Majurit David & Anna Kotrikadze - Uuden edessä tutussa territoriossa

Heinäkuun alussa Suomen ja Viron territoriossa aloitti tuore johtajisto: everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen aloittivat ensimmäisinä suomalaisina territorion johtajina yli kahteenkymmeneen vuoteen. Heille tukea tarjoavat majurit David ja Anna Kotrikadze, jotka aloittivat ylisihteerinä ja naistyön sihteerinä. Davidille ja Annalle Suomi ja Viro ovat tulleet tutuksi upseerikoulussa Kauniaisissa ja aiemmassa määräyksessä Viron aluejohtajina. Tässä artikkelissa tutustumme heihin, ja lokakuussa esittelyvuorossa ovat everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen.

Majurit David ja Anna Kotrikadze eivät ole vieraita, vaan kotiin palaavia tuttuja. He ovat opiskelleet upseerikoulussa Kauniaisissa, ja he olivat aluejohtajina vastuussa Viron työstä neljän vuoden ajan.

– Kun vierailimme toukokuussa everstien Patrick ja Anne-Dore Naudin jäähyväiskokouksessa, oli ihanaa, miten monet suomalaiset sotilaat tulivat halaamaan ja toivottamaan meidät tervetulleeksi, Anna toteaa hymyillen.

Anna kokee, että Jumala on antanut nyt mahdollisuuden vastata siihen hyvään, mitä hän on saanut Suomesta.

– Olen kotoisin Leningradista (nykyisestä Pietarista), ja ne olivat suomalaiset upseerit ja sotilaat, jotka aloittivat Pelastusarmeijan työn siellä 1900-luvun alussa. Minusta itsestäni tuli kristitty 1990. Neuvostoliiton hajotessa maassa alkoi vierailla lähetyssaarnaajia, ja kohtasin kaksi saarnaajaa, amerikkalaisen Josh McDowellin ja suomalaisen Kalevi Lehtisen. Heidän johtamansa kokouksen aikana tulin uskoon.

David on kotoisin Tbilisistä Georgiasta, ja hän löysi uskon vuonna 1995 Pelastusarmeijan nuorisoleirillä.

– Opiskelin Tbilisissä ja suoritin teknisen tutkinnon. Vuonna 1999 aloitin upseeriopinnot Pelastusarmeijan kurssikeskus Petrassa Kauniaisissa.

SFOT oli IVY-maiden eli entisten Neuvostoliiton maiden upseerikoulu, joka toteutettiin Suomessa. Samassa kadettirenkaassa oli myös yksi suomalainen kadetti, nykyinen majuri Toni Penttinen, jolle David lähettää paljon lämpimiä terveisiä.

Pelastusarmeija tuli myös Annalle tutuksi. Ennen yliopisto-opintojen alkua hän sai työtä Pelastusarmeijasta.

– Toimin kääntäjänä paikalliselle lapsi- ja nuorisotyöntekijälle. Tuon tehtävän myötä opin Raamattua, joka oli minulle entuudestaan vieras, Anna muistelee.

Davidin ja Annan rakkaustarina alkoi Kauniaisissa. He olivat tavanneet Moskovassa ohimennen, mutta yhteinen polku alkoi Petrassa.

– Menin yliopistoon opiskelemaan englannin ja ranskan kieltä. Vuonna 1998 minut palkattiin Kauniaisiin Petraan kääntäjäksi ja tulkiksi. Kaksi vuotta toimin kääntäjänä, kunnes Jumala muistutti minua upseerikutsumuksesta. Olin menneisyydessä ollut vastahankainen, mutta nyt antauduin kutsulle. Aloitin opinnot vuonna 2000 ja valmistuin 2002, yhtä vuosikurssia Davidin jälkeen.

Anna paljastaa, että David kosi häntä helsinkiläisessä meksikolaisessa ravintolassa Santa Féssä. Kerron, että ravintola on edelleen olemassa.

– Meidän on käytävä siellä! Anna huudahtaa ja katsahtaa Davidiin. Molemmat nauravat.

Monen kulttuurin kohtaajat

David palveli vuoden ajan Pietarin osaston avustajana Annan suorittaessa upseeriopintoja loppuun Kauniaisissa. Annan valmistuttua nuoripari meni naimisiin, ja he lähtivät palvelemaan Tbilisin keskusosastoon. Georgiassa he saivat toisen osastomääräyksen Rustaviin. Seuraavaksi he saivat määräyksen Moskovaan. David toimi kiinteistö- ja kuljetusupseerina ja Anna resurssiupseerina sekä Venäjän Sotahuudon toimittajana.

– Olimme Moskovassa vain puoli vuotta, se oli hankalaa aikaa perheelle. David ei näytä venäläiseltä, niin viranomaiset tarkistivat hänen papereitaan usein, Anna kertoo, ja David jatkaa naurahtaen: – Minulla oli liian iso nenä venäläiseksi.

He saivat pyynnöstä siirron Georgian aluetoimistoon. Sieltä he siirtyivät osastoupseereiksi Tarttoon. Sitten heidät kutsuttiin Tallinnan aluetoimistoon silloisten aluejohtajien, everstien Ced ja Lyn Hillsin avustajiksi. Kahden vuoden jälkeen heistä tuli Viron aluejohtajia, ja tässä tehtävässä he toimivat neljä vuotta.

Annalle Tallinna oli entuudestaan hyvinkin tuttu.

– Äitini on syntynyt ja kasvanut Tallinnassa, ja vierailin siellä usein isoäitini luona. Vietin kaikki lomani siellä... Se oli kuin toinen kotini!

Viron vuosista majureilla on vain hyvää sanottavaa.

– Noiden vuosien aikana tuli lisää jäseniä ja toimintaa, muistelen sitä aikaa hyvällä, David aloittaa, ja Anna jatkaa: – Meillä oli ihania työtovereita, ja koimme johtajuudessa hienoa vapautta. Tuki päämajasta oli vahvaa. He luottivat meihin ja kannustivat meitä. Itse muistan epävarmuuden, jota koin, kun aloitimme aluejohtajina. Arvostan suuresti Cediä ja Lyniä ja heidän tekemäänsä työtä. Koin, että meillä oli isot saappaat täytettäviksi!

Viimeiset kolme vuotta Kotrikadzet ovat palvelleet Latvian aluejohtajina.

– Täällä tiimimme on suurempi, mikä on ollut siunaus. Ideoita ja asioita on ollut helpompi toteuttaa isommilla resursseilla.

Innokkaana Suomeen

Nyt David ja Anna ovat Suomen ja Viron territorion ylisihteeri ja naistyön sihteeri.

– Jälleen kuljemme Cedin ja Lynin jalanjäljissä, Anna naurahtaa.

David ja Anna suhtautuvat innokkaasti uusiin tehtäviin ja haasteisiin.

– Vaikka tunnemme hiukan Suomea ja sen kulttuuria, niin meillä on paljon opittavaa. Haluamme tutustua ihmisiin ja oppia paremmin, miten Pelastusarmeija toimii Suomessa, ja tutustua myös suomalaisen yhteiskunnan säädöksiin. Positiivisin mielin katsomme tulevaan, David kiteyttää.

– Olen utelias näkemään, mitä kaikkea kuuluu suomalaiseen naistyöhön. Suurin toiveeni on oppia tuntemaan ihmisiä henkilökohtaisella tasolla ja nähdä ja kuulla, miten Jumala vaikuttaa heidän elämässään. Odotan, että pääsen rukoilemaan heidän kanssaan. Rakastan myös opettamista, joten ajattelen innolla tulevia naisten viikonloppuja ja seminaareja, Anna sanoo.

Majurit aavistelevat, että kieli tulee olemaan haaste, mutta uskovat myös, ettei kielimuuri tule missään nimessä olemaan ylittämätön.

Edellisistä määräyksistä saatu kokemus erilaisista ympäristöistä ja kulttuureista on voimavara.

– Vaikka kulttuurit eroavat, Pelastusarmeijan osaston sydän on aina sama. Johtajina meidän pitää olla tukevia, rakastavia ja rukoilla ihmisten puolesta. Meidän on myös luotettava Jumalaan, että hän käyttää meitä parhaalla mahdollisella tavalla. Se antaa toivoa.

Davidilla ja Annalla on kolme lasta: Elena (19), Ilia (12) ja Elisabet (10). Elena ei muuta muun perheen mukana, sillä hänellä on omia tulevaisuudensuunnitelmia. Anna kertoo hymyillen, että lapsilla on ollut erilaisia ajatuksia muutosta:

– Ilia oli muutosta hiukan huolissaan, sillä hän harrastaa jalkapalloa ja on kuullut, että kaikki harrastavat Suomessa vain jääkiekkoa. Olemme saaneet hänet luottavaiselle mielelle, että löydämme hänelle sopivan jalkapalloklubin, jossa pelata. Elisabet puolestaan odottaa kiinnostuneena uutta koulua ja uusia ystäviä.

David ja Anna pitävät suomalaisesta luonnosta. Annan mieleen on myös skandinaavinen hillitty arkkitehtuuri ja sisustustyyli.

– Rakastamme suomalaisia järviä ja metsiä. Olemme ulkoilmaihmisiä, joten odotamme sitä kovasti!

David harrastaa uintia ja pyöräilyä, lapsena hän on harrastanut myös kuvioluistelua. Kerron, että siihen löytyy mahdollisuus esimerkiksi Helsingin päärautatieaseman viereisellä luistinradalla. Anna kiusoittelee Davidia, että sitten on aika kaivaa luistimet esiin. Anna puolestaan myöntää olevansa huono harrastaja.

– Työ, seurakuntaelämä ja lapset ovat vieneet aikani. Mutta pidän lukemisesta. Haluaisin oppia kutomista.

Helsingin Temppelin osastossa toimii Stick café -käsityökerho, joten Annalla onkin hyvä mahdollisuus aloittaa uusi harrastus ajan salliessa.

David ja Anna kiittävät vielä mahdollisuudesta.

– Otamme vastaan tämän määräyksen nöyrinä, ja meistä tavallaan tuntuu kuin palaisimme kotiin, Anna sanoo. – Näemme Suomen upseerien, sotilaiden ja työntekijöiden olevan hyvin sitoutuneita ja ammattitaitoisia. Tulemme varmasti oppimaan teiltä paljon, David päättää.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen & Kotrikadzien kuva-albumi 

Territorion uusien johtajien, everstiluutnanttien Saga Lipon ja Esa Nenosen sekä majureiden David ja Anna Kotrikadzen

TERVETULOKOKOUS JA VIRKAANASETTAMINEN

Helsingin osastossa, Castréninkatu 26, lauantaina 9.9. klo 14.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä