Kutsuttu sotilaaksi: Maija Kyntäjä

Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä.  Tässä kuussa puheenvuoro on  Maija Kyntäjällä Vaasan osastosta.

Jeesus on sytyttänyt valon elämääni

Olen Maija Kyntäjä. Olen jo eläkkeellä, ja roolini on nykyään olla isoäiti. Saan olla esirukoilija jo neljälle sukupolvelle. Olen oikeastaan ollut uskossa lapsesta asti. Välillä yritin pyristellä irti, mutta Jumalan Sana otti minut silloin kiinni. Minut pysäyttivät Danielin kirjan sanat (5:27): ”Sinut on vaa’alla punnittu ja kevyeksi havaittu.” Kohtasin Jumalan uudenlaisella tavalla. Vaikka Jeesus oli aina ollut jollain lailla sydämessäni, tuolloin hänestä tuli minulle erityisen tärkeä.

Ensimmäiset muistoni Pelastusarmeijasta ovat kesäkokoukset Kristiinassa, jossa lapsena vietin lomia tätini luona. Myöhemmin kun olin jo aikuinen, Vaasassa etsittiin opettajaa raamattupiiriimme. Joku kysyi minulta, tunnenko Pelastusarmeijaa, voisiko sieltä kysyä opettajaa. Osasin sanoa vain, että kyllä ne ovat kristittyjä ja ihan oikeita uskovaisia. Niin sitten kävi, että tuolloinen Pelastusarmeijan kadetti Olavi Säynäjoki tuli johtamaan raamattupiiriämme.

Syyskuussa 1987 oli Vaasan uuden osaston avajaiset. Luvassa oli hienot juhlat, joihin oli tulossa paljon vieraita. Kaikki oli hienosti järjestyksessä, ainoastaan tiskaaja puuttui. Lupasin, että voin auttaa. Aloitin Pelastusarmeijassa siis tiskaajana. Sotilaaksi minut vihittiin 10.9.1989. Kului muutama vuosi, ja Pelastusarmeijan Vaasan huoltokotiin haettiin johtajaa. Joku muisti minut, ja niin alkoi työurani Pelastusarmeijassa. Vaasasta minut lähetettiin Pietarsaareen, sieltä Poriin ja jälleen takaisin Vaasaan.

Pelastusarmeijan ydintehtävä

Uskon, että Jumala on synnyttänyt Pelastusarmeijan. Eihän mikään seurakunta voi syntyä ilman Jumalaa! Jumala puhuu, vetää luokseen, kutsuu ja lähettää. Uskon, että Pyhä Henki kutsui William Boothin ja hänen toverinsa aloittamaan Pelastusarmeijan.

Pelastusarmeijan ydintehtävä on kohdata eksyneet. Matteus sanoo, että kun Jeesus näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. (Matt. 9:36). Mielestäni näihin sanoihin kiteytyy Pelastusarmeijan tehtävä. Työ jatkuu, Pelastusarmeijaa tarvitaan edelleen. Matteus jatkaa: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” Meidän täytyy jatkuvasti rukoilla uusia työntekijöitä, sillä tehtävää on paljon.

Haluan omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että ihmiset löytäisivät yhteyden Jumalaan ja myös yhteyden toinen toisiinsa. Sitä tarkoittaa, kun sanomme Pelastusarmeijassa: ”Sydän Jumalalle ja käsi ihmiselle.”

Meillä on viesti

Pelastusarmeijalla on viesti kerrottavana ja se kuuluu, että Jumala rakastaa ihmistä. Oikeastaan tämänkin voi ilmaista Raamatun sanoilla: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16).

Koska itse olen saanut kokea Jumalan rakkauden, en voi pitää sitä vain itselläni. Jeesus on sytyttänyt valon elämääni, ja tiedämme, että valo ei voi koskaan olla piilossa. Pienikin valo näkyy kauas. En tarkoita, että itsessäni olisin pyhä, mutta Jeesus on Maailman Valo, siksi haluan osaltani heijastaa tuota valoa. Maailmassa on paljon kipua, sairautta, ahdistusta, arvottomuuden tunnetta ja päämäärättömyyttä – mutta meillä on viesti jokaiselle: ”Sinua rakastetaan ja olet tärkeä.”

Viestin viejänä nykyajassa

Maailma muuttuu, ja ehkä nykyään ei voi enää samalla tavalla luontevasti puhua Jumalasta kuin joskus ennen. Kipu ei maailmasta ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Kun kohtaan ihmisen, jolla on vaikeaa, kysyn usein: ”Saanko rukoilla puolestasi?” Vaikka ihmiset eivät ehkä halua keskustella Jumalasta, harva kuitenkaan kieltää rukoilemasta. Tällainen minä olen. En ole mikään puhuja tai sellainen, mutta olen esirukoilija ja sielunhoitaja.

Terveeseen kristillisyyteen sisältyvät sekä sanat että teot. Teot todistavat siitä, mistä ihminen puhuu. Joku voi kysyä, tarvitaanko Pelastusarmeijan sosiaalista työtä enää, kun kunnat ja muutkin järjestöt tekevät sitä. Mielestäni ehdottomasti tarvitaan. Sosiaalista työtä voi tehdä monella tavalla, eikä läheskään aina voi eritellä, mikä on hengellistä ja mikä sosiaalista työtä. Eivätkö kaikki ihmisten väliset kohtaamiset ole sosiaalisia? Sosiaalista työtä ei tehdä vain laitoksissa, vaan sitä tapahtuu kaikkialla, missä ihmisiä kohdataan. Meidän pitää jatkuvasti etsiä uusia keinoja auttaa ihmisiä. Palaan siihen, mitä aikaisemmin sanoin, ja haluan muistuttaa siitä, että Jeesus, jolle sato kuuluu, kehottaa meitä rukoilemaan. Meidän on rukoiltava, että löydämme ne keinot, joilla parhaiten voimme tavoittaa ne ihmiset, jotka nykyaikana ovat näännyksissä ja heitteillä.

Maija Kyntäjä
kenttäkersantti, Vaasan osasto

Kuvat: Esa Nenonen, Toni Kaarttinen & Maija Kyntäjän kuva-albumi

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä