Kuukauden kaupunki | Helsinki

Rälläkkä Stadissa – soppaa, saippuaa ja frelssausta

Pelastusarmeijalla on runsaasti toimintaa pääkaupunkiseudulla – niin hengellistä kuin sosiaalistakin palvelua. Tutustumme neljään kohteeseen: sosiaalipalvelukeskukseen, päämajaan, sekä Temppelin ja Helsingin osastoihin.

Helsingissä toimii kaksi osastoa, hallinnollinen päämaja sekä lukuisia toimipisteitä. Aloitamme tutustumisen yhdestä tunnetuimmista työmuodoistamme – sosiaalipalvelukeskuksesta.

Sosiaalipalvelukeskus – kulmahuoneesta iloa perheille

90-luvulla leipäjonot tulivat median välityksellä tutuksi kaikelle kansalle. Avuntarve ei ole kadonnut, päinvastoin:

– Leipä- ja ruokajakelua meillä on arkisin klo 9–15 välillä. Kiireisimpinä päivinä ruoka-avustusta käy hakemassa 50 perhettä ja leivänhakijoita on 200–300 päivässä, satunnaisesti viisisataakin. Viime syksyyn nähden uusia tarvitsijoita on noin 15 % enemmän. Joka kuukausi tulee uusia perheitä keskuuteemme, kertoo vuoden sosiaalipalvelukeskuksen johdossa ollut Marja-Liisa Mäkelä.

– Lahjoittajilta haemme ruokaa kolme neljä kertaa päivässä. Haluamme kiittää syvästi kaikkia lahjoittajiamme. Ja myös eläkeupseereita ja muita, jotka ovat tätä työtä pyyteettömästi vuosikymmenten ajan pyörittäneet. Olemme nöyriä ja kiitollisia, Marja-Liisa lisää.

Ruoka- ja leipäjakelun lisäksi sosiaalikeskuksella on myös muita avustusmuotoja. Opiskelijoille on oma ruoanjako kerran viikossa. Rahallisia avustuksia jaetaan tarkan harkinnan mukaan esimerkiksi kriisitilanteessa, mutta pääsääntöisesti asiakkaat ohjataan sosiaalitoimiston piiriin.

 Asiakkaiden kohtaaminen on erityisen tärkeää.

– Haluamme kohdata kaikkia asiakkaat vähintään kerran vuodessa, keskustella ja kannustaa. Emme halua olla paikka, jossa saat vain kassin ruokaa ja se on siinä. Ihmiset kaipaavat aitoa kohtaamista.

Aitoon kohtaamiseen tähtää myös kulmahuone. Syksyllä sosiaalipalvelukeskuksen tiloihin avautuu viihtyisä huone, jonka pääasiallinen tarkoitus on toimia perheiden ja lasten tilana. Anglikaanikirkko on mukana tukemassa projektia antamalla rahallista avustusta kalustukseen.

– Meillä käy jonossa paljon perheitä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Lapset kantavat samoja taakkoja kuin aikuiset ja haluamme huomioida heidät. Emme tarjoa terapiaa, vaan kivaa yhdessäoloa ja toimintaa. Lapset saavat leikkiä ja tavata toisia samanikäisiä kavereita. Kulmahuone toimii samalla myös mukavampana odottelutilana, Marja-Liisa kertoo hymyillen.

– Monelle on raskasta ja hiukan nöyryyttävääkin tulla hakemaan ruoka-apua, niin haluamme keventää tilannetta ja tarjota asioita ilon kautta. Haluamme olla nimemme veroisia ja toteuttaa Armeijan slogania ”soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa” tässä hetkessä, Marja-Liisa Mäkelä kertoo lopuksi.

Päämaja – sydänlanka työpisteiden välillä

Helsingissä toimii Pelastusarmeijan hallinnollinen keskus, päämaja. Päämaja muodostuu kolmesta sektorista: ohjelma-, talous- ja viestintäsektorista, joiden alaisuudessa toimii monia työmuotoja, kuten nuorisotyö, Sotahuuto ja kierrätystoiminta. Ohjelmasektori toimii kytköksenä Armeijan eri toimijoiden välissä.

– Ohjelmasektori on kuin Pelastusarmeijan sydän, sillä täältä lähtee langat niin osastojen hengelliseen toimintaan kuin sosiaaliseenkin työhön, selventää ohjelmasektorin päällikkö, majuri Tella Puotiniemi.

– Jokainen yksikkö toimii tehokkaasti yksinkin, mutta he ovat vastuussa tekemisestään ohjelmasektorille. Iloitsemme suuresti onnistumisista.

Kuten muuallakin yhteiskunnassa, talouden tilanne tuo suurimmat haasteet.

– Varojen riittäminen toiminnan pyörittämiseen on aina huolenaihe. Omassa työnkuvassani kiinteistöt ovat yksi iso kysymys. Vanhojen kiinteistöjen kohdalla joudumme pohtimaan, onko mahdollisuuksia restaurointiin vai tarvitseeko meidän etsiä uusia tiloja, Tella kertoo vakavana.

– Mutta tämä on antoisaa työtä, ja työntekijät ovat suurin rikkaus, kaikki antavat parhaansa omien lahjojensa mukaan. On hienoa, ettemme ole kaikki samasta muotista.

Pelastusarmeijan tarpeellisuudesta Tellalla on selvä näkemys.

– Emme voi laittaa hanskoja naulaan. On ihmisiä jotka löytävät tarvitsemansa Armeijasta. Sosiaalisessakin työssä pidämme aina hengellisyyden mukana – emme anna vain apua vaan olemme valmiina keskustelemaan ja tarjoamaan rukoustukea. Haluamme huomioida koko ihmisen.

Temppelin osasto – paikka sinulle!

Pelastusarmeija saapui Suomeen reilut 125 vuotta sitten, marraskuussa vuonna 1889. Tuolloin sai alkunsa osastoistamme vanhin – ruotsinkielinen Temppelin osasto.

Osaston ohjelmassa kaiken ikäiset otetaan huomioon. Nuorille on tarjolla monikieliset Galere-illat, joissa nuoret kokoontuvat pitämään hauskaa ja oppimaan Jeesuksesta. Tytöille on tarjolla myös ruotsin- ja suomenkielistä partiotoimintaa. Aikuisempaan makuun on sunnuntainen jumalanpalvelus ja kaksi kertaa kuussa kokoontuva Stick-Café, jonka lämpöisessä ilmapiirissä kudotaan villaisia erinäisten projektien hyväksi. Osaston eläkeläiset kokoontuvat torstaisin Torsdagträff-iltapäivään, jonka ohjelma sisältää luentoja, laulua ja kahvittelua.

– Mottomme on ”Temppeli – paikka sinulle”. Näemme Temppelin osaston paikkana, joka on avoinna jokaiselle ikään katsomatta. Haluamme tarjota kaikille mahdollisuuden tulla mukaan, kertoo osastonjohtaja, kapteeni Deborah Miranda.

– Haluamme tuoda yhteen jäsenemme, vapaaehtoisemme ja ystävämme. Johtajana haluan rohkaista heitä ottamaan osaa, auttamaan muita ja näin löytämään paikkansa osana kokonaisuutta.

Temppelirakennus kävi läpi vuosia kestäneen peruskorjauksen, ja viime syksynä sali siunattiin uudelleen käyttöön.

– Odottavan aika oli pitkä! Jäsenemme odottivat kovasti rakennuksen valmistumista. Joten meille kaikille se oli todellinen ilonhetki, kun näimme sen vihdoin valmistuvan! Temppeli myös sijaitsee erinomaisella paikalla, joten toivomme, että tulevaisuudessa voimme vuokrata sitä myös muiden käyttöön, toteaa Deborah Miranda hymyillen.

Helsingin osasto – paikallisseurakunta Armeijan lipun alla

Helsingin osasto on osastoistamme suurin. Kokouksien viikoittainen kävijämäärä on 150–200 ja myös jäsenmäärä 150 jäsenellä on Suomen suurin.

– Jumalanpalvelus on tärkein. Olemme paikallisseurakunta vahvasti Armeijan lipun alla, kertoo osastonjohtaja, kapteeni Toni Penttinen.

Muita tärkeitä kokoontumisia ovat tiistaikerho, nuorten illat, lasten lauantai ja raamattutunnit. Tiistaikerho on iäkkäämpien seurakuntalaisten oma jumalanpalvelutilaisuus, jossa yhteisöllisyys on tärkeässä asemassa.

– Nuorten iltoja ja lasten lauantaita toteutamme yhdessä sosiaalipalvelukeskuksen kanssa. Myös Nummelan leirien kanssa meillä on vahvasti yhteistyötä. Vierailemme leireillä ja monet leirien nuorista ja heidän vanhemmistaan ovat mukana toiminnoissamme.

Ominaista Helsingin osastolle onkin lukuisten kytkösten määrä eri toimijoihin.

– Osastona olemme puhuneet kohtaamisesta, niin toistemme kuin ulkopuolistenkin. Haluamme tehdä asioita yhdessä Armeijan muiden yksiköiden kanssa ja hämärtää rajoja siinä mikä on laitosten ja mikä osaston toimintaa. Se on haastavaa, mutta ne ovat valtavan rikastuttavia mahdollisuuksia, Toni toteaa.

Suurimman haasteen osastolle tuo kuitenkin kohoava ikärakenne.

– Olemme hyvin iäkäs porukka ja monille tämä on ollut hengellinen koti vuosikymmenien ajan. Sanoisin, että viiden vuoden aikana tarvitsisimme 20–30 uutta jäsentä pysyäksemme elinvoimaisena. Mutta positiivista kehitystä on ilmassa, ja puolen vuoden aikana olemme ”Pelastusarmeija tutuksi” kurssin kautta saaneet jo kolme uutta siviilijäsentä ja yhden alokkaan. Iloitsemme tästä suuresti – Jumalan tulosta tämä on.

17.6. lähtien Helsingin osaston uutena johtaja aloittaa kapteeni Esa Nenonen ja avustajana kadetti Kirill Burunov. Toni antaa Esalle neuvon.

– Osasto kaipaa tähän osastoon keskittymistä. Haasteensa tuovat monet kytkökset, ajan tasapainottaminen. Tällä osastolla on valtavasti potentiaalia. Ja seurakuntalaiset ovat niin ihania ja suloisia ihmisiä, Toni toteaa hymyillen.

Kirill on uudesta määräyksestä innostunut. Hänellä on myös selkeä näky tulevalle ajalle:

– Mikä on tärkeää, niin meidän pitää jalkautua myös osaston seinien ulkopuolelle ja löytää uusia sieluja keskuuteemme. ”Church has left the building”, Kirill iskee silmää.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Tutustu osastojemme ohjelmaan ja Helsingin muuhun toimintaan

Henkilökuvassa Esa Nenonen

Kesäkuun 17. päivänä Helsingin osaston uutena johtaja aloittaa kapteeni Esa Nenonen. Sotahuuto esitti kapteenille muutamia kysymyksiä.

Olet aloittamassa Helsingin osaston johtajana kesällä. Kerro vähän polustasi tähän päivään.

– Ajoin 14 vuotta sitten raitiovaunulla pysäkille, josta näin Helsingin osaston oven ja Pelastusarmeijan ison valomainoksen. Mieleeni tuli ajatus: ”Jos Jumala kutsuisi minut Pelastusarmeijaan, olisinko valmis menemään?” ”En ole”, ajattelin silloin. Minulla oli tuolloin hyvä hengellinen koti ja pidin vähän reippaammista jumalanpalveluksista. Mieleni kuitenkin muuttui, ja parin vuoden päästä tulin sotilaaksi Helsingin osastoon. Nyt olen aloittamassa johtajana tässä samassa osastossa. Jumalalla on hyvä huumorintaju ja hän myös johdattaa meitä, kun sitä rukouksessa pyydämme.

Miten odotat Helsingin johtamisen eroavan aiemmista määräyksistä?

– Pelastusarmeijassa uuden tehtävän vastaanottaminen on jo lähtökohdiltaan haasteellinen tilanne. Työntekijöitä ei valita lehti-ilmoituksen avulla eikä äänestämällä seurakuntavaaleissa. Upseerit määrätään menemään sinne, missä heitä sillä hetkellä eniten tarvitaan. Yhtäkkiä olet keskellä ihmisiä, jotka eivät ole sinua kutsuneet etkä ole itse pyytänyt päästä juuri näiden ihmisten paimeneksi. Saatat olla tilanteessa, jossa uppoat tai opit uimaan. Voit lamaantua tai ottaa rohkeasti paikkasi Jumalan armoon luottaen ja ihmisiä kunnioittaen.

– Helsingin osastossa on monia ihmisiä, jotka ovat ansainneet erityisen kunnioituksen. Osaston parissa olevat eläkeupseerit ovat yhteenlaskettuna tehneet satoja työvuosia Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi. Uskon, että saan heiltä paljon hyviä neuvoja ja tukea työssäni.

Millainen on johtamisfilosofiasi – mikä on mielestäsi osaston johtamisen keskiössä?

– Kirjassa ”Yhdessä palvelemassa” muistutetaan, että hengellisen johtajan ei tule luottaa järjestelmän antamaan auktoriteettiin, joka kuuluu hänen virkaansa. Hänen ei tule myöskään luottaa kykyihinsä ja viehätysvoimaansa, vaan yksin pyhityksen tuomaan auktoriteettiin eli Kristuksen näkymiseen omassa elämässä. Silloin kun ihminen rupeaa ajattelemaan itsestään, että olenpa minä pyhä, niin pyhyys siirtyykin taka-alalle. Siksi pidänkin tärkeänä johtajuuden perustana sitä, että olen Kristuksen oppilas ja saan olla jatkuvassa oppimisprosessissa. Olen velvollinen ja etuoikeutettu elämään sen sanoman mukaan, jota julistan.

– Osastoa voisi ajatella joukkueena, jossa eri pelaajilla on erilaisia rooleja. Avainpelaajia ovat he, joilla on palveleva ja rakkaudellinen luonne sekä erilaista osaamista ja yhteistyötaitoja. 

Missä uskot, että Helsingin osastoa voi kehittää?

– Osaston kehittämisessä yksi hyvä työkalu saattaisi olla ”Seurakunnan luontainen kehitys” eli SLK -tutkimus, jonka avulla voidaan selvittää, mitkä ovat seurakunnan vahvuudet ja heikkoudet. Se mikä seurakunnassa on hyvää ja toimivaa, säilytetään. Heikommilla osa-alueilla pyritään kehittymään.

Onko sinulla ajatuksia toiminnasta, mitä haluaisit aloittaa?

– Tärkeää on jatkaa hyvää yhteistyötä Pelastusarmeijan muiden työpisteiden kanssa Helsingissä. Emme voi kuitenkaan kääntyä pelkästään sisäänpäin. On lähdettävä ulos ja pyrittävä saavuttamaan uusia ihmisiä.

Saat avustajaksesi Kirill Burunovin, jonka kanssa olet tehnyt yhteistyötä aiemmin Kotkan osastossa. Olette jälleen samassa tiimissä, millaisia ajatuksia tämä herättää?

– Palvelimme Kirillin kanssa Kotkan osastoa kaksi vuotta. Tunnemme toistemme tavat toimia melko hyvin ja uskon, että yhteistyömme tulee olemaan hyvää ja toivottavasti myös tuloksellista. Arvostan Kirillin kykyä verkostoitua ja halua palvella. Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun saan investoida aikaani nuoremman työntekijäsukupolven hyväksi. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Millaisena näet Helsingin osaston tulevaisuuden?

– Minkään armeijan voimaa ei mitata sillä, kuinka monta sotilasta on syömässä ruokalassa, vaan kuinka monta sotilasta on taistelussa eturintamalla. Mielestäni tulevaisuuteen vaikuttaa eniten se, kuinka uskollisia olemme käskyistä suurimmalle eli rakkauden kaksoiskäskylle sekä lähetyskäskylle. Jos osastosta löytyy ihmisiä, jotka rakastavat Jumalaa ja lähimmäisiä ja kertovat maailmalle pelastuksesta, tulevaisuudesta ei tarvitse olla huolissaan. Uskon, että Helsingin osastolla ei ole pelkästään hieno menneisyys, vaan myös lupaava tulevaisuus.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä