Kärsimysnäytelmässä tiivistyy pääsiäisen sanoma

Valo voittaa

Pääsiäisen aikaan kärsimysnäytelmät ovat suosittuja lukuisissa maissa. Pääsiäisnäytelmistä kuuluisin on Saksan Eteläisen Baijerin Oberammergaun kylän kärsimysnäytelmä, jota on esitetty vuodesta 1634 asti kymmenen vuoden välein. Koronapandemian vuoksi vuoden 2020 esitykset on siirretty esitettäväksi 14.5.–2.10.2022. Majuri Sirkka Paukku vieraili Oberammergaussa 2010, ja hän jakaa kokemuksiaan tästä ainulaatuisesta näytelmästä.

Kärsimysnäytelmien historia ulottuu aivan kristinuskon alkuajoille asti. Varhaiset kristityt pyrkivät tekemään pyhiinvaelluksia mukaillen reittiä, jota Jeesus oli kulkenut viimeisinä päivinään. He kantoivat ristiä ja pysähtelivät rukoilemaan. Pääsiäisnäytelmät oli tarkoitettu niille, joilla ei ollut mahdollisuutta matkustaa pääsiäisen aidoille tapahtumapaikoille.

Ensimmäiset pääsiäisnäytelmät olivat latinankielisiä ja sisälsivät evankeliumin lukemista ja dramatisoituja katkelmia Raamatun henkilöiden elämästä. Näytelmäjaksoissa alettiin käyttää kansankieltä, ja eri alueille kehittyi omia näytelmiä. Vanhimmat säilyneet ovat 1300-luvulta saksankielisiltä alueilta, kuten Wienistä, Frankfurtista ja Maastrichtista. Ajan kuluessa näytelmiin lisättiin viihteellisiä elementtejä ja uusia henkilöitä. 1400-luvun loppupuolelle mennessä monet pääsiäisnäytelmät olivatkin kehittyneet viihteellisiksi, ja monet kirkolliset viranomaiset kielsivät niiden esittämisen kirkoissa. Seuraavat vuosisadat kärsimysnäytelmien suhteen elettiin hiljaiseloa, kunnes laajempi kiinnostus näytelmiin virisi uudelleen 1800-luvun lopussa. 1634 alkaneeseen Oberammergaun pääsiäisnäytelmään alkoi saapua tuhansia katsojia.

Viime vuosisadan aikana pääsiäisnäytelmät yleistyivät lukuisissa maissa, ja ne ovat edelleen todella suosittuja. Brasiliassa Nova Jerusalemin pikkukaupungissa on esitetty pääsiäisnäytelmää vuodesta 1951. Nykyisin katsojia on 70 000. Suomessa pääsiäisnäytelmien klassikko on Tytti Jäppisen 1970-luvulla kirjoittama Passiodraama, joka toteutettiin opiskelijavoimin Temppeliaukion kirkossa. Passiodraamaa esitettiin 17 vuotta, ja sitä on esitetty kaikkialla Suomessa. Helsingissä on vuodesta 1996 esitetty pitkäperjantaisin Via Crucis -kärsimysnäytelmää, joka pohjautuu keskiaikaiseen kirkkoperinteeseen. Vuoden 2020 esitys jäi välistä koronapandemian johdosta. Draama alkaa Kaisaniemen puistosta ja päättyy tuomiokirkon portaille. Lisäksi Lahdessa on esitetty vuodesta 2000 alkaen professori Paavo Liskin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Kärsimystie-katunäytelmää.

Melkein 400-vuotinen perinne

Palataan kärsimysnäytelmistä kuuluisimpaan, eli Oberammergauhun. Jouluna 1632 kylään matkusti ruttoa sairastava mies. Seuraavan vuoden aikana ei monikaan perhe säästynyt menetyksiltä. Kyläläiset tekivät erityisen lupauksen Jumalalle. He tulisivat kymmenen vuoden välein esittämään suuren kärsimysnäytelmän, jos Jumala säästäisi kyläläiset rutolta. Lupauksen myötä kuolemantapaukset loppuivat, ja kyläläiset ovat pitäneet lupauksensa tähän päivään saakka. Kärsimysnäytelmää on esitetty vuodesta 1634 kymmenen vuoden välein, 1680 alkaen tasakymmenlukuisina vuosina sekä vuosina 1934 ja 1984, jolloin juhlittiin näytelmän 300- ja 350-vuotisjuhlia. Kärsimysnäytelmä on peruttu vain kerran, vuonna 1940 toisen maailmansodan vuoksi, ja siirretty kahdesti. Vuonna 1920 tapahtumaa siirrettiin kahdella vuodella sodan jälkeisen taloustilanteen takia, ja vuonna 2020 koronapandemian vuoksi. Vuoden 2020 kärsimysnäytelmä saa esityksensä 14.5.–2.10.2022.

Kärsimysnäytelmä esitettiin ensimmäisen kerran helluntaina vuonna 1634. Ruttouhrien hautojen päälle rakennettiin alkeellinen esiintymislava. Jo 1700-luvulla Oberammergauhun saapui runsaasti pyhiinvaeltajia eri puolilta Saksaa. 1800-luvulla esitys sai tuekseen musiikin ja puvustukseen panostettiin entistä enemmän. Tapahtumapaikka siirrettiin hautausmaalta kylän laidalta nykyiselle paikalleen. Vuonna 1880 valmistui ensimmäinen teatterirakennus, ja 1930-luvulla arkkitehti Raimund Lang loi uuden, monumentaalisen lavan ja katsomon, jossa on tilaa 5 200 katsojalle.

Oberammergaun kylässä asuu reilut 5 000 asukasta, ja voi sanoa, että vuosien mittaan miltei jokainen kyläläinen on ollut mukana esityksessä. Kesän aikana näytelmässä käytetään kahta miehitystä, jossa kussakin on 1 200 näyttelijää. Suurimmassa joukkokohtauksessa samanaikaisesti lavalla on 750 esiintyjää. Lisäksi esitystä tukee yhteensä yli satapäinen orkesteri ja kuoro. Myös koululaiset osallistuvat näytelmään, vaikka näytelmäkauden alussa käydään vielä koulua. Tarkan aikataulun mukaisesti oppitunti keskeytetään, ja roolisuorituksen jälkeen koululaiset palaavat oppitunneilleen.

Esityksissä arvostetaan autenttisuutta. Kärsimysnäytelmään osallistujilta edellytetään kunnon karvankasvua, sillä tekopartoja ja peruukkeja ei käytetä. Samoin tarpeistoon, kuten vaatteisiin, sotilaiden haarniskoihin, miekkoihin, kilpiin ja Jeesuksen orjantappurakruunun laatuun, suhtaudutaan suurella pieteetillä. Kyläläiset ovatkin ylpeitä perinteestään ja sen aitoudesta. Rahakkaista amerikkalaisten elokuvayhtiöiden filmaustarjouksista on kieltäydytty monesti. Kyläläisten mielestä kyseessä on ensisijaisesti jumalanpalvelus eikä suuri spektaakkeli.

Puhutteleva esitys

Jeesuksen viimeisestä viidestä päivästä kertova kärsimysnäytelmä on nykyään maailmankuulu. Kesän aikana on sata esitystä noin puolelle miljoonalle katsojalle. Yksi katsojista on ollut eläkeupseeri, majuri Sirkka Paukku. Vuonna 2010 hän oli mukana Radio Dein järjestämällä ryhmämatkalla, jota johti rovasti Veli-Matti Hynninen.

– Meitä oli kahdenkymmenen hengen ryhmä. Kiersimme Oberammergaun lisäksi muualla Etelä-Baijerissa ja kävimme myös Sveitsin puolella. Katsoimme nähtävyyksiä, tutustuimme kulttuuriin, ja meillä oli mahdollisuus osallistua patikkaretkiin. Se oli hyvin mielenkiintoinen ja antoisa matka.

Toki matkan kruunu oli Oberammergaun sykähdyttävä pääsiäisnäytelmä, jonka Sirkka pääsi näkemään 10. syyskuuta 2010. Jo pelkästään näytelmän puitteet olivat vaikuttavat.

– Näyttelijöitä oli esityksessä kaikkiaan 1 200. Melkein jokainen kyläläinen osallistuu näytelmään elämänsä varrella. Se on perinne, joka periytyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Vuoden 2010 esityksessä nuorin näyttelijä oli kaksivuotias Sara. Oli vaikuttavaa myös, miten eläimet, kuten aasit, lampaat ja linnut, olivat kaikki aitoja. Niiden kautta tulivat myös hajuaistin elämykset mukaan näytökseen, Sirkka naurahtaa.

– Näytelmä oli kuusituntinen elämys, joka kannattaa itse kokea. Esitys tapahtuu ulkona, ja vuorten piirtyessä taustalla ja illan hämärtyessä tunnelma oli todella hieno. Musiikki oli myös vaikuttavaa. Vieläkin voin aistia sen hetken, kun nämä laulut soivat. Esitys oli saksankielinen, mutta tarina puhui puolestaan.

Tiedustelen Sirkalta, mitkä kohtaukset koskettivat häntä syvimmin.

– Minua kovasti puhutteli ennen lopun dramaattisia kohtauksia, kuinka lempeästi näyttelijä esitti Jeesusta. Miten lämpimästi hän Jeesuksen roolissa kohtasi sairaita ja hyljättyjä ja rakkaudellisesti kohteli näitä ihmisiä. Kohtaus Getsemanella kosketti myös syvästi. Hetki, jona Jeesus pettyneenä totesi Pietarille: ”Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa?” Ja kyllähän koko näytelmän loppuosa on koskettava – Jeesuksen vangitseminen, ruoskiminen, ristiinnaulitseminen, kuolema ja ylösnousemus. Ruoskiminen ja ristiinnaulitseminen tuntuivat niin todelliselta, iskujen äänet kaikuivat katsomossa. Tuntui, että minun tähteni Jeesus kävi läpi tämän. Se oli todella puhuttelevaa.

Valon voiton sanoma

Keskustelumme siirtyy muihin kärsimysnäytelmiin. Sirkka kertoo nähneensä Helsingin Via Crucis -kulkueen neljästi. Viime vuosina esitys on mennyt Sirkan makuun liian moderniin suuntaan.

– Toki maailman täytyy muuttua, mutta pidän perinteistä. Oberammergaun esitys on pysynyt vuosisatoja samana, Sirkka toteaa hymyillen, ja jatkaa: – Kristinuskon perussanoma kannattaisi kohdata vesittämättömänä. Vaikka kaikki muuttuu, niin evankeliumin sanoma pysyy.

Kysyn, mitä kärsimysnäytelmistä kannattaa ottaa sydämiimme?

– Sen, että Jeesus kulki ristin tien meidän vuoksemme – ja Hän on ylösnoussut. Kristus on elävä ja todellinen. Sille, joka ei ole elänyt tämän sanoman äärellä, tämä voi olla silmiä avaavaa ja sykähdyttävää.

Olemme eläneet jännittäviä aikoja, ja haastatteluhetkellä emme vielä voi tietää varmasti, mitä kaikkea rokotukset ja pandemiatilanne mahdollistavat pääsiäisen vieton suhteen. Sirkalla on tähän lohdullinen ilon sanoma:

– Se, mikä on ihanaa, niin pandemiat eivät pääsiäisen sanomaa pysty perumaan. Pääsiäisen sanoman äärelle pystyy itse kukin pysähtymään tahollaan. Veljeni pienen pojan sanoin, kun hänelle oli kerrottu pääsiäisestä päiväkodissa: ”Älkää itkekö, viekää viesti!” Nostetaan päämme, katsotaan tyhjää hautaa ja iloitaan ylösnousseesta Herrasta. Olemme eläneet hyvin vaikeaa vuotta, mutta ei lannistuta pimeyden keskellä – valo voittaa!

Toni Kaarttinen

Lähteet: passionsspiele-oberammergau.de, matkallamaailmalla.fi, Wikipedia

Oletko kiinnostunut vierailemaan Oberammergaun kärsimysnäytelmässä?
Lisätietoa ja lippuja: passionsspiele-oberammergau.de

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä