Kuukauden kaupunki | Kouvola

Yhdessä – rakkaudesta ihmisiin ja Jumalaan

– Rakkaus, palveleminen ja tasapuolisuus ovat ne arvot, jotka osastomme väki kokee tärkeäksi ja joita yhdessä pidämme yllä. Monet ovat sanoneet, että heidät on rakastettu sisälle tähän osastoon, osastonjohtajat Kaisu ja Riku Leino toteavat lämpimästi.

Talvinen maanantai-ilta on hämärtymässä ja kaupunki työläisten palatessa kotiin hiljenemässä. Hovioikeudenkadulla vastaavasti ollaankin pääsemässä vauhtiin. Maanantainen naisten ilta ja miestenpiiri ovat alkamassa ja osaston ystävät ovat tulleet paikalle auttamaan. Tänään kokoonnutaan kaikki samaan saliin, koska Sotahuuto vierailee osastolla.

Sisälle tullessa tervehtii ovikersantti Aki Fält. Ovikersantin tehtäviin kuuluu tervetulleeksi toivottaminen ja esimerkiksi ohjelmien tai mainosten jakaminen ovella.

– Toimin myös rumpujen soittajana osaston bändissä. Uskovana minulle on tärkeää lukea Raamattua, rukoilla ja käydä seurakunnassa. Minun seurakuntani on Pelastusarmeija.

Salissa osaston bändi onkin juuri lopettamassa harjoituksia ja kitaran takaa vapautuu Eeva Siiriä.

– Soitan ensisijaisesti kitaraa, mutta myös trumpettia ja alttotorvea sekä hoidan kilistimiä, Eeva naurahtaa.

 Myös sotilas Veli Kuukka soittaa bändissä. Hän on myös miestenpiirin vetäjä.

– Olin sotilaana 80-luvulla, lähdin, mutta palasin kolme vuotta sitten. Armeijan vahvuus on se, että se tulee ihmistä lähelle ja syntyy läheisiä ihmissuhteita. Tämä on hengellinen kotini.

Kahvinkeittopuuhissa olevan Mirja Eteläpään ajatukset suuntaavat myös kotiin.

– Olen tällainen kodinhengetär, Mirja hymyilee. – Olen täällä keittiössä kuin kotonani. Tänne kodikkaaseen ilmapiiriin on helppo tulla. Ihmisillä on laaja sydän!

Kädet likoon

Kouvolan osasto on nuorekas. Nuoren johtajapariskunnan tueksi vajaa vuosi sitten saapui sotilasavustaja Welma Mäkiö. 27-vuotias Welma on kokelas.

– Kun tulin uskoon, koin heti kutsumusta hengelliseen työhön. Rakkaimmaksi täällä Armeijassa koen sen, että saa laittaa kädet likoon oman uskonsa kanssa. Se on hyvin konkreettista uskoa.

Welma tutustui Pelastusarmeijaan ensi kertaa viisi vuotta sitten Hyvinkäällä.

– Tulin uskoon asuessani Englannissa reilu vuosikymmen sitten. Kun muutin Suomeen, en löytänyt paikkaani. Uskossani seurasi ”kylmä kausi”. Sattumalta törmäsin Pelastusarmeijaan tuodessani vaatelahjoitusta. Minut kutsuttiin mukaan hartauteen. Sanoma kolahti täysillä – se oli niin tämän päivän asiaa! Pelastusarmeija tarjosi paikan, jossa Jumala-suhdetta pystyi jälleen lämmittämään. Kipinä syttyi uudelleen, ja nyt olen palavasti mukana!

Welma on kouluttautunut lähihoitajaksi.

– Siitä on ollut korvaamatonta apua. Aiemmin en osannut jättää vaikeita asioita työpaikalle. Koulutuksen aikana oppi, että jos surettaa, saa itkeä, mutta asioita ei pidä tuoda kotiin. Pitää osata irrottautua.

Sotilasavustajan työ innostaa.

– Tässä tehtävässä pitää olla joka paikan höylä, Welma naurahtaa.

– Pitää venyä kaikkeen siivoojasta sossutädiksi ja saarnaajaksi. Jokainen päivä on hyvin erilainen. Tämä osasto on täynnä elämää. Kaikki otetaan vastaan ja hyväksytään saman katon alle – se on ihanaa!

Yhteinen tehtävä

Osaston väki hiljenee kuuntelemaan luutnantti Riku Leinon elämänmakuista hartauspuhetta. Bändin soittaessa ylistyssäveliä Leinojen pieni Akseli-poika intoutuu polkemaan rytmiä, suu hymyssä ja kädet vispaten. Salissa tunnelma on harras – mutta välitön.

Kokouksen päätyttyä osaston väki kokoontuu kahvipöydän äärelle. Siirrymme Rikun, Kaisun ja Akselin kanssa sivummalle. Riku ja Kaisu vihittiin upseereiksi viime lokakuussa. Mitä kuuluu upseereista tuoreimmille?

– Kaikki on niin kuin ennenkin – mutta samalla tuntuu erilaiselta, Kaisu toteaa.

– Sitoutuminen tuntuu rohkaisevalta. Koimme, että upseerivihkimyksen aikana Jumala vahvisti meille monin tavoin sen kutsumuksen, joka meillä on. Saimme kokea, että olemme oikealla tiellä.

Rikun ja Kaisun yhteinen taival on ollut selkeä.

– Jo kohdatessamme toisemme meillä oli vahva tunne siitä, että Jumalalla on meille jokin yhteinen tehtävä.

Upseerikouluun hakeminen johdatti Rikun ja Kaisun Kouvolan osaston vastuuseen elokuussa 2013.

– Alku oli hurja! Olemme hiukan rauhoittuneet, mutta tavallaan taas emme. Sydämellä on jatkuvasti uusia asioita, joita haluaisimme toteuttaa! Riku innostuu.

– Tähän tekemiseen on nyt tullut enemmän viisautta, Kaisu vastaa ja katselee Rikua lempeästi.

– Tämä osasto oli – ja on – mahtava paikka aloittaa, meidät otettiin suurisydämisesti vastaan. Osaston väki tukee meitä rukouksin ja monet ovat valmiita auttamaan. Suuri osa osaston toiminnasta pyörii vapaaehtoisvoimin, ja osastolaiset ovat myös suunnittelutyössä mukana. Koemme tärkeäksi sotilaidemme ja muiden vapaaehtoisten voimaannuttamisen. Järjestämme koulutuspäiviä ja hengellistä virkistystä. Haluamme löytää ihmisistä sen potentiaalin, jonka Jumala on heihin laittanut.

Jumalan lahja

Kaisun ja Rikun arkielämä muuttui radikaalisti viime vuonna, kun kahdesta tuli kolme. Heille syntyi Akseli-vauva, joka on varastanut koko osaston sydämet.

– Akselin syntymän myötä kaikki meni uusiksi. Hän on Jumalan lahja. Vaikka aikaa on nyt vähemmän rukoukseen ja raamatunlukuun, voin luottaa siihen, että se tapahtuu Jumalan tahdon ilmentymän takia. Se on hyvin lohdullista, Riku sanoo ja katsoo hymyillen lattialla leikkivää Akselia.

– Akseli on opettanut meidät rajamaan työn ja perheen välistä aikaa. Koen, että voimme omalla elämällämme todistaa, millaista on tavallisen kristityn perheen arki. Tänään Akseli oli kokouksessa mukana. Hän tuo paljon iloa ihmisille! Akseli on kuin koko osaston vauva. Toki meidän tehtävämme on vetää rajat ja päättää, mikä on hänelle hyvää ja turvallista, mutta parhaimmillaan yhteisö toimii niin, että nämä asiat ovat yhteisiä iloja, Kaisu toteaa äidillisesti.

Perheet tärkeitä

Rikulle ja Kaisulle on tärkeää, että osaston toiminnasta löytyisi jotakin jokaiselle.

– Jumalanpalveluksemme piirissä on useampi perhe, siksi iloitsemme kovasti pyhäkoulusta. Osaston sunnuntain ohjelma on suunniteltu niin, että aikuisten ja lasten teemat tukevat toisiaan. Olemme tavoitelleet sitä, että perheillä olisi kokonaisuudessaan jotain kotiin vietävää, ja nämä yhteiset aiheet ovat hienosti mahdollistaneet sen.

Perheet näkyvät myös sosiaalisen työn piirissä.

– Nuoria lapsiperheitä on tullut lisää avustusten piiriin. Koska rahalliset avustukset ovat pieniä, niin tavoitteenamme on pitkäaikaisempi rinnalla kulkeminen. Olemme kyenneet auttamaan ihmisiä yli kriisivaiheiden, ja se tuntuu hyvältä. Avustustilanteissa tarjoamme aina myös keskusteluapua. Moni on vailla ystävää.

Siksi Kaisu ja Riku toivovatkin, että ihmiset löytäisivät mukaan osaston toimintaan:

– Rakkaus, palveleminen ja tasapuolisuus ovat ne arvot, jotka osastomme väki kokee tärkeäksi ja joita yhdessä pidämme yllä. Monet ovat sanoneet, että heidät on rakastettu sisälle tähän osastoon. Joka ainoa ihminen on arvokas ja tärkeä.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Pelastusarmeija Kouvolassa

• Hovioikeudenkatu 12, Kouvola
  
• pelastusarmeija.fi/kouvola
  
• facebook.com/PelastusarmeijaKouvola
  
• Osastonjohtajat, luutnantit Kaisu ja Riku Leino. Sotilasavustajana kokelas Welma Mäkiö.
  
• Osaston ohjelmaan kuuluu  sunnuntaisin rukoushetki, jumalan-palvelus ja pyhäkoulu, maanantaisin naistenilta ja miestenpiiri, keskiviikkoisin raamattupiiri, torstaisin avoimet ovet ja Uusi testamentti avautuu -opetussarja. Parillisten viikkojen torstaisin rukouksen ja hiljentymisen ilta. Kevään aikana torstaina 16.3., 30.3. ja 13.4. Anna palaa -ylistysjamit. Perjantaisin aamurukouspiiri.
  
• Sosiaalisen työn ensisijaisina tuki- muotoina keskusteluapu ja palvelu- ohjaus. Ajanvaraus keskusteluun kotisivun sähköisen lomakkeen kautta.
  

Pelastusarmeijan kirpputori
Kouvolankatu 21
Avoinna ma–pe 9–18, la 10–15

– Kouvolan keskusta on hiljentynyt viime vuosina, mutta kierrätys on suosittua. Miestenvaatteita ja -jalkineita menisi enemmän kaupaksi kuin on tarjolla, toteaa myymälänhoitaja Katariina Porkka. 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä