Julkaistu 1.9.2017 08:40
Lasten lomakodissa pelaillaan ja leikitään - mutta saa myös vain olla
Uusi työntekijämme kävi tutustumassa Nummelan lomakotiin heinäkuussa 2017. Lue hänen kokemuksiaan lasten kesäleiriltä alla olevasta jutusta, ja ilmoita lapsesi mukaan leirille!
Himmeli, Mansikkala, Lähiö, Gurula, Takkis, Pääskylä... Nimiä vilisee, kun leirinjohtaja Jukka esittelee minulle paikkoja Pelastusarmeijan lomakodissa. Olen saapunut lasten kesäleirille Nummelaan, missä kesän viimeinen leiri on parhaillaan käynnissä.
Pihalla käy kova tohina. Kello on 11 ja lapset leikkivät omissa ikäryhmissään. Tänään ”ikiksessä” pienet askartelevat takkiksessa eli takkahuoneessa ja pomppivat trampoliinilla alapihalla, keskarit eli keskikokoiset pelailevat lautapelejä ja ulkoilevat yläpihalla, ja isot askartelevat naulakkoja. Pian syödään lounas, minkä jälkeen leiriläiset saavat kännykät käyttöönsä. Tunnin ajan lapset voivat soitella kotiin ja jakaa leirikuulumiset vanhempiensa kanssa. Kännykkätunnin aikana tapahtuu vahdinvaihto, eli iltavuorolaiset tulevat töihin ja aamuvuoron ohjaajat vapautuvat. Aamuvuorolaiset saapuvat leiriohjaajien taukohuoneeseen Gurulaan kahville, ja kirjaavat vihkoon mitä aamuvuorossa tapahtui.
”Alinan hyttysenpuremiin laitettiin hydrokortisonia.”
”Reetalla oli koti-ikävä, mutta reipastui kun pääsi syliin.”
”Akseli syö paljon.”
”Pojille tuli riitaa. Ei vielä sovittu.”
”Ilpon verensokerit olivat koholla, joten annettiin tasoittavaa insuliinia.”
Kaikki merkittävä ja vähemmän merkittävä kirjataan ylös. Iltavuoro saapuu paikalle ja käy aamun raportit läpi. Kahvien jälkeen minut napataan iltapäivän ohjelmaan mukaan.
Luvassa on bravuuripisteitä! Ohjaajat ovat kirjanneet oman bravuurinsa listaan ja toteuttavat ohjelman lasten kanssa. Matti pelaa futista alapihalla, Teemu ohjaa ongintaa, Juhiksen kanssa näperrellään helikelloja, Daniel vetää paperilennokkipistettä, Tuomaksen kanssa sävelletään leirilauluja, Minttu tekee kasvomaalauksia ja Olivia kampauksia.
Kuva 1. Tuomaksen kanssa sävelletään ja sanoitetaan uusia leirilauluja.
Trapetsitaiteilua, trampoliinihyppelyä, lampaiden rapsuttelua, vesileikkejä, askartelua, leivontaa, soutamista, uimista, lauluja, kasvomaalausta, sählyä… Tekemistä leirillä riittää! Lampaat Leenu, Iines ja Manteli ovat kovin ihmisläheisiä, ja lapset pääsevätkin aitaukseen rapsuttelemaan niitä. Leenua täytyy hieman pitää silmällä, sillä huomionkipeä lammas pukkaa heti selkään jos rapsuttelun lopettaa! Kysyn muutamalta lapselta touhun ohessa, mikä leirillä on ollut parasta.
− Nukkuminen, Roni vitsailee.
− Kivointa on kun täällä voi vaan olla, pohtii Lissu 10v, joka on ollut leirillä joka kesä 4-vuotiaasta saakka.
Kuva 2. Pojat askartelevat lennokkeja pihalla.
Moni nykyisistä leiriohjaajista on myös itse viettänyt lapsuuden kesiä Nummelan lomakodissa. Kun yläikäraja 11 ylittyy, niin leirille voi yhä tulla appariksi eli leiriavustajaksi. 12–13 -vuotiaat apparit tiskaavat, siivoavat ja ovat apuna myös lasten ohjaamisessa tarpeen mukaan.
Monet ohjaajista ja avustajista ovat olleet leiritoiminnassa jollain tapaa mukana jo useamman vuoden.
− Viime vuonna olin vielä alaikäinen, joten olin leirillä mukana nuorena ohjaajana, kertoo Taru 18v, − Tänä kesänä pääsin varsinaiseksi leiriohjaajaksi.
Pääskyjen (eli nuorimpien lasten) ohjaaja Artturi on kulkenut koko polun leiriläisestä appariksi, apparista nuoreksi ohjaajaksi ja edelleen varsinaiseksi ohjaajaksi.
Leiriohjaajilta ei vaadita alan koulutusta, ja suurin osa onkin opiskelijoita. Työhaastatteluprosessi on kuitenkin vaativa ja monivaiheinen, joten vain motivoituneimmat pääsevät ohjaajiksi saakka. Leiriohjaaja Teemun mukaan pitkä hakuprosessi on perusteltu, sillä työ on haastavaa ja lasten kanssa pitää olla koko ajan skarppina. Moni ohjaajista on rakastunut tekemäänsä työhön, ja siksi tehnyt samoja hommia jo useana kesänä. Seuraan kahden ”seniori”-ohjaajan keskustelua:
− On tämä työ kyllä palkitsevaa. Ikinä en kyseenalaista miksi tätä teen.
− Ai kyllä minä välillä mietin, että mitä ihmettä mä täällä teen!?
− Okei, mutta ikinä en ajattele, että teen turhaa työtä.
− No tuon voin allekirjoittaa.
Leirillä on varsinaisten palkattujen ohjaajien lisäksi myös innokas liuta vapaaehtoisia, joista osa viipyy leirillä useita viikkoja ja osa vain muutaman päivän. Olivia on ollut aiempana vuonna leiriohjaajana, mutta tänä vuonna hän on mukana vapaaehtoisena jo kolmatta viikkoa.
− Ohjaajat ovat täällä ryhmiä varten, kun taas vapaaehtoiset yksilöitä varten, selvittää Olivia ohjaajien ja vapaaehtoisten eroa.
Mitä vapaaehtoiset sitten saavat irti kokemuksestaan? Leirillä on mukana menossa myös leirimummo ja leiripappa eli vapaaehtoiset Merva ja Timppa. Merva kertoo aamupalalla tippa linssissä aamuisesta kohtaamisestaan 3-vuotiaan Viivin kanssa. Viivi tuli leveän hymyn kera toivottamaan huomenet sekä leirimummolle että -papalle. ”Mummo, pappa!” hän huudahti ja antoi isot halit molemmille. Oli siinä Timpallakin pala noussut kurkkuun.
Kuva 3. Kesäleirin henkilökunta. Lapset ja heidän ohjaajansa on jaoteltu kolmeen eri ryhmään: Pääskyissä ovat nuorimmat lapset, Mansikoissa vanhemmat tytöt ja Mustikoissa vanhemmat pojat.
Aktiivinen leiriohjelma, tietyt rutiinit ja selkeät säännöt varmistavat, että jokainen lapsi nauttii lomastaan. Leirillä kaikki ovat samanarvoisia, riippumatta lapsen taustasta. Kaikilla perheillä ei ole kesämökkiä tai mahdollisuutta lähettää lapsia maalle mummolaan. On tärkeää, että myös näiden perheiden lapset pääsevät lomailemaan kauniisiin maalaismaisemiin. Leirikeskus on aivan kuin kesämökki! Tällä kertaa ei päästy uimaan sinilevän takia, mutta kaunis Hiidenvesi tarjoaa upeat puitteet myös muihin vesileikkeihin – esimerkiksi vesisotaan!
Kuva 4. Alapihalla alkaa kohta vesisota!
Ennen lähtöäni käyn kolmen Mansikan (vanhempien tyttöjen ryhmä) Reetan, Lissun ja Velman kanssa rannassa poimimassa metsämansikoita.
− Joko sinä lähdet? Jäisit yöksi, vetoaa Velma.
Nyt ymmärrän, miksi monet ohjaajat ja vapaaehtoiset palaavat takaisin yhä uudelleen.
Teksti ja kuvat: Asta
Kiema
Lasten nimet muutettu.