Kadettimme Enni Kulmala: Nuorissa on toivo

Kadetti Enni Kulmala on syksyllä aloittanut upseerikoulun opinnot. 20-vuotiaana hän on koulun kuopus. Enni on kuitenkin tuntenut kutsumusta Jumalan valtakunnan työhön jo vuosien ajan, ja nyt aika oli oikea astua tälle koulupolulle.

Tapaamme Pelastusarmeijan upseerikoulun tiloissa Helsingin Kalliossa. Tuoreiden kadettien ensimmäiset lähiopetuspäivät ovat juuri takanapäin. Lähiopetus on Ennille mieleen.

– Suuri toiveeni on, että pystyisimme lähiopetuksessa opiskelemaan mahdollisimman paljon. En itse ole etäopiskelun ystävä. On ollut niin ihana tavata ja tutustua kadettitovereihini näiden päivien aikana. Tuntuu hyvältä jakaa ajatuksia toisten samalla tavalla tuntevien kanssa. Koronan vuoksi en ole kovinkaan paljon päässyt tapaamaan muita kuin oman osaston ihmisiä, niin tämä tuntuu todella mukavalta, Enni toteaa hymyillen.

Vaasalaiselle kadetille etäopiskelu ehtikin jo tulla tutuksi viime vuonna hänen suorittaessaan nuoriso- ja yhteisöohjaajan koulutusta Etelä-Pohjanmaan opistolla Ilmajoella. Hän valmistui syyskuussa 2020.

– Viimeiset opiskelukuukaudet olivat harmillisia, kun opistolta joutui lähtemään aikaisin ja varoittamatta. Sinne jäivät kaikki kämppä- ja luokkakaverit. Aluksi ajattelin, ettei tätä varmaan kestä kuin pari viikkoa, mutta sitten sai herätä siihen todellisuuteen, että koulu olisi suoritettava etänä loppuun. Kyllä se meni ihan hyvin, mutta oli todella outoa valmistua niin, että opettaja ruudun välityksellä ilmoittaa: ”No hei, tämä on nyt Ennin viimeinen tunti ja hän valmistuu. Taputetaan kaikki Ennille.”

Nuorisotyön Enni on kokenut aina läheiseksi jo aivan nuoresta. Upseerikoulukin kävi jo yläasteikäisen ajatuksissa.

– Kahdeksannella luokalla mietin, että upseerikoulu voisi olla hyvä vaihtoehto. Olin kuitenkin liian nuori, niin pohdin vaihtoehtoja, ja nuorisotyö tuntui omalta. Alkuperäinen ajatukseni oli opiskella koulukuraattoriksi. Opiskelemalla nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi voisin jatkaa sosionomiksi, mikä puolestaan mahdollistaisi kuraattoriksi opiskelun. Kun valmistuin, niin sosionomin opinnot eivät enää tuntuneetkaan oikeanlaiselta ratkaisulta. Tieni johdatti tänne.

Tästä tutkinnosta on varmasti iloa ja hyötyä myös työssäsi Armeijassa?

– On varmasti. Koen nuorisotyön edelleen hyvin tärkeäksi ja pidän siitä paljon. Haluan pitää sitä mukana upseerintyössäkin, jos se on mahdollista. Tutkintoni yhteisöpuoli antaa työkaluja myös kaikkien muiden ikäluokkien parissa työskentelyyn.

Osallistamisen tärkeys

Enni on Pohjanmaan tyttöjä. Hän on asunut suurimman osan elämästään Vaasassa ja sen lähikunnissa. Nuoruusvuosia värittivät useat muutot.

– Muuttaessamme ystäväpiiri vaihtui usein. Olen kasvanut isossa perheessä, minulla on kolme sisarusta, joten perhe on aina ollut minulle rakas.

Ennin perheeseen kuuluvat Vaasan osaston johtajat, luutnantit Ari ja Eija Kulmala ja nuoremmat sisarukset Iina, Aino ja Iisakki. Kodin kautta Enni on saanut kosketuksen kristilliseen elämänkatsomukseen ja Armeijaan.

– Äitini tuli sotilaaksi 2000-luvun alkuvuosina, ja vanhempani kävivät Armeijalla jonkin aikaa. Itse olin hyvin pieni, joten siitä minulla ei ole selkeitä muistikuvia. Kun vanhemmilleni tuli lisää lapsia ja muutimme eri paikkakunnalle, niin aika ja jaksaminen ei riittänyt tämän Armeija-yhteyden ylläpitoon. Me pienet lapset olimme varmasti melko työläitä, Enni naurahtaa. – Mummini on myös Pelastusarmeijan sotilas, ja hän kävi Armeijalla myös noiden viidentoista vuoden aikana, kun emme perheenä käyneet täällä. Muistan myös, miten mummuni toi meille kotiin Pelastusarmeijan lastenlehtiä Nappiksia. Niitä sisarusten kanssa selailimme. Mummuni esitteli meille myös virkapukuansa. Muistan, miten ihailin sitä – se oli mielestäni niin hieno.

Henkilökohtaisen uskonratkaisun Enni teki 12-vuotiaana.

– Se tapahtui aivan tavallisena päivänä tavallisessa hetkessä. Menin omasta huoneestani vanhempieni luokse ja kerroin, että nyt minusta tuntuu, että voin tehdä uskonratkaisuni. Seuraavaksi soitin isovanhemmilleni ja kerroin: ”Hei, oon tullut uskoon!” He toivat minulle uuden Raamatun. Se oli oikein mukavaa, Enni muistelee hymyillen.

Perhe kävi asuinpaikasta riippuen paikallisten vapaa- ja helluntaiseurakuntien kokoontumisissa. Ennin ollessa viidentoista he löysivät takaisin Armeijan piiriin.

– Se tuntui heti kotosalta, ja meidät otettiin heti ilolla toimintaan mukaan.

Marraskuussa 2016 Ennistä tuli Pelastusarmeijan sotilas. Se tuntui luontevalta osalta hänen identiteettiään.

– Muistan, että jo siinä vaiheessa minulla oli vahva tunne, että haluan antaa itseni kokonaisuudessaan Jumalalle. Muistan, miten luokkakaverieni keskuudessa alkoholi oli iso puheenaihe. Itse koin vahvasti, etten tarvitse tällaisia asioita. Etenkin raittiuslupaus tuntui luontevalta ja oikealta.

Vuosien saatossa osaston monenlaiset tehtävät ovat tulleet tutuiksi.

– Jo vapaaehtoisena ja sotilaana tein monenlaista. Avustin kaikenlaisissa joulupataan ja jouluavustuksiin liittyvissä tehtävissä. Jumalanpalveluksissa luin Raamattua ja pidin todistuksia. Toimin välillä myös tulkkina. Nuorten illoissa olin mukana jo aikaisessa vaiheessa, sillä se kävi yksiin opintojeni kanssa. Pääsin aikuisten mukaan suunnittelemaan ja järjestämään näitä iltoja.

Vuonna 2019 Ennistä tuli alipäällikkö, ja hän sai vastuuta Vaasan osaston sosiaalisen median koordinaattorina. Tiedustelen, mitä tähän tehtävään sisältyi.

– Paljolti Instagramin ja Facebookin päivitysten laatimista sekä mainoksien tekoa. Osaston kaikenlaisissa toiminnoissa ja tapahtumissa toimin myös valokuvaajana. Se oli sekä haasteellista että kivaa. Se antoi minulle tunteen, että mielipiteitäni ja taitojani arvostetaan – ja minuun luotetaan. Se oli hienoa, miten minua osallistettiin mukaan.

Viime vuoden alusta Enni on toiminut Vaasan osaston sotilasavustajana, hänen erityisvastuunaan on ollut osaston lapsi- ja nuorisotyö.

– Olen vastuussa nuorten illoista ja niiden opetuksista, ja kaikesta niihin liittyvästä. Tietenkin olen myös mukana osaston viikoittaisessa ohjelmassa ja muissa arkipäivän jutuissa.

Viimeisen kahden vuoden aikana korona on hallinnut kaikkea toimintaa. Miten se näkyi – ja näkyy – sinun tehtävissäsi?

– Aloitin sotilasavustajana pandemian keskellä, joten olihan se haastavaa ja ärsyttävää, ettemme päässeet järjestämään nuorten iltoja, kuten olimme ajatelleet. Iltojen tilanne on elänyt epidemiatilanteen mukaan. Meidän piti keksiä tapoja, jolla tavoittaa nuoret vaikeammankin epidemiatilanteen aikana. Teimme esimerkiksi hartausvideoita, joita jaoimme Whatsapp-ryhmissämme. Toivon, että he ovat todellakin katsoneet niitä, Enni naurahtaa ja sitten vakavoituu. – Tämä aika on ollut heillekin raskasta, kun he eivät ole samalla tavalla päässeet tapamaan ystäviään tai ottamaan osaa harrastuksiin.

– Katson tulevaisuuteen, jolloin kaikki on enemmän tai vähemmän pandemiaa edeltävässä tilassa. Sitä arkea odotellessa, Enni nyökkää.

Rukouspenkiltä koulupenkille

Kuten aiemmin todettu, Enni tunsi kutsumusta upseerin työhön jo nuorena.

– Vuosia sitten kenraali André Cox oli vierailemassa Suomessa Ana ja Eliel Vargasin upseerivihkimyksessä. Eräässä vaiheessa kenraali pyysi heitä kaikkia tulemaan eteen, jotka kokevat, että upseerikoulutus voisi olla heidän elämänpolkunsa. Menin eteen rukoiltavaksi. Tämän aika ei ollut kuitenkaan vielä silloin. Vuosi sitten kutsumus nousi jälleen sydämelleni. Tunsin, että haluan antaa itseni kokonaisuudessaan Jumalalle. En pysty näkemään itseäni muualla. En näe, että voisin tehdä esimerkiksi nuorisotyötä, jossa en voisi kertoa nuorille siitä, mikä heitä oikeasti auttaa. Haluan olla töissä, jossa voin kertoa vapaasti Jeesuksesta ja hänen hyvästä sanomastaan.

Millaisia odotuksia sinulla on alkavan koulutuksen suhteen?

– Ainakin odotan oppivani jotain, Enni naurahtaa. – Haluan saada mahdollisimman laajasti kokemusta näiden vuosien aikana, jotta olisin valmis johtamaan esimerkiksi osastoa. Se tuntuu isolta ja kaukaiselta päämäärältä. Rukoukseni on, että Jumala johdattaa. Haluan, että tekemäni asiat ovat Jumalalle mieleisiä.

Mitä opintoja odotat suurimmalla mielenkiinnolla?

– Yleisesti teologiaa ja raamatunopetusta. Vaikka luen Raamattua itsenäisesti, niin siitä saa enemmän irti, kun joku opettaa. Haluan oppia tuntemaan Raamattua syvemmin. Olen kiinnostunut myös apologetiikasta, kristillisen uskon puolustamisesta.

Upseerin työhön kuuluvat määräykset, ja joskus jo opiskeluaikana kadetti saa johdettavakseen osaston. Kysyn, millä mielin hän suhtautuu asiaan.

– Pyrin ottamaan vastaan sen minkä tulee, vaikka jännittäisikin. Luotan, että Jumala antaa siihen jaksamisen, voiman ja viisauden. Odotan innolla muihin osastoihin tutustumista.

Entä millainen upseeri haluat olla?

– Ylisihteerimme, majuri Saga Lippo piti meille juuri tunnin kirkkohistoriasta. Tunnin alussa hän sanoi: ”Hyvä upseeri on kuin aasi – hänellä on suuret korvat, mutta pieni suu.” Se oli mielestäni todella hyvin selitetty, miten tärkeää upseerille on kyky kuunnella. Hän muistutti myös, että Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin aasi kantoi Jeesusta eikä Jeesus aasia. Siihen tiivistyy se, miten upseereina emme halua tuoda itseämme vaan Jeesusta esille kaikessa mitä teemme.

Nuorisotyö tulee myös pysymään Ennin sydämellä.

– Sitä haluaisin itse pitää mukana omassa työssäni, missä ikinä työskentelenkään. Koen, ettemme pärjää, ellemme saa nuoria mukaan. Ihmiset eivät elä ikuisesti. Vaikka tämä onkin kliseistä, niin nuorissa on toivo. Heissä on meidän tulevaisuus.

Miten tehdä Armeijasta nuorille houkutteleva, onkin hankalampi kysymys. Enni on pohtinut asiaa.

– Kaikki lähtee osastoista. Ymmärrän, että jokaisella osastolla on asiat, joita he haluavat painottaa. Nuorisotyöhön kuitenkin tarvitaan yksittäisten osastojen panosta. Siellä nuoret tutustuvat paikallisella tasolla Pelastusarmeijaan, muihin nuoriin, ja sitä kautta Pelastusarmeijaan kokonaisuudessaan. Osaston kautta nuoret voidaan innostaa mukaan maanlaajuisiin nuorisotapahtumiin, kuten leireille. Kouluvierailut voisivat olla myös hyvä työkalu. Nuorille pitää saada tieto, että olemme olemassa.

Olemme aina kysyneet kadeteiltamme heille merkityksellistä raamatunpaikkaa, ja myös Enni pääsee vastaamaan tähän lopuksi. Hänelle se on Efesolaiskirje 2:8–10: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”

– Nimenomaan tässä koskettaa se, että olemme armosta pelastettuja. Vaikka upseerina yrittäisin hirveästi tehdä kaikkea, niin lopulta kaikki tulee Jumalalta. Armosta saan tehdä työtä, mihin Jumala on minut kutsunut.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä