Kaikilla on oma tarinansa

Maailmassa tapahtuu nykyään todella paljon muutoksia. Niillä on huomattava vaikutus nuoriin sukupolviin. Meillä on tietenkin oikeus ihmetellä: Mitähän näiden nuorten elämästä tulee? Autetaanko heitä sopivasti? Saavatko he tukea tulevaisuuteensa?

Tätä ajatellessani muistelin tapaamiani nuoria: jotkut heistä olivat loistavia koulussa, ja nykyään he ovat hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Jotkut ovat olleet vakavasti sairaita ja ovat ajoittain masentuneita... Toiset ovat saaneet huonoja vaikutteita ja kärsivät monenlaisesta epävakaudesta...  Joillakin oli ongelmia koulussa, ja heillä on ollut vaikeuksia löytää hyvää työpaikkaa, toteuttaa unelmiaan... Jotkut muuttivat muille maille ja yhteytemme katkesi... Kaikilla on oma tarinansa!

Tarinat rakentuvat aina suhteessa monenlaisiin ihmisiin sekä erilaisiin hyviin tai huonoihin kokemuksiin. Tiedämme, että tietyissä olosuhteissa jokainen ihminen – lapsi, nuori, aikuinen – on hauras. Miten upeaa onkaan, että vakaat, hyväntahtoiset ja kypsät ihmiset voivat auttaa, neuvoa, vahvistaa, kannustaa ja ohjata nuorta hänen kehitysvuosiensa aikana.

Eräässä tuntemassani kauniissa laulussa sanotaan: ”Lapsen ottaminen kädestä ja hänen johdattamisensa huomiseen”. Tämä pieni lause muistuttaa vanhempia ja yhteiskuntaa siitä, että heillä on valtava vastuu niistä, jotka rakentavat elämäänsä ja yrittävät löytää paikkaansa maailmassa: se ei ole koskaan helppoa! Yksinkertaisesti siksi, että nuoret tarvitsevat vapauden ohella huolenpitoa ja huomiota, heille on annettava aikaa ja heidän koulutukseensa on panostettava. On hienoa nähdä, että nuorilla on Suomessa mahdollisuus hyvään koulutukseen.

Tämä kertoo meille, että kärsivällisyys ja rakkaus ovat välttämättömiä ominaisuuksia, joita tulisi kehittää erityisesti silloin, kun kohtaamme riskiryhmään kuuluvia tai haavoittuvia nuoria. Ovatko he vastuussa siitä, että he ovat aloittaneet elämänsä haitallisessa ympäristössä? Kun yksi vanhemmista ei ole enää kotona, kun alkoholi on tuhonnut perheen, kun heillä ei ole omaa huonetta, kun he huonoja neuvoja saatuaan ovat tehneet nopeasti valitettavia valintoja? On monia olosuhteita, jotka vaikuttavat nuorisoon ja heidän terveydentilaansa. Aivan äskettäin kuulin taas kerran huumeiden ja alkoholin tuhoisista vaikutuksista nuorisoon Suomessa.

Mikä on reaktiomme tällaisissa tilanteissa? Miten yhteiskunta suhtautuu riskiryhmään kuuluviin nuoriin, heidän elämäänsä, provosoiviin asenteisiinsa tai seksuaaliseen suuntautumiseensa? Tuomitsemmeko heidät heidän tapojensa ja sen vuoksi, miten he näkevät meidät, vai suhtaudummeko heihin myötätuntoisesti ja rakastavasti? Mitä voimme tehdä heidän hyväkseen?

Toinen vaikea kohta on ruoka. On hyvä, että humanitaariset järjestöt tarjoavat riskiryhmään kuuluville nuorille myös ruokaa. Riittävä määrä terveellistä ruokaa ja majapaikka ovat erittäin tärkeitä, mutta molempiin tarvitaan tuloja. Yleensä se tarkoittaa, että jollain perheessä on säännöllistä työtä. Jos nuorella ei ole tukenaan perhettä tai huoltajia, selviytyminen kohti parempaa tulevaisuutta on haastavaa.

Yhteiskunnassamme on nykyään nuoria, jotka ovat vaarassa joutua hylätyiksi ja syrjityiksi koulutuksen puutteen, huume- tai alkoholiongelman tai muiden vaikeiden tilanteiden vuoksi. Syrjintä johtaa usein väkivaltaan ja vaikuttaa terveyteen monimutkaisilla tavoilla. Itse asiassa kaikki nämä tekijät aiheuttavat syrjäytymistä.  

Yksi syistä, joiden takia pidän evankeliumin lukemisesta, on se, että Jeesus ei koskaan leimannut ketään. Usein hänen luokseen tulevat ihmiset kärsivät. Jeesus ei tuominnut eikä moittinut heitä. Hän näki aina heidän sydämissään ja elämässään muutoksen mahdollisuuden, uutta toivoa. Hän näki jokaisessa sydämessä jotain hyvää. Evankeliumin sanoma ei ole muuttunut. Jeesukselle jokaisessa lapsessa, jokaisessa naisessa ja miehessä on aina jotain hyvää, jota on arvostettava ja kannustettava. Tämä on evankeliumin suuri sanoma. Ylösnousemus on aina mahdollinen menneisyydestä riippumatta!

Pelastusarmeijan perustajat Catherine ja William Booth taistelivat Jumalan rakkauden kannustamana syrjäytymistä vastaan tarjoamalla välittävää, kunnioittavaa, osallistavaa ja tuomitsematonta tukea. On totta, että he aloittivat unelmansa toteuttamisen pienillä teoilla, riittämättömillä materiaalisilla resursseilla ja rajoituksien kahlitsemana. Mutta Jumalan kanssa pienet alut eivät koskaan ole pieniä, ne ovat poikkeuksellisia. Evankeliumi kertoo sen meille!

Kun Boothien kristilliseen kutsumustyöhön liittyi uusia jäseniä, sitoutuminen vähäosaisimpien auttamiseen loi vahvoja rakenteita, ja monissa maissa kehitettiin hankkeita ja toimintasuunnitelmia. Nykyään halumme palvella hoitoa ja uusia näkökulmia tarvitsevia on osa todellisuuttamme, se ei koskaan muutu.

Jeesuksen esimerkin mukaisesti heikommasta asemassa olevien puolesta toimien jokaisen Pelastusarmeijan jäsenen vastuulla on vastata Jumalan kutsuun palvella kärsivää ihmiskuntaa niin paljon kuin voimme.

Tätä kutsua motivoi Jeesuksen esimerkki evankeliumissa. Elämänsä aikana Jeesus näyttää maailmalle, että rakkaus on voimakkaampaa kuin mikään muu, jopa kuolema. Tämän takia Jeesus antoi elämänsä pelastaakseen ihmiskunnan kaikelta, mikä voi tuhota sielumme ja erottaa meidät Jumalasta. Jumalalle elämä on arvokasta. Jokaisella elämällä on mahdollisuus olla Jumalan rauhanomaisessa ja pyhässä läsnäolossa nyt ja ikuisesti. Kukaan ei ole liian kaukana Jumalan rakkaudesta. Tämä on evankeliumin ihmeellinen sanoma!

Patrick Naud
eversti
territorion johtaja 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä