Kuukauden kaupunki | Mikkeli

Enkeleitä Tukikohdassa

Kersantit Vesa ja Marjatta Rohila ovat toimineet Mikkelin osaston johtajina viime kesästä lähtien.
– Osastomme ei ole suuri, mutta Jumalan henki on täällä läsnä. Iloksemme keskuuteemme on tullut myös ihmisiä, jotka ovat kertoneet, etteivät ole aikaisemmin käyneet Pelastusarmeijassa. Se on rohkaisevaa!

Ihmiset kiirehtivät kadulla, ovat juuri päässeet töistä kotiin ja rientämässä arkiaskareiden pariin. Itse suuntaan Mikkelin osastolle, jossa kersantit Vesa ja Marjatta Rohila jo odottelevatkin. Nyt on tullut aika tutustua heihin ja tiedustella, miten ensimmäiset kuukaudet ovat sujuneet.

Traktoritieltä Armeijapolulle

Ennen saapumista Pelastusarmeijan piiriin Vesan ja Marjatan ura oli sangen erilainen, he toimivat parinkymmenen vuoden ajan freelancetoimittajina ja tietokirjailijoina – tietokirjojen aiheena olivat traktorit. Vesan ensimmäinen kirja oli Alfamerin kustantama ”Eilispäivän traktoreita”. Tätä seurasi 17 muuta teosta.

– Olemme kirjoittaneet kirjoja sekä aikuisille että lapsille. Ensimmäiset kirjat tein yksin, mutta sitten Marjatta tuli kirjoitusprosessiin mukaan. Olemme tehneet kirjoja traktoreista, maamoottoreista ja vanhoista polkupyöristä.

– Lapsille olemme kirjoittaneet traktorikirjojen lisäksi maatalon elämästä – vuoden kulusta kevätkylvöstä sadonkorjuuseen, Vesa taustoittaa kirjallista tuotantoa.

Vesa toimi nuoruudessaan raskaan kaluston asentajana Sisu Autolla, mistä jäi kiinnostus työkoneisiin.

– Muistan, kun takavuosina minua pidettiin vähän vinksahtaneena, että eihän kukaan voi olla noin kiinnostunut traktoreista. Mutta nykyään traktorit ovat muodissa, Vesa naurahtaa.

Nyt Pelastusarmeijan sotilaana kirjoitustyö on taka-alalla, mutta ei unohdettuna.

– Olen saanut luvan tehdä erääseen ammattilehteen pieniä maaseutuaiheisia artikkeleja, joista korvaukset tulevat osaston hyväksi. Tästä on hyötyä sekä osastolle että itselleni, pysyy kynä terässä, Vesa lisää hymyillen.

Pelastusarmeija tuli mukaan Rohiloiden elämään vuosituhannen vaihteessa. He aloittivat Armeijan ystävinä ja vapaaehtoisina vuonna 2000.

– Olimme tuolloin taloudellisissa ongelmissa. Toivoimme neuvoa, ja teimme soittokierroksen eri seurakuntiin. Ketään emme saaneet kiinni, kunnes viimeisenä tuli mieleen Pelastusarmeija. Soitin Porin osastoon, ja kenttäkersantti Maija Kyntäjä vastasi. Kerroin tilanteemme ja hän pyysi käymään. Siellä he rukoilivat puolestamme ja heittivät asian Jumalan hoitoon. Lämmin vastaanotto teki meihin syvän vaikutuksen, ja päätimme tulla mukaan osaston toimintaan, Marjatta selventää Armeijapolun ensiaskeleita.

Usko on ollut Marjatalla aina läsnä.

– Uskonasiat ovat ihan pikkutytöstä lähtien olleet tuttuja. Kävin pyhäkoulussa ja kotonamme pidettiin seuroja. Kotona jo näin rukouksen voiman. Pois muutettuani irtauduin Jumalasta ja kymmenen vuotta meni maallisessa maailmassa. Sitten annoin elämäni Jeesukselle. Vesan kanssa olemme kulkeneet uskon polkua yhdessä.

– Rippikoulussa ymmärsin, että pitäisi antautua Jumalan pelastettavaksi, mutta elämä vei mukanaan. Uskoon tulin vuonna -94 ja sen jälkeen olimme paljon mukana metodistikirkon toiminnassa. Siinäkin on ollut ihmeellistä johdatusta, metodistikirkolla meitä opetettiin saarnaamaan ja johtamaan kokousta. Se on toiminut ikään kuin kouluna tälle nykyiselle työlle. Pelastusarmeijan juuret ovat myös metodistikirkossa, William Booth oli metodistipappi, Vesa täydentää.

Alkuvuonna 2014 asiat alkoivat edetä nopealla vauhdilla ja Vesa ja Marjatta vihittiin sotilaiksi. Saman vuoden kesänä he ottivat vastuun Hämeenlinnan osaston johtamisesta.

– Tämä on ollut meille uusi alku. Koen voimakkaana Jumalan johdatuksen tähän työhön. Auttamistyö on minun sydäntäni lähellä, erityisesti vähäosaisten auttaminen ja rinnalla kulkeminen, Marjatta kertoo lämpimästi hymyillen.

 Vuosi Hämeenlinnassa oli haastava, sillä kaikki oli uutta. Mutta kokemus oli myös rikastuttava.

– Vanhemmista sotilaista ja osaston väestä oli meille suuri apu. Kiitos heille!

– Erittäin hyvänä muistona Hämeenlinnasta oli viimeinen leipäkirkkomme, eräs vieraileva puhuja pyysi halukkaita tulemaan alttarille meidän siunattavaksi. Pian alttari oli täynnä väkeä kahdessa rivissä! Emme osaa kuvailla, miten koskettavalta se tuntui, Vesa kertoo herkistyen.

Enkeleillä täytetty sali

Viime kesänä oli aika kääntää jälleen uusi sivu Vesan ja Marjatan Armeijatarinassa, ja he siirtyivät Hämeenlinnasta Mikkeliin.

– Muutto oli jännittävä – erilainen kaupunki, erilainen osasto. Mutta vastaanotto on ollut hyvä, tunnemme olomme täällä kotoisaksi. Osastomme ei ole suuri, mutta Jumalan henki on täällä läsnä.

– Monet ovat kertoneet, että he rukoilevat meidän ja osaston puolesta ja siunaavat osastossa tapahtuvaa työtä. Eräs osastomme ystävä sanoi: ”Vaikka nyt näkyy tyhjiä paikkoja, niin älkää olko huolissanne, nämä paikat ovat enkeleillä täytetty... ja kohta joka penkillä istuu ihminen.” Tällaiset kommentit antavat voimaa, Marjatta kertoo hymyillen.

Osaston ohjelmaan kuuluu jumalanpalvelus sunnuntaisin, rukous- ja raamattupiiri ”Latauspaikka” parittomina keskiviikkoina, miestenpiiri ”Tukikohta” parillisina torstaina ja uutena toimintana maalauspiiri ”Palettitaiteilijat” parillisina tiistaina.

– Ajatus maalauspiiristä sai alkunsa, kun kävijöissämme on muutamia, jotka ovat käyneet maalauskursseilla, mutta ovat joutuneet lopettamaan hintavien kurssimaksujen vuoksi. Opettajamme Marja-Liisa Partanen ei ota palkkaa, joten kurssiin on vain pieni materiaalikorvaus. Maalauspiiriin ovat tervetulleita niin vasta-alkajat jo kuin kauemmin maalausta harrastaneet. Teemme öljyväri-, akvarelli- ja vesivärimaalausta. Kurssi on saanut mukavan vastaanoton ja tulemme jatkamaan tätä syksyllä, Marjatta paljastaa.

Osastossa on myös sosiaalista työtä, avustuksia tarjotaan henkilökohtaisten haastattelujen perusteella.

– Mikkelistä löytyy sosiaalisia haasteita: alueella on niin päihde- ja huumeongelmaisia, kodittomia, työttömiä kuin mielenterveysongelmaisiakin. Lisäksi läheiseen vastaanottokeskukseen on vastaanotettu 250 turvapaikanhakijaa. Tulevaisuus näyttää, tuleeko tämä näkymään osaston arjessa, Vesa toteaa vakavana.

– Kun kuuntelemme ihmisten hätää, se ei ole vain aineellista, vaan takana on myös hengellinen hätä. Monesti tulee sellaisia kohtaloita vastaan, joissa ongelmat ovat niin syvällä, ettei ihmisenä pysty niille mitään tekemään. Silloin pitää vain nostaa kädet ylös ja sanoa, Herra sinä tiedät – auta häntä, Marjatta lisää.

Osastolle viritellään myös nuorisotoimintaa.

– Yhteydessämme on muutamia, joilla nuorisotyö on vahvasti sydämellä. Ajatuksenamme on matalan kynnyksen hengailupaikka. Voisi vaikka pelata pelejä, tarjolla olisi kahvia ja sämpylöitä ja seurana turvallisia aikuisia – mukavaa yhdessäoloa. Siitä voisi ajan kanssa kehittää hengellisempää nuorisokokoustoimintaa.

Tukikohdasta miesvahvuutta

Haastattelutuokiomme ollessa lopuillaan osaston ovi käy, ja sisälle astuvat Tukikohdan miesvahvuuden ensimmäiset jäsenet. Tukikohta on Mikkelin osaston miestenpiiri. Jokainen kokoontuminen alkaa komeasti kolmella rummunkajautuksella.

– Miestenpiiri on alkanut mukavasti, joka kerta meitä on ainakin puolentusinaa, Vesa kertoo ja jatkaa:

– Veljet ovat halukkaita auttamaan, ja meillä on ollut puhetta talkootoiminnasta. Voisimme esimerkiksi tarjota muuttoapua, lumenluontia ja vastaavaa. Miehet haluaisivat tehdä jotain konkreettista. Yhdistää henkistä ja fyysistä hyvää.

Kiitän Vesaa ja Marjattaa haastattelusta, ja siirryn juttelemaan miestenpiiriin tulleen Benjamin Hurstin kanssa.

– Miestenpiiri on ollut mielekäs juttu. Parasta on, että miesten kesken voimme kokoontua yhteen, jakaa ajatuksia ja saada henkistä kontaktia muihin ukkoihin. Täällä on hyvin kodinomainen tunnelma.

Salin lavalta kuuluu musiikkia, Jukka Saano ja Mika Erling tekevät sormiharjoituksia illan musiikillista osuutta varten.

– Viime kokoontumisessa minulla oli vetovastuu, mutta tänään olen rivijäsenenä, Jukka naurahtaa.

– Pelastusarmeijan ote sopii minulle – täällä on lämmintä ja rauhallista. Miestenpiirissä sana on vapaa ja keskustelu avointa. Ennakkoluulottomasti mukaan vaan!

– Ennakkoluuloisuus ehdottomasti kannattaa jättää pois, Mika Erling komppaa ja jatkaa:

– Jumalan hengen vaikutus, mikä täällä vaikuttaa, on kokemisen arvoinen. Tämä avaa aivan uusia ovia.

Toni Kaarttinen 
Kuvat: Toni Kaarttinen

Pelastusarmeija Mikkelissä

• Pirttiniemenkatu 6, Mikkeli
  
• pelastusarmeija.fi/mikkeli
  
• facebook: Pelastusarmeija Mikkelin osasto
  
• Osastonjohtajat, kersantit Vesa ja Marjatta Rohila
  
• Osaston ohjelmaan kuuluu jumalanpalvelus sunnuntaisin, Palettitaiteilijat (maalauspiiri) parillisina tiistaina, Latauspaikka (rukous- ja raamattupiiri) parittomina keskiviikkoina, Tukikohta (miestenpiiri) parillisina torstaina
  
• Mikkelin alaisuuteen kuuluu Savonlinnan ulkovartio: jumalanpalvelus kerran kuukaudessa Savonlinnan vapaaseurakunnan tiloissa

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä