Kotona Euroopassa

Komentaja Johnny ja Eva Klemanille Suomi tuntuu kahden määräyksen ansiosta toiselta kodilta. Nyt Johnny ja Eva Kleman toimivat Euroopan alueen kansainvälisenä sihteerinä ja naistyön sihteerinä Pelastusarmeijan kansainvälisessä päämajassa Lontoossa.  

 – Maallistuvassa Euroopassa on omat haasteensa, mutta näemme paljon potentiaalia ja toivon pilkahduksia, hyviä asioita tapahtuu. Jumalan valtakunta on rakennettu vahvalle perustalle.

Lontoossa on kevät tavatessani komentajat Johnny ja Eva Klemanin. Komean St. Paulin katedraalin kupeessa kasvavan kirsikkapuun ensimmäiset herkät kukinnot ovat avautuneet. Vain muutaman portaan päässä katedraalista sijaitsee Pelastusarmeijan kansainvälinen päämaja. Se on kaupungin sydämessä, mikä on hyvin kuvaavaa – missä ihmiset, siellä Armeija. Eva ja Johnny ottavat minut lämpimästi vastaan kerroksessa, jossa työskentelevät kaikki maailmanlaajuisen Pelastusarmeijan viiden alueen (Afrikka, Amerikat ja Karibia, Eurooppa, Eteläinen Aasia sekä Tyynenmeren ja Itä-Aasian alueet) kansainväliset sihteerit henkilökuntineen.

– Tämä on hyvin mielenkiintoinen kerros! Kun kierrät kerroksen, kierrät koko maailman, Eva toteaa hymyillen. – Tämä on todellinen kulttuurien sulatusuuni, meidän omassa tiimissämmekin on henkilöitä monesta maasta, muun muassa Ruotsista, Isosta-Britanniasta ja Saksasta… Suomalainen vielä puuttuu! Eva naurahtaa.

Eva ja Johnny ovat asuneet vuoden alusta asti Lontoossa, ja he ovat kotiutuneet hyvin.

– Vuokrasimme Bromleysta, Luoteis-Lontoosta tyypillisen englantilaistalon, jossa on pieni puutarha. On jännittävää nähdä, mitä kaikkea puutarhassa kasvaa, Eva kertoo hymyillen.

– Britit rakastavat puutarhoja ja puistoja, ja toiveissamme onkin nähdä monia kauniita puutarhoja täällä ollessamme. St. James Park on kesällä ehdoton suosikkipaikkani, Johnny nyökkää.

Johnnylle Lontoo on tuttu jo nuoruudesta.

 – Työskentelin täällä muutaman kuukauden nuorena. Olen aina pitänyt Isosta-Britanniasta. Olen viimeisen 35 vuoden aikana käynyt täällä melkein joka vuosi. Tämä on hyvin jännittävä kaupunki, ja täällä on monenlaista tekemistä ja näkemistä.

– Mitä emme tulleet ajatelleeksi – ja mikä on ollut hyvin miellyttävää – on, että Lontoossa käy paljon matkailijoita. Melkein joka viikko joku tuttu käy tervehtimässä meitä, kuten nyt, Eva lisää hymyillen.

Pyhäkoulusta Armeijapolulle

Sekä Johnnylle että Evalle Pelastusarmeija tuli tutuksi pyhäkoulun kautta.

– Olen käytännössä aina ollut osa tätä, sillä vanhempani kuuluivat Pelastusarmeijaan. Sain hyvin perinteisen armeijakasvatuksen ja olin mukana lasten- ja nuorten toiminnassa kotipaikallamme Boråsissa, Lounais-Ruotsissa. Sotilaaksi vihkiydyin 15-vuotiaana, Johnny kertoo.

– Perheemme ei ollut uskonnollinen emmekä kuuluneet kirkkoon, joten tulin ystävieni houkuttemana pyhäkouluun, Eva paljastaa. – Sain uusia ystäviä nuorisoryhmien kautta ja pidin siitä kovasti. Vartuttuani ajattelin, että haluaisin antaa Armeijalle jotakin takaisin. Päätin tulla vuodeksi töihin ja jatkaa sitten opiskelua, mutta tuon vuoden aikana minulle valkeni, että haluan tulla Pelastusarmeijan upseeriksi. Tunsin, että sitä Jumala toivoi minulta.

Johnnyn ja Evan tiet kohtasivat upseerikoulussa. He rakastuivat ja sanoivat tahdon heti upseerikoulusta valmistut-tuaan. Klemanien ensimmäinen yhteinen määräys oli Karlskronaan, Etelä-Ruotsiin. Seuraava määräys vei maan toiseen päähän Kiirunaan ja Malmivaaraan. Osastomääräyksiä seurasivat vuodet nuorisotyössä alueellisessa päämajassa ja tehtävät päämajassa, Johnny oli upseerikoulun johtajana ja Eva Stridsropetin (Ruotsin Sotahuuto) päätoimittajana.

Suomessa kerran...

Johnnylla ja Evalla oli noin kolme vuosikymmentä armeijauraa takana, kun heitä lähestyttiin tiedustelulla ulkomaan komennuksesta. Alustavasti he hyväksyivät tehtävän Pakistanissa. Johdatus päätti kuitenkin toisin – lääkärintarkastuksessa kävi ilmi, ettei Johnny voinut hyvin, ja suunnitelmat oli laitettava jäihin.

Määräys toi heidät lopulta Suomeen, Johnnyn ohjelmatoiminnan ja Evan viestinnän päälliköksi.

– Taaksepäin katsoen kaikki oli osa Jumalan suurempaa suunnitelmaa, hän toivoi meidän tulevan Suomeen. Sairastumiseni vuoksi määräyksemme oli myöhässä noin yhdeksän kuukautta. Kun lopulta pääsimme osaksi Suomen ja Viron Pelastusarmeijaa, olimme hyvin onnellisia. Matkustimme ympäri Suomen ja Viron tutustuen eri osastoihin. Se oli hienoa aikaa, Johnny toteaa.

– Olimme käyneet Suomessa useita kertoja aiemmin, ja osan suomalaisista upseereista tunsimme jo ennalta. Tuntui hyvältä tulla Suomeen, tosin ei niin eksoottiselta kuin Pakistaniin, Eva naurahtaa.

– Nämä vuodet antoivat meille käsityksen siitä, miten mielenkiintoinen maa Suomi on. Tietyt asiat olivat kuin kotona Ruotsissa – toiset taas eivät. Vuotemme Suomessa antoivat meille paljon enemmän kuin osasin koskaan odottaa, ja saimme upeita ystäviä!

...ja toisenkin!

Vajaan kolmen vuoden päästä tuli kutsu kotiin ylisihteeriksi ja naistyön sihteeriksi.

– Aikamme Suomessa tuntui lyhyeltä, mutta jälleen kerran asioissa näkyi Herran kädenjälki. Sairastuin vakavasti: vasemmasta silmästäni löytyi syöpäkasvain, ja elämä pysähtyi hetkeksi täysin. Kuukausien kuluessa ja rohkaisevien uutisten myötä elämänilo ja toivo palasivat, Eva toteaa herkästi.

Sitten seurasi uutinen, josta monet Suomessa iloitsivat: Johnny ja Eva palaisivat Suomeen – tällä kertaa territorion johtajiksi.

– Oli hienoa tulla territorioon, jonka jo tunsimme. Se antoi meille erinomaiset lähtökohdat. Joskus johtajana voi tuntua yksinäiseltä, sillä ihmiset saattavat kokea tiettyä etäisyyttä johtajistoon. Emme koskaan tunteneet sitä, vaan koimme olevamme osa ryhmää. Olemme olleet onnekkaita, sillä saimme työskennellä hyvissä tiimeissä. Muuten emme olisi voineet tehdä työtämme.

Näistä vuosista Klemaneille on jäänyt monia hyviä asioita mieleen.

– Sosiaalisen työn kehittyminen oli hyvin innostavaa. Näimme, miten Helsingin keskustalo uudistui ja miten osastojen sosiaalityötä kehitettiin. Oli myös hienoa nähdä, miten osastoissa näkyi valonpilkahduksia ja miten uusia ihmisiä liittyi mukaan. Arvostamme suomalaisia upseereita, he tekevät hienoa työtä joskus hyvin pienilläkin resursseilla. He luovat ihmeitä!

– Parhaat muistomme ovat ihmisistä. Oli etuoikeus tutustua ihmisiin, päästä yhteyteen ja nähdä positiiviset muutokset heissä. Saimme nähdä, miten he kasvoivat uskossa ja oppivat selviytymään sosiaalisten haasteiden paineessa. Pelastusarmeijan suurin voimavara ovat ihmiset. Kaiken takana on Jumala – mutta ihmiset ovat se upea mahdollistaja.

Ruotsin kautta Lontooseen

Jälleen tuli kutsu kotiin, nyt Ruotsin ja Latvian territorion johtajiksi.

– Olimme innostuneita paluusta Ruotsiin. Ruotsi on kotimme, se on fakta. Ulkomailla työskentelystä on paljon apua, jos on mahdollisuus työskennellä välillä myös kotimaassa. Palatessamme oli yllättävää nähdä, miten moni asia oli muuttunut. Ei ole viisasta ja hyvää olla liian monta vuotta poissa kotoa, Eva sanoo.

Kotimaan määräys ei kuitenkaan kestänyt kuin 18 kuukautta, mikä oli yllätys.

– Luotamme Jumalaan, että tämä on hänen tahtonsa. Oli silti hyvä olla hetki kotona. Johnnyn vanhemmat alkavat ikääntyä, joten oli hienoa, että hänellä oli mahdollisuus viettää aikaa heidän kanssaan.

– Kun kansainvälisestä päämajasta otetaan yhteyttä, tiedät että sinua tarvitaan. Ymmärsimme heidän näkevän, että tämä on Pelastusarmeijaan parhaaksi. Siispä täällä nyt olemme, Eva ja Johnny toteavat hymyillen.

Tukea ja sillanrakennusta

Vuoden alusta saakka Johnny ja Eva ovat toimineet Euroopan alueen kansainvälisenä sihteerinä ja naistyön sihteerinä Pelastusarmeijan kansainvälisessä päämajassa Lontoossa. Heidän työnsä ytimessä on eurooppalaisten territorioiden tukeminen ja toiminen sillanrakentajana Pelastusarmeijan kansanvälisen johtajiston ja territorioiden välillä.

– Sanoisin, että tärkein osa työtämme on paikallisten johtajistojen tukeminen ja mentorointi. Kansainvälisillä sihteereillä on poikkeuksetta territorion johtajan tausta, sillä silloin ymmärtää territorion johtamisen realiteetit ja sen, minkälaista tukea paikalliset johtajistot kaipaavat, Johnny toteaa ja jatkaa:

– Olemme mukana kansainvälisissä lautakunnissa, joissa käymme läpi paikallisia resursseja. Pohdimme upseereiden sijoittelua, että heidät määrättäisiin paikkoihin, joissa heidän lahjansa pääsevät kukoistamaan. Tarkastelemme taloudellisia resursseja ja pohdimme, miten voimme ohjata niitä oikeanlaisiin toimiin ja projekteihin. Meillä on tärkeää olla hyvät ja ajanmukaiset tiedot Euroopan territorioista ja hallintoalueista. Kun territoriot esittelevät ehdotuksia ja pyyntöjä kansainväliselle päämajalle, osaamme perustella ne ja tukea heitä oikeanlaisella tavalla.

Toinen iso osa Johnnyn ja Evan työtä on Euroopan eri territorioissa ja hallintoalueilla vieraileminen.

– Euroopassa toimii kolmetoista territoriota ja hallintoaluetta, ja vierailemme jokaisessa kaksi kertaa kolmen vuoden aikana. Lisäksi teemme tarvittaessa tukivierailuja sekä vierailuja muissa tehtävissä. Esimerkiksi alkuvuodesta vihimme kenraalin edustajina Itä-Euroopan uudet territorion johtajat virkaansa.

Kolmantena osana työhön kuuluvat Pelastusarmeijan lukuisat verkostot, kuten ihmiskaupan vastaisen työn verkosto, romanityön verkosto ja viestintäverkosto, jotka koordinoidaan päämajan alueellisten toimistojen kautta. Verkostoja on kaikkiaan 14.

Uskon kaipuuta maallistuvassa Euroopassa

Millaisena komentaja Johnny ja Eva Kleman näkevät Euroopan tämänhetkisen tilanteen?

– Läntinen maailma nähdään hyvin maallistuneena, vaikka ihmisillä on sama kaipuu Jumalan lähelle kuin satoja vuosia sitten. Ihmiset kaipaavat elämälleen tarkoitusta – jotakin mihin luottaa ja tukeutua, jotain mistä ammentaa voimaa, toivoa ja uskoa. Pelastusarmeija on itse asiassa viime vuosina kasvanut voimakkaimmin Euroopassa. Jumalan valtakunta on rakennettu vahvalle perustalle, Eva toteaa hymyillen, ja jatkaa:

– Kun kohtaamme haasteita, on tärkeää ammentaa voimaa näistä onnistumisista. Haasteena on löytää yhteys ihmisiin ja tavoittaa heidät Sanalla, jonka he haluavat ymmärtää ja ottaa vastaan. Pitää osata vastata heidän tarpeisiinsa. Ihmiset eivät käy enää sunnuntaisin kirkossa, mutta on toisia tapoja, joilla vastaanottaa hengellinen yhteys. Olin pari viikkoa sitten Espanjassa vierailulla. Oli hienoa nähdä, miten Armeija toimii kaiken keskellä paikallisessa lähiössä. Armeija oli vahvasti osa yhteisöä, todellinen naapuruston kirkko!

– Kiinalaisissa kirjoitusmerkeissä haaste on sama kuin mahdollisuus. Jokainen haaste on mahdollisuus. Monissa Euroopan maissa on haastavaa olla pieni toimija uudella maaperällä. Samalla saa kuitenkin mahdollisuuden luoda aivan uuden, omanlaisen toimintakulttuurin, joka vastaa tarpeisiin. He ovat hyvin seikkailunhaluisia.

– Näemme hyviä merkkejä kautta Euroopan, erityisesti itäisessä Keski-Euroopassa. Työ on kehittynyt valtavasti, ja ihmisiä tavoitetaan. Näen paljon potentiaalia, Johnny toteaa tyytyväisenä.

– Näemme myös, että ihmiset ovat tietoisempia uskostaan ja tehtävästään: Miksi olen kristitty? Miksi olen sotilas? Miksi tavoittelemme ihmisiä? Miten meidän tulisi auttaa? Ihmisillä on tahtoa ja rakkautta toimia. Emme luo historiaa, vaan haluamme olla tehokas tämän päivän maailmassa. Valtiot ja yhteiskunnat tekevät merkittävää työtä pitäessään huolta kansalaisistaan, mutta Armeijana meidän tehtävämme on löytää puutteita järjestelmästä. Auttaa heitä, jotka jäisivät muuten ilman apua. Tämä on Pelastusarmeijan DNA:ta – emme ole instituutio, vaan olemme siellä, missä ihmiset kaipaavat tukea.

Missä ihmiset, siellä Armeija.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen 
Taustakuva: Dariusz Sankowski 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä