yhtenä todistuksena Pelastusarmeijan tehokkuudesta oli se, kun William Booth vuonna 1912 kuoli, hautajaisiin osallistui arviolta 40 000 ihmistä. Kerrotaan, että arkkua seurasi iso joukko entisiä varkaita, kodittomia, porttoja sekä muita eksyneitä ja syrjäytettyjä, joiden elämän Pelastusarmeija oli muuttanut. Toisaalta salissa nähtiin istumassa myös kuningatar Mary, kuningas Yrjö V:n vaimo. Pelastusarmeijan työn merkitys tunnustettiin aina hovia myöten.

Taistelu jatkuu monella rintamalla

Pelastusarmeijan työ kasvoi nopeasti ja levisi pian ympäri maailmaa. Kaikissa niissä 134 maassa, joissa Pelastusarmeija tällä hetkellä toimii, se tekee vahvaa sosiaalista työtä. Eri maissa ihmisten tarpeet ovat erilaisia. Joillakin alueilla autetaan nälänhädästä kärsiviä, toisaalla ehkä opetetaan lukutaitoa tytöille tai saatetaan turvaan ihmiskaupan uhreja. ”Huono onni voi kohdata kenet tahansa”, muistutettiin muutaman vuoden takaisessa Pelastusarmeijan mainoksessa. Jopa Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on ihmisiä, jotka saattaisivat pudota olemassa olevien turvaverkkojen ohi ja jäädä ilman apua, ellei olisi olemassa Pelastusarmeijaa ja muita kolmannen sektorin toimijoita aukkoja paikkaamassa.

Pelastettu kahta maailmaa varten

William Boothin teologian mukaan ihmiset tulee pelastaa kahta maailmaa varten: tätä näkyvää ja tuonpuoleista. Pelastusarmeijan luovuttamaton periaate on, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo ja jokainen elämä on lahja Jumalalta. Sen takia Pelastusarmeija haluaa jatkuvasti toimia sen eteen, että kaikki ihmiset voisivat elää ihmisarvoista elämää jo täällä maan päällä. Mutta Pelastusarmeija ei olisi Pelastusarmeija, ellei se kertoisi hyvää uutista Jeesuksesta Kristuksesta, joka antaa toivon toivottomimmallekin ihmiselle, ja kutsuu jokaisen, joka häneen uskoo, ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä.

Saga Lippo
everstiluutnantti
territorion komentaja

Kuvitus: Gert Altmann & Pelastusarmeijan kuva-arkisto 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä