Kouvola Gospel: iloa ja vapautta laulusta

Viime syksystä Kouvolan hengellisen musiikin kenttää on rikastanut svengaava Pelastusarmeijan Gospel-kuoro. Kuoroon ovat kaikentasoiset laulajat tervetulleita. – Olemme matalan kynnyksen ryhmä. Tekemisen ytimessä on iloinen musiikillinen yhdessäolo, paljastaa kuoronjohtaja, luutnantti Kaisu Leino. Sotahuuto kävi tutustumassa kuoron harjoituksiin talvisena keskiviikkoiltana.

Tänä talvena lumi on antanut odotella itseään, mutta suunnatessani kohti Kouvolan osastoa pakkanen nipistää vienosti ja kadut ovat saaneet kerroksen valkeaa unelmaa.

Kuoronjohtaja, Kaisu Leino löytyy pianon takaa – kuinka muutenkaan.

– Tervetuloa Kouvolaan. Täällä osastolla on näin pakkaspäivinä hiukan vilpoisaa, joten lämmittelen ja pidän sormet vetreinä, Kaisu toteaa hymyillen.

Harjoituksiin on vielä aikaa, joten istumme Kaisun kanssa kertaamaan, miten kaikki alkoi.

Haaveesta totta

– Kuoro on ollut haaveeni jo pitkään, sillä olen henkeen ja vereen kuoroihminen, Kaisu paljastaa.

– Jo pienenä tyttönä lauloin kuorossa. Opiskeluaikana toimin myös osakuntakuoron varajohtajana, joten tämä on minulle hyvin rakas musiikin osa-alue!

Kaisulla oli tahto musiikillisen työn vahvistamiseen, ja myös osaston jäseniltä tuli toiveita lauluryhmästä.

– Koen, että on tärkeää tarjota ihmisille koko ihmisyyden huomioon ottavaa toimintaa. Musiikki, jos mikä, on elämänlaatua parantavaa. Olen nähnyt paljon tutkimustuloksia, että kuorolaulajat ovat onnellisempia kuin muut, Kaisu naurahtaa heleästi.

– Oli myös tunne, että on monia, jotka haluaisivat laulaa yhdessä, mutta ei ole tarjolla paikkaa, johon uskaltaisi liittyä mukaan. Siksi nousi ajatus matalan kynnyksen kuorosta. Päätin, että nyt toimitaan rohkeasti. Ei aloiteta pientä lauluryhmää, vaan perustamme kuoron ja mainostamme asiaa julkisesti. Ihmeellisellä tavalla sanoma välittyi! Kouvolan Sanomat teki asiasta sivun mittaisen artikkelin, ja tämä facebook- ja julistemainonnan ohella sai aikaan sen, että ensimmäisissä harjoituksissa oli 25 ihmistä!

Aloittamisen jälkeen osallistujamääräksi on vakiintunut 15–20 henkeä.

– Se alkaakin olla maksimimäärä, joka osastomme lavalle mahtuu, Kaisu naurahtaa.

Kouvola Gospel ei ole nimenä virallinen, mutta on jäänyt arjessa käyttöön.

– Vaikka minusta tuntuu hurjan juhlalliselta julistautua koko kaupungin kuoroksi, Kaisu toteaa hymyillen.

Laulun iloa ja vapautta

Kuoron ikäjakauma on laaja, nuorista aikuisista varttuneempaan eläkeikään. Tällä hetkellä enemmistö on naisia. Kaisu on ilolla pannut merkille, että monet ovat tulleet Pelastusarmeijaan ensi kertaa.

– Ajatus olikin, että työmuoto kutsuisi monenlaisia ihmisiä yhteyteemme.

Matala kynnys on kuoron johto-ajatus.

– Olen tavoitellut musiikin tekemisen iloa ja vapautta. Lupaa nauttia laulamisesta ja yhdessä tekemisestä. Porukassamme on monia uusia laulunharrastajia sekä heitä, jotka ovat palanneet kuorolaulun piiriin vuosien tai vuosikymmenien jälkeen. Kehittymisen seuraaminen on ollut huimaa!

– Paljon käytämme aikaa äänenmuodostukseen ja oman äänen löytämiseen. Se on hyvin olennaista. Ihmiset vapautuvat ja löytävät sisällään olevan potentiaalin.

Millaista on Kouvola Gospelin musiikkityyli?

– Iloista ja svengaavaa gospelhengessä. Työnäkynä on se, että Armeijan oma iloinen ja vahva musiikkihistoria saisi nykyaikaisen muodon. Pitkälti olemme laulaneet Pelastusarmeijan uuden laulukirjan lauluja. Se on aarreaitta, josta löytyy monen tyylisiä lauluja. Sieltä on hauska tehdä löytöjä!

– Yhtenä tavoitteena on ihmisten irrotteleminen suomalaisesta jäyhyydestä. Se on aina yhtä riemastuttavaa! Kaisu naurahtaa.

– Syksyllä näimme, miten kuoro alkoi elää ja hengittää vapautuneesti. Ilo on keskiössä.

Hengellinen sanoma kulkee vahvana laulujen sanoituksissa mukana.

– Laulukirjan lauluissa hengellinen sanomamme kulkee mukana kirkkaana ja puhuttelevana. Se rakentaa ja hoitaa meitä. Kuoroharjoituksissa ei saarnata. Laulut saavat puhua puolestaan. Kuoro on myös hengellisesti matalan kynnyksen paikka tutustua Pelastusarmeijaan.

Ystäviä ja ylistystä

Kuoroharjoitukset ovat pian alkamassa, ja osaston ovi käy tasaiseen tahtiin. Pidämme tauon, ja Kaisu lähtee tervehtimään paikalle saapuneita kuorolaisia.  Tänään ulkona myllertävän lumimyräkän (ja Sotahuudon toimittajan) uskaltavat kohdata 11 rohkeaa naista ja miestä.

Harjoitukset alkavat perusteellisella äänenhuollolla. Kaisun johdolla ryhmä rentouttaa äänilihaksensa. Äännähdellään ja naamaa väännellään – kaikkia hiukan hymyilyttää, myös ystävyksiä Päivi Taivainen ja Päivi Pekkarinen, jotka ovat tulleet yhdessä laulamaan.

– Nämä äänenavausharjoitukset ovat mainioita, tästä tulee hyvälle tuulelle!  Kuoronjohtajamme on hyvin empaattinen. Joskus minua vähän nolottaa, kun innostuessani puhun päälle. Hän hiljenee ja jää kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavaa, Päivi T. naurahtaa heleästi.

Päivi P. paljastaa, että hänellä on Armeijamuisto lapsuudesta:

– Ollessani pieni tyttö isäni työskenteli paikallisessa tehtaassa. Eräässä joulujuhlassa Pelastusarmeijan lauluryhmän piti esiintyä, mutta heille tuli viime hetkellä este. Isäni nappasi kitaran, ja me kolme sisarusta menimme laulamaan kylmiltämme Olen kuullut on kaupunki tuolla. Jännästi on ympyrä sulkeutunut, kun nyt olen itse Pelastusarmeijan kuorossa. Tänne on ollut helppo tulla – tällaisen rikkinäisen sielunkin.

Vieressä istuva Tarja Hurtta on toista kertaa harjoituksissa mukana.

– Ensimmäisestä kerrasta jäi hyvä olo, nämä laulut ovat rentoja ja vauhdikkaita. Kunhan olen käynyt muutaman kerran, niin aion kutsua myös ystäviäni mukaan.

Marjaleena Häkkänen iloitsee myös ystävistä.

– Olen ollut syksystä asti mukana, ja olen saanut uusia kavereita.

Kuoro harjoittelee laulua Herra, en ole yksin (Pelastusarmeijan laulukirja 56) liikkuen piirissä ympäri salia, kun nappaan harjoitusten kuopuksen, 27-vuotiaan Henna Säyriön juttusille. Henna huomasi syksyllä kuoromainoksen osaston facebook-sivulla.

– Ajattelin, että miksipä ei! Löysinkin pian itseni lymyilemästä ovensuusta, ja siitä se lähti. Joskus olen tullut tänne kipeänäkin, ilman ääntä – tullut hengittämään hyvää energiaa. Tämä puolitoistatuntinen on niin voimaannuttavaa, että se antaa energiaa koko viikkoon, Henna toteaa hymyillen.

Henna myös paljastaa, ettei Kaisu päästä heitä liian helpolla:

– Olen löytänyt äänestäni aivan uusia ulottuvuuksia. Laulut ovat olleet haastavia ja Kaisu on meitä potkinut – mutta hellästi, Henna naurahtaa.

Karina Koskinen on ottanut myös haasteen vastaan innokkaasti:

– Laulan julkisesti ensi kertaa 30 vuoteen. Kun jouluisin olemme perheen kesken laulaneet joululauluja, niin keskimmäinen lapsemme laittaa aina kädet korville, sillä hänellä on absoluuttinen sävelkorva, Karina naurahtaa:

 – Täältä olen saanut hyvää oppia ja saan ylistää taivaan Herraa laulamalla – mikä sen ihanampaa!

Harjoituksissa on tällä kertaa mukana kaksi miestä. Työkeskus Vapriikissa työskentelevä Antti Koskela sekä Pelastusarmeijan sotilas Arho Ruohonen ovat olleet mukana kuoron perustamisesta asti.

– Musiikki on tosi lähellä sydäntäni! Antti iloitsee.

– Olen harrastanut laulamista nuoruudesta asti. Asia, joka on ollut minulle uusi, ovat nämä äänenavausharjoitukset. Niitä ei ole tullut aikaisemmin tehtyä. Opimme, miten ääni muodostuu ja miten sitä voi vahvistaa, Arho kertoo.

Kaisu paljastaa, että Arho on ollut harjoitusten kuningas, hän ollut yhtä kertaa lukuun ottamatta kaikissa harjoituksissa.

– Yritän olla aina mukana, sillä haluan saada tästä irti kaiken mahdollisen. Musiikki on armeijalaisuuden verenperinnössä.

Kasvua yhdessä

Harjoitukset ovat päättyneet, kuorolaiset hyvästelleet toisensa ja yksi toisensa jälkeen siirtyneet raikkaaseen lumimaisemaan. Kuoron säestäjänä toiminut Eeva Siiriä kerää soittimet kokoon.

– Tämä tässä on minun penkkini – pelimannin penkki, Eeva osoittaa hymyillen.

– Soitan useampaa instrumenttia: pääasiallisesti kitaraa, mutta myös trumpettia, alttotorvea, viulua ja rytmisoittimia. Teen myös itse sävelmiä ja sanoituksia. Itsenäisesti olen opetellut. Kun kiinnostus on kova, niin silloin parhaiten oppii.

Kaisun kanssa jutustelemme vielä hetken. Hän on hyvin iloinen kuorossa vallitsevasta ilmapiiristä ja asenteesta.

– Meitä on pyydetty keikalle palvelukeskukseen, ja kuorolaisemme ovat innostuneet tästä kovasti.  Siinä on jotain hyvin pelastusarmeijalaista palveluhenkisyyttä, että voimme olla piristämässä ihmisiä laulullamme.

Kaisun haaveena ja rukousaiheena on kasvattaa kuorolle juuret Kouvolaan.

– Armeijan toimintakulttuuriin kuuluu, ettemme me upseerit ole tässä osastossa ikuisesti. Haaveeni on se, että kuorolle löytyisi paikallinen vastuunkantaja. Tämä on ollut muutenkin visiomme osastotyössä. Tavoitteenamme on ollut rakentaa sellaisia asioita, jotka pystyisivät jatkumaan paikallisin voimavaroin.

Kaisu on saanut apua kuoronjohtamiseen musiikin ammattilaiselta, josta hän on hyvin kiitollinen.

– Tämä on ollut samalla iso kasvumatka itselleni – työtä tehdessä huomaa, kuinka vähän osaakaan, Kaisu hymähtää.

– Osastomme sotilas Kaisa Massi on musiikkiterapeutti, joka on tehnyt paljon kuorotyötä ja äänenhuoltoa. Häneltä olen saanut suurta tukea – ilman häntä olisin ollut enemmän hukassa.

Kuoro on hiljalleen alkanut löytää kokoonpanonsa, mutta Kaisu toivottaa myös uudet ihmiset lämpimästi mukaan jälleen ensi syksynä:

– Musiikillisesti emme varmaankaan ole Kouvolan korkeatasoisin kuoro, mutta tavoitteenamme on vapaa ja iloinen musiikin tekeminen. Ei tuijoteta otsa rypyssä nuotteja, vaan tehdään fiiliksellä, jossa laulujen sanoma pääsee esille ja tekemisen ilo välittyy. Lämpimästi tervetuloa kokeilemaan!

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä