Kielten, ajatusten ja maailmojen vaihtoa Jyväskylän opiskelijakodissa

Pelastusarmeijalla on yksi opiskelija-asuntola Suomessa. Se on Jyväskylässä, joka on kuuluisa lukuisista oppilaitoksistaan ja tuhansista opiskelijoista. Pelastusarmeijan opiskelijakoti tarjoaa edullisen, keskisen ja yhteisöllisen vaihtoehdon opiskelija-asumiseen.

Pelastusarmeijan opiskelijakoti sijaitsee äärimmäisen keskeisellä paikalla, keskustan kävelykadun lähtöpisteessä. Samaa voi toki sanoa osastostakin, sillä asuntola sijaitsee sen yläpuolella. Tapaan ensin Jyväskylän osaston johtajan, kapteeni Anneli Aavik in ja sitten kaksi asuntolassa asuvaa opiskelijaa, Sri Lankasta kotoisin olevan Podi n ja Helsingistä Jyväskylään opiskelemaan tulleen Anton .

Anneli naureskelee, että pojat ovat pommittaneet häntä jo päiviä viesteillä, jossa vihjailevat siitä, miten PlayStation 5 olisi kiva lisä opiskelijakodin oleskeluhuoneeseen. – Heiltä ei ainakaan huumoria puutu, Anneli naurahtaa ja näyttää kuvaa, jossa yksi pojista on työntänyt pään kaappiin, jossa olisi pleikkarille sopiva tila.

Tämän päivän keskusteluissa käy selvästi ilmi, miten hieno, yhteisöllinen henki opiskelijakodissa vallitsee. Millainen tämä asuntola sitten on? Asuntolassa on 14 huonetta. Huoneita on kahta kokoa, yksitoista pienempää ja kolme suurempaa. Pienet huoneet kustantavat 250 euroa kuussa, suuret 350.

– Olemme melkein jatkuvasti loppuun vuokrattuja. Tällä hetkellä meillä on kaksi vapaata huonetta, mutta useampi ihminen on ollut jo yhteydessä näistä huoneista. Opiskelija-asunnot ovat Jyväskylässä aika hintavia, joten meidän hintamme ovat hyvin inhimilliset, Anneli paljastaa.

Tieto opiskelijakodista löytyy Pelastusarmeijan kotisivulta ja tiedustelu käy osaston sähköpostin kautta.

– Yhteyttä ottaessa he kertovat taustastaan ja tarpeistaan. Harvoin joudumme kieltäytymään, jos vapaita huoneita on. Vuoden sisällä on ollut vain yksi tapaus, jossa yhteydenottaja olisi tarvinnut huoneen kahdelle hengelle. Sellaista mahdollisuutta meillä ei valitettavasti ole.

Kansainvälinen koti

Pelastusarmeijan opiskelijakoti on hyvinkin kansainvälinen. Tällä hetkellä asukkaista puolet on suomalaisia ja puolet kansainvälisiä opiskelijoita.

– Meillä on opiskelija Meksikosta, kolme Sri Lankasta, kaksi Keniasta ja loput ovat Suomesta. Suurin osa heistä opiskelee ammattikorkeakoulussa, osa yliopistolla, Anneli luettelee.

Niin opiskelijat kuin Anneli itsekin pitää asuntolatyötä erittäin tärkeänä:

– Keskustelimme juuri yhtenä iltana tästä opiskelijoiden kanssa. He tiedustelivat, miksi tämä on niin edullinen. Kerroin heille, että tuotto ei ole meille prioriteetti. He kertoivat, miten tärkeä tämä mahdollisuus on erityisesti kansainvälisille opiskelijoillemme, jotka eivät saa Kelalta opiskelijaetuuksia.

Ovet ovat opiskelijoille avoinna myös osaston puolelle.

– He ovat ilmaisseet kiinnostuksensa opiskella osaston tiloissa, sillä täällä on rauhallista. Osastolla emme pakota heitä ottamaan osaa toimintaamme, muttemme myöskään tee erottelua opiskelijakodin ja osaston välille, he ovat aina lämpimästi tervetulleita mukaan. Välillä he tulevatkin soittamaan instrumentteja, osa ottaa osaa keskiviikkokahvilaamme ja ovat kutsuneet opiskelijakavereitaankin mukaan. Se tuntuu oikein mukavalta.

Perjantai-iltaisin osastolla pidetään opiskelijoille lautapeli-iltoja. Opiskelijat ovat ottaneet siihen mielellään osaa. – Kyllä, vaikka nyt kiusaavatkin minua siitä pleikkarista, Anneli naurahtaa sydämellisesti.

Annelille on tärkeää, että opiskelijat tuntevat olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi.

– Eritysesti kansainväliset opiskelijamme, jotka ovat kaukana perheistään ja kotoaan. Suomalaisten juhlapyhien aikaan, kuten jouluna ja pääsiäisenä järjestämme kansainvälisille opiskelijoillemme aterian. Heillä ei ole useinkaan mahdollisuutta viettää näitä juhlia perheittensä kanssa.

Onnellisten ihmisten maa

Meillä on mahdollisuus tutustua yhteen opiskelijakodin kansainvälisistä opiskelijoista, kun 23-vuotias srilankalainen Pramudith Rasanga – ystävien kesken Podi – saapuu osastolle.

– Podi tarkoittaa pikkuista, olen kolmesta sisaruksistamme nuorin, Podi kertoo hymyillen.

Hän opiskelee logistiikkaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa nyt toista vuotta. – Talotekniikka kiinnostaa minua eniten.

Tiedustelen, miten Suomi ja Jyväskylä valikoituivat opiskelupaikaksi. – Luin uutiskirjeitä, joissa puhuttiin maailman onnellisimmista ihmisistä. Päätin kokeilla päästä opiskelemaan Suomeen ja sainkin opiskelupaikan Jyväskylästä, Podi toteaa hymyillen.

Hän on oikein hyvillään asuntolapaikasta.

– Se on täydellinen. Sijainti on keskeinen ja hinta edullinen verrattuna muihin opiskelija-asuntoihin. Huone on pienenpuoleinen, mutta hinta ja sijainti korvaavat sen.

– Kaikki palvelut ovat minuuttien päässä asunnolta.

Podi oli kuullut Pelastusarmeijasta jo Sri Lankassa, mutta täällä toimintamme on tullut tutuksi.

– Tapasin Annelin ja pelastussotilas Raija Timosen , ja heidän kauttaan olen oppinut tuntemaan Pelastusarmeijan periaatteita ja toimintaa. Olen ollut myös toiminnassa mukana… Viime talvena olin auttamassa joulupatojen logistiikan kanssa, logistiikkaopiskelija naurahtaa. – Autoin myös joulujuhlassa, ja viime syksynä otin osaa osaston 120-vuotisjuhliin.

Ennen muuttoa Jyväskylään Podi oli vieraillut myös Helsingissä ja Tampereella. Luonto ja ihmiset ovat tehneet häneen vaikutuksen.

– Luonto on täällä aivan täydellinen. Kieli on hankala, mutta ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja hymyileviä. Pidän suomalaisesta ruoasta, olen maistanut poroakin!

Valmistuttuaan Podi toivoo löytävänsä logistiikka-alan töitä Suomesta. – Kieli on toki haaste, mutta toivon oppivani sen pikkuhiljaa.

Tapaamisemme lopuksi Podi haluaa lähettää vielä kiitokset:

– Haluan kiittää Annelia ja Raijaa, he ovat auttaneet meitä kovasti. Pelastusarmeijalle olen kiitollinen mahdollisuudesta asua täällä.

Yhteisöllistä opiskelijaelämää

Meille jää hetki aikaa Annelin kanssa, niin piipahdamme Pandan tehtaanmyymälään. Tänä perjantaina lautapeli-illassa kansainväliset opiskelijat pääsevät maistamaan salmiakkia ja lakritsia. – Saa nähdä, mitä sanovat, Anneli naurahtaa.

Palaamme osastolle juuri oikeaan aikaan, sillä Antto on juuri palannut yliopistolta. Antto Korhonen on 21-vuotias opiskelija Helsingistä. Hänelläkin on kansainvälisyyttä juurissa, hänen äitinsä on Virosta. Antto opiskelee ala-asteen luokanopettajaksi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisen linjan viisivuotisessa koulutuksessa.

– Olen sijaisena tehnyt töitä päiväkodissa ja erityisesti yläasteella. Meillä on suvussa lukuisia opettajia, kuten äitini ja isoäitini. Jotain vaikutusta silläkin on, Antto naurahtaa kysyttäessä syitä uravalintaan.

Opiskelu Jyväskylässä oli selviö:
– Koska opiskelen yhtä aikaa luokanopettajaksi ja ranskan aineopettajaksi, niin ainoastaan Jyväskylässä saa molemmat pätevyydet samassa tutkinnossa. Kielivalikoimassa on saksa, ranska, ruotsi ja englanti – ja meitä valitaan vain kymmenen joka vuosi.

Aki Kaurismäen klassikkoelokuvalla oli osansa asumispaikan etsinnässä.

– Mies vailla menneisyyttä oli itse asiassa oma kosketuspintani Pelastusarmeijaan, ja syy siihen, miten löysin tämän asuntolan. Katsoin elokuvan ystäväni kanssa, ja aamutunnilla päätin googlata, mikä Pelastusarmeija oikein on. Sieltä kotisivuilta löysin maininnan tästä opiskelijakodista, Antto sanoo hymyillen.

Myös Antto viihtyy Pelastusarmeijan opiskelijakodissa hyvin.

– Tämä on aivan mahtava. Minulla on aiempaa kokemusta niin solussa kuin yksiössäkin asumisesta, joten tavallaan tunnen opiskelija-asumisen molemmat puolet. Täällä asuminen on hyvin yhteisöllistä. Kokataan yhdessä, katselemme iltaisin elokuvia ja jaetaan toisillemme tavaraa ja ruokaa. Kansanvälisten opiskelijoiden kanssa teemme yhdessä suomen kielen läksyjä. On tosi mukavaa, kun joku on aina moikkaamassa. Aina voi jutella ja heittää läppää.

– Kansainvälisille opiskelijoille tässä on se hyvä puoli, että täällä saa hyvin kontaktia suomalaisiin. Se voi muualla olla välillä haastavaa. Täällä puhutaan kaikkia kieliä iloisesti sekaisin. Olemme yhdessä käyneet asioimassa kauppa-, pankki- ja virastoasioita. Kaikki tämä helpottaa integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Me suomalaiset puolestaan opimme monenlaista heidän kulttuureistaan. Tämä on keskinäistä, kielten, ajatusten ja maailmojen vaihtoa. Se on suuri rikkaus.

– Monet ovat yllättyneet positiivisesti, kun olen kertonut asuntolastamme. Aluksi ihmisillä saattaa olla sellainen pieni epäilys. Kun he ovat kuulleet paikasta ja yhteisöllisyydestämme, niin he ovat olleet tosi vaikuttuneita.

Anttokin vierailee ajoittain osaston puolella: – Peli-illoissa olen käynyt säännöllisesti, usein myös keskiviikkokahvilassa, ja välillä sunnuntain jumalanpalveluksissa. Tosin useimmiten olen viikonloput Helsingissä perheen ja ystävien luona.

Jyväskylä ei ollut Antolle entuudestaan tuttu. Hän pitää kaupungin kompaktiudesta.

– Tämä on helppo kaupunki, kaikki on kävelymatkan päässä. Sanotaan, että joka viides Jyväskylän asukas on opiskelija, joten paljon on haalarikansaa liikkeellä. Suurin osa on tullut jostain muualta, joten olemme kaikki samassa tilanteessa.

Lukuisista liikuntamahdollisuuksista hän on myös iloinen: – Yliopisto järjestää paljon liikuntatoimintaa. Käyn pelaamassa korista ja sulkapalloa. Sen lisäksi pyöräilen ja lenkkeilen, tämä on kaunista seutua.

Tulevaisuuden toiveissa siintää ura luokanopettajana.

– Saatan muuttaa Helsinkiin tai pysyä täällä. Opiskelua on vielä neljä vuotta jäljellä, niin on vaikea katsoa niin pitkälle tulevaisuuteen, Antto pohtii. – Tavoittelen onnellista ja terveellistä elämää. Toivon, että täällä saadut kontaktit kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Toni Kaarttinen 

Kuvat: Toni Kaarttinen &
Jyväskylän osaston kuva-albumi