Keräysvarojen käyttöä voi ja pitää seurata

Mediassa ja somessa on viime päivinä esiintynyt vilkasta keskustelua siitä, voiko hyväntekeväisyyteen luottaa, menevätkö kerätyt varat sinne mihin ne on kerätty ja kuka valvoo varojen käyttöä. Siksi halusimme valottaa oman avustustyömme hallintopuolta - vakiintuneen järjestön näkökulmasta.

Pelastusarmeijalla on vakiintuneena toimijana 5-vuotinen rahankeräyslupa ja sen sisällä seitsemän eri keräystä. Eri keräyskampanjat ja niistä maksettavat avustukset ja kulut tiliöidään eri koodeilla, jolloin kukin keräys näkyy erillisenä kirjanpidossa, ja varoja ja niiden käyttöä voidaan seurata.

Suomen Pelastusarmeijan Säätiössä tehdään kirjanpito kuukausittain ja tilintarkastus vuosittain. Samalla tarkistetaan rahankeräyksen käytänteet ja varojen käyttö keräystarkoituksen mukaisesti. Pienempiä tilintarkastuksia tehdään myös useamman kerran vuodessa. Tilikauden jälkeen lähetetään tilinpäätös patentti- ja rekisterihallitukselle. Poliisihallitukselle lähetetään luvanvaraisten keräysten tilitykset lupakauden jälkeen. Jokaisesta antamastamme sekä paikallisesta että valtakunnallisesta avustuksesta ja toiminnan kulusta jää jälki, joten kaikkia maksuja ja kuluja voidaan tilinpidosta luotettavasti seurata. Käteisiin perustuvien lahjoituksien laskussa on läsnä aina kaksi henkilöä, jotka allekirjoituksellaan vahvistavat tuotot ja ne kirjataan ylös.

Suomen Pelastusarmeijan varainhankinnassa myös testamenteilla on merkittävä osuus. Jos testamenttimääräys on tarkoitettu johon tiettyyn tarkoitukseen tai kohderyhmälle, se pystytään pitämään tasekirjassa erillisenä omalla koodillaan, jolloin testamenttimääräystä voidaan seurata ja siitä voidaan antaa varoja juuri siihen toimintaan, johon se on osoitettu. Kaikkea tätä seurataan myös vuosittaisissa tilintarkastuksissa.

Suomen Pelastusarmeijan taloutta ja varojen käyttöä ohjaa säätiön hallitus ja taloushallinnon lautakunta. Molemmat elimet kokoontuvat vähintään kerran kuukaudessa. Kummassakin elimessä on eri toimialojen edustajia sekä tietysti säätiön johtajisto. Hallituksen kokoonpano on nähtävissä säätiörekisterissä. Suomen Pelastusarmeijan toimintaa seurataan ja auditoidaan myös kansainvälisen Pelastusarmeijan toimesta.

Koska lahjoittajien luottamus on ensiarvoisen tärkeää, se pyritään kaikin keinoin varmistamaan sekä ulkopuolisella että sisäisellä valvonnalla.

Rahankeräys vaatii läpinäkyvyyttä, ja uusi rahankeräyslaki pyrkii sitä tukemaan sekä etukäteislupakäytäntönä isojen toimijoiden kohdalla että jälkikäteisseurannan kautta.

Perinteinen hyväntekeväisyysjärjestö vai yksittäinen hyväntekijä?

Viime aikoina on keskusteltu myös erilaisesta hyväntekeväisyydestä. On mietitty, onko perinteisten hyväntekeväisyysjärjestöjen merkitys some-aikakaudella vähentynyt, ja ovatko ne kasvottomia ja liian jäykkiä auttamaan ihmisiä ja kohtaamaan heidän hätänsä.

Suurien ja perinteisten toimijoiden rinnalle on tullut yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien perustamia yhteisöjä, jotka melko spontaanisti ja nopeasti pystyvät käynnistämään keräyksen jonkin kohteen hyväksi. Pienten toimijoiden ja erityisesti some-ryhmien etuna on nähty se, että itse toiminnan kulut jäävät alhaisiksi. Lahjoittajat kokevat, että he pystyvät paremmin hahmottamaan kenelle apu menee, jos kohde on esim. jokin yksittäinen henkilö tai perhe. Tällainen auttaminen koskettaa meitä ja tunteitamme, se on luonnollista.

Pitkäaikainen ja suunnitelmallinen työ vaatii kuitenkin aina myös rakenteita: ihmisiä, tiloja sekä välineitä, joista seuraa väistämättä myös kuluja. Mutta se myös takaa toiminnan pysyvyyden.  Ihmiset tarvitsevat jatkuvuutta ja luottamusta siihen, että toiminta pysyy, ja se on tiettyjen periaatteiden ja mietittyjen suunnitelmien mukaista. Pitkäaikaisilla toimijoilla on myös syntynyt ammattitaitoa ja kokemusta toiminnan vaikuttavuudesta pitkällä tähtäimellä. Voidaan auttaa laajempaa ihmisryhmää ja niitä tuhansia tuntemattomia, joiden hätä ei koskaan pääse valokeilaan mediassa tai somessa.

Vaikka pitkäjänteinen sosiaalinen auttaminen vaatii suunnitelmallisuutta, tarvitaan tietysti myös joustavuutta ja kykyä pystyä luomaan uusia auttamiskeinoja melko nopeallakin aikavälillä. Yhteiskunnan muutosta on kyettävä seuraamaan ja siihen on pyrittävä reagoimaan. Tähän järjestöjen on hyvä kiinnittää myös entistä enemmän huomiota.

Pelastusarmeijan tunnus on ollut jo 150 vuotta "soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa". Lause tarkoittaa, että haluamme palvella ihmisiä kokonaisvaltaisesti kohtaamalla ihmisen kaikki tarpeet: henkisesti, hengellisesti sekä fyysisesti. Sen toteuttaminen vaatii suunnitelmallisuutta, hyviä rakenteita ja joustavaa muuntumista tilanteiden mukaan.

USA:n Pelastusarmeija sai jokin aika sitten miljoonalahjoituksen asunnottomien työhön San Diegossa. Lahjoittajien perusteena oli se, että Pelastusarmeijan työ paikallisesti oli ollut vaikuttavaa, pitkäjänteistä ja ammatillista.

Naapuriapu ja talkoot ovat aina kuuluneet yhteiskuntaan, ja niin pitää ollakin. Niillä on aina paikkansa yhteisössä, tällaista spontaania auttamista soisi olevan enemmänkin. Sillä on suurempi merkitys kuin vain rahallinen apu, koska se yhdistää meitä ja auttaa meitä ymmärtämään lähimmäisiämme paremmin. Sosiaalinen media voi parhaimmillaan tukea tätä myös erittäin hyvin – ja tuoda naapurit lähelle aivan uudella tavalla. Kuitenkin myös isojen järjestöjen laaja-alaista, pitkäjänteistä ja ammattimaista työtä tarvitaan ihmisten arjen tukemisessa. Molemmilla on oma tärkeä paikkansa yhteisessä elämässämme.

Toivotaan, että hyväntekeväisyys ja ihmisten usko hyväntekemisen voimaan säilyy edelleen luottamuksen arvoisena, ja hyväntekeväisyys säilyy monimuotoisena, jolloin lahjoittaja kokee, että lahjoitus menee oikeaan kohteeseen ja avun saaja kokee saaneensa tarvitsemansa avun omaan tilanteeseensa.

Tehdään hyvää kaikilla tasoilla – sillä se joka antaa omastaan, saa myös enemmän!

Eija Kornilow
Viestintäpäällikkö