Julkaistu 18.4.2016 11:00
Leena Lehtinen: Ellen tuntisi tätä kipua, en tuntisi tätä lohdutusta
– Kun ilo syttyy ihmisen silmiin ja toivo herää!
Tämä on Leena Lehtisen mielestä palkitsevinta
sielunhoitotyössä. Rohkeita runoja kirjoittava nainen tunnetaan tuskan
kuvaajana. Omien tuntojen jakaminen on auttanut monia. Tänään Leena Lehtinen
toimii evankelistana ja viittoo yhä tietä parhaan lohduttajan, Jeesuksen luo.
– Armo on yksi lohdutuksen muoto, hän kuvaa.
Leena Lehtinen (67) on asunut Suomessa yli neljä vuotta 15 vuotta kestäneen ulkomaan jakson jälkeen. Kun yhteinen elämä evankelista Kalevi Lehtisenkanssa päättyi tämän kuolemaan, tuli surun aika ja oman työn tekemisen aika. Leena kertoo, että leskeksi jäämisen surussa on auttanut eniten Jeesuksen läsnäolo. Surutyö on ollut itkua ja rukousta ja myös lähimmäisten hyvää tukea.
Ehkä joku miettii, mitä sielunhoito oikein on? Leenan mukaan hyvän sielunhoidon ja hyvän terapian ero on se, että sielunhoidossa rukoillaan ja terapiassa yleensä ei.
– Sielunhoidossa edellytetään, että Jumala on ja vaikuttaa. Siinä tuodaan Jumala ja Jeesus ihmisen arkeen; menneeseen, nykyiseen tai tulevaan arkeen. Kaikki tapahtuu Raamatun valossa. Rippi on hyvin tärkeä tässä. Sielunhoitotilanne voi mennä niin, että yksi istuu kainalossa ja itkee ja toinen rukoilee hiljaa... Se voi olla jonkin hengellisen ongelman tai psyykkisen kriisin käsittelyä. Asioiden kirjo on laaja.
– Toimin seitsemän vuotta sairaalasielunhoitajana Kokkolassa. Sairaalassa sielunhoito oli esimerkiksi potilaan kädestä pitämistä ja hiljaista rukousta. Kerran minulle tuli tunne mennä yhden vanhan potilaan huoneeseen. Hän oli ollut pitkään poissaoleva. Oli kuin Herra olisi kuiskannut: Laula! Ja minulle nousi hyvin vahvasti mieleen Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Lauloin tämän laulun hiljaa potilaan korvaan, vaikka ihmettelin, miksi mieleeni ei tullut mitään hengellistä laulua. Huomasin, että kyynel valui hänen silmästään. Seuraavana päivänä tämä vanhus oli hereillä ja parin viikon aikana omaiset ehtivät hyvästellä hänet. Sitten hän kuoli ja hänet haudattiin kotiseudulleen Karjalaan! Leena muistelee erikoista tapahtumaa. Vastaavia tapauksia on ollut monia muitakin.
– Kuoleva usein havahtuu joksikin aikaa ennen kuolemaa, ehkä sovintoa varten...
Kroonikko-osastolla kuolemaan valmistautuminen on rauhallisempaa kuin osastolla, jolla nuoremmat ihmiset joutuvat kuoleman eteen. Leena on ottanut vastaan hurjia tunteenpurkauksia, ahdistusta ja tuskaa ihmisiltä, jotka eivät olisi halunneet vielä lähteä. Näitä asioita sielunhoitaja on joutunut työstämään vielä vuosien kuluttuakin.
Oman avioeron tuskasta syntynyt kirja Kivun ytimessä eron tuntoja (Kirjapaja 1995, Leena Kortelaisen nimellä) ilmestyi sairaalateologivuosina. Monet potilaat lukivat sen.
– Ihanaa, en tulekaan hulluksi! Minullakin on näitä tunteita, kuiskutti yksi 93-vuotias nainen palautteensa kirjasta. Nuorin palautteen antaja oli 13-vuotias. Tekijä kuuli, että kivun jakaminen huojensi toisten tuskaa! Kivun ytimessä eron tuntoja -kirjaa on vielä saatavissa kirjastoista.
Sairaalatyöstä jäi myös ilahduttavana mieleen; paljon ihmisiä tuli uskoon! Heidän kohdallaan kuolema oli askel iäiseen iloon.
Miksi sieluun sattuu?
Sielunkipeyttä voi
syntyä monista eri syistä: lapsuuden
perhetilanteesta, avioeron tuskasta, hylätyksi tulemisesta, puolison
uskottomuudesta, läheisen alkoholismista. Rakkaan äkillinen kuolema voi viedä
syvään tuskaan. Usein nämä asiat tulevat pintaan epämääräisinä ahdistuksina,
joille sitten vähitellen löytyy nimiä. Moni
on kokenut, että toisen tekemä paha,
synti, haavoittaa. Myös oma synti voi kaataa maanrakoon. Tulee paha olo, josta
vaikea päästä eteenpäin.
Katkeruus ja anteeksiantamattomuus aiheuttavat paljon sielunvaivaa. Leena Lehtisen mukaan katkeruus voi olla esteenä Jumalan suunnitelmalle ihmisen elämässä. Ei siis mikään pikku juttu!
– Katkeruus vie paljon voimia ja sitoo ihmistä. Se on myrkky, joka tappaa hengellisen elämän. Anteeksiantaminen vapauttaa sekä tekijän että sen, jota on satutettu. Tahdon päätös antaa anteeksi on mahdollinen hetkessä. Tunteiden tasolla prosessi voi kuitenkin kestää vuosia. Voi ryhtyä tahdon päätöksellä siunaamaan toista, mikä lyhentää prosessia. Itsellekin tulee antaa anteeksi, muuten sulkee itsensä pois armosta.
Pahassa paikassa syntyy helposti viha ja kysymys Jumalalle: Miksi sinä sallit tämän? Miksi et estänyt? Leena tietää, että voi olla hyvin vaikeaa antaa Jumalalle ja elämälle anteeksi. Hänellä on tästä omia, kipeitä kokemuksia. Muun muassa pienen tyttärensä kuolema tapaturmassa.
– Ensin yritin kieltää, että en ole Jumalalle vihainen. Sitten Hän kysyi minulta: Vai etkö ole vihainen? Minähän vein sinulta lapsen ja sallin avioeron jne. ”No joo, olen minä vihainen”, myönsin. Ajoin meren rannalle ja sain siellä henkilökohtaista sielunhoitoa Herralta. Ennen kuin ajoin takaisin kaadoin itkuvedet pois auton kumimatolta! Pari viikkoa myöhemmin Herran sielunhoito jatkui rukoushetkessä ja näin käden, jossa oli naulanjälki... Ihan säikähdin tätä näkyä. ”Annatko minulle anteeksi?” kysyi maailman lempein ääni. Se oli seuraava itkun kohta. Sain antaa Hänelle anteeksi ja loppukin viha suli siinä, Leena kertoo helpottuneena. Ensin Herra pani hänet myöntämään totuuden vihasta ja tuli sitten lohduttamaan. Ihmeellinen Jeesus!
– Jeesus kohtasi ihmisen aina henkilökohtaisesti. Hänellä ei ollut systeemiä. Hän kohtasi jokaista eri tavoin eikä valinnut asiakkaitaan. Hän puhui aina totta. Hän säilytti oman minuutensa ja auttoi toista löytämään oman minuutensa. Hän näki aina, mitä toinen oikeasti tarvitsi. Hän ei satuttanut, Hän kunnioitti, ei nolannut ketään. Puhui aina totuuden rakkaudessa, sielunhoitaja kuvaa.
Miten omat kriisit ovat muokanneet ihmisten auttajaa?
– En olisi näin motivoitunut ilman omia kokemuksia. Ne auttavat tunnistamaan toisen ihmisen kipua ja opettavat kysymään oikeita kysymyksiä.
– Sillä lohdutuksella, millä minua on lohdutettu, lohdutan toisia. Kirjoista saa täydentävää tietoa. Yksi minulle tärkeä, vanha kirja on Ruth Carter-Stapletonin Sisäinen paraneminen. Se opettaa muistojen parantamista. Olen käynyt kolme eri kahden vuoden sielunhoito- ja terapiakoulutusta. Työssä sekä terveiden että sairaiden kanssa olen sitten saanut panna oppia käytäntöön. Olen enemmän sielunhoitaja kuin terapeutti.
– Kaikkein palkitsevinta sielunhoitotyössä on se, kun ilo syttyy ihmisen silmiin ja toivo herää. Ja kun kumarassa ollut nousee ylös! Terve viha on kaunista!
Leena arvostaa luottamuksen syntymistä ja yhdessä itkemistä. Itku vapauttaa jotakin ihmisessä. Raskainta taas on nähdä ihmisen tuskaa. Surullisia ovat myös ne tilanteet, joissa armo ei kelpaa ja ihminen jää vaille parasta apua ja elämää.
Kokeneen sielunhoitajan mielestä kuka tahansa voi auttaa toista kriisissä, kunhan osaa kuunnella eikä lyttää toista oman tarinansa alle. Toisen tarve tulee tunnistaa. Kipeä tarvitsee kaiken huomion, ystävä tässä kohdassa itsehillintää.
”Päästänkö Jumalan lohduttamaan?”
Kärsimys vetää
hiljaiseksi. TV:n katastrofiuutiset vyöryvät päälle. Läheinen kuolee tai sairastuu äkkiarvaamatta... Mitä mieltä kärsimyksen ongelmasta?
– Nykyihmiset vaativat elämältä mukavuutta ja loukkaantuvat, kun se ei ole sitä. Kärsimyksiin ei ole varauduttu. Eletään mukavuusalueella. Kaikille kuitenkin tulee ongelmia, jopa kärsimystä. Entä sitten, kun kristittyjen vainot alkavat? Kenen puoleen käännyn, kun kärsin? Suutunko Jumalalle vai kärsinkö Hänen kanssaan, päästänkö Hänet mukaan lohduttamaan? Sitä paitsi ihminen suuttuu usein Jumalalle ihmisen tekemistä jutuista.
Leena huomauttaa, että on mahdollista olla onnellinen, vaikka kärsii. Tällainen tilanne on niskasta alaspäin halvaantuneella Joni Eareckson Tadalla. Hän on evankelistakirjailija, maalari, laulaja ja puhuja. Onnellinen ihminen, joka tekee kutsumustyötään ympäri maailmaa fyysisen terveytensä lähes kokonaan menettäneenä. Herra vapautti hänet katkeruudesta todelliseen elämään.
– Paavali pyysi Jumalaa poistamaan häntä vaivanneen pistimen. Jumala vastasi: Minun armossani on sinulle kyllin... sen jälkeen Paavali ei maininnut asiasta. Ylpeä ihminen ei ota vastaan, mitä Jumala haluaa antaa. Paavali pyysi, ei vaatinut. En tarkoita, etteikö saisi valittaa, jos on valittamisen aihetta. Puhuminen oikeasti auttaa. Mutta mikä on asenne; onko luottamusta vai katkeruutta? Onko kypsyyttä? Asenne vaikuttaa kärsimyksen laatuun hyvin paljon.
– ”Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen”, sanotaan Roomalaiskirjeessä 5:3–5.
Lähetyskutsu vahvistui Armeijassa
Pelastusarmeija on
tuttu Leenalle. Hänen lähetyskutsunsa vahvistui aikoinaan Turun osastossa.
– Vuonna 1966 kiersimme Ankin ja Marjan kanssa Turun ristillä merkityt talot. Juutuimme Pelastusarmeijaan, jossa toimivat kapteeni Sylvi ja Marja-Liisa. Siellä syntyi pieni nuorisoherätys. Harkitsin vakavasti kadettikouluun lähtemistä. En voinut kuitenkaan sitoutua ”köyhyyslupaukseen.” Menin teologiseen.
– Sitten Sylvi sairastui ja kuoli. Pelastusarmeijassa olen nähnyt elämäni ensimmäiset riemulliset hautajaiset; Sylviä sai itkeä, mutta siihen sisältyi ilo, taivas-ilo, Leena muistelee. Hän muistaa myös elävästi Antero Puotiniemen ja Tellan häät, joissa lauloi silloisen miehensä kanssa rakkauslauluja tuoreelle parille. Hangon vuosilta Leenalle jäi mieleen päihdeleirityö ja joulun aika yhdessä Pelastusarmeijan kanssa.
– Olen aina rakastanut Pelastusarmeijaa. Armeijalla on selkeä kutsu, selkeä parannussaarna ja todellisuuspohja, Leena Lehtinen kiittää.
– Eläköön yhteistyö! hän huikkaa lopuksi.
Riitta Kosola
Kuvat: Toni Kaarttinen
Otsikko on runo Leena Lehtisen teoksesta Naisenkaaria (Suomen Lähetysseura 2002).
Leena Lehtisen kirjoja
- Kivun
ytimessä, eron tuntoja
(Leena Kortelaisen nimellä)
(Kirjapaja 1995)
- Naisenkaaria
(Suomen Lähetysseura 2002)
- Toivon
säteitä (Päivä)
- Ilon
hippuja (Päivä)
- Lohdun
versoja (Päivä)
- Mietteitä
kahden kesken
(Seppo Jokisen kanssa) (Päivä)
- Leena Lehtinen on toiminut
sanoittajana Elina Vettenrannan
levyllä Rakastettu (2015)
Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesiSotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. |