Julkaistu 25.12.2023 07:00
Kenraalin joulutervehdys 2023
Näkymä oli tuttu. Katua koristivat jouluvalot ja -koristeet, musiikki soi, ja ympäriinsä kuljeskelevat ihmiset panivat merkille jouluiset yksityiskohdat. Kadun päässä melkein hämärässä oli talo, jonka etupihan nurmikolla oli pieni laatikko, ja sen sisällä jouluseimi. Useimmat ihmiset eivät kiinnittäneet siihen huomiota. Suurin osa oletti joulukoristelujen loppuneen ennen kuin pääsivät talon kohdalle. Mutta juuri siellä oli esillä joulun hiljainen sydän. Ei räikeää esillepanoa. Ei valoja ja ääniä. Vain hiljainen muistutus siitä, kuka syntyi Pelastajaksemme.
Joskus mietin, unohdammeko helposti joulun hiljaisen sydämen. Vaikka katsomme osaa joulukertomuksesta, saatamme sivuuttaa sen keskeisen viestin. Evankeliumien kirjoittajat kertovat joulusta eri tavoin. Jotkut voivat sanoa, että vain Matteus ja Luukas sisällyttävät kertomukseensa joulutarinan. Ehdottaisin silti, että jokainen evankeliumi painottaa sitä omalla tavallaan.
Markus – mahdollisesti evankeliumeista vanhin – ei sisällä tarinoita Jeesuksen syntymästä ja varhaislapsuudesta. Sen sijaan Markuksen ”joulu” on kätketty alkusanoihin ”Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta” (Mark. 1:1). Jeesuksen sanotaan alusta alkaen olevan Jumalan Poika. Siinä on hyvä uutinen.
Johanneksen evankeliumissakaan ei ole tarinaa syntymästä tai varhaislapsuudesta, mutta se näyttää joulun tulevan Jumalan sydämestä. Sana tuli lihaksi ja asuu keskellämme – täynnä armoa ja totuutta.
Matteuksen evankeliumi alkaa pitkällä Jeesuksen sukuluettelolla. On helppoa hypätä sen yli ja olla huomaamatta sen merkitys. Siinä mainitaan viisi naista, jotka kaikki osoittivat vahvaa uskoa siitä huolimatta, että yhteiskunta saattoi tuomita heidät ankarasti. Tamar – huijasi appensa saattamaan hänet raskaaksi; Rahab – prostituoitu, joka auttoi israelilaisia vakoojia; Ruut – halveksittu ulkomaalainen; Batseba – avionrikkoja; ja Maria – avioton äiti. Jokainen heistä on osa Jeesuksen sukuhistoriaa. Jos Jeesus myöhemmin näyttää samastuvan syntisiin, syynä on, että se on hänellä ”geeneissä”. Jeesus on yhteydessä meidän kaltaisiimme ihmisiin, jotka – syntisyydestä ja hairahtuvaisesta ihmisyydestä huolimatta – osoittavat uskonsa. Sitten Matteus kertoo Jeesuksen olevan Immanuel – Jumala kanssamme, meidän ihmisyydessämme. Kaikki tämä tapahtuu ennen kuin perinteiset jouluhahmot, viisaat miehet, edes ilmestyvät kuvaan. He tulevat etsimään häntä, joka on syntynyt Kuninkaaksi.
Luukas laittaa enkelit ilmoittamaan, että Jeesus on Pelastaja, hän on Kristus, Herra. Tätä ilmoitusta ei anneta niille, joille luulisi, vaan paimenille – työnsä luonteen vuoksi uskonnollisina hylkiöinä pidetyille ihmisille. Tällaisille yhteiskunnan marginaalissa eläville ihmisille Jeesus tulee Pelastajana.
Kukin evankeliumi esittää erilaisen näkemyksen joulusta. On hyvin helppoa takertua joulutarinan yksityiskohtiin. Niihin voi kuulua asioita, jotka ovat meille tuttuja, joita ei edes mainita evankeliumeissa. Sen sijaan voimme joskus unohtaa joulun hiljaisen sydämen, josta kerrotaan Raamatussa.
Tänä vuonna voisimme ehkä jälleen keskittyä siihen, mitä evankeliumeissa itse asiassa kerrotaan Jeesuksen tulemisesta. Hänestä, joka tulee syntisten ja syrjäytyneiden takia. Joka tulee ollakseen Kuningas. Joka tulee ollakseen Immanuel – Jumala kanssamme. Joka tulee meidän Pelastajaksemme. Joka on ollut olemassa ikuisesti.
Kaiken tähän aikaan vuodesta tapahtuvan keskellä voisimme kohdistaa sydämemme ja mielemme joulun hiljaiseen sydämeen; siihen, kuka Jeesus on. Jumalan Poika. Sana, joka tuli lihaksi. Kuninkaamme. Immanuel. Pelastajamme. Kristus, Herra.
Sanokaamme lauluntekijän tavoin ”Oi saavu, Jeesus! Luoksemme nyt jää, Immanuel!”
Jumala siunatkoon sinua tänä jouluna ja alkavana vuonna.
Lyndon Buckingham
kenraali
Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja