Julkaistu 5.6.2024 07:00
Merimajan päiväkoti - Kestävää kehitystä ja arvostavaa luontosuhdetta opettamassa
Pelastusarmeijan päiväkoti Merimaja Kotkassa on jo useita vuosia panostanut kestävään kehitykseen ruokahävikin vähentämisellä, kierrätyksellä sekä opettamalla luontoarvoja ja luonnonrakkautta muun muassa retkeilemällä ja kasvimaalla puuhastelemalla. Lapset ovat myös vieneet kotiin näitä tärkeitä oppeja.
On kaunis ja aurinkoinen keskikesän aamu. Sotahuuto on saanut kutsun Merimajan päiväkodin juhannusjuhlille ja samalla mahdollisuuden tutustua hienoon työhön, jota päiväkoti tekee kestävään kehitykseen liittyen. Kotkan päiväkodin johtajalle, 48-vuotiaalle Paula Reivilälle kyseessä on pitkäaikaisen unelman täyttymys:
– Olen tehnyt lopputyöni yksityisestä päiväkodista, joka olisi tällainen vihreän ajattelun päiväkoti. Kun tänne tuli paikka auki, ajattelin, että nyt on kortti katsottava, Paula sanoo hymyillen.
Paula rakastaa Kotkaa ja erityisesti sen vanhoja rakennuksia:
– Olen kotoisin Lahdesta. Rakkauden perässä tulin Kotkaan, Paula naurahtaa. – Olemme asuneet myös Helsingissä ja Espoossa, mutta päädyimme muuttamaan tänne Kotkaan, mieheni kotitaloon. Asumme Kotkassa Katariinassa miltei satavuotiaassa rakennuksessa. Rakastan näitä vanhoja taloja! Siksi Merimajakin on niin sydäntä lähellä.
Paulalle lapset ovat aina olleet sydämen asia.
– Olen jo pikkutytöstä lähtien hoitanut naapureiden ja sukulaisten lapset. Tämä on jatkumoa sille. Itselleni on siunaantunut yksi poika. Enemmänkin lapsia olisi saanut tulla, mutta olemme hyvin onnellisia tästä yhdestä, Paula toteaa hymyillen.
Historian havinaa
Lapset ovat parhaillaan aamupalalla, ja kohta tapahtuukin jotain erityistä. Juhannusjuhlat ovat alkamassa. Siirrymme Paulan kanssa Merimajan päiväkodin ullakolle, joka toimii nyt toimistona. Tulevaisuuden toiveena on kunnostaa nämä yläkerran tilat, alakerta on äskettäin saanut kasvojenkohotuksen. Talolla on ikää reippaasti yli sata vuotta, joten pieni kohentaminen on välillä tarpeen. Merimaja tuli Pelastusarmeijan käyttöön vuonna 1910, ja samana vuonna siellä aloitti lastenseimi eli huostaanotettujen lasten koti ja päivähoitopaikka paikallisen tehtaan työntekijöiden lapsille. Varsinaisen päiväkodin toiminta alkoi 1971.
– Täältä on adoptoitu lapsia. Monet näistä adoptoiduista ovat ottaneet yhteyttä ja vierailleet meillä. He muistelevat tätä paikkaa rakkaudella. Viime vuonna saimme lahjoituksen kahdeksankymppiseltä rouvalta, joka oli adoptoitu Merimajasta 50-luvulla. Menneiltä vuosilta on monia värikkäitä tarinoita, esimerkiksi sota-aikana hoitajat ovat lähteneet vauvojen kanssa yötä myöden evakkoon. Mitä kaikkea nämä seinät ovatkaan nähneet ja kuulleet!
Tiivis työyhteisö
Merimajassa on tällä hetkellä 33 lasta, jotka on jaettu kolmeen ryhmään: Viskareihin eli viisivuotiaisiin, 2–4-vuotiaisiin Tenaviin ja pieniin Palleroihin. Työntekijöitä on kahdeksan: kolme varhaiskasvatuksen opettajaa, kolme lastenhoitajaa, päiväkotiapulainen ja varahenkilö. Päiväkodin johtaja Paula Reivilä toimii myös itse varhaiskasvatuksen opettajana.
– Meillä on todella hyvä työyhteisö ja yhteishenki. Työntekijöillä on tietynlainen sensitiivisyys ja lämpö jo tänne hakiessa. Työ on välillä hektistä ja uuvuttavaa, siksi pitää olla palo työhön ja rakkaus lapsia ja arvojamme kohtaan. Vanhemmilta saamamme hyvä palaute kertoo siitä, että teemme merkityksellistä työtä. Työskentelemme omalla persoonallamme, mutta olemme silti hioutuneet hienosti yhteen. Arvostamme jokaisen työtä, ja kaikilla on oma paikkansa tiimissä. Meillä on sellainen kulttuuri, että pyrimme puhumaan kaikki asiat heti läpi. Jos jokin harmittaa tai vaivaa, niin se otetaan saman tien puheeksi ja käsitellään… Näin ollen mikään ei jää vaivaamaan. Johtajana arvostan sitä, että työntekijämme ovat itseohjautuvia ja osaavat tehdä päätöksiä itsenäisesti. Se on todellinen rikkaus, Paula kehuu.
Työn rikkautena ovat tietenkin lapset.
– Näemme heidän kasvamisensa ja kehittymisensä kaikessa. Esimerkiksi kaveri- ja tunnetaitojen parissa tehdyn työn pohjalta on ihana huomata, miten lapset osaavat keskenään ratkaista pulmia, Paula mainitsee.
Kristilliset arvot kunniassa
Pelastusarmeija on kristillinen järjestö ja yhteisö. Tämä näkyy myös Merimajan päiväkodissa. Yhteinen aamupiiri alkaa päivän siunauksella, ja ruokarukoukset kuuluvat asiaan. Kerran kuukaudessa päiväkodissa on uskontokasvatushetki, pääsiäisen ja joulun juhlakausien aikaan niitä on tiheämmin. Juhlapyhät näkyvät päiväkodin toiminnoissa ja askarteluissa. Pelastusarmeijan Kotkan osaston vetäjät osallistuvat usein uskontokasvatushetkiin, ja heitä odotetaan aina innolla.
– Kristillisyys kulkee mukana arvoina. Kaikkia ihmisiä arvostetaan sellaisina kuin he ovat, ja kaikki otetaan huomioon. Meillä on myös lapsia, joiden perheet eivät kuulu kirkkoon tai tunnusta uskoa, mutta he ovat olleet oikein tyytyväisiä ja haluavat, että lapset ovat täällä. Tällä hetkellä meillä on muutamia lapsia toisista uskontokunnista. Meillä on käytössä kulttuurillinen vuosikello, ja sen mukaan kerromme lapsille hiukan muistakin uskonnoista.
Päiväkodin puuhakas päivä
Alhaalta kuuluu ääniä. Lapset alkavat valmistautua ulkoiluun ja tulevaan juhlaan. Meillä on vielä hetki aikaa jutustella päiväkodin monipuolisesta päivä- ja vuosiohjelmasta.
Merimajan päivä alkaa kello 6.30, jolloin ensimmäiset lapset tuodaan päiväkotiin. Seuraavat saapuvat puoli kahdeksan aikaan. Klo 8–8.30 on aamupala, ja viimeiset lapset tulevat yhdeksään mennessä. Yhdeksältä päiväkodissa pidetään yhteinen aamupiiri, ja sen jälkeen lapset jakautuvat pienryhmiin. Viskarit valmistautuvat jo esikouluun. Pienryhmissä eletään sen mukaan mitä on ohjelmassa, on esimerkiksi satu-, liikunta- ja retkipäiviä ja tuetun leikin päiviä. Lapset ulkoilevat ja ruokailevat porrastetusti, ja viimeistään varttia yli 12 kaikki ovat päivälevolla.
– Salissa ovat kaikki, jotka nukkuvat ja tarvitsevat unen. Sen lisäksi meillä on Rentola niille lapsille, jotka eivät nuku tai nukkuvat vain hetken. Siellä kuunnellaan satua tai musiikkia. Jos lapsi haluaa, että häntä silitetään, niin näin teemme. Lisäksi Rentolassa on hierontapalloja ja -harjoja. Lapset ottavat mielellään paijausta vastaan. Rentolassa on valoeläimiä, jotka tuovat huoneeseen miellyttävän himmeän valaistuksen. Niitä saa viedä sänkyyn, Paula kertoo. Toimittaja alkaa haaveilla päiväunista.
Päivä jatkuu klo 14 välipalalla. Iltapäivät vietetään ulkona, erityisesti kesäaikaan. – Meillä on ihana piha, jossa lapset viihtyvät ja tykkäävät touhuilla.
Puoli viideltä päiväkodin ovet sulkeutuvat.
Ympäri vuoden kaikkea kivaa
Normaalin päiväohjelman ohella pitkin vuotta tapahtuu muuta mukavaa: retkiä, vierailuja ja juhlia.
– Retkiä teemme viikoittain. Olemme niin upeassa ympäristössä, metsä ja meri ovat tuossa aivan vieressä. Erityisesti metsä on vakiokohteemme, käymme siellä tutkimassa ja opettelemassa. Käymme paljon kirjastoissa, ja meillä on yhteistyötä paikallisen seurakunnan kanssa. Vierailemme kirkolla ja seurakuntakeskuksessa eri tapahtumissa, ja he käyvät meillä. Muun muassa kirkonrotta Rafael on vieraillut täällä monta kertaa.
Juhlia on monenlaisia.
– Juhannusjuhlista en nyt kerro enempää, kohta näet, Paula sanoo veikeästi. – Kevätjuhlan vietämme lasten kanssa, se videoidaan ja lähetetään vanhemmille. Käytäntö syntyi korona-aikaan, kun tänne ei saanut kutsua ketään. Huomasimme, että lapset olivat näin paljon rennompia. Kesällä meillä on iltatapahtumana pihajuhlat, johon kaikki perheenjäsenet, mummit ja kummitkin ovat tervetulleita. Viime kesänä meillä oli poniratsastusta, onnenpyörää ja kasvomaalausta. Kestävän kehityksen ajatusta seuraten lapset saivat maalata saviruukkuja ja ottaa kotiin kukkien siemeniä.
Kesäjuhlassa onnenpyörästä ja kahvilasta vastasi vanhempaintoimikunta. Se on aloittanut toista vuotta sitten ja on ollut hyvin aktiivinen: – Olemme huomanneet, että tällainen toiminta on lähentänyt lapsien perheitä, tuonut uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä. Se on myös tärkeää lasten tulevaa kouluaikaa ajatellen, Paula iloitsee.
Syksymmällä pidetään sadonkorjuujuhlat. Tuolloin päiväkodilla maistellaan päiväkodin kasvimaan tuotteita sekä syödään pihapuiden tuoreita omenoita. Paikallinen K-Supermarket on mukana sadonkorjuujuhlan järjestämisessä, ja he lahjoittavat kotimaisia kasviksia ja hedelmiä maisteltavaksi.
– Joulun aikaan on paljon ohjelmaa, silloin meillä on jälleen pihajuhla perheille. Viime talvi oli runsasluminen, niin meillä oli täällä isot pulkka- ja liukurimäet. Seimi kuuluu asiaan. Siinä on Jeesus-vauva, ja joku työntekijöistä toimii enkelinä. On meillä ollut myös tonttujumppaa, paketin heittoa ja kaikkea muuta hauskaa.
Kestävää kehitystä
Oho, jopas aika rientää! Lasten riemukkaat huudahdukset kuuluvat jo pihalta. Nyt on parasta aikuistenkin lähteä liikkeelle. Rientäessämme juhannusjuhliin Paula esittelee vielä päiväkodin tilat ja toimet, joita on tehty kestävää kehitystä ajatellen.
Tärkeimpänä on ruokahävikin vähentäminen. Paula osoittaa ruokasalissa kuvia, joissa on hiiri, pupu ja karhu. – Nämä kertovat annoskoosta. Tarkoituksena on opettaa valitsemaan sen kokoinen annos, että sen jaksaa syödä. Osa lapsista osaakin jo sanoa: ”Otan hiiren annoksen salaattia, mutta karhun annoksen ruokaa.” Toki hävikkiä aina tulee, mutta olemme saaneet sitä hyvin vähennettyä. Lapset ovat sisäistäneet asian todella hienosti, Paula kehaisee.
– Sitten me kierrätämme. Lapset tietävät, minkä väriseen roskikseen laitetaan mitkäkin roskat.
Kävelemme kylpyhuoneen läpi. Paula osoittaa lattialla olevaa koria. – Käsienpesussa kului ennen huomattava määrä paperia. Nyt meillä on ”kertakäyttöiset” kangasliinat. Lapset kuivaavat kätensä ja laittavat liinan koriin. Liinat pestään 60 tai tarvittaessa 90 asteessa.
Päiväkodin vihreiden arvojen kruunu on oma puutarha ja kasvimaa. Nytkin kasvatuslaatikoissa näkyy vihreitä taimia.
– Tänä kesänä on viljelty porkkanaa, salaattia, perunaa, tomaattia ja basilikaa. Lisäksi meillä on amppeliruukuissa mansikoita, ja olemme kasvattaneet pientä niittyä. Toivomme, että sieltä nousisi paljon kukkia houkuttelemaan paikalle pölyttäjiä ja perhosia. Joinakin vuosina olemme tehneet myös ötökkähotelleja.
Paula haluaa osoittaa kiitollisuuttaan tukijoille: – Olemme saaneet multaa ja tuotteita lahjoituksena Jumalniemen K-Raudasta ja Piispan puutarhalta. Paikallisen Facebook-ryhmän kautta olemme saaneet yksityisiltä ihmisiltä perennoja, siemeniä ja erilaisia kesäkukkien taimia.
Luonnon arvostaminen on tärkeä osa kestävän kehityksen opettamista.
– Kun menemme metsään, niin sieltä ei revitä mitään eikä katkota oksia. Ei möykätä, vaan annetaan linnuille laulurauha. Luonto ja eläimet ovat Luojan luomia, joten niitä kunnioitetaan. Nämä lapset ovat tulevaisuutemme päättäjiä, siksi on tärkeää opettaa heitä arvostamaan luontoa.
Liikkuva varhaiskasvatus on huomioitu. Päiväkodilla liikutaan, jumpataan ja retkeillään paljon.
– Kävely epätasaisessa maastossa kehittää lasten motorisia taitoja. Vanhempia on haastettu tuomaan lapset kävellen päiväkodille. Lapsen kanssa kävellessä voi ihmetellä kaikkea, mitä matkalla näkyy, ja samalla saa arkiliikuntaa, Paula vinkkaa.
Vanhemmat ovat suhtautuneet päiväkodin kestävän kehityksen opetuksiin hyvin myönteisesti.
– Lapsia ei pakoteta, vaan heidät osallistetaan tekemällä asiasta mielenkiintoista ja mielekästä. Moni on vienyt oppeja kotiin, ja he ovat esimerkiksi kotonakin halunneet kasvattaa erilaisia juttuja.
Vihreä lippu -sertifikaatti on Paulan toiveissa:
– Teemme jo monia asioita, jotka ovat ohjelman kriteereitä. Koska kyseessä on maksullinen ohjelma, niin täytyy katsoa, missä vaiheessa voisimme osallistua. Kotkassa on entuudestaan yksi koulu ja yksi päiväkoti, joilla on tämä sertifikaatti.
Juhannuksen juhlaa
Nyt on juhannuksen taikaa ilmassa! Lapset ovat kokoontuneet pihakatokseen ”saunaan”: he istuvat penkillä ”lauteilla” ja heittävät vettä ”kiukaalle” ämpäriin. Kaikki halukkaat pääsevät heittämään löylyä, ja innokkaita riittää. Onneksi tässä saunassa on hyvä ilmastointi!
Saunan raikkaina lapset jakautuvat kahteen ryhmään. Osa jonottaa jalkakylpyyn, jossa on ruusun terälehtiä, ja toiset askartelupisteelle, jossa saa tehdä itselleen kukkakorurannekkeen.
Varhaiskasvatuksen opettaja Riina Raussi seuraa kylpylähetkeä hymyillen: – Juhannuspuuhat ovat lapsilta lähtöisin, he rakastavat vesileikkejä ja kukkia. Nyt saa lutrata oikein luvan kanssa.
Kysyn Riinalta mielipidettä päiväkodin kestävän kehityksen toimista: – Se on ehdottoman tärkeää, se on tätä päivää. On hienoa, että monet saavat tätä kasvatusta kotona ja että pystymme tukemaan sitä. Käytämme paljon kierrätysmateriaaleja askarteluissa. Puhumme lasten kanssa paljon kaverisuhteista, kaveri- ja tunnetaidoista. Tämä työ on valtavan palkitsevaa siinä, miten paljon positiivisia ajatuksia ja oppimisen iloa lapsista välittyy.
Toimittajalla ei ole enää aikaa seurustella aikuisten kanssa, koska lapset ovat päättäneet esitellä kasvimaata. Lapsista välittyy ylpeys siitä, että he ovat itse olleet istuttamassa ja hoitamassa näitä kasveja.
Mansikat ovat neljävuotiaan Eliaksen suosikkeja. – Osa niistä on punaisia, osa vihreitä. Kun ne on isoja, me syödään ne! Olen kastellut näitä kasveja, jotta niistä tulisi painavampia, Elias kertoo ylpeänä. Hertta pitää puutarhassa puuhailusta: – Me kastellaan joka päivä ja katsotaan, ettei ole rikkaruohoja.
Mehukestit ovat alkaneet. Osa lapsista vilvoittelee nurmikolla ja osa leikkii intoa hehkuen. Lastenhoitajat Maiju ja Jenna katselevat kiipeilytelineessä puuhaavien lasten perään. Myös heistä päiväkodin opettamat vihreät arvot ovat erittäin hyvä asia: – Kestävämpää elämäntapaa on tärkeää opettaa tulevalle sukupolvelle, Maiju aloittaa ja Jenna jatkaa: – On hienoa, miten lapset oppivat pienestä pitäen, että otetaan ruokaa sen verran, mitä jaksaa syödä ja ymmärretään, että syömätön ruoka menee hukkaan. Meillä aikuisillakin se on välillä hakusessa, kun sitä syö silmillään.
Keinujen vieressä halaavat suloisesti sisarukset, 7-vuotias Sisu ja 4-vuotias Elsi. – Sisu on mun paras kaveri, Elsi kuiskaa toimittajalle esitellen samalla tekemäänsä hienoa kukkakorua.
Seitsemänvuotias Sisu on puhelias nuori mies. – Olen täällä kesälomalla, aikaisemmin olin täällä päivähoidossa. Tänään oli parasta, että otit meistä kuvia!
Sisulla on monenlaisia yritysajatuksia, joista moni liikemies olisi ylpeä. Yksi on kännyköiden ja läppäreiden korjausfirma. Sisu kertoo olevansa oikein hyvä löytämään vaikeita asetuksia puhelimesta, ja on auttanut näin esimerkiksi vanhempiaan ja sukulaisiaan. – Neuvot ovat ilmaisia, mutta työ maksaa. Jos se on oikein rikki, niin voi maksaa 2 000 euroakin! nuori bisneshai paljastaa.
Juhannusjuhlilla näkyy mehulasi kädessään myös yksi vanhempi, 2-vuotiaan Tuukan ja 5-vuotiaan Heljän äiti Kaisa Hirvelä. Kaisa on päiväkodin vanhempaintoimikunnan jäsen, ja hän työskentelee opettajana läheisessä koulussa.
– Merimaja on ollut oikein hyvä meille. Tämä on sopivan pieni, ja hoitajat ja opettajat ovat mukavia. Päiväkoti on kotimme lähellä, joten tänne on helppo tulla.
Kaisa paljastaa, että kestävän kehityksen opetukset ovat osuneet lapsilla maaliin.
– Matkalla tänne viisivuotiaamme jutteli, että pitäisi kulkea vähemmän autolla, jotta tulisi vähemmän kaasua. Pitäisi kävellä enemmän. Hyvin hän on näitä asioita omaksunut, Kaisa naurahtaa.
Päiväkodilla olisi mukava viettää vaikka koko päivä, mutta nyt toimittajan on aika palata aikuisten maailmaan. Portilta Paula ja lapset vielä hihkaisevat:
– Merimaja toivottaa oikein ihanaa kesää ja juhannusta aivan jokaiselle!
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen & Merimajan kuva-arkisto
Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesiSotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. |