Kenraali André Cox & komentaja Silvia Cox: Sydämen langoin kiinni Suomessa

Kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox ovat meille suomalaisille tuttuja kasvoja. He olivat Suomen ja Viron territorion johtajia vuosina 2005–2008. Vuodesta 2013 vuoteen 2019 he toimivat koko kansainvälisen Pelastusarmeijan johtajina, kenraalina ja naistyön kansainvälisenä johtajana. Meillä oli ilo saada heidät vierailulle kesäkongressiin, jossa he toimivat juhlapuhujina. Sotahuudon haastattelussa Coxit muistelevat aikaa Suomessa, kertovat kansainvälisen johtajuuden aikaisista ja jälkeisistä vuosista, ja siitä, millaisena he kokevat 135-vuotiaan Pelastusarmeijan Suomessa.

Haastatteluhetkellä kesäkongressi on alkamassa, ja kaikkialla käy kuhina. Kenraali André ja komentaja Silvia Cox ovat valmistelemassa avajaisjuhlan kuvaesitystä. Esitys saadaan hiottua kuntoon, ja siirrymme Temppelin sotilashuoneeseen keskustelemaan.

André ja Silvia Cox ovat kunniavierainamme kesäkongressissa. Tiedustelen, mitä he odottavat tulevilta päiviltä.

– Odotamme innolla vanhojen ystävien ja tuttujen tapaamista ja sekä tutustumista uusiin ihmisiin. Odotamme Jumalan todella siunaavan ja näyttävän läsnäolonsa kongressin aikana. Jumala voi puhutella monella tavalla, ja antaa meille kaikille toivon löytämisen ilon ja voimaa tulevaisuutta varten.

Juuret Afrikassa ja Sveitsissä

Ennen kuin sukellamme syvemmälle Suomen vuosien muisteluihin, niin kerrataan hiukan Kenraali André Coxin ja komentaja Silvia Coxin historiaa. André vietti lapsuutensa 50- ja 60-luvulla Eteläisessä Rhodesiassa, vanhempiensa toimiessa siellä alueellisina upseereina. Varttuminen Afrikassa englantilaisen isän ja sveitsiläisen äidin lapsena totutti Andrén kulttuurien monimuotoisuuteen jo nuorena.

Perhe palasi myöhemmin Englantiin. Nuori André muutti 70-luvun alussa Sveitsiin opiskellakseen ranskaa. Genevessä kohtalo toi nuoren André Coxin ja Silvia Voletin yhteen. Silvian vanhemmat olivat määrättyinä Pelastusarmeijan yömajassa Genevessä. André päätyi työskentelemään vastaanottovirkailijana samaisessa yömajassa. Siellä nuori pari tapasi toisensa. Avioitumisen jälkeen oli vuorossa upseerikoulutus kansainvälisessä kadettikoulussa Lontoossa. Valmistumista vuonna 1979 seurasi kaksi osastomääräystä Sveitsiin. Noina vuosina perheeseen syntyi myös kolme tytärtä: Myriam, Esther ja Sarah. Tyttöjen ollessa pieniä Coxit saivat määräyksen Zimbabween. Palattuaan Afrikasta he työskentelivät kahdeksan vuoden ajan Sveitsin, Itävallan ja Unkarin territorion päämajassa Bernissä. André toimi ensin viestintäsihteerinä ja sitten taloushallinnon sihteerinä. Nämä vuodet opettivat Andrélle paljon Pelastusarmeijan hallinnollisesta ja taloudellisesta todellisuudesta eli Pelastusarmeijan kansainvälisenä johtajana tärkeistä asioista.

Sydämen langoin kiinni Suomessa

Suomella ja Virolla on erityinen paikka Andrén ja Silvia sydämessä, sillä se oli heidän ensimmäinen määräyksensä territorion johtajina. He toimivat Suomen ja Viron Pelastusarmeijan johtajina vuosina 2005–2008.

– Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kenraali André Cox muistelee hymyillen. – Tunsimme olomme kotoisaksi. Olin työskennellyt vuosia hallinnollisissa tehtävissä, ja saatuamme määräyksen territorion johtajiksi tuntui kuin olisimme jälleen osastoupseereita. Saimme tehdä taas pastoraalista työtä.

– Oli ihanaa, että ympärillämme oli paljon ihmisiä, ja saimme jakaa asioita heidän kanssaan. Olin hyvin tyytyväinen siihen, Silvia lisää.

– Ensimmäisenä territorion johtajan määräyksenä Suomella tulee olemaan aina hyvin erityinen paikka sydämissämme. Rakastimme täällä vietettyä aikaa ja tapaamiamme ihmisiä, André toteaa.

Suomi ja Viro eivät olleet Coxeille entuudestaan kovinkaan tuttuja.

– Minun piti tarkistaa kartasta, missä nämä maat sijaitsevat. Opittuani joulupukin asuvan täällä, olin varma, että tämän on oltava hieno paikka, Silvia naurahtaa.

– Olin kuullut Suomesta ja harkinnut nuoruudessani vierailua Suomeen, mutten tiennyt maasta paljoakaan. Tiesin kuitenkin, missä se sijaitsi, ja että talvella olisi kylmä!

Luonnon kauneus teki Coxeihin suuren vaikutuksen.

– Se vei ajatuksemme takaisin Afrikkaan. Avoimia maisemia, metsiä, järviä. Voi, tämän maan kauneus on hämmästyttävää.

Uusi tehtävä oli johtajille mielenkiintoinen.

– Olimme todella kiitollisia siitä, että saimme seurata hyviä territorion johtajia, Carl ja Gudrun Lydholmia. He olivat olleet täällä vuosia ja tehneet hyvää työtä. Sille pohjalle oli hyvä rakentaa. Aistimme ilmassa kaihoa menneiden vuosikymmenien suuruudesta ja pelkoa pienentymisestä, mutta me näimme monia mahdollisuuksia. Hyviä asioita alkoikin tapahtua, saimme uusia sotilaita ja upseereita.

Yksi suuri haaste Coxien johtajuusaikana oli Pelastusarmeijan kiinteistöjen tilanne. André Cox laittoi alulle Temppelin ja nykyisen päämajan täydellisen kunnostamisen. Vuonna 2010 remontti oli suurilta osin valmis, ja nämä historialliset tilat saivat uuden elämän.

– Myös Kallion keskustalo tarvitsi suurta remonttia, ja myöhemmin asuntola uusiutuikin asumispalveluyksiköksi. Nämä projektit tuntuivat pelottavan suurilta, mutta niihin oli tartuttava.

Teemme haastattelua Temppelin sotilashuoneessa. Kysyn Andrélta, miltä tuntuu nyt nähdä tilat käytössä.

– Hienoa nähdä tilat täynnä elämää. Erityisen iloinen olen nähdessäni, millaisella pieteetillä Temppeli on restauroitu. Rakennus ei ole vain osa Pelastusarmeijan historiaa, vaan myös osa Helsingille kuuluvan perinnön säilyttämistä. On myös ilo huomata, että edellinen päämaja, joka kunnostettiin asunnoiksi, on täynnä asukkaita.

Tiedustelen heiltä kohokohtia Suomen vuosilta. Silvia muistelee kaiholla Juuret-kokoontumista ja kongresseja.

– Nautin niiden suunnittelusta. Halleluja-ratikan ja Salvino-maskotin tulen varmasti aina muistamaan.

Silvia ilahtuu kertoessani perinteiden jatkuvan tämän vuoden kongressissa. Halleluja-risteily vie armeijalaiset merille, ja Salvino tervehtii lapsia ulkoilmatapahtumassa.

André muistelee hyvillään konsertteja Temppeliaukion kirkossa.

– Se, että saimme kirkon useammankin kerran täyteen, oli todistus siitä, että Armeija tunnettiin ja voi hyvin.

André ja Silvia kertovat kaipaavansa Suomesta kaunista luontoa, tuoreita marjoja, makoisaa suklaata ja suomen kielen sointia. Kaikkein eniten he kuitenkin jäivät kaipaamaan ihmisiä.

– He ovat ne sydämiemme langat, jotka punovat ja sitovat meidät tänne, Silvia tiivistää sydämellisesti hymyillen.

Yllättävä kutsu kansainvälisen Armeijan johtoon

Suomen vuosien jälkeen komentajat André ja Silvia Cox palvelivat Eteläisen Afrikan sekä Ison-Britannian ja Irlannin territorion johtajina. Tehtävä Isossa-Britanniassa jäi yhdeksän kuukauden mittaiseksi, kun kenraali Linda Bondin toiveesta André otti vastuun esikuntapäällikön ja Silvia kansainvälisen naistyön johtajan tehtävästä. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin kenraali ilmoitti luopuvansa tehtävästään. Coxit ottivat vastuun työstä Korkean neuvoston kokoontumiseen asti. Keväällä 2013 Korkea neuvosto valitsi André Coxin Pelastusarmeijan uudeksi kenraaliksi.

– Kutsu Ison-Britannian ja Irlannin territorion johtajiksi oli ensimmäinen shokki. Emme odottaneet sitä, kuten emme myöskään määräyksiä esikuntapäälliköksi ja kansainvälisen naistyön johtajaksi. Puhumattakaan siitä, että kenraali jäikin eläkkeelle vain pari kuukautta myöhemmin.

André oli tosin esipäällikön tehtävästä hyvin otettu, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta Pelastusarmeijan historiassa, kun isä ja poika ovat olleet tuossa määräyksessä. – Sen sisäistäminen oli tavallaan ylivoimaista, sillä en ollut unelmoinut, että jonain päivänä niin voisi tapahtua, André sanoo hymynkareen kera.

Korkean neuvoston kokoontuessa valitsemaan uutta kenraalia André havaitsi, että hänet mahdollisesti halutaan ehdolle.

– Minulla meni muutama päivä sopeutua ajatukseen, kunnes koin rauhan hetken ja totesin itselleni, että Jumala on kutsunut minut upseeriksi. Upseerina sitoudun Jumalaan ja hänen tahtoonsa, ja näin ollen en koskaan kieltäytyisi minulle annetusta määräyksestä. Tilanne ei ole erilainen, vaikka kenraali valitaan vaaleilla. Jos se on ihmisten enemmistön tahto, silloin se on myös Jumalan tahto.

André Cox tuli valituksi Pelastusarmeijan 20. kenraaliksi. Silvia muistelee tuon ajan olleen äärimmäisen hektistä.

– Muutettuamme Etelä-Afrikasta Isoon-Britanniaan meidän piti vaihtaa asuntoa kolme kertaa reilun vuoden sisällä. Ensin territorion johtajan, sitten esikuntapäällikön ja lopuksi kenraalin asuntoon. Inhimillisesti katsoen se oli kaoottista, kuten voitte kuvitella, Silvia naurahtaa.

Kenraalina olemisen taakka ja siunaus

Vuodet kenraalin ja kansainvälisen naistyön johtajana olivat kiireisiä, mutta antoisia.

– Kenraalin pesti on varmasti yksi työntäyteisimmistä tehtävistä Pelastusarmeijassa. Vastuu on suuri, sillä viime kädessä kenraali on vastuussa koko kansainvälisen Pelastusarmeijan toiminnasta. Jos jotain tapahtuu, on oltava valmis reagoimaan.

Coxeilla oli näky, että he haluavat olla ihmisten tavoitettavissa, ja siksi he tekivät päätöksen yrittää kiertää Armeija-maailmaa niin paljon kuin mahdollista. Palvelusvuosien aikana he onnistuivatkin käymään kaikissa territorioissa.

– Se oli meille mahdollisuus huolehtia Pelastusarmeijan hengellisestä työstä.

Taloushallinnollisen taustansa vuoksi kenraali André Coxille oli hyvin tärkeää ajanmukaistaa Pelastusarmeijan taloudellisia ja hallinnollisia standardeja.

– Täytimme vaatimukset, mutta standardimme eivät monin paikoin olleet nykypäivän tasalla. Teimme asian eteen paljon töitä, ja tänä päivänä Pelastusarmeijan standardit vastaavat korkeimpia kansainvälisiä vaatimuksia. Uudistimme myös IT-ympäristömme niin, että se on kaikkialla maailmassa yhtenäinen. Toimintamme on lainmukaista, läpinäkyvää ja vastuullista. Pelastusarmeijalla on hyvä maine, ja siitä on pidettävä kiinni.

– Meille henkilökohtaisesti muistorikkainta ovat noina vuosina olleet hengellisen työn mahdollisuudet. Pelastusarmeijan 150-vuotisjuhlat, Boundless-kongressi, säteilee edelleen vaikutuksia maailmaan. Kaikki se painotus rukoukseen ja raamatunlukuun ennen ja jälkeen kongressin puhutteli hyvin monia. Rukouksen aallot vyöryivät kautta maailman, Silvia Cox muistelee hymyillen.

– Kansainvälisen naistyön johtajana minulla oli myös etuoikeus tavata naisia ympäri maailmaa ja nähdä miten he työskentelevät uskossa yhdessä ja osallistuvat paikallisten naisten ja perheiden auttamiseen ja työn kehittämiseen. Se oli todella siunaavaa.

Pyydän Andréta ja Silviaa kertomaan, miten he näkevät kansainvälisen johtajuusvuosiensa perinnön.

– Toivomme, että Boundless-kongressista on jäänyt jälkiä yksittäisten ihmisten elämään, André sanoo. – Toki minut varmaan muistetaan hallintouudistuksista, mutta toivon, että työmme on kerryttänyt myös hengellistä pääomaa.

Miten kenraali näkee Armeijan tulevaisuuden?

– Maailma on hajanainen ja polarisoitunut. Olemme kuitenkin yhtenäinen Armeija, jolla on yksi viesti: pelastus Kristuksessa. Aina on olemassa vaara, että vetäydymme toisistamme erillemme erilaisin näkökulmin ja tulkinnoin. Mielestäni Armeijan vahvuus on sen yhtenäisyydessä. Kaikkein suurin vaara on kuitenkin se, että käännymme sisäänpäin, ajattelemme vain itseämme ja rukoilemme suojelua ympäröivältä maailmalta. Silloin Armeija menettäisi tehtävänsä. Jumala on kutsunut meidät olemaan maailmassa. Vaikka se voi olla epäystävällinen paikka, niin meidän tulee olla uskollisia kutsumuksellemme, jossa tehtävämme on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja ilman mitään erottelua kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään.

Perhe-elämää, osastotoimintaa ja kansainvälistä vastuuta

Elokuussa 2018 kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox astuivat kenraaliuden jälkeiseen aikaan. Nyt keskiössä ovat lapset ja lastenlapset – paikallista osastoa ja kansainvälisiä tehtäviä unohtamatta.  

– Muutimme Burgdorfiin Sveitsiin, jossa kaikki lapsemme ja lastenlapsemme asuvat. Kiitämme Herraa siitä, se on oikea siunaus. Olemme siis olleet kiireisiä lastenlasten kanssa, Silvia sanoo sydämellisesti hymyillen.

André ja Silvia ovat sotilaina paikallisessa osastossa. Silvia on mukana pyhäkoulun vetämisessä ja André soittaa osaston torvisoittokunnassa. He saivat myös saarnauskutsuja Sveitsin muihin osastoihin ja puhepyyntöjä Pelastusarmeijan kansainvälisestä toiminnasta. He ehtivät vastata pariin kutsuun, kunnes koronapandemia laittoi kaiken tauolle pariksi vuodeksi. Sen jälkeen he ovat olleet puhumassa muun muassa Italiassa, Kreikassa ja Belgiassa. Viimeisimpänä he ovat pitäneet neljän viikon kokoussarjan Floridassa.

– Olemme edelleen käytettävissä, ja tämän vuoden tammikuussa minut pyydettiin Pelastusarmeijan edustajaksi Yhdistyneissä Kansakunnissa, André kertoo. – Se on tilaisuus olla läsnä YK:ssa, kun keskustelemme ihmisoikeuskysymyksistä, köyhyydestä, epäoikeudenmukaisuudesta, naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja monista muista teemoista, joita me myös kansainvälisenä Pelastusarmeijana kohtaamme.

Historiastaan ylpeänä tulevaisuuteen katsellen

Pelastusarmeija Suomessa on juuri täyttämässä 135 vuotta. Olen utelias kuulemaan, millaisia ajatuksia kenraalilla ja komentajalla on territoriomme menneisyydestä ja tulevaisuudesta.

– Voitte ylpeänä katsoa menneeseen 135 vuoteen. Pelastusarmeijalla on ollut suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen tekemä työ tunnustetaan ja sitä arvostetaan. Lukuisat ihmiset ovat Jumalan kutsuttuina tehneet ansiokasta työtä ollen siunaus ja apu ihmisille. Vuosipäivä on erinomainen hetki katsoa historiaan ja kiittää rukouksin näitä arvokkaita sieluja.

– Ei kuitenkaan tule elää menneisyydessä. Tulee pohtia, mitä merkityksellistä voimme tehdä tämän päivän yhteiskunnassa. Suomi on itsenäisyytensä aikana saavuttanut upean elintason ja olosuhteet, mutta silti Suomessakin on köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. On ihmisiä, joita pidetään nykyajan orjuudessa. On ihmisiä, joita pahoinpidellään. On ihmisiä, jotka elävät riippuvuudessa. Suomi siis tarvitsee edelleen Pelastusarmeijaa, André pohtii ja vakavoituu entisestään.

– Emme voi myöskään unohtaa poliittista tilannetta ja levottomuuksia, joita koemme Euroopassa. Jumala varjelkoon meitä kolmannelta maailmansodalta. Nyt ei ole aika istua alas ja sanoa ”kiitos, olemme työmme tehneet”. Työtä on enemmän kuin koskaan.

Suomen ja Viron territoriolla on ensimmäiset suomalaiset territorion johtajat kolmeenkymmeneen vuoteen. Coxit ottivat uutisen ilolla vastaan.

– Tunsimme everstiluutnantit Saga Lipon ja Esa Nenosen Suomen ajaltamme. Olimme valinnasta iloisia, mutta emme yllättyneitä. He ovat hyviä johtajia territoriollenne. Kansainvälisyys on hyvä asia, mutta on myös positiivista, että johtajat tulevat Suomesta. Se on merkki siitä, että olette toimiva ja elävä territorio. Territorion johtaminen kotimaassa ei ole kuitenkaan helppo tehtävä, sillä kaikki tuntevat sinut, ja vastuu on suuri. Ajatuksemme ovat johtajienne luona.

Lopuksi vielä kyselen, minkä he näkevät Pelastusarmeijan vahvuutena Suomessa ja Virossa.

– Pelastusarmeijan voima tulee kutsutuilta ihmisiltä. Heiltä, jotka ovat sitoutuneita ja valmiita sanomaan Jumalalle kyllä. Siinä on suuri voima. Olemme nähneet, miten asiat ovat edistyneet, miten ilmassa on toivoa ja näkyä. Pelastusarmeija voi Suomessa hyvin ja on elävä osa yhteiskuntaa. 135-vuotispäivä ei ole loppu. Se on seuraavan luvun alku.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen, Kati Kivestö & Salvation Army IHQ

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä